Kevään asustemuoti

Aurinko on ilahduttanut monena päivänä. Vaikka onkin vasta helmikuu, se sai haaveilemaan keväästä. Paljastuvasta asfaltista ja näin ollen myös keveämmistä kengistä. Ehkä vähän laukuistakin.

Tulevana keväänä on mistä valita. Löytyy keveitä espadrilloja, kauniita korkkareita, suloisia balleriinoja, jykeviä tolppakorkoja – ja lenkkarit, ne ovat ajankohtaiset edelleen. Kädessä kannettava ladylaukku on ajankohtaisin malli, mutta pussukoiden ja olkalaukkujen ystävillekin löytyy omansa. Varsinkin satulalaukkumalli on raikas ja kiinnostava.

Hippihenkisyys on pyrkinyt esiin jo muutaman vuoden ajan, ja raidat sekä navy kuosit kuuluvat kevääseen kuin maito kahviin. Boheemius kurottaa tällä kertaa korkeammalle. Hanki mokkakengät tai laukku, ja olet hetkessä muodin huipulla.

Väreistä suloiset puuteriset, valkoinen ja räiskyvän kirkkaat, puhtaat sävyt ovat ajankohtaisimmat – eikä konjakin ruskeallakaan voi mennä pieleen. Romantiikasta haaveilevan on mukava sujauttaa jalkaansa haalean vaaleanpunaiset avokkaat ja valita kukkakuosinen kassi, kun taas päivänä jolloin kaipaa energiaa asusteista, voi käyttöön ottaa kirkkaan keltaisen, sinisen, tai vai vaikka punaisen olkalaukun.

Aurinko- ja silmälasirintamalla naiselliset 60-luvun sihteerikköpokat, Harry Potterista tutut pyöreät, sekä vähän suuremmat, 70-luvun vivahteella maustetut mallit ovat ne, joita kannattaa tähyillä. Nenänvarrelleen voi asettaa vaikka farkkukankaalla päällystetyt, tai sitten söpöt pastellinväriset arskat.

Korumuoti kääntyy retroilun puolelle. Suuret statement-korut saavat kilpailijakseen näyttäviä ja värikkäitä muovihelyjä, tai sitten kaulaansa voi pujottaa hippihenkisen riipuksen, ja koristaa ranteensa boheemeilla kolikkokorulla.

Oma pääni kääntyy hippihenkisten korujen kohdalla, ja toisaalta uutta laukkuakin tekisi mieli. En vain pysty päättämään pidänkö enemmän puhtaan valkoisesta, vai hiiren harmaasta. Aurinkolaseista kissamaiset sihteerikkölasit kolahtavat eniten. Kenkäkaupoissa mitä luultavimmin astelisin tolppakorkoisten kenkien äärelle. Ne kun sopisivat niin hyvin liehuvahelmaisten farkkujeni pariksi.

Onko kevätmuoti jo teillä muilla mielessä?

Ansku

Sähköä Indiedaysin tilaisuudessa

Muistatteko kun manailin jokin aika sitten naisten neuleiden huonoa laatua, ja puhisin kiukusta kun suurin osa tarjonnasta on nukkaantuvaa ja sähköistyvää akryyliä? No nytpä löysin helmen, kun etsiskelin viime viikonlopun menoihin jotain päälle pantavaa. 

Olen aina pitänyt sähkönsininestä. Mieltymykseni saattaa käydä myös tästä postauksesta ilmi, kun katsoo vaatetustani. Mutta on myös joku toinen, joka pitää tästä sähäkästä väristä. Kuka, se selviää kun skrollailet alaspäin. 

Vaeltelin tässä taannoin erään Helsinkiläisen tavaratalon käytävillä. Hypistelin neuleita ja tarkistelin niiden materiaalitietoja lappusista. Sitten katseeni osui kauniin siniseen puseroon. Rukoilin mielessäni että se olisi myös läheltä katsottuna kaunis, ja materiaaliltaan tietenkin jotain muuta kuin sitä pahuksen öljynjalostuksen sivutuotetta. Vilan sähkönsininen lyhythelmainen neulepusero oli kuin olikin sata prosenttista puuvillaa. Niin ja nätti myös läheltä. Neule kiikutettiin kassan kautta kotiin, ja neitsytmatkalleen se pääsi viime lauantaina. 

Silloin järjestettiin nimittäin Indiedaysin blogipäivä. Me lähdimme mieheni kanssa kohti Helsinkiä heti aamusta, ja heti hotellille tavarat jätettyämme riensimme taas matkaan. Tiesin että päivän aikana tulisi oltua paljon jalkojen päällä, joten kenkävalinta oli kohtuullisen helppo: matalaa, mukavaa, mutta myös hyvännäköistä. Viime syksynä hankitut ylipolvensaappaat miellyttävät edelleen. Niin, ja ovathan ne vieläkin kovin ajankohtaiset. 

Miehen lähettyä omille menoilleen, minä otin suunnaksi Ravintola Sipulin. Ravintolan kaunis ja valoisa talvipuutarha täyttyi bloggaajista nopeasti, sen verran kylmä viima ulkoa kävi. Mekin kaimani kanssa napsimme muutamat kuvat ennen sisälle menoa, mutta tuuli kävi luihin ja ytimiin siinä määrin, että lämpimät sisätilat houkuttivat. 

Päivään kuului mm. Suomimuotiin tutustumista kun paikalla oli ainakin 2OR+BYYAT, Riivari,  Lumi ja R/H. Suomimuodin lisäksi tilaa ihastuttivat tietenkin myös ihanat blogikollegat. Naposteluruoka oli hyvää, ja juoma, noh, sitä ainakin piisasi. Itsekin saatoin skumppaa ja valkkaria hiukan maistella siinä jutustelun ohessa.  

Entä se toinen sinisen sävyn ystävä? No Annahan se! Vaikka asumme olivatkin periaatteessa ihan erilaiset(minä ihan näköisessäni sähäkässä mutta rennossa asussa, kun taas Anna aina yhtä tyylikäänä), oli niissä paljon samaakin. Kummankin yläosa säihkyi sekä sähkönsineä, mutta myös korun kimmellystä. 

Päivä ei suinkaan päättynyt tähän, vaan luvassa oli myös iltajuhla, kun Inspiroivimmat blogit palkittiin Indiedays Blog Awardsissa. Siitä, ja illan kostyymista toisella kertaa. Kiitokset vielä arvon leidit, Anna-Maria, Noora, Anna, Saara, Katja, Taru, Reetta, Satu, Janet, LittleB ja Erika, seurasta! Oottepa vaan aikas huikeeta sakkia ❤ Niin ja Nooralle kiitos kuvalainasta!

Kello huitelee jo kaameissa lukemissa. Oli tarkoitus pyhittää tämä päivä opiskelulle, mutta kuinkas kävikään? Blogi veti puoleensa, kun oli päästävä moikkamaan teitä. Vaan ei auta, nyt opiskeluhommiin hop! Palataan taas. 

Mukavaa päivää, harmaudesta huolimatta!

Ansku

Syksyn muoitärpit, osa 2

Aloitin viimeksi blogisarjan syksyn makeimmista trendeistä. Nyt on käyty läpi huopahatut, ruutukuosi, nahkahameet sekä ylipolvensaappaat. Jatketaan siis matkaa. Vuorossa syksyn muotitärpit osa 2.

Kun Sarah Jessica Parker vuosia sitten viiletti Carrien roolissa pyjamassaan, pitkin lumista New Yorkia, en olisi voinut arvata että nuo mukavat kotihousut singahtavat joskus tähden lailla muotitaivaalle. Totuus on, etteivät kevyet silkkihousut jääneet vain tähdenlennoksi, vaan ovat sinnitelleet muotiväen suosiossa jo joitakin vuosia. Itse sytyn joihinkin muotivillityksiin joskus hiukan hitaasti. Juuri näin kävi pyjamahousuille. Hankin omani vasta jokin aika sitten.

Nyt nämä kotihousut ovat ajankohtaisemmat kuin koskaan. Alusvaatteina pidetyt silkkimekotkin haluvat osansa trendistä, ainakin Dolce&Gabbanan mallistossa. Tähän en lähtenyt mukaan, mutta kevyet pyjamahousut ovat mieluisat. Yhtä mielekkäät ovat myös aina yhtä tyylikkäät korkonilkkurit, sekä colitsipusero. Nämä palaset kun yhdistää keskenään, saa aikaan ihanan rennon kokonaisuuden, josta ei kuitenkaan puutu särmää. Siitä pitävät nilkkurit huolen. Heitetäänpä sekaan vielä oranssi laukku, ja näin olet valmis syksyyn.

  Nämäkin osat löysin kaikki omasta kaapistani, joten kokosin niistä valmiin asun. Haaveilen isommasta oranssista käsveskasta, mutta kyllähän tämä kirjekuorimallinenkin ajaa asiansa, jollei mukaan ole tarkoitus ottaa koko omaisuutta 🙂

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa! 

Ansku

Seitkytluvun henkeen

Sushin himo on siitä eri jännä juttu, että se ajamaan vaikka puolen sataa kilometriä(olisin kyllä ajanut enemmänkin). Näin kävi eilen, kun tajusimme ettei kotikylämme viereinen kaupunki tarjoakkaan sushia sunnuntaisin. Heitin jalkaani housut, jotka olen ostanut noin seitsämän vuotta sitten, mutta jotka ovat maanneet kaapissani käyttämättöminä, ihan vain siitä syystä etteivät ne ole mahtuneet jalkaani. Nyt ne mahtuvat. Kiitos Caelia, että muistutit näiden olemassaolosta! 🙂 Puseroksi näiden liehulahkeiden pariksi kävi ihana seitkytlukua henkivä virkattu pusero. Sain tämän anopilta talvella, ja siitä on tullut yksi lempivaatteeni.

Sushin himoni sain laantumaan Hyvinkäällä sijaitsevassa kauppakeskus Villassa. Saatoin eksyä myös pariin vaatekauppaan, mutta vain toisesta lähti muutama juttu mukaani. Bianco, kenkäkauppojen taivas oli pullollaan mielettömiä kenkäkaunottaria. Sydämeni on särkynyt, kun jouduin jättämään ne sinne. Voi miksi, oi miksi pitää ihmisen olla näin köyhä… Taidan parannella särkynyttä syräntäni kupillisella vihreää teetä, ja lueskelemalla blogeja. Kerrankin on aikaa! Mahtava ilta 🙂

Ansku

Oranssia, ohoi!

Aah kesä ja lämpö. Eilen oli aika jees päivä, noin niinkuin lämpötilojen puolesta. Ja muutenkin. Suoritin aidan alusen rikkaruohojen nyppimisen loppuun, eikä siinä mennyt kuin kolme tuntia ja yksi selkä. Auts. Pahuksen aidan alunen oli kasvanut kokonaan umpeen. Mutta nyt homma on tehty. Voisin kiljahdella ilosta enemmänkin, mutta ei se valitettavasti ihan tähän jäänyt. Toinen, kaikeksi onneksi lyhyempi aita odottaa kitkijäänsä. Onneksi Jani lupasi auttaa siinä. Mutta juu, se aidoista.

Päivän asuksi valikoitui eiliselle päivälle paaljon iloista oranssia. Tykkäsin kokonaisuudesta paljon, tykkääksää?

Vihreä pikkulaukku on superhauska ja helppo asun piristäjä, mutta auttamattomasti liian pieni. Eilen mukana kulkivat vain avaimet ja puhelin, joten pärjäsin mukavasti.

Nyt tars alkaa venyttelyhommiin. Tein aamulla kohtuutehokkaan jalkatreenin, ja reidet on vieläkin ihan hapoilla. Niin ja hei, kohta alkaa peli. Jännät paikat tulossa, huh!

Hauskaa viikonlopun jatkoa! 🙂

Ansku

Pallot silmissä vilisee

Ai ihanuutta, miten paljon tuo taivaan valopallo vaikuttakaan kaikkeen. Sen lisäksi että nautin siitä onnellisena lauantain ja sunnuntain, siivitti se tämän päiväistä aamulenkkiäni niin että juoksu kulki taas ihan eri lailla. Lisäsin tavanomaiseen lenkkiini vielä pienen mutkan, ihan vaan siitä ilosta että fiilis oli niin mahtava. Ai nam. Näitä päiviä lisää, kitoos 🙂 Mutta niin, paistoi se aurinko tosiaan lauantainakin niin mukavasti, että vetäisin päälleni kesäisen, neonvihreän pallomekon. Ja hei, nahkatakilla pärjäsi mainiosti! Baltsuja harkitsin, mutten vielä uskaltanut. Jospa ensiviikonloppuna?? Tosin, tämän hetken säätiedotus lupailee viikonlopuksi sateen tihkutusta, joten saas nähdä. Voihan toki olla että ennustus muuttuu vielä moneen kertaan, toivotaan näin!

Mikähän on, kun en enään nykyään tee kirpparilla mitään huippulöytöjä? Viimeisin oikeasti tosi kiva löytö on jo vuosia vanha kuvissa näkyvä kassi. Rakastan sen mallia, ihanaa vanhaa fiilistä. Haluaisin toisen samanmallisen, mutta vähän suuremman, tähän kun mahtuu vain rahapussi ja puhelin. Täytyy pitää silmät auki siis. Ehkä olisi syytä käväistä vaikka pääkaupunkiseudun kirpputoreilla. Mikähän mahtaisi olla paras paikka?

Nyt tää alkais valmistautumaan iltavuoroon. Mukavaa viikkoa kaikille!

Ansku

Vyölaukun paluu

En oikeastaan nyt saisi tehdä ostoksia. Paitsi siinä tapauksessa jos peruutan Joulukuisen Pariisin matkan, sekä jo perinteeksi käyneen Helmikuisen matkan johonkin kauas. Tein kuitenkin, koska mihinkäs nyt vaatehullu raidoistaan pääsisi. Tarkemmin sanottuna hapsuistaan. Poikkesin pari päivää sitten ihan vain vähän kurkistamassa Seppälässä. Oikeastaan puolivaihingossa koska ihan oikeasti olin menossa Kodin Anttilaan. No, joku maaginen voima kuitenkin sai kiskottua minut Seppälään. Se maaginen voima on musta, hapsukas, ja muutti vyötärölleni. Kyllä. Se on kuulkaa vyölaukku. Voitteko kuvitella? Taakse ovat jääneet ajat jolloin Coca-cola-aiheiset vyölaukut koristivat vain lähinnä Kanarian saarten turistien vyötärökumpuja. Nyt ne koristavat myös Kanta-Hämäläisen hapsujen rakastajan vyötärökumpua. Olen aiivan lääpälläni uutukaiseeni. Mites sää, iskeekö, vai onko ihan nou nou?

Minullapa alkoikin nyt viikonloppu. Aijjai, kolme vapaata, aion nauttia jokaisesta oikein olan takaa. Huomena oli tarkoitus mennä fiilistelemään Kaija Koota, mutta keikan peruunnuttua suunitelmat ovat aivan auki. Lauantaina juhlitaan taas synttäreitä, ja minä aion syödä illalla sohvannurkassa Ainon suklaista mokkaunelma-jäätelöä. Ai nam!

Muksaa loppuviikkoa! 🙂

Ansku

Kevättä odotellessa

Viime kesänä se alkoi. Vähän kuin hiipien hapsut, intiaaneilta tutut- ja muut etniset kuosit ilmestyivät vaatekaappiini. Talvella hapsukuume helpotti, hurahtaessani viininpunaisen sävyihin. Kuitenkin, näin kevättä kohden matkatessa, alkavat Etelä-Amerikkalaisilta ja Arfikkalaisilta lainatut kuviot taas houkutella.

Niinpä taannoisella Jumbon ostosreissulla huomasin Zarassa yksinäisen laukun, korkealla ylähyllyllä. Vaikka kangaskassista viiskybää on kohtuupaljon, en voinut(itseasiassa en edes yrittänyt)vastustaa. Laukku kiikutettiin kassalle. Olen siitä asti kironnut pakkaset alimpaan maan rakoon, ja toivonut keväisempiä ilmoja. Turhaan. Niinpä päätin lopettaa vollottamisen, ja otin kassin käyttöön. Olkoot vaan kesäinen! Minäpä en välitä. Maanläheisten sävyjensä puolesta laukku mätsäsi ihan kivasti armeijanvihreän talvitakkini kanssa. Oikeasti olisin halunnut pukeutua aamulla nahkarotsiin, mutta kun oli niin kylmä! Yksitoista hemmetin pakkasastetta. Katselin juuri Forecan sääsivustoa, eikä meilläpäin näytä yöpakkaset helpottavan. Vasta 11.4 näyttäisi olevan vain 5 astetta miinuksella. Pöh, sanon minä.  Onnea on kuitenkin aurinkoiset ilmat 🙂

Nautitaan sitten niistä, kun ei me kai muutakaan voida. Muksaa viikkoa kaikille! 🙂

Ansku

p.s. Tarun aurinkoisesta blogista löydät arvonnan, jossa on houkutteleva palkinto, kurkista tästä!

Prinsessainen sunnuntai

Viimeiset kolme päivää ovat ehdottomasti olleet parhaat vähään aikaan-eikä vähiten siksi että ne ovat olleet myös meikäläisen vapaapäiviä. Olen herkutellut, löysäillyt, liikkunut, nauttinut auringonpaisteesta, moikkaillut mummuani ja hengaillut Janin kanssa välillä tekemättä oikeastaan yhtään mitään.

Tämän päivän ohjelmistoon kuului neljävuotis synttärit = syy miettiä vaatetustaan! Parhautta 🙂 Halusin ehdottomasti pukeutua taitavan äitini ompelemaan ralliruutumekkoon ja heittää mustavalkoiseen kokonaisuuteen jonkin piristeen. Tässäpä tulos:

Syntymäpäivien herkkupöydän kuningas-vai täytyisikö sanoa prinsessa-oli ehdottomasti Tuhkimokakku. Kahtokaas nyt miten kaunis, ja täynnä ihan mielettömiä yksityiskohtia. Muutenkin oli kyllä niin herkullisia leipomuksia pöydässä, että veivät kielen mennessään. Kiitos emännälle! 🙂

Kummityttöni, synttärisankari on aikaimoinen prinsessafani. Siksi veimme lahjaksikin rinsessoja. Toivottavasti oli mieleinen lahja.

Mukava, pidennetty viikonloppu tulikin tarpeeseen. Ensiviikolla töitä on kuutena päivänä. Toivottavasti ehdin kuitenkin tääläkin piipahdella sekä käydä salilla ja lenkillä. Vaikka toisaalta, mikäs minut täältä pois pitäisi! Nettikatko ehkä..;)

Oikein keväistä ja aurinkoista pian alkavaa viikkoa kaikille!

Ansku

Lady Gagaa katsomassa

Noniin. Alan pikkuhiljaa toipua maanantaisesta Lady Gagan konsertista, joten nyt on hyvä aika purkaa kokemusta auki.

Mietiskelin ennen keikkapäivää mahdollista asuvalintaa, ja pyörittelin mielessäni ristikuvioista toppia tai verkkosukkahousuja. Jollakulla (onpa muuten outo sana) muullakin saattoi olla samat mielessä, joten kevensinkin omaa asuani. Muilla oli pääosin tummaa, tai muuten huomiota herättäävää vaatetta päällään. Itse luotin sähäkkiin kenkiin ja sortseihin. Yläosaksi valitsin valkoisen miesten kauluspaidan, josta jätin ylimmät napit auki.

H&M:n sulkakoru oli juuri sopiva häivyttämään puseron liiallisen (kuitenkin tarkoituksellisen) avonaisuuden.

                                                         Tässä vielä parempi kuva korusta.

Ja sitten keikalle jännittämään. Gagaa odotellessamme koko areena teki aaltoja! Aika mageeta 🙂

Uskomaton tunne kun Lady Gaga tuli lavalle. Jotenkin epätodellinen olo. Mutta mahtavaahan se oli.

Lavasteet oli upeat, hyvin tehdyt ja ilmeisen toimivat. Linna muutti muotoaan välillä. Bändi oli ”suljettu” tyrmiin soittamaan. Allaolevassa kuvassa linnan oikeassa reunassa näet yhden soittajista.

Olen arvostanut Lady Gagaa todella korkealle ennen tätä keikkaakin, mutta jos mahdollista, nyt arvostan vielä enemmän. Mieletön lauluääni, ja mikä parasta, hän todella laulaa itse keikoillaan. Gaga otti yleisönsä mahtavalla tavalla. Itse itkeä pillitin liikutuksesta kolme kertaa.Vaikka osasin odottaa tiettyjä elementtejä(kuten paljon puhuttua jättivaginaa), tuli osa aivan puun takaakin. Vai olisitko arvannut lihamyllyn kuuluvan osaksi konserttia? Niin no, ehkä olisitkin…

Lavan eteen päässeet fanit eivät varmasti joutuneet pettymään. Lady Gaga otti heiltä vastaan lahjoja ja jutteli, vitsailikin paljon heidän kanssaan. Kaksi onnellista pääsi lavalle asti. Fiilis oli uskomaton, sanoinkuvaamaton, kun tärisevä nuori fani pääsi halaamaan idoliaan, ja tämä näytettiin suurilta scriineiltä. Gagasta välittyi lämpö.

Keikan jälkeen otimme vielä siiderit ennen hotellille lähtöä. Tiskillä näin Martina Aitolehden. Siinä on toinen nainen josta diggaan tosissaan. Olen joskus aiemmin kirjoittanut hänestä, mutta muistin virkistykseksi: hän on tyyppi joka tekee sen mitä on päättänyt ja mitä haluaa tehdä. Sitä minä arvostan. Vaikka olinkin keikan jälkeen itkeneen näköinen, uskalsin kuitenkin jutella naisen kanssa muutaman sanan, ja suostuipa hän kuvaankin! Mahtava tyyppi 🙂 Pakko muuten sen verran vielä sanoa, että mikä pettymys olikaan kun Tanssii tähtien kanssa-kilpailijat julkaistiin. Martina olisi sopinut ohjelmaan mahtavasti! Tosin raskaus ja synnytys eivät ehkä sovi formaattiin, mutta hei vinkki ensi vuodelle!? 😉 Martina kisaamaan!

Kaikesta tanssimisesta väsyneet jalkani huusivat pehmoisia balleriinoja, joten luovuin korkeista kengistä, ja tassuttelin vähän tylsästi baltsuilla junaan.

Kohta onkin mentävä taas töihin, iltavuoroon. Joten jatketaan tästä taas. Kivaa päivää! 🙂

Ansku