Jospa lopettaisinkin ehkäisypillereiden käytön

Tämän vuoden keväällä alkoi hurja sokerista vierottautuminen. Pänttäsin aiheesta tietoa monen opuksen verran, ja niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Pelkän valkoisen sokerin karttamisen lisäksi olen alkanut kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin paljon aiempaa enemmän. Olen miettinyt myös muovin vaaroja, lisäaineista johtuvia ongelmia ja niin edelleen. Hormonihommatkin ovat mielen päällä. Tämän postauksen aiheena onkin nyt sitten ehkäisypillerit. Oikeastaan niiden käytön lopettaminen.

Olin vain 14 vuotias kun aloitin hormonaalisen ehkäisyn käytön. Popsin desogestreeliä ja etinyyliestradiolia sisältäviä pikkuisia pillereitä vuosien ajan. Persoonani kasvoi ja kehittyi näiden vaikutuksen alaisena.

Päälle kaksikymppisenä lopetin e-pillereiden käytön. Olin sinkku, joten ehkäisyyn pillerit eivät olleet paras vaihtoehto, ja koin myös etten halua syödä hormoneja päivittäin. Silloin en pohtinut asiaa kuitenkaan sen syvällisemmin. Huomasin kaksi asiaa aikana, jolloin en käyttänyt ehkäisypillereitä. Kasvojeni iho muuttui huonoksi. Iholle nousi valtavasti kipeitä finnejä, jotka eivät rauhoittuneet kosmetologikäyntien, antibioottien tai muidenkaan hoitojen vaikutuksesta. Lisäksi halusin. Kyllä. Ihan rehellisesti, sitä itseään.

Noin vuoden päivät ehdin viettää pilleritöntä elämää – kasvot kipeinä, seksi mielessä. Sitten aloitin parisuhteen, ja pillereiden aloitus tuntui taas luontevalta ehkäisykeinolta. Lisäksi olin niin kyllästynyt finniongelmaani, että en enään kertakaikkiaan löytänyt muuta vaihtoehtoa.

Päivittäiset pillerit astuivat taas kuvaan, mutta ikävien sivuvaikutusten vuoksi merkkiä vaihdettiin. Olin kiukkuinen kuin ampiainen, ja mielialat vaihtelivat vuoristoradan lailla. En tiennyt aina itsekkään, mikä se fiilis lopulta oli. Ja kuten arvata saattaa, ei se seksikään mielessä pyörinyt.

Nyt viime vuodet olen napostellut estradiolivaleraattia ja dienogestiä sisältäviä yhdistelmäpillereitä. Olin aluksi niihin tyytyväinen. Kuukautiset jäivät melkein kokonaan pois, kipuja ei ollut lainkaan ja ihon kunto parani. Mielikään ei myllertänyt siinä määrin kuin ennen, mutta libido, noh, ei mainittavaa…

Viime kuukausien aikana olen pohtinut hormonien käyttöä, ja kokenut sen ikävämmäksi kuin ennen. Kirjoitin muovin haitoista tovi sitten, ja sivusin jutussa myös xenoestrogeenejä jotka imitoivat estrogeenejä, lisäten mm. syöpien riskiä. Lisäksi e-pillereiden on tutkittu kuormittavan ympäristöä, koska ne eivät hajoa täysin jätevedenpuhdistamolla. Lue esimerkiksi tämä(klik) juttu. Hormonaalisilla ehkäisyvalmisteilla on mielestäni tällä hetkellä niin ikäviä sivuvaikutuksia, että mietin muutama kuukausi  takaperin niiden käytön lopettamista.

Kivuliaat kuukautiset sekä akne kuitenkin pelottivat siinä määrin, etten uskaltanut tehdä päätöstä. Sitten alkoi ongelmat. Kuukautiset tulivat takaisin, ja oikein ryminällä. Milloin vain, runsaina ja kivuliaina, jopa kaksi kertaa kuussa. Ainoaksi ehkäisypillereitä puoltavaksi ominaisuudeksi jäi ihon kunto. Ja nyt kun ruokavalioni on pääpiirteittein siistitty, päätin ottaa riskin. Testataan nyt sitten minkälaista se pilleritön elämä olisi.

Tänään on ensimmäinen päivä. Tietenkään eroa ei huomaa fyyisesti millään tavalla, mutta täytyy sanoa että hiukan jännittää. Päätös tuntuu oikealta. Samalla tavalla kuin pitkien hiusten pätkäisy keväällä tuntui – enkä ole päivääkään katunut.

Katsotaan miten naisen käy. Raporttia aiheesta lienee luvassa. Onko siellä joku muu, joka on samankaltaisen vaiheen edessä? Olisi kiva kuulla kokemuksia tai ajatuksia aiheesta.

Tummanvihreä tunika

Silloin kun olin teini, camokuosi oli pinnalla ja ajankohtainen. Muistan, että käytin erittäin coolia maastokuvioitua t-paitaa, jonka materiaali oli jotain todella hiostavaa. Mutta sehän nyt oli sivuseikka. Pääasia oli, että pusero oli hieno. Noista cooleista ajoista on enään muisto vain. Pusero on hävtetty, ja eikä ihminenkään ole sama. Onneksi, täytyy sanoa. En ollut teininä kovinkaan fiksusti käyttäytyvä, vaan enemmänkin sellainen joka äidin painajainen.

Pikkulinnut lauloivat, että camokuosi yrittää taas päästä muotikartalle. Ei siinä, tervetuloa vain, ei minulla mitään traumoja ole, vaikka ysärivibat siitä saankin. Mieleen tulee väistämättä myös Captain Jack! …toimii muuten pyörälenkillä edelleen.

Pidin kirppispöytää jokin aika sitten, ja tein yhden löydön itsekin. Tummanvihreä tunika odotteli minua rekillä, ja lähti sovittamatta mukaan. Käyttöön se pääsi perjantaina, kun vierailin Hämeenlinan Taiteiden yössä (kuvasta kiitos Niinalle). Kevyt vaatekappale päätynee mukaan myös tammikuiselle aurinkomatkalle. En olekkaan muuten vielä paljastanut kohdetta, vaikka liput ovat odotelleet takataskussa jo pari kuukautta! No, ehkä kirjoitan aiheesta postauksen…

Mutta nyt, ryhdyn valmistamaan aamupalaa ja lähden päiväksi töihin. Rentoa sunnuntaita, jos saat nautiskella siitä kotosalla. Meille muille, hyvää työpäivää!

Ansku

P.s: Löydät minut myös Snapchatista nimellä peaceandstyle.

Hämeenlinnan taiteiden yö ja menovinkki lauantaille

Saiskos olla menovinkkiä huomiselle? Jos sinua sattuu kiinnostamaan kenkien valmistus ja mahdollisuus päästä hypistelemään – myös ostamaan niitä, sekä kauniita laukkuja, koruja ja muita ihanuuksia, ota lauantaina suunnaksi Hämeenlinnan Wetterhoffin talo. Muotoilija Sanna Niskasen Cobblerina ja Jenni Saksa Design avaavat työhuoneensa ovet kahden päivän Design-putiikiksi. Pop up Design-putiikissa on myynnissä koruja, laukkuja ja kukkaroita, ja kirsikkana kakun päällä: pääset tapaamaan ihastuttavat suunnittelijat!

Me kävimme Niinan kanssa tutustumassa Sannan ja Jennin kädentaitojen tuotoksiin, ja ihastelimme samalla mustavalkoisia herrainkenkiä, joista valmistuu kovaa vauhtia Niinalle uudet jalkineet. Hyvänen aika miten pehmoista nahkaa, ta tarkkaa työtä! Sunnittelijalla itsellään oli jalassaan niin minun näköiseni popot, että pakkohan niistäkin oli kuva ottaa muistoksi. Ehkä seuraavalla ulkomaanreissulla ostan kankaan, ja vien sen Sannalle, kenkientekoa ajatellen. Noin viisikymmentä tuntia se kuulemma veisi. Se kenkien valmistus. Hintaa en tullut kysyneeksi.

Jenni Saksa valmistaa laserleikkaustekniikalla upeita koruja, vieläpä kohtuuhintaan. Tiedän sen, koska ostin nuo alla olevat oranssit pisarakorvakorut. Aivan ihanat! Saksan erikoisuus on näyttävät, decolteekorut, joilla saa varmasti uutta ilmettä vaikkapa olkaimettomaan iltapukuun tai yksinkertaiseen t-paitaan.

29.8 pääset siis vielä katsomaan ja ostamaan näiden taitavien mimmien aarteita Wetterhoffilla klo 10-15 välisenä aikana. Tänään Wetterhoffin talo piti sisällään kaikenlaista muutakin jännää, Taiteiden yö kun oli. Tutustimme mm. söpöön Ihana-askartelulehteen, kirja- ja korttipainoon sekä prinsessakouluun, joimme kahvit akustisen livemusiikin soidessa taustalla ja osallistuimme katutaiteen tekoon.

Taiteiden yö oli levittäytynyt ympäri Hämeenlinnaa, joten kävelimme vielä joen toiselle puolelle, Verkatehtaalle tsekkaamaan basaarin tarjontaa. Maistelimme street foodia ja ihastelimme bollywood esitystä. Saatoin tehdä myös yhden pienen hankinnan. Mutta kukapa ei tarvitsi käsintehtyä somaa pientä, pitsillä koristeltua lasikippoa ja sulkakynää?

Oikein mukava tapa viettää perjantai-iltaa. Ehkä ensi vuonna uusiksi. Kivaa viikonlopun jatkoa!

Ansku

P.s: Löydät minut myös Snapchatista nimellä peaceandstyle.

Hyvinvointi-inspiraatio: Satu Tuomisto

Kuluneiden kuukausien aikana olemme saaneet nauttia hyvinvointi-inspiraatiosta monien, erilaisten ihmisten kautta. Hyvinvointi-inspiraatiopostauksissa on tähän asti vieraillut mm. Martina Aitolehti, Vilma Peltonen, Karita Tykkä, Kaisa Liski, Mona Nieminen ja monet muut (löydät heidät heidät kaikki postauksen lopusta). Aktiiviseen ryhmään hyppää tänä perjantaina mukaan vuoden 2008 Miss Suomi. Kaunis ja sporttinen Satu Tuomisto, joka elättää itsensä mallin ja juontajan töillä, ja onpa hän lähtenyt mukaan myös kuntosaliyrittäjäksi!

Kysyin Sadulta 12 kysymystä:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi tarkoittaa itselleni terveyden lisäksi omaa aikaa ja  tervettä suhtautumista arkeen. Pidän huolta itsestäni, koska voimalla hyvin jaksan arjen eteen tuomia haasteita paremmin.

2 Miten liikut, ja kuinka usein?

Käyn joka aamu koiran kanssa juoksemassa 45-50 minuutin lenkkejä. Lisäksi harrastan kuntosalia ja pyöräilyä.

3 Miten tsemppaisit juustonaksupussilta itsensä usein löytävää, hyvistä elämäntavoista haaveilevaa sohvaperunaa? Entä miten jo aktiivisesti itsestään huolta pitävä säilyttää motivaationsa?

Neuvoni kaikille on, että jokaisen on löydettävä se oma laji ja harrastus mikä vie mennessään. Kaikille ei juoksu tai kuntosali vain yksinkertaisesti sovi. Pitää etsiä niin kauan, kunnes joku kolahtaa.

4 Minkälainen on suhteesi kehonhuoltoon?

Jokaisen lenkin jälkeen venyttelen ja käyn hieronnassa aina, kun koen sitä tarvitsevani.  Riittävän kehonhuollon avulla saan tehoja seuraavasta treenistä enemmän irti ja vältän myös mahdolliset loukkantumiset.

5 Minkälaisia tavoitteita sinulla on liikunnan saralla?

Haluan pitää itseni terveessä kunnossa koko elämäni ajan.

6 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Säännöllinen, kevyt ja terveellinen.

7 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Liha. Olin lähes koko nuoruuteni kasvissyöjä, joten löydettyäni lihan uudelleen en halua siitä lupoua. Liha on itselleni hyvä proteiinin lähde.

8 Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Viljat eivät itselleni sovi vilja-allergian vuoksi.

9 Miten rentoudut?

Tekemällä töitä 🙂

10 Mikä on paheesi?

Raakasuklaa.

11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Sadulle?

Kärsin aiemmin syömishäiriöstä, joten yrittäisin puhua teini-ikäiselle sadulle järkeä terveellisen ruokavalion merkityksestä ja vaikutuksesta tulevaan.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja sporttistä alkusyksyä!

Sadun pitää kiireisenä muiden töiden ohella myös Imperial Health Clubin osakkuus. Kuntosalin nettisivuilta selviää, että klubi tarjoaa jäsenilleen kaiken, jopa puhtaan treeniasun ja palautusjuoman. Mitä luksusta! Tuomiston ajatuksia mm. suorittamisesta ja parhaista superfoodeista voit lukea hänen blogistaan. Blogiin pääset tästä linkistä.

Kivaa viikonloppua!

Ansku

Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin,  Kaisan, Marian sekä Jarin mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

P.s: löydät minut myös Snapchatista nimellä peaceandstyle.

Muovisissa pulloissa sairauksia edistäviä ainesosia

Olet varmaankin kuullut, että maailman vesissä on valtavia muovijätelauttoja – suurimmat niistä painavat yhteensä yli kolme miljoona tonnia (kaikista kookkain niistä on kuusi kertaa Ranskan kokoinen jätepyörre), mutta oletko tullut ajatelleeksi, että sinä syöt sitä samaa moskaa? Sitä muovia, mikä pyörii merivirtojen mukana, ja tappaa suuret määrät lintuja ja nisäkkäitä? Osa muovista päätyy meihin esimerkiksi kun syömme mereneläviä, mutta valitettavasti muovi päätyy kuormittamaan kehojamme muutakin kautta.

Mikä siitä muovista sitten tekee haitallisen?

Mm. joissakin ruuissa, säilyketölkeissä, muoviastioissa/pulloissa, kosteusvoiteissa ja hiustuotteissa on xenoestrogeeneja – kemikaaleja, jotka imitoivat estrogeenia. Xenoestrogeenit voivat vahingoittaa hermostoa, hormonitoimintaa, hermovälittäjäaineita, solujakautumista ja immuunipuolustusta sääteleviä geenejä. Niiden tiedetään voivan aiheuttaa keskenmenoja ja sikiön epämuodostumia. Esimerkiksi muovipulloista juotuja juomia, säilykkeitä ja eineksiä sisältävä ruokavalio raskauden ensimmäisen 16 viikon aikana saattaa aiheuttaa vauvalle tulevaisuudessa esimerkiksi agressiivisuutta, hyperaktiivisuutta, masentuneisuutta ja motorisia ongelmia. Xenoestrogeenit kiihdyttävät kaikkien syöpien kasvua. Ne voivat olla osasyynä myös tiukasti alavartalossa istuvaan rasvakudokseen, etenkin takareisissä, kirjoittaa Kaisa Jaakkola Hormonitasapaino-kirjassaan.

Tiedetuubin nettisivustolta selviää, että Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi normaalissa ravintolassa tarjottavassa simpukka-annoksessa on noin 500 mikromuovihitusta. Suomalaispöydissä muovia on erityisesti merikalatuotteissa; Helsingin ympäristökeskuksen tutkimukset osoittavat, että mikromuovia on lähes kaikista Helsingin merialueella kerätyistä pintavesi- ja sedimenttinäytteistä; MARLIN-projektin (Baltic Marine Litter Project) tutkimuksen mukaan puolestaan 75% kaikesta Suomen rannoilta löytyneestä jätteestä on muovia.

Kaisa Jaakkola kirjoittaa blogissaan, kuinka keskellä villeintä luontoa elävien ja pääosin kalaa syövien eskimoiden rintamaito sisältää korkeimpia haitta-aineiden pitoisuuksia koko maapallolla. Ja jääkarhuista ja suomalaisista poroista löytyy palonestoaineita. Suomalaiset järvikalat sisältävät nykyisin jäämiä e-pillereistä, masennuslääkkeistä ja särkylääke ibuprofeenista.

Ympärilläni oleva muovin määrä on alkanut kuluneiden kuukausien aikana kiinnostaa – ja ahdistaa etenevissä määrin. Ennen lämmitin ruokani usein työpaikalla muoviastiassa, ja söin suoraan siitä. Enään en olen näin hassu, koska kuumennus siirtää muovista haitallisia xenoestrogeenejä ruokaani. En käytä myöskään kuorinta-aineita jotka sisältävät muovirakeita. Enhän halua niitä tulevaisuudessa ruokalautaselleni. Paljon on kuitenkin vielä tehtävänä, mutta askel kerrallaan. Haluan olla tiedostava ja yrittää parhaani. Haluan pitää kehostani huolta, enkä halua kuormittaa maapalloamme tyhjillä vesipulloilla.

Seuraava askel on hankkia uusi valurautainen paistinpannu.

Ihan ensimmäisen askeleen otin vähempimuovisessa elämämässäni, kun vaihdoin muovisen juomapulloni kuvissa näkyviin SIGG:in ekologisiin ja terveellisempiin juomapulloihin. Siskoni on ollut asiassa valveutunut, ja hänen lapsensa eivät ole juoneet retkillä tai koulussa muovisista pulloista aikoihin. Siitä idea alunperin lähtikin – kun näin siskonpojan hienon pullon. SIGG:in pulloja löydät ainakin TopSportista, Partioaitasta sekä Ruohonjuuresta ja lisätietoja löydät nettisivuilta.

Terveellisempää loppuviikkoa!

Ansku

P.s: Löydät minut myös Snapchatista nimellä peaceandstyle.

Sponsored: pullot saatu blogin kautta

Harmaa midihame

Syksy on käsillä, huomaan sen ajankäytöstäni. Kummastelen, kuinka ehtisin istahtaa alas siksi aikaa, että kalenteri tulisi päivitettyä ajantasalle. Että olisi hetkinen aikaa, jotta voisin syventyä koulun sähköpostiin, ja tarkistaa mahdolliset aikataulumuutokset tai muut tiedotukset.

Taidan vähän pelätä niitä tiedotuksia. Hirvittää, että käy samoin kuin keväällä, kun innosta puhkuen aloitin journalistiikan kurssin – joka ensimmäisen lähipäivän jälkeen peruttiin. Kunpa niin ei kävisi tällä kertaa.

Niin. Ilmoittauduin tosiaan taas opiskelemaan. Kurssit eivät ole vielä edes alkaneet, ja olen jo kiireinen. Toisaalta, olen suonut liikunnalle taas enemmän aikaa, vaikkakin tänään puuhaa on riittänyt palauttelupäivästä huolimatta.

Personal trainer-valmennus alkoi pari viikkoa sitten. Kuntotestistä mainitsinkin jo aikaisemmin, ja nyt takana on ensimmäiset yhteistreenit. Huomenna on toiset. Sain myös harjoituskalenterin, joka pitää sisällään vain kolme kuntosalitreeniä viikossa. Olen tottunut neljään, joten tämä muutos tuo minulle hiukan lisäaikaa muuhun. Raskaina viikkoinakin kuntosalitreenikerrat pysyvät kolmessa, mutta aerobiselle onkin sitten nipistetty enemmän tilaa. Kokonaisuudessaankin kalenteri näyttää kuitenkin melko iisiltä, vaikka liikuntakertoja saattaa kertyä seitsemänkin.

Kuvan asu on Porvoon minimatkalta. Kipsuttelin korkkareissani mukulakivillä illalliselle eräänä kesäkuisena iltana. Ympäristö oli ihana, illallinen herkullinen, mutta reissun loppu ei niinkään. Jani sai ruokamyrkytyksen, ja aamuyö kului ikävissä mekeissä. Onneksi vaiva ei kestänyt pitkään, ja seuraavana päivänä hurvittelimme jo Linnanmäen laitteissa.

Nyt lähen hurvittelemaan keittiöön. Meillä valmistuu illalliseksi haukea ja minä vastaan jälkiruuasta. Listalla on tänään chiavadelmavanukasta kookoskermavaahdolla, granaattiomenalla ja pähkinöillä.

Herkullista viikon jatkoa!

Ansku

P.s: Löydät minut halutessasi myös Snapchatin ihmeellisestä maailmasta nimellä peaceandstyle.

Hauskan tyttöjenreissun resepti

Valkoinen pyyhe tuntui mukavalta jalkojen alla, kun astuin vettä valuvana suihkukopista sen päälle.
Lämpimällä metallitelineellä roikkui toinen. Kiedoin muhkean froteen ympärilleni, ja nautin ylellisestä lämmön- sekä samanaikaisen raikkauden tunteesta.

Takana oli pitkä, ja äärettömän hauska päivä. Kello lähtenteli puolta yhtä yöllä, ja siinä huulipunaa peilin ääressä poistellessani fiilistelin vielä päivän touhuja. Levitin yövoiteen kasvoilleni ja nappasin hotellin kevyen bodylotionin hyllyltä mukaani, ja poistuin sitten yksinkertaisen kauniista kylpyhuoneesta.

”No niin, levitetään tätä nyt jalkoihin niin huomenna jaksaa taas” – tuumasin, ja tarjosin voidetta ystävilleni.

Siinä me sitten ennen yöpuulle käymistä hoidimme väsyneet kinttumme – sekä hiukan mieltämmekin jutustelemalla leppoisasti. Kyllä vain ystävien kanssa vietetty aika on laatuaikaa parhaimmillaan.

Suosittelen tätä terapiamuotoa teille kaikille: kerää kokoon ystäviä. Lähde pienelle – tai miksei isollekin reissulle. Puuhatkaa mitä mieleen juolahtaa, käveleskelkää, katselkaa kauniita taloja, upeaa merenrantaa, pysähtykää välillä syömään ja juomaan. Jutelkaa kaikesta. Elämästä, vauvanodotuksesta, kukista, matkustamisesta, tulevaisuudesta… Ehkä vähän miehistäkin. Kippistäkää ystävyydelle. Pitäkää ystävyydestänne huolta, ja luokaa samalla ehkä uusiakin.

Näin me teimme.

Juna lähti Helsinkiin eilen aamulla. Majoituimme 20-luvun rakennukseen, Hotelli Helkaan, joka ei olekkaan mikään tavallinen hotelli. Tämä hotelli nimittäin voi pröystäillä sillä, että on näytellyt elokuvassa! Vuonna 1983 Helka esitti Hotelli Budapestia Gorkin puisto -elokuvassa. Yhdysvaltalaista kuvausryhmää kun ei päästetty Neuvostoliittoon.

Vatsan kurniessa me nälkäiset reissulaiset lähdimme etsimään lounaspaikkaa. ”Ratikkahan on kätevä, mennäänkin sillä niin lähelle Hernesaarenrantaa kuin päästään”, tuumasimme – ja hyppäsimme kulkupeliin joka lähti väärään suuntaan. Hölmistyneinä löysimme itsemme Linnanmäen kupeesta, ja päätepysäkiltä. Uusi yritys, ja muutaman mutkan ja kommelluksen jälkeen olimme sentään rannan tuntumassa. Tallusteluksihan se meni, mutta mikäs siinä oli kävellessä, kun aurinko paistoi, meri kimmelsi ja seura oli hyvää.

Päiväkävelyn jälkeen lounas maistui ja Hernesaarenrannassa meno oli kuin etelän aurinkorannoilla. Komeat veneet päivystivät laiturin kupeessa, ja hienot naiset korkokengissään tilailivat päivädrinkkejään. Mekin tilasimme, mutta vasta herkullisten, mutta ahh hiukan liian tulisten burritojen jälkeen. Varoituksen sana lienee paikallaan: mikäli mielit Meksikolaista ruokaa, Chalupasta sitä saa, mutta chilit ovat erittäin tulisia. Vastapäätä voit tilata lieventävän sangrian, tai vaikka Coronan Meksikolaiseen tapaan.

Kuusi tuntia siinä meni, ruokaillessa, juodessa, kävellessä, jutellessa ja merta ihaillessa. Mattolaiturillakin piti poiketa. Saatiin jopa istumapaikat, vaikka terassi pullistelikin ääriään myöden iloisista, kesästä nauttivista ihmisistä.

Jalkojen tuntuessa painavilta karkasimme hotelliimme. Yksi meistä ryntäsi viilentävään suihkuun, toinen pesi hätäpäissään vain jalat, ja minä heitin pitkäkseni pehmoiselle sängylle. Sitten nautiskeltiin skumppaa, mansikoita ja suklaata. Ja olipa meillä eväänä myös kaupasta ostettu kinkkupaketti suolaisen nälkään. Huoneen yhteydessä oli sauna, mutta koska päivä oli niin kuuma, olo oli jo valmiiksi kuin löylyjen jäljiltä. Mutta jos sitten talvella palaisi taas Helsinkiin ja ehkäpä viihtyisään Hotelli Helkaan.

Myöhemmin ilman täytti puuterin pöly, hiuslakka sekä jatkuva pulina. Pitihän sitä vähän yrittää itseään edustavammaksi laittaa kuuman päivän jäljiltä. Itse en viitsinyt pestä hiuksia, hiuspuuteri pelasti. Sitten valittiin vaatteet. Vihreä vaiko musta toppi? Raitamekko vai sittenkin printtipöksyt? Entäs korut?

Kummasti me saimme kuteet niskaan, ja huulipunatkin kohdilleen. Suunnaksi otettiin illallispaikka, ja Thairuokaa tarjoilevaan Tamariin me sitten päädyimme. Kello oli paljon, mutta paikalla oli vielä muutama muukin myöhäisillan nälän yllättämä. Ravintola oli kauniisti sisustettu, ja valaistus lempeä. Palvelu ystävällistä ja ruoka äärimmäisen herkullista. Voin suositella.

Alunperin livejazz Säästöpankinrannassa kiinnosteli, mutta koska olimme niin myöhään liikkeellä, saimme tyytyä kakkosvaihtoehtoon. Ei sekään huono ollut. Mukavaa livemusiikkia tunnelmallisessa Ølhus Københavnissa Kalevankadulla, ja viihteeksi kävi myös tökeröin iskuyritys vähään aikaan:

”Mä meen nyt paskalle, sä tuut sen jälkeen mun kanssa tanssiin hidasta? Ai et tuu? Ai sä oot naimisissakin? No, sulla on kauniit silmät. Hyvää loppuelämää.”

Sellainen taidonnäytös. Kertakaikkiaan.

Yöllä maistui vielä yksi puolikas valkkarilasillinen, mutta sitten alkoi silmät painaa. Lilaseinäinen hotellihuoneemme jo odotteli vieraitaan, ja tiedättekös, nukuin ensimmäistä kertaa viikkoon hyvin. Aamulla oli ilo herätä ystävän vierestä, ja lähteä aamupalalle. Hotelli Helkan aamiainen oli hyvä ja monipuolinen, mutta kalaa olisin kaivannut. Toki sain vatsani täydeksi senkin puutteesta huolimatta, ja asiaa kompensoi valoisuus, tyylikkäät kotimaiset desinghuonekalut sekä vaatepuun(?) virkaa toimittavat koivut! Kiva ja raikas idea. Tämä raati painaa tykkää-nappia.

Kaikki kiva loppuu väistämättä aikanaan, ja juna-asemalle oli palattava. Roberts Coffeen take away-kahvi sekä tee vielä matkaan, ja kotimatka sai alkaa. Junassa kippisteltiin pahvimukeilla kivalle reissulle, ja alettiin yhteistuumin suunnitella uutta. Oli kivaa. Ja juuri tämän tarpeessa huomasin olleenikin.

Puhtia uuteen viikkoon ihmiset.

Lopettaisiko blogin ja muita ajatuksia

”Ottaa aivoon ja ärsyttää. Väsyttääkin. Syke tykyttelee kyynärtaipeissa ja haluaisin heittää jotain. Mielellään ikkunalasin läpi. Pitsa, leivokset ja karkki himottavat ja jäätelökin houkuttelee. Niin, ja Dominokeksit. Kiukuttelen ja äyskin. Päiväunet eivät auttaneet millään muotoa ja bloggaaminenkin tekisi mieli lopettaa. Itseasiassa, haluaisin irtisanoa itseni myös ihan kaikista velvotteista.”

Yllä katkelma fiiliksiä eiliseltä. Kirjoitin paskaa oloani ulos, ja myönnettävä on, että sitten oli helpompi hengittää. Siivoamisen sanotaan auttavan ahdistukseen. Tämä oli eräänlaista siivoamista. Lakaisin pahan olon pääkopastani ulos kirjoittamalla. Lopulta tunnetila oli helpottunut. Tajusin mistä on kyse, ja miten voin asiaa vaikuttaa.

Mistä siis on on kyse? No, minä se vain kieriskelin vieroitusoireiden maailmassa. Viime aikoina sokerittomuus on jäänyt hippusen vähemmälle, ja lopputuloksena olin pikkuhiljaa luisumassa viime syksyn fiiliksiin. Väsymys, kiukku, luovuttamisen fiilikset sekä herkkuhimot ja uniongelmat saapuivat taas seurakseni. Sen lisäksi että olen syönyt enemmän myös hedelmiä, olen puputtanut vauvakutsuilla ja äidin syntymäpäivällä kakkua. Jäätelökin maistui kahtena päivänä, ja töissä leikkasin lautaselleni palan kakkua päivänä eräänä. Ei ehkä kuullosta pahalta keskiverto-suomalaiselle, mutta sokeriherkälle siinä on liikaa.

Niinhän siinä kävi, että herkut yhdistettynä kasvavaan työstressiin aiheuttivat mielialan laskua. Olisin toki voinut eilenkin helpottaa väliaikaisesti oloani pitsalla ja Dominokekseillä, mutta edelliskerran vastaavasta tilanteesta viisastuneena en lähtenyt sille tielle. Hyvä niin. Seuraavalla kerralla minulla on aseena jo kaksi tymäkkää keinoa. Lähden liikkeelle tai sitten pysähdyn. Pysähdyn ja kirjoitan ajatukset ulos. Toimivia keinoja.

Mutta mitä taas tapahtui? Miksi unohdin että sokeri ei vain kertakaikkiaan sovi minulle? Ei, vaikka söisin sitä vain harvakseltaan.

Olen tehnyt kesän aikana taas hiukan enemmän töitä, ja osastonlääkärimme kesäloman aikana työpaikan toiminta on jokseenkin muuttunut. Niin on joka kesä, mutta ei se auta, että sen tietää. Raskasta se silti on. Yöunet alkoivat mennä huonompaan suuntaan, ja samaan aikaan menin sallimaan itselleni satunnaisen jäätelön, satunnaisen kakun palan, toisen, kolmannen… Väsyneenä sekä stressaantuneena sitä alkaa kuvitella, että ainut lohtu on sokeri, tuo ihmisen hyvinvoinnin pahin vihollinen.

Syksy edetessä työaikani taas lyhenee. Osastonlääkärikin palaa lomalta, ja työstressi helpottuu jonkinverran. Lisäksi syksylle on tiedossa uuden opiskelua. Asiat helpottuvat, mutta toisaalta virtaakin tarvitaan. Nyt on aika ryhdistäytyä, ja varmistaa ettei sokeri pääse pahemmin niskan päälle.

Nyt nokka kohti taas hyvää oloa, ja synttärikakut yritän jatkossa jättää väliin. Kuvissa muuten eilisen illallisen jälkiruoka, joka auttoi makeannälkään täydellisesti: Chiavanukasta, mangoa, kookoskermaa, mansikoita, mustikoita, raakasuklaata ja pähkinöitä.

Tänään fiilis on ollut katossa. Heräsin hyvillä mielin, söin aamupuuron ja poljin kuntosalille. Treeni kulki niin hyvin että puolitoista tuntia kului hujauksessa! Oli lähdettävä, vaikkei olisi malttanut. Poljin vielä siskoa moikkaamaan ja istuttiin siinä hetki auringossa. Heittelin koiralle palloa veteen ja ikuistin sen Instagramiinkin.

Huomenna on tiedossa superkiva päivä. Lähdetään kahden ystävän kanssa Helsinkiin viettämään aikaa. Tämä ilta kuluu pakkaillessa ja ruuanlaitossa.

Kivaa viikonloppua!

Ansku

P.s: Hyvinvointi-inspiraatiopostauset jatkuvat taas ensiviikolla. Jatkossa joka toinen viikko.

P.s: Löydät minut myös Snapchatista, nimellä peaceandstyle.

Onnistuneet vauvakutsut

Ystäväni odottaa esikoistaan, enkä totta vie voinut olla suunnittelematta vauvakutsuja. Ajankohdaksi valikoitui tämän viikon maanantai. Pahaa-aavistamaton tuleva äiti ajelutettiin miehensä toimesta meille. Verukkeena taisi olla lainaleffa, tai jotain sinne päin. Me muut kokoonnuimme etupihalle vastaanottamaan pyöreävatsaista odottajaa.

Musta auto kaarsi pihaan. Etupenkillä istui tyynen näköinen ystäväni, jonka oikea tunnetila paljastuikin vasta tämän päästyä auton ulkopuolelle. Me hetkisen aikaa jo luulimme, että pikkulintu oli visertänyt yllätyksestä, mutta ei. Ei hän ollut tyyni, vaan erittäin yllättynyt, ja tirauttipa pienet itkutkin siinä hötäkässä – ilosta kuulemma kuitenkin.

Sisällä kippisteltiin, juteltiin vaivajuttuja ja päästimme tulevan äidin hypistelemään myös teeman mukaisia lahjoja. Yksi meistä järjesti hiukan aiheeseen sopivaa ohjelmaa, ja sitten kyllä vähän herkuteltiinkin. Lopuksi sankari sai rentouttavan päähieronnan HiuSalonki Hehqn Marilta.

Vauvakutsujen jälkeen mieli oli hyvä. Ihanaa, että onnistuimme yksissä tuumin ilahduttamaan tärkeää ihmistä hänen jännittävässä elämänvaiheessaan. Toivottavasti onnistuimme osoittamaan myös tukemme ja sen, kuinka onnellisia olemme hänen puolestaan. Tässähän alkaa jo jännittää, minkälainen pikkuihminen maailmaan putkahtaa!

Lopuksi vielä vinkkejä vauvajuhlien järjestäjälle:

Ole liikkeellä ajoissa. 
Selvittele ketkä sankari mitä luultavimmin haluaisi paikalle. Tiedota sankarin kumppania, ja pyydä apua. Päättäkää päivä.

Pyydä tarvittaessa järjestelyapua myös muilta. Näin voit halutessasi jakaa hiukan kuluja, ja yhdessä järjestäminen on kivaa. Organisoi kuitenkin järkevästi ja sovi tarvittaessa vastuualueet, jotta asiat eivät tapahdu tuplana, tai ei ollenkaan.

Suunnitelkaa päivän kulku: Milloin vieraat tulevat paikalle, ja onko järjestelyt tehty jo valmiiksi vai tehdäänkö yhdessä. Milloin sankari tulee, millä, ja miten vastaanotetaan. Mitä sen jälkeen? Alkumalja? Lahjat? Ohjelma? Tarjoilut? Jotain muuta lisäksi? Muista myös miettiä miten sankari saadaan mukavasti kotiin lahjojen kanssa. Entä halutaanko valokuvia? Kuka ottaa?

Lähetä kutsut ajoissa, tiedota päivän ohjelmasta ja aikataulusta.
Mieti tarjoilut, ja varaa kakku tms. ajoissa. Huomioi allergiset.

Mieti koristeet. Niitä ei välttämättä tarvita, yhdessäolo ja pieni muistaminen varmasti riittävät, mutta teeman mukaiset koristeet tuovat oman lisämausteensa. Olen käyttänyt kahdesti JuhlaCenterin nettisivustoa, jota voin suositella. Tarjonta on mukavan monipuolista, tilaaminen helppoa ja tuotteet tulevat nopeasti. Myös kukat piristävät lahja- tai tarjoilupöytää kauniisti. Mieti mitä kukkia tarvitset, ja varmista kukkakaupastasi että niitä on juhlapäivänä saatavilla.

Mieti istumapaikat. Laske lasit ja muut astiat jotta vältyt ikävältä yllätykseltä. Suunnittele myös milloin ennakkosiivoat. Näin vältyt stressiltä. Jos paikalle tulee lapsia, varaudu piirrustusvälineillä, leluilla tai jollain muulla jonka parissa lapset viihtyisivät.

Lempeää loppuviikkoa!

Ansku

P.s: Löydät minut nykyisin myös Snapchatista, nimellä peaceandstyle. Joko tämä valokuvaviestipalvelu on sinulle tuttu? Kaipaisin lisää seurattavia, jos siis olet palvelussa itse, jätä viestiä komenttikenttään millä nimellä löydän sinut. Muutenkin kaikki vinkit seurattavista otetaan ilolla ja mielenkiinnolla vastaan!

Hyvinvointi-inspiraatio: Jari Autere

Jo yksitoista Hyvinvointi-inspiraatiopostausta takana! Aika rientää. Mitä olette pitäneet sarjasta? Tarkoituksena on innostaa teitä siellä ruutujenne edessä pitämään itsestänne huolta inspiroivien tyyppien avulla. Rakentava palaute olisi nyt erittäin tervetullutta. Oletteko saaneet käyttökelpoisia vinkkejä tai ajatuksia liittyen hyvinvointiin?

Palautteesta pääsemme nyt mukavasti aasinsiltaa tämän viikon hyvinvointi-innoittajaamme. Mieheen, jonka kynästä palautetta satelee. Nimittäin pilke silmäkulmassa kirjoitettuna blogiin. Omin sanoin wannabe-bodariksi esittäytyvä Jari Autere on personal trainer ja suosittu bloggaaja. Työskenteleepä mies myös lastensuojelussa.

Kysytäänpä Jarilta 12 kysymystä hyvinvointiin liittyen:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi on hyvin kokonaisvaltainen asia, siihen kuuluu niin fyysinen kuin henkinenkin hyvinvointi. Fyysinen hyvinvointi tukee henkistä hyvinvointia. Kun on fyysisesti hyvässä kunnossa, on energisempi, tuntee olonsa paremmaksi ja on paremmalla tuulella.

2 Miten tsemppaisit juustonaksupussilta itsensä usein löytävää, hyvistä elämäntavoista haaveilevaa sohvaperunaa? Entä miten jo aktiivisesti itsestään huolta pitävä säilyttää motivaationsa?

Juustonaksupussista haastaisin luopumaan ensin vaikka kuukaudeksi ja vaihtamaan sen sekä sohvan terveelliseen, kevyeen ruokaan ja liikkumiseen. Jos kuukauden jälkeen olo ei ole parempi ja sipsipussi edelleen houkuttaa, voi hyvillä mielin palata sohvalle. Harva kuitenkaan tekee enää niin. Aktiivisesti itsestään huolta pitävä on jo huomannut terveellisten elintapojen tuomat hyödyt ja ne tukevat motivaation säilyttämisessä enemmän kuin uskommekaan.

3 Minkälainen on suhteesi kehonhuoltoon?

Minun ja kehonhuollon välillä on hyvin ristiriitainen suhde. Jotenkin venyttelyn ja putkirullauksen aloittaminen on aina hyvin hankalaa, mutta sen aikaansaama hyvä olo on melkoinen. Täytyy kyllä myöntää, että aivan liian vähän tulee kehoa huollettua.

4 Miten liikut, ja kuinka usein?

Treenaan aktiivisesti ja tavoitteellisesti kuntosalilla. Teen kehonrakennustyyppistä treeniä vaikka en mikään varsinainen bodari olekaan. Treenejä tulee keskimäärin kuusi viikossa. Lisäksi jotain pientä lenkkeilyä koiran kanssa, mutta se on enemmänkin sellaista käveleskelyä ja luonnosta ja raittiista ilmasta nauttimista. Paitsi sateella…

5 Personal trainerin näkökulmasta katsottuna, mikä on kuntosalilla yleisin virhe, johon haluaisit ihmisten kiinnittävän enemmän huomiota?

Toivoisin kaikkien treenaamista aloittelevien kiinnittävän huomiota liiketekniikoihin ja niiden puhtauteen. Sama koskee pidempään treenanneita. Liian usein näkee jopa vaarallista riuhtomista ja mitä ihmeellisempiä liikesuorituksia, jotka ovat pahimmillaan jopa vaarallisia.

6 Mistä ammentaa tarvittava teho, ja miten syrjäyttää mukavuudenhalu viimeisissä toistossa itsenäisessä treenissä?

On olemassa erilaisia treenilatureita, jotka antavat buustia niihin viimeisiin toistoihin, mutta kyllä se loppujen lopuksi on lähtöisin sieltä omasta pääkopasta. Sieltä pitää vaan löytyä se päättäväisyys, halu kehittyä ja pusertaa se viimeinenkin toisto vaikka kuinka tekisi jo mieli luovuttaa. Kyllä sen jokainen tietää sisimmässään tuliko se sarja tehtyä oikeasti loppuun vai luovutettua kesken…

7 Viisi vinkkiäsi perushyvään ruokavalioon?

– Älä koskaan osta eineksiä, vaan valmista aina ruokasi itse, puhtaista raaka-aineista.
– Syö säännöllisesti, usein pieniä annoksia.
– Sisällytä ruokavalioosi joka päivä jotain vihreää.
– Älä skippaa aamupalaa, tai mitään muutakaan ruokailua.
– Luovu sokerista.

8 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Korvapuusteista. Ne on ihan uskomattoman herkullisia!

9 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Aamu alkaa aina kaurapuurolla, johon on sekoitettu suklaanmakuista proteiinijauhoa. Tulee muuten ihan kuin suklaapuuroa 😀 Lisäksi aamupalaan kuuluu raejuustoa ja kananmuna.
Lounaalla syön riisiä ja naudan jauhelihaa tai broilerin fileetä.
Välipalaksi hörpin proteiinijuoman ja syön hedelmän tai sekoitan proteiinijuoman sekaan hiukan kaurajauhoa.
Päivällisellä taas riisiä ja naudan jauhelihaa tai broileria.
Illemmalla syön juusto- tai kinkkumunakkaan ja viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa maitorahkan.
Lisäksi treenipäivinä erinäisiä lisäravinteita treenin ympärillä.
Ja kyllähän tässä kesällä on jonkin verran jäätelöäkin tullut syötyä 😀

10 Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Pyrin välttelemään sokeria, tosin välillä melko huonoin tuloksin. Myös vehnää pyrin olemaan syömättä ainakaan kovin paljoa, se kun ei oikein sovi vatsalleni.

11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Jarille?

Olisiko se nyt ihan mahdotonta treenata myös niitä jalkoja ihan alusta asti, ei se penkkitulos myöhemmin enää ketään kiinnosta.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Terveellisten elintapojen ei tarvitse olla rasite, terveellisesti voi elää myös ilman kiristävää pipoa. Jos perusasiat on kunnossa, liikkuu säännöllisesti ja syö terveellisesti, ei se korvapuusti silloin tällöin paha juttu ole!

Kiitos vastauksista Jari! Mikäli treeni- ja ravintovinkit, humoristiset fitnessanalyysit ja napakat tuotetestaukset kiinnostavat, klikkaa itsesi Jarin Metallisydän blogiin. Klikklik.

Kivaa viikonloppua, pitäkää itsestänne huolta!

Ansku

Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin,  Kaisan sekä Marian mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista!