Kun viime kesän Sauna Open Airissa jyrähteli Volbeat, ihastuin bändiin aiempaa voimakkaammin. Onhan livevedoissa aina ennemmän fiilistä kuin levysoitossa. Sitten kun liput marraskuiselle keikalle tulivat myyntiin, ystävämme Jussi oli kärppänä tietokoneella ja hoiti tiketit kotiin. Viime viikon torstaina bändi sitten vihdoin saapui taas suomeen ja odotettu keikka toteutui. Seurueemme kolme jäsentä joutui lähtemään liikenteeseen suoraan aamuvuorosta, minä mukaanlukien. Nälkä oli siis aikamoinen kun saavuimme Helsinkiin. Ystävämme suosittelivat Coloradoa ruokailupaikaksi, joten taivalsimme sinne. Voihan viude mikä paikka. Upeasti satsattu sisustukseen jokaista pientä yksityiskohtaa myöden. Hillitsin itseni etten astellut tiskille viskiä tilaamaan(tilasin Tequila sunrisen) ja kyselemään saluunatyttöjen perään.
Kunnon hampurilaisetti helpotti oloa ja pystyin taas kiinnittämään huomioni muuhunkin kuin ruokaa kiljuvaan vatsaani. Ruuan päälle kyllä hiukan väsytti, ja työtkin olivat vieneet veronsa, mutta kauniit näkymät piristivät(niinkuin muuten myös kohtuullisen kova tuuli, mikä silloin Helsinkiä piiskasi). Pääkaupunkimme oli pukeutunut jouluun. Rakastan kauniita jouluvaloja, ja jäin hetkiseksi ihastelemaan niitä muiden rynnätessä Stockmannille.
Kyllä minäkin sinne sitten päädyin, kun poikkesimme hakemaan hiukan juhlajuomaa. Mitä muka on bileet ilman skumppaa?
Sitten hotellille. Jouluinen lämmin tunnelma jatkui Hotelli Tornissakin. Kauniit valot ja havusomistukset henkivät lämpöä. Oli mukava kävellä taas tutusta ovesta sisään, mutta tälläkertaa punaisen maton lisäksi sisäpuolella meidät otti vastaan myös somat lyhdyt.
Hurautimme hissillä aina kymmenenteen kerrokseen saakka. Avatessamme hotellihuoneemme oven, yllätys oli melkoinen. Mieletön maisema suorastaan tulvi silmillemme, kun astuimme sisään. Kiljahtelin lapsellisen innokkaasti, ja ryntäsin ikkunaan Jani käsipuolessani. Siitä pystyimme ihastelemaan näköalaa Helsingin kattojen yli, aina merelle saakka. Pysäyttävää, ja niin kaunista.
Tajusin katsella ympärilleni paremmin alkusokista toivuttuani. Huone oli mitä valoisin. Maiseman ja valoisuuden lisäksi ihastuin valtavaan peiliin, mutta ei tässä vielä kaikki. Ehkä huoneen yllättävin juttu oli kylpyhuone.
Se oli kuin valtava suihkuhuone hotellihuoneen sisäpuolella! Suihkussa voi siis nautiskella kohtuullisen päräyttävistä maisemista. Erilaista ja virkistävää, minä tykkäsin!
.jpg)
Ihastuneet huokailut oli kuitenkin lopetettava kun vaadittiin toimintaa. Kello oli armoton. Ei muuta kuin tukkaa tötterölle ja mascaraa ripsiin jos aikoi ehtiä illaksi areenalle bändiä katsomaan. Harkinnan jälkeen olin päätynyt sortseihin ja verkkosukkahousuihin. Hiukan viileähkö vaihtoehto kylmään marraskuun iltaan ja yöhön, mutta näillä mentiin. Kaipasin jotain särmää asuun, ja verkkosukkahousut toivat sitä loistavasti(oletko muuten nähnyt aiemman verkkosukkahousu-kokeiluni? Sen löydät tästä linkistä). Kiilakorkokengät on hyvä vaihtoehto kun tiedossa on seisomista ja kävelyä. Sen sanon kuitenkin jälkiviisaan syvällä rintaäänellä, että verkkosukkahousut pelkiltään jaloissa ei ole hyvä vaihtoehto missään olosuhteissa. Paitsi jos pidät siitä että verkko pureutuu kivuliaasti päkiöihin, varpaita unohtamatta. Hädin tuskin pystyin kävelemään keikan jälkeen. Jos siis olet rohkea, ja kokeilet verkkosukkahousuja, suosittelen harkitsemaan sukkien pukemista väliin.
Pidimme huoneessamme pienet etkot kuohuviinin parissa. Miehet tosin nautiskelivat ihan rehellistä Jallua.
Hauska olisi ollut jutella kuohuvan ääressä vähän pidempään, mutta oli otettava suunnaksi juna-asema, ja siitä eteenpäin Hartwall-areena.Volbeat kun ei odota.
Emme pitäneet liiaksi kiirettä kävellessämme Pasilan asemalta Hartwallille. Se taisi olla olla virhe. Olimme nimittäin vasta narikassa, kun kuulimme ensimmiset soinnut Duck holidaysta. Volbeat aloittikin etuajassa! Kyllähän se juoksuksi meni, kun kiiruhdimme kohti lavaa aivan hurmoksessa. Puskimme niin lähelle kuin pääsimme. Ja sitten räjähti. Ihan kirjaimellisesti. Räjähdyksiä tuli kaksikin kertaa keikan aikana, niin että korvat soivat vielä perjantainakin. Korvatulpat? Juu ei ollut. Ensikerralla täytyy ehdottomasti muistaa.
Koko keikka oli ihan mieletöntä tykitystä. Volbeatilla on niin suuri määrä hyviä biisejä, että rokkaaminen kävi työstä. Käytännössä jokainen biisi on loistava! Turhia välispiikkejä ei ollut liikaa, vain musiikkia. Me niin menemme Ouluun kesällä. Sielä siis Volbeat seuraavan kerran.
Mitäs sitten kävikään? Jotkut virkeät lähtivät mitä luultavimmin jatkamaan juhlintaa, me menimme hampurilaiselle. Väsymys kävi ylivoimaiseksi. Pian löysimme itsemme hotellin ovelta ja siitä eteenpäin sitten sängystä kuorsaamasta.
Aamulla kiittelin itseäni viisaasta päätöksestä. Oli mukavampi olla kun aamiainen maistui, eikä kädet tärisseet krapulan ja valvomisen vuoksi. Lisää piristystä toi se, että astellessamme aamupalatilaan, henkilökunta tiedusteli tuliko minulle vihreä tee maustamattomana. Tulihan se. Meidät muistettiin, aikamoista.
Lähdimme vasta iltapäiväjunalla takaisin kotiin, joten meillä oli hyvin aikaa ihastella Tornin jouluasua vähän tarkemmin. Aiemmin olimme toki jo panneet merkille valtavan kauniin joulukuusen. Lasipallot on kuulemma tuotu Puolasta. Jäin mietiskelemään minkälaista olisi viettää joulu hotellissa. Olen ollut aaton aina kotona, jollakulla perheenjäsenistä tai sitten töissä. Janin perhe lähtee viettämään joulua Afrikkaan, sisareni perhe taas lentää Amerikkaan. Itse kuitenkin vietän mieluiten joulun Suomessa, talvisessa säässä. Siinä on tunnelmaa. Tahdon pikkupakkasen, valkoisen hangen ja kauniit valot. Ja tietenkin tärkeät ihmiset ympärilleni.
Tornin joulu tulee olemaan varmasti tunnelmallinen. Joulukatu on ihasteltavana kivenheiton päässä, ja talvisessa Helsingissä on kauneutta. Miettikäähän nyt: kauniit jugendtyyliset kerrostalot, hiljaisuus ja hitaasti leijuvat lumihiutaleet. Ja onhan siinä oma hohtonsa, kun ei tarvitse itse laittaa jouluruokia. Torniin voi kutsua kanssaan läheiset ihmiset nauttimaan jouluateriasta, vaikkeivat he majoittuisikaan hotelliin. Jos on aikaa, eivätkä työt paina heti aaton jälkeen päälle, kannattaa varata vaikka muutamakin yö. Itse haaveilen aina Helsinkiin lähtiessäni, että saisimme viettää sielä ainakin kaksi yötä. Olen koko ajan ihastuneempi pääkaupunkiimme. Haluaisin kuljeskella kaduilla rauhaksiin. Poiketa pikkukahviloihin ja putiikkeihin. Ihastella upeita vanhoja rakennuksia ja miettiä missä niistä haluaisi asua. Yleensä on kuitenkin aina aikataulu, niinpä rauhalliselle hengailulle ei ole aikaa. Ehkä joskus lähdemme reissuun vain nauttimaan, ilman aikatauluja…
Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa!
Ansku
Postaus tehty yhteistyössä Hotelli Tornin kanssa.
.jpg)
.jpg)
peaceandstyleblog 