Koski kohisee ja virta vie – mutta leppoisasti – kun kellun veden pinnalla. Lokit liitelevät kirkkaan sinisellä taivaalla ja aurinko paistaa. Olo on huippurento, vaikka olen pukeutunut kuin palomies. Löytyy haalaria, saapasta, kypärää ja hanskaa.
Olen koskikellumassa.
Meidän neljän porukka – Jani,
Niina ja Saku – on kellunut virran viemänä rauhalliselle kohdalle. Olemme melkein pysähtyneet. Onpa ihana haistella kesän tuoksua ja seurata lintujen lentoa.
Turvaveneen kuljettaja hurauttaa veneellään muutaman kerran ohitsemme, ja saa aikaan mukavat aallot. Muistan taas minkälaista oli lapsena, kun piti sännätä aaltoihin veneen ajaessa ohi. Voi tätä riemua!
Nyt edessä on pyörre. Jännittää jäänkö siihen pyörimään. Muistan myös, että en hoksannut varustautua vedenkestävällä ripsivärillä.
Mutta ei huolta. Pyörre tuntuu hauskalta ja vie sopivasti mennessään. Sen jälkeen onkin haasteellisempaa kun tempaudun taas virran vietäväksi rantaa kohden. Pitäisi päästä takasin menosuuntaan, mutta kömpelössä haalarissa se on tuntuu vaikealta. Virran vastutus on kova, mutta selällään käsillä meloen pääsen pinteestä.
Kelluttuamme määränpäähän on aika nousta tikapuita pitkin veneeseen. Jalat painavat kuin norsulla. Tahdon takaisin ihanaan painottomaan tilaan! Lepyin kyllä lopulta, kun sain nauttia vauhdilla etenevän veneen kyydistä. Perillä sain käteeni tervasnapsin sekä diplomin.
Koskikellunta Lempäälän Kuokkalankoskessa on hieno kokemus. Meille sattui upea päivä, mutta kuulemma jotkut seikkailuista enemmänkin nauttivat kelluvat vaikka joulukuun hyisessä säässä.
Kun Niina ilmoitti että vie meidät kellumaan, myönnän miettineeni mikä järki ja tarkoitus hommassa on. Yhdellä sanalla sanoen, se on elämys. Sen avulla saavuttaa lapsuudesta tutun riemun. Saa hymyn korviin ja tuntee elävänsä.
Entä mitä Jani oli mieltä Koskikellunnasta? Annetaan kynä miehelle itselleen.
Kaljakelluntaan? Ai koskikelluntaan? Lähden.
Osuukohan siellä kuinka kovaa kiviin? Vesihän on vielä kylmää toukokuussa. Varustuksen pitää kyllä olla kunnossa, muutenhan sinne jäätyy. Siinä ennakkoasenteeni.
Aamu kymmeneksi Lempäälään. Sää oli lämmin ja aurinkoinen.
Shortsit, pitkähihainen aluspaita ja villasukat alle, lämpöhaalari ja kelluntapuku, johon oli yhdistettynä saappaat. Varusteiden pukemisen jälkeen olo oli kuin Michelin ukolla, ilmava ja kankea. Ylimääräisen ilman poistamisen jälkeen taas voisin kuvitella että olo on sama kuin liian pieneen nahkaan pukeutuneella oravalla, tosin ei ihan yhtä ketterä.
Pasi näyttää miten puvusta poistetaan ylimääräiset ilmat pois
Alkuneuvojen jälkeen lähdimme tarpomaan about 8 asteiseen veteen, ja ei kun kellumaan. Aluksi harrastimme hieman totuttelua, käännöksiä ja uintia. Iisiltä vaikutti.
Kellunta oli kyllä helppoa ja jopa rentouttavaa. Olisin helposti voinut ottaa pienet nokoset virran hiljalleen viedessä, lähinnä poijulta näyttävää, miestä eteenpäin. Matkan varrella oli pari virtaavampaa kohtaa, joissa vauhti oli hieman kovempi ja piti olla skarppina, mutta muuten meno oli rauhallista ja leppoisaa. Koskikellunnassa huomaa hyvin kuinka pieni ihminen on voimaton veden voiman viedessä.
Tunnin ja 1,7 km reitti tuntui olevan hetkessä ohi.
Mukana matkassa on aina vene, jonka kapteeni neuvoo ja auttaa tarvittaessa. Koskikellunta on siis myös täysin turvallista.
K***hätä matkan aikana on taattu, joten kannattaa käydä tiristämässä muutama tippa ennen lähtöä, vaikka väkisin. Kasvoja, kämmeniä ja niskaa lukuun ottamatta kaikki paikat pysyivät kuivina, joten kylmä vesi ei haitannut menoa.
Ehdottomasti suosittelen koskikelluntaa kaikille.
Suuri kiitos Anskulle, Niinalle ja Sakulle sekä Koskikellujien Pasille ja Tapsalle loisto kokemuksesta.
Kurkkaa Niinan blogista (klik) mitä mieltä hän ja Saku olivat kokemuksesta.
peaceandstyleblog 