Tyttöjen ilta

Kas, taas on jo viikko kulunut. Viime viikolla tähän aikaan meininki oli vähän erilainen kuin nyt, kun istun tässä kotona keittiönpöydän ääressä jo aika räjähtäneenä nuupahtaneena. Viime viikonloppuna en ollut vielä tähän aikaan uuvahtaneen näköinen, päinvastoin! Siitä pitivät huolen Hair & Make up-room Kamidan mimmit, sekä Sharon, joka tupsutteli ja suti kasvoilleni kauniin meikin.

Kaiken takana on nainen, lauletaan. Niin nytkin. Tällä kertaa kaiken takana oli Taru, tuo jumalaisen kaunis ja hersyvän iloinen kirjoittaja Home at last-blogin takaa. Taru keräsi kokoon hyvän blogimimmiporukan, ja sitten meitä hemmoteltiin oiken olan takaa.

Kuvat: Karoliina/Valoon

Puuteri pöllysi, nauru raikui ja Norex Spiritin luomu cavat poksahtelivat kun jengimme aloitti illan Kamidassa. Puhdas+ tarjosi meille jännittävää kollageenivettä, jotta maistelin innolla Lumenen kauniita kynsilakkasävyjä samalla ihastellen kynsibaarissa. Epäilin, että totta maar näyttäisin sen avulla sunnuntai-aamuna nuorelta ja raikkaalta. Että se kompensoisi kuohuviinin vaikutusta. 

Chjokon suklaatuotteet houkuttelivat suloisella ulkonäöllään – olivat ne kuulemma hyvän makuisiakin. Meikä skippasi, koska kuohuviini. Yritin nääs rajoittaa sokerinsaantia.

Kuva: Stella/Stella hearts life

Mimmit hoi, nyt korot kohti Original Sokos Hotel Helsinkiä! Kajautti jossain vaiheessa emäntämme. Olihan se toteltava, niinkuin kunnon vieraan kuuluu. Sitä paitsi odotin jännityksellä mitä ilta toisi tullessaan. Pikkulinnut olivat laulaneet, että legendaarisessa Hesarissa odottaisi poppootamme valtava junior sviitti, herkuilla varustettuna.

Hotellipäällikkö Heidi Ruti otti köörin vastaan, piti pienen tervetuliaispuheen höystettynä hotellin historialla, ja usutti meidät sitten salaatin ja maukkaiden leipästen pariin, jotka alakerran Fransmanni oli sviittiin toimittanut. 

Kuvat: Karoliina/Valoon

Siinä minä pyyhin viimeisiä leivänmurusia suupielistäni, kun sviittin asteli kolme miestä. Alkoi varsinainen hupiosuus (ei, he eivät olleet strippareita, vaikka olisinkin ollut siitä äärimmäisen huvittunut. Tai ehkä en olisi myötähäpeältäni pystynyt olemaan mitenkään päin sohvannurkassani). Miekkoset olivat nimittäin stand up-koomikoita.

Joonatan Pitkänen, Pietari Vihula ja Harri Soinila pistivät parastaan. Nauroin jokaisen jutuille. Miten ilahduttavaa, myötähäpeä on nimittäin häpeän muoto jota harvemmin haluan kokea. Ei kai kukaan halua? Huumori on taitolaji. Joko se toimii, tai sitten ei. Jännä, että usein minun jutuilleni nauran makeimmin vain minä itse (…ja joskus Taru, jos kyse on pieruista).

Vatsat naurettiin kipeiksi, ja kun vessan suuren peilin edessä oli otettu riittävän monta hassua groupieta Instagramiin, oli aika jatkaa taas matkaa. Saapastelimme Essin ja Anna-Marian kanssa Ravintola Teatteriin jälkijunassa, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa, jotta tanssilattialle mahtui vielä. Reetta ja Erika nappasivat minut vielä matkaansa toiseen yökerhoon, josta sitten sunnuntain puolella poistuin yhdessä Reetan kanssa, takaisin kohti Original Sokos Hotel Helsinkiä. Hotellihuoneen tyynyyn oli mukava kallistaa pää. 

Kuva: Janet/Fantazya

Mietin tässä pääni puhki, mikä voisi olla sopiva adjektiivi kuvaamaan mennyttä iltaa, koska sana kiva, on vähättelyä. Oli niin mukava nähdä taas tuttuja blogikollegoja, ja aivan huippua oli tutustua myös uusiin. Haluan sydämeni pohjasta kiittää Taru sinua upeasta ja vallan onnistuneesta päivästä! Kiitos myös kaikille teille upeille bloggaajille, en voi kyllin korostaa miten mukavaa on tutustua noin hyviin tyyppeihin.

Taru, Riina, Reetta, Erika, Camilla, Sara, Sharon, Essi, Anna-Maria, Lilli, Satu, Anna, Janet, Karoliina, S, ja Stella, nähdään toivottavasti taas pian!

Kuva: Janet/Fantazya

Pusuja, toivottelee myös ihana Anna (jolle kävisi aika kivasti tällaiset somat prillit, eiks?). 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Ansku

P.s: Kesähäät tai valmistujaisjuhlat tulossa? Lukijani saavat -20% väri- ja leikkauspaketeista tai kampaus- ja meikkipaketeista Hair & Make up room Kamidassa mainitsemalla BGN. Tarjous on voimassa 31.7.2015 asti.

Blogitilaisuus on tuotettu yhteistyössä postauksessa manittujen yritysten kanssa. 

Long Bob

Nonni! Tässä tätä nyt sitten olisi, parempaa kuvaa uudesta hiusmallista, vaikkakin Instagramia seuranneille tukkani taitaa olla jo ”niin nähty”. Sunnuntaina tulee viikko täyteen lyhyemmässä mallissa, enkä ole katunut kertaakaan. Viihdyn tässä loistavasti, eikä katumuksesta ole tietoakaan. 

On nimittäin ihanaa kun

– hiusten latvat eivät jää aina laukun hihnan alle

– shampoota ja hoitoainetta ei kulu niin tolkuttomasti

– hiukset eivät ole koko ajan takussa

– tyveen saa helpommin nostetta

– hiuksia voi muotoilla helpommin

– hiukset näyttävät laittamattominakin paremmilta kuin ennen

– hiukset kuivuvat hujauksessa

– ilme on raikkaampi

– tulevat kolmekymppisetkin on helpompi ottaa vastaan, kun näyttää parikymppiseltä. Heko heko. 

Niin. Ne kolmekymppiset. Ne tosiaan vaanivat kulman takana. Vielä on kaksi kokonaista kuukautta armon aikaa, mutta kesäkuu tuo mukanaan uuden iän, joka kirjoitetaankin kakkosen sijaan kolmosella. Siitä kuulemma selviää hengissä, sanovat. Uskoisiko?

Uutta on myös se, että otin eilen taas yhden pikku askeleen kohti unelmiani, kun journalistiikan kurssi korkattiin. Olen lapsellisen innoissani. Jopa niin innoissani, että olin aloittamassa kurssin jo kuukautta ennen aikojaan. Kun vihdoin suostuin käsittämään oikean päivämäärän, alkoivat kellonajatkin mennä sekaisin. Kolme, neljä vaiko viisi? Mitä väliä? Paitsi että onhan sillä. Onneksi tajusin erheen juuri ajoissa, enkä puksutellut junalla pasilaan odottelemaan tunnin alkua aivan liian aikaisin. 

Erilaisia päivämääriä ja kellonaikoja lienee nyt niin paljon muistettavana, että vähemmästäkin menee nuppi sekaisin. Jokakeväinen ilmiö, kai. Muistan viime vuonna samoihin aikoihin pohdiskelleeni, että kesällä se sitten helpottaa. 

Kuvat: Reetta/Life is beautiful

Mutta siihen kurssiin. Ensimmäisellä kerralla käsittelyssä oli journalistin ammattietiikka ja sen itsesääntely, sekä media-alan juridinen sääntely. Saimme aikaiseksi mielenkiintoista keskustelua, enkä malta odottaa seuraavaa tuntia. 

Toivottavasti aikaa jää jatkossa blogillekin, vaikka tehtävää nyt riittää. Treenien lisäksi myös työt ja yrittäjyyden kurssi (jotkut myös uskovat ajoittaisen levon merkitykseen). Tänään alkaa viiden päivän työputki. Putkesta toiseen. Sellaista elämäni on. On vapaaputkea, opintoputkea, treeniputkea ja työputkea. Välillä olen monta päivää putkeen energinen, iloinen ja tehokas, sitten tulee stressiputki. Kuka kertoisi mikä nyt on menossa? 

Ainakin teenjuontiputki. Otan vielä viidennen, ja lähden sitten töihin. 

Viikonloppuja!

Ansku

Parasta juuri nyt

Just nyt olen vähän stressaantuneessa olotilassa. Sydän tykyttelee levossakin hiukan liian nopeasti, ja jouduinkin skippaamaan eilisen treenin todetessani, ettei se mene kuitenkaan oikeaan osoitteeseen, kun kehossa on hälytystila päällä. Tallustelin illalla koirien kanssa rauhallisen lenkin, ja varoin nostamasta sykettä liian ylös. Sitten hellin itseäni kaurapuurolla. Parasta just nyt-haaste on siis sananmukaisesti haaste. Olisi helpompaa kirjoittaa, mikä just nyt ei ole parasta. Mutta ei se mitään. Tekee varmasti hyvää pohtia hetki, mikä just nyt on kivaa.

Banaaniletut marjoilla ja kookoshiutaleilla ovat tämän hetken herkku, jota voi hyvällä omalla tunnolla pistellä menemään – Torstai. Silloin edessä on kiva päivä Helsingissä, kun suunnitellaan kaiman kanssa kivaa juttua, joka tulee blogiinkin sitten myöhemmin. Torstaina alkaa myös odotettu koulu! – Soijamaito. Parasta lämmitettynä kaurapuuron kanssa – Muistilaput ja liput. Vielä kun muistaisi lukea ne – Vihkot, koska ne pysyvät paremmin tallessa kuin edellä mainitut lippuset. Vielä kun muistaisi lukea ne – Uusi long bob-hiusmallini. Tykkään kuin hullu Ansku puurosta – Lisääntyvä valo – Ehdottomasti ihanin muoti sitten seitkytluvun – Ihana pieni perheeni: Jani, joka jaksaa olla niin suloinen, vaikka olenkin ollut pahantuulinen. Ja koirat, nuo maailman tärkeimmät pikinokat – Narsissit, jotka sain äidiltä. Istutin ne piristämään etupihaa, ja nyt kannan niitä edes takaisin, jotta ne eivät palellu – Orkideani, joka on kukkinut jo pitkään, joka nyt puskee uutta vartta – Luomuomenat jotka voi syödä kuorineen – Uudet helmet blogilöydät, esimerkiksi tämä(klik) – Ystävät.

Haasteesta on kiittäminen Iinaa ja Nooraa. Itse nakkaan tämän eteenpäin Anna-Marialle, Tarulle, Hannalle, Nannille ja Camillalle. Hop, ottakaa koppi!

Keskiviikkoa, kamut!

Ansku

Muodikas denim

Se on sininen. Se on yksi lempikankaani ja se on muotia. Jep jep, farkusta on kyse. Kaappitilaani vie edelleen muutama vanha farkkuhame peräti teiniajoiltani, mutta minkäs teet, kun kangas miellyttää siinä määrin ettei raaski poiskaan heittää. Ei vaan, täääysin harkittu teko. Kertakaikkiaan. Voin nyt teille näin puolisalaa myöntää, että en hävittänyt niitä, koska trendivainu. Tietenkin. Sama vihikoiran iso nokka oli asialla kun pyysin pari vuotta sitten äitiä ompelemaan kuuskytluvun teemabileisiin kellohameen farkkukankaasta. Äiti se vähän ihmetteli, muisteli ettei totta maar originellit kellohamoset kai sentään farkkua olleet.

Viimeksi kellohameeni heilahti lauantaina, kun sinistä eksyi päälle oikein tuplana. Pyörähtelin hameessani Tarun kekkereissä, ja ihailin siinä samalla Janetin ja Stellan farkkupaitatyylejä. Oltiin vähän samiksia, vaikkei kuitenkaan.

Ahh denim. Miten ilahduttavaa, että voin fiilistellä sinua taas oikein olan takaa.

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Nyt olisi kyllä syytä fiilistellä ruisleipää ääntä kohden, jotta jaksaa kyykätä, loikata, vetää ja niin ees päin. Kuntosalille, mars! Olen muuten löytänyt aika jäätävän hyvät proteiinilisät, vinkkaan niistä teillekin piakkoin.

Kivaa tiistain jatkoa!

Ansku

Tämän hetken muodikkain hiusmalli

Naps! Sinne läks, tuumaa ystäväni ja kampaajani kädessään iso tuppo hiuksiani. Katson peiliin ja purskahdan hysteeriseen nauruun. Haron hiuksiani – nehän loppuvat kesken! Mutta kas, näyttävätpä kasvoni nyt jotenkin virkeämmältä, kun pitkä roikkuva tukka ei vedä enään kasvonpiirteitä alas mukanaan. Kyllä se niin on, että vaihtelu virkistää, ilmoitan.

Olen ollut pitkätukkainen suuren osan elämästäni. Esiteininä pätkäisin ensimmäisen kerran tukkani lyhyeksi, toisen kerran se tapahtui vuosia sitten hiusmuotinäytöksessä, ja sitten vielä kerran parikymppisenä Katso!-lehden muuttumisjutussa. Muut ajat se on saanut kasvaa melko lailla vapaasti, ilman turhia sääntöjä tai malleja. Kuitenkin jo puolen vuoden ajan päähäni on pälkähtänyt tasaisin väliajoin ajatus lyhyemmästä tukasta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että tämän hetken muodikkain malli, long bob on nyt totta minunkin kohdallani.

Pastellivärit ovat olleen jo pitkään pinnalla – minäkin olen haaveillut vaalean lilasta, mutta oma hiustenvärini ei taivu siihen. Alla pitäisi olla vaaleat kutrit. Blondaus ei ole meikäläisen kohdalla ajankohtaista, mutta päätimme ystäväni kanssa testata miten KC Professionalin Color Mask Paintit käyttäytyvät hyväkuntoisessa ja keskiruskeassa tukassani.

Lopputulos ei missään nimessä ole räväkkä, vaan enemmänkin hailakka häivähdys punaista ja sinistä. Laventeli on ajatuksena suloinen, mutta tosiasiassa se ei näy hiuksissani lainkaan. Saa nähdä kauanko nämä suoravärit pysyvät hiuksessani. Pullossa on maininta 5-30 pesukerrasta.

Lopuksi vielä havainnekuva tukastani viime kesältä, ennenkuin sitä alettiin pikkuhiljaa kerrostaa ja nyt sitten kunnolla lyhentää. Mitäs sanotte, kumpi mitta sopii paremmin?

Kivaa maanantaita tyypit!

Ansku

Massiivinen kaulakoru

Seurustelutaitoni ovat ruosteessa, eikä minun kannattaisi nyt hautautua kotiin, luki eilen horoskoopissani. Tuhahdin väittämälle ja odotin vieressä istuvan äitini tekevän samoin. Teenhän äärisosiaalista työtä, ravaan Helsingissä melkein viikottain, ja kuntosalillakin näen muita ihmisiä, perustelin kantaani. Äiti siihen tokaisi, että miten se loppuaika sitten, ja muistutti myös etten koskaan puhu salilla kenenkään kanssa. Teen vaan, ja nyhjään sitten kuulemma kotona tietokoneen ääressä joko koulutöiden tai blogin parissa.

Taitaa piillä totuuden siemen tässä. Mutta tänäänpä aloitinkin sosiaaliset kanssakäymiset heti aamusta, kun sovin kello kahdeksan lenkkitreffit ystävän kanssa. Keitin vielä kahvit ja aamupuuronkin meille. Nyt pitäisi parhaillaan pakertaa koulutehtävän parissa, mutta päädyinkin taianomaisesti tänne. Aihe lienee sen verran kuiva, yhtiöjärjestyksen parissa kun pitäisi tässä työskennellä. 

Viikonlopusta on tulossa sosiaalinen, Tapaan nimittäin ison liudan tuttuja, sekä vielä tuntemattomia mimmejä, ja majoitun yhden huippuleidin kanssa hotelliinkin. Sunnuntaillekin on sovittuna treffit! 

Niin, että minäkö muka epäsosiaalinen? Pöh.  

Kuvan asu on viime viikonlopulta. Silloinkin hioin sosiaalisia taitojani. Pidin kokonaisuudesta hurjasti, kulta ja musta sopivat niin saumattomasti yhteen. 

Mutta nyt on yksi ongelma. Ei sosiaalinen, vaan ihan toisenlainen. Olen onnistunut keplottelemaan jo neljä päivää ilman sokeria (tänään on viides), ja pohdin tässä millä asenteella lähtisi viikonloppua viettämään. 

Viitsisikö sitä ottaa muutaman skumppalasin? Ilmeisesti myös makeita herkkuja olisi tiedossa. Oi näitä elämää suurempia dilemmoja… Mikäli annan sokerille pikkusormen, se tietää hammasten kiristelyä koko alkuviikoksi. Sokeri nääs koukuttaa minut kuin heroiini huumeidenkäyttäjän. Kaiken järjen mukaan hekään eivät voine käyttää ”vain silloin tällöin”, tai ”ottaa vain ihan vähän”? Peräänkuuluttamaani sokerilaastariakaan ei ole vielä ilmeisesti laitettu tuotantoon. 

No, pohdin sitä sitten, kun olen ensin paneutunut sen perhanan yhtiöjärjestyksen saloihin.

Mukavaa viikonloppua!

Ansku

Testissä luonnonkosmetiikka vartalon iholle

Luonnollinen kosmetiikka kiinnostaa, varsinkin niiden tuotteiden kohdalla, jotka jäävät iholle pidemmäksi aikaa. Eettiset ja luomulaatuiset kosmetiikkatuotteet saattavat olla hintatasoltaan kuitenkin melko korkeita, joten hutiostokset harmittavat. Epäilen, että kaltaisiani Säästö-Sannoja löytyy ruudun takaa muitakin. Siksipä olenkin nyt lotrannut vuorotellen kahdella luonnollisella, vartalon ihoa hellivällä tuotteella siinä määrin, että niistä voisi olla sananen sanottavaksi sinulle, joka mietit uuden ihonhoitotuotteen hankintaa.

Sain testiin Neal`s Yard Remedies`in Wild Rose Body Elixirin, sekä Patykan Absolis Precious Woods Body Oilin.

Englantilainen Neal`s Yard Remedies on tuottanut eettisiä, puhtaita ja luonnollisia tuotteita vuodesta 1981. Ravitseva ja kirkastava vartaloeliksiiri sisältää mm. kaakaovoita, parapähkinäöljyä sekä villiruusun marjaöljyä. 

Vastuullinen ja ympäristöystävällinen Patyka on ranskalainen luksusmerkki, jonka tuotteet ovat luomulaatuisia. Öljy sisältää mm. tulehdusta hillitsevää mäkikuismaa sekä ihon uudistumista stimuloivaa auringonkukkaa. Ylang ylang pehmentää korppuihon. 

Omat käyttökokemukset: 

Neal`s Yard Remedies (n. 47€)

– Voide on vaaleanpunaista geelimäistä ja paksua, runsasta tavaraa. Kuin marmeladia. Se levittyy pehmoisesti ja helposti. 

– Pakkauksen ulkonäkö on tarpeeksi nätti, jotta tuubia viitsii pitää näkyvälläkin paikalla. Annostelu on helppoa, koska voide on sen verran paksua, ettei liikaa pääsee lurahtamaan. 

– Vahva, aromaterapeuttinen ruusuntuoksu tulvahtaa sieraimiin välittömästi. Ensikokemus oli melko pistävä ja vahva, mutta hetken kuluttua tuoksu pehmenee ja muuttuu oikein miellyttäväksi. 

– Imeytyminen vie aikaa, ja tuote sopii loistavasti kuivalle iholle. Lopputuloksena on pehmeä, kosteutettu, hiukan hehkuva ja hyvinhoidetun näköinen iho. 

Patyka (n.42€)

– Öljy on kellertävää ja hyvin juoksevassa muodossa. Se levittyy mukavan liukkaasti ja tuntuu riittoisalta. 

– Suihkepullo on hygieninen ja helppokäyttöinen. Lasipullo muuttuu herkästi liukkaaksi öljyisissä sormissa, joten varovaisuus on suotavaa. Pullo on yksinkertaisen kaunis, kelpaa jopa sisustuselementiksi. 

– Ensikosketus tuoksuun oli miellyttävä ja pehmoinen. Sittemmin se on muuttunut muistuttamaan jonkinlaista kana-ateriaa, melko häiritsevästikin. Tuoksu pysyy iholla pitkään. 

– Imeytyminen vie aikaa, ja öljy sopiikin erinomaisesti kuivalle iholle. Lopputuloksena kimmoisa, kaunis ja kosteutettu iho, joka valitettavasti ei tuoksu omaan nenään kovinkaan hyvältä. 

Lopputulos: 

Kumpikin tuote hoitaa ihoa tehokkaasti, mutta huomaan mieluummin tarttuvani Neal`s Yard Remediesin sinisävyiseen tuubiin, koska yksinkertaisesti: tuoksu. Kumpaistakin tuotetta löytyy ainakin Joliesta. 

Iloa päivään!

Ansku

Siniset peililasit

Pikkuhiljaa aurinkolaseja on alkanut tupsahdella enemmän ja enemmän katukuvaan. Itse tuppaan olemaan aina se mattimyöhänen kulkiessani kesäkuuhun saakka silmät somasti sirrillään. En tiedä mikä siinä on, mutta jostain syytä aurinkolasit löytyvät silmiltäni lähinnä kesällä tai sitten reissussa. 

Vaan tänä keväänä olen kunnostautunut. Kaivoin sinisävyiset peililasini esiin, kun halusin testata kuinka hyvin moiset kakkulat käyvät tähän naamatauluun. Kivasti ne ainakin auttoivat hahmottamaan kaupunkikuvaa viime viikonloppuna Helsingissä, kun aurinko paistoi niin maan mukavasti.

Ihan täysin en lämmenyt tälle trendille, mutta parempi kuitenkin olla möläyttämättä niitä kuulusia viimeisiä sanoja, ei koskaan. Tykkään kyllä ihastella peililaseja muilla, ja ehkäpä Ray Banin klassiset Aviatorit peililaseilla voisivat toimiakin. 

Kylläpä kello juoksee. Luulin heränneeni ajoissa (kello 8)jotta ehtisin koiralenkin, salitreenin, suihkun ja tankkauksen lisäksi vielä postaamaankin. Tai no, siltähän tämä näyttää, että ehdinkin, mutta kiire tässä tulee. Iltavuoro töissä nääs. Toivon että tilanne siellä olisi jo rauhoittunut. Eilen huomasin paiskovani pari tuntia ylitöitä, ja toki kiireet jatkuivat yöllä unissakin. 

Mutta hei, sain lääkäriltä kivoja uutisia alkuviikosta, kun poikkesin hänen pakeillaan kipeytyneen olkapääni vuoksi. Tohtori tuumasi, että kyseessä voisi olla jonkinlainen lievä repeämä. Olkapää kuntoutetaan liikunnalla sekä kipulääkekuurilla. Niinpä kävin tekemässä tänään hauis- ja selkätreenin kevyesti, pitkiä sarjoja käyttäen. Eikä se ainakaan vielä juili aiempaa enemmän. Ehkä se siitä. 

Mutta nyt, sinne työmaalle. Mukavaa päivää ihmiset!

Ansku

Kesän 2015 must-mallisto: H&M loves Coachella

Pitkän linjan haaveeni on joskus päästä Coachella festivaaleille. Voi olla, ettei reissu ole vielä ajankohtainen, mutta onneksi on mahdollisuus päästä askel lähemmäs festarimeininkejä muodin avulla. 

H&M jatkaa kuudetta vuotta Coachella festivaalin sponsorina, ja tänä vuonna homma on viety ihan uudelle tasolle. Brändit ovat nimittäin yhdistäneet voimansa, ja luoneet yhteistyömalliston. H&M loves Coachella-mallisto sisältää romanttisia ja festarihenkisiä naistenvaatteita ja asusteita, sekä graafisia T-paitoja ja shortseja miehille. 

Omia suosikkeja mallistosta ovat värikkäät korut, pitsiset puserot ja kauniit kimonot. Myös persoonallinen hapsuhaalari vei sydämeni. 

Mallisto tulee Suomessa myyntiin 26.3. Kiinnostaako nyt niin ajankohtainen boheemi tyyli, vai vetävätkö klassiset vaatekappaleet enemmän puoleensa?

Aurinkoista päivää!

Ansku

Viikonloppu

Lauantaiaamuna kello soi aikaisin. Jättiläisannos vihreää teetä auttoi heräämään ja valmistautumaan. Nakkasin puoliksi pakattuun laukkuun vielä kihartimen ja parit muut tuikitärkeät tarvikkeet, ja istuin sitten puuroannokseni kanssa pöydän ääreen. Näin välihuomautuksena täytyy mainita, että yksi tämän hetken lempiasioistani maailmassa on kaurapuuro kuumennetulla soijamaidolla. Voisin luopua monistakin asioita, mutta tästä suloisesta yhdistelmästä en malttaisi pitää näppejäni erossa. Soijamaito tekee puuroon niin pehmeän vaniljamaisen vivahteen, että voin lämpimästi suositella sen maistamista. 

Puurosta Helsinkiin. Sinne me nimittäin sitten lähdimme. Lahjoin Jania viime jouluna Cirque du Soleil-lipuilla. Jani oli onnekas, mutta niin olin minäkin – pääsin nimittäin mukaan katsomaan esitystä.

Helsingin kadut kiehtovat, siksi kulutimme päivällä aikaa vain kuljeskelemalla. Jossain välissä nälän, ja ehkä vähän vilunkin yllättäessä etsimme mukavaa lounaspaikkaa. Päädyimme Ravintola Toriin. Punavuoressa sijaitseva ruokapaikka oli valoisa ja mukavan yksinkertaisesti sisustettu lapsiystävällinen ravintola. Eli toisinsanoen vilskettä riitti. Ehkä meille pykälän verran liian meluisa kohde, mutta voin suositella lapsiperheille, jotka etsivät persoonallista ravintolaa varustettuna ystävällisellä henkilökunnalla. Minä söin herkullisen lohisalaatin ja Jani valitsi lautaselleen hampurilaista. 

Majoituimme tällä kertaa Glo Hotelliin Kluuvikadulle. Sijainti oli oikein hyvä, henkilökunta ystävällinen ja huone toimiva – hiukan maskuliininen ehkä. Höyhentyynyt ja peitot saivat haaveilemaan sellaisista omaan kotiinkin, mutta miinuksiakin löytyi. Naapurihuoneesta kantautui sekä puheääni, että askeleiden kopina meille hiukan häiritsevästi. Aamupala oli oikein hyvä. Kaikki perusasiat croisanteista leipävalikoimaan ja kaurapuurosta munakokkeliin ja hedelmiin löytyi, ja vatsa tuli täyteen. Sanoisin kuitenkin hotellin hintalaatusuhteen olevan pykälän verran yläkanttinen. 

Raakakakun himoissamme poikkesimme testaamaan myös Pursimiehenkadun Kahvila Kuuman. Tai no, myönnettäköön, että raakakakkuja himoitsin minä, Jani kun ei ollut aiemmin moista maistanut. Tällä kertaa kahvilan valikoimassa oli lakritsa-mustikkakakkua. Tuhtia kuin mikä. Minä tykkäsin, Jani taisi jäädä vielä pohdintalinjalle. Mainittakoon kuitenkin, että lautasen mies kaapi typötyhjäksi. 

Olen jo pitkään etsiskellyt take away mukia. Nappaisin niin mielelläni junamatkoille teekupillisen mukaanni – ja toisaalta, kotimatkaa varten voisin pyytää kahvilaa täyttämään oman mukini, eikä jätettä syntyisi samaan tapaan. Mietinnässä oli lasinen, mutta löysinkin sitten eilen puolivahingossa edullisemman version. Eco Bamboo Fiber Cup on valmistettu bambukuidusta, maissijauhosta sekä pihkasta. Siinä vaiheessa kun kymmenen euron muki joskus kuluu käyttökelvottomaksi, voin heittää sen bioroskikseen. Näppärää. Mukikaupassa hypistelin myös tuikkukippoja, joiden pinta apinoi marmoria. Moinen kipponen olisi käynyt hyvin marmorialustani pariksi, mutta jäi kauppaan kuitenkin. Säästölinja, nääs.

Sitten iltaan.

Esitys oli huikea. Temput vaativat ilmiömäistä taitoa, ja näyttivät hengenvaarallisilta jopa siinä määrin, etten välillä ollut ihan varma, ehdinkö peloltani edes nauttia esityksestä. Vai miltä kuulostaa, kun mimmi taiteilee kymmenessä metrissä pelkkien silkkikaistaleiden varassa – ilman minkäänlaista turvaverkkoa – ja kieppuu kuin hyrrä. Pyöräyttää sitten silkkinauhan päänsä ympärille ja roikkuu vain sen varassa. Edellä mainittu oli vain yksi esimerkki monista huikeista tempuista. Yleisökin otettiin ilahduttavalla tavalla mukaan. Ehdottomasti voin suositella Cirque du Soleil-esitystä, mikäli sellainen mahdollisuus eteesi tulee. 

Ilta huipentui vielä loistoseuraan, kun tapasimme ystäväpariskunnan muutaman lasillisen merkeissä. Olipahan vain onnistunut viikonloppu. Nyt ehkä hiukan väsyttää ja mieli tekisi jostain syystä Dominokeksejä. Kunhan saan unikeon sohvalta hereille, passitan hänet kauppaan, ja aloitan taas perinteisesti sokerittoman elämän sitten maanantaina.

Tosin, nyt ei olisi varaa herkutteluun. Treenit nimittäin taitavat jäädä vielä pannaan ylävartalon osalta, enkä voi viittä-kuutta liikuntakertaa mitenkään painottaa vain jaloille. Voihan pannahinen, mää sanon. No, huomenna on lääkäriaika. Jännityksellä odotan minkä tuomion saan kipeälle olkapäälleni. Ei se nimittäin ole mennyt viikonlopun aikana mihinkään muuhun suuntaan, kuin hiukan huonompaan. Olisi kai syytä köyttää mokoma käsi kantositeeseen, sitä kun tulee vähän vahingossakin käytettyä särkylääkkeen vaikutuksen alaisena.

Mutta nyt, ne Dominot… Mukavaa illan jatkoa!

Ansku

P.s: Joko olet löytänyt minut jo Instagramista?