Ei siinä läpsytyksessä saanut nukuttua. Kello oli vasta kuusi tänä aamuna kun avasin silmäni. Olin juuri uneksinut kiukkuisista italialais-huligaaneista, jotka keikuttivat autoamme. Se oli vähän ahdistava uni. Ei lopulta haitannut herätä, vaikka syy olikin kurja. Kuuntelin kun koira korvat lepatten ravisteli päätään olohuoneessa. Voi raukka, ajattelin ja nousin tutkimaan sen kuuloelimiä.
Nuoremmalla koirallamme, Hertalla, oli jo muutama päivä sitten vaivaa korvissaan. Luulin silloisen korvahuuhtelun tehonneen, mutta ongelma palasikin asteen verran pahempana. Korvalehti punoitteli ja korvakäytävässä oli eritettä. Lisäksi korvalehteä rumensi ikävän näköinen, mutta onneksi pieni rupi. Ravistelun vuoksi, sanoi lääkäri.
Suunnitelmat menivät perjantainvieton osalta uusiksi. Ystävän uuden asunnon ihailemisen, kuulumisten vaihtamisen ja kevättrendeihin tutustumisen sijaan jäinkin viettämään kotipäivää, kun vein karvakuonon eläinlääkärin pakeille. Vaikka välimatka Helsinkiin on alle 100 kilometriä, tällaisina päivänä se tuntuu kumman pitkältä.
Koska tapoihini nykyään useinmiten kuuluu, yritän ajatella positiivisesti. Onneksi vaiva ilmeni perjantai-aamuna, eikä lauantai-iltana. Onneksi minulla oli vapaapäivä, eikä jokin niistä aniharvoista työpäivistä, joita on siunaantunut tälle kuulle. Onneksi olin juuri saanut lopputilin, joten saldoa oli vielä jäljellä. Sain lisäaikaa koulutehtäville ja nukuinkin vähän pidempään.
Nyt voinkin keskittyä seuraavaan asiaan. Huomena alkaa PT-koulu. Pakko myöntää olevani aika innoissani. Kunhan vaan osaan ajaa perille. Heh. Avensiksen navigaattori kun tuntuu välillä olevan kanssani hiukan eri mieltä.
Nyt on syytä ryhtyä tuumasta toimeen. Keitän vähän lisää teetä, nappaan kirjan käteen ja alan lukemaan.
Hyvää viikonloppua!
peaceandstyleblog 