Viikko pakettiin

Viikon viimeiset minuutit ovat käsillä. On melkein puoliyö. Väsyttää, mutta tässä minä istun. Tutulla mustalla tuolilla, tutun tummapuisen keittiönpöydän ääressä. Vain se iänikuinen teemuki puuttuu kuvasta. Vaikka haukotuttaa, halusin tulla vielä hetkeksi piipahtamaan blogissa. Pitäähän viikko pistää pakettiin.

Nyt nimittäin täytyy sanoa, että onpahan ollut viikko. On ollut menoa, melkein meininkiäkin. Haluatteko tietää mitä olen tehnyt? Tein oikein listan.

Olen puksutellut junalla menemään. Helsinkiin ja takaisin, Helsinkiin ja taas takaisin. Maanantaina kuuntelin Finlandia talolla Forever F.I.T-ohjelmaan liittyvää asiaa, ja treffasin samalla reissulla ihanan Iinan. Tiistaina vietin päivää Pasilassa pääsykokeissa, ja jännitin itseni puolikuoliaaksi.

Keskiviikkona jännitys jatkui, nimittäin hammaslääkärin epämukavassa tuolissa. Sen seurauksena ilta kului rattoisasti suu puuduksissa työmaalla. Loppuviikko meni töitä tehdessä, Janin synttäreitä kahvitellessa, äkillisiä vatsavaivoja parannellessa sekä taas töissä. Lisäksi viikkoon mahtui neljä salitreeniä. Kävin kerran juoksemassa ja lenkkeilin koirien kanssa. Palautin yrittäjyyden kurssin tehtävän, möyhin kukkapenkistä juurakoita tulevan nurtsin tieltä, ja pesin terassin. Jossain välissä siivosin kotia.

Kuvat: Enni/Ennin kengissä

Nyt tuntuu siltä, että tarvitsen vapaapäivän. Sellaisen, jolloin en tee mitään. Mutta minullapa ei ole hajuakaan kuinka sellainen vietetään. Ehkä aloitan siitä, että poikkeuksellisesti en laita herätyskelloa soimaan. Sitten otan maanantain sellaisena vastaan, kuin se on. Mutta kai saa esittää toiveen, että maanantai olisi ihana, rentouttava ja lempeä? Eikä haittaisi vaikka siihen kuuluisi kimppu kauniita kukkia.

Ansku

Hyvinvointi-inspiraatio: Martina Aitolehti

Tiukkaa tahdonlujuutta, asennetta ja energiaa. Mm. näillä ominaisuuksilla varustettu kahden lapsen äiti tekee mitä tahtoo, eikä anna periksi ennenkuin tavoite on saavutettu. Tästä syytä olen fanittanut häntä jo vuosikaudet. Viime aikoina hän on tullut tunnetuksi myös liikunnallisen puolensa ansiosta.

Tällä kertaa hyvinvointi-inspiraatiomme on tulevaisuudessa liikunnan parissa työskentelystä haaveileva Martina Aitolehti. Minä kysyin, hän vastasi:


1. Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa? Entä miten motivoit itseäsi liikkumaan ja syömään terveellisesti?

Hyvinvointi tarkoittaa minulle sisäistä ja ulkoista hyvää oloa. Motivaattori liikkumiseen voi olla ihan pienikin asia. Esimerkiksi uusi treeniohjelma. Myös kilpailut on yksi tapa saada motivaatio ylimmilleen, kun on tavoite mihin treenata.

2. Minkälaisia tavoitteita sinulla on liikunnan saralla? 

Haluan olla mahdollisimman lahjakas urheilija ja voittaa itseni saavuttamalla tavoitteita, joita itselleni asetan. Toivon että liikunta on jonain päivänä leipätyöni.

3. Miten liikut ja kuinka usein?

Liikun todella monipuolisesti ja pyrin tekemään joka päivä jonkin harjoitteen. Myös vapaapäivinä. Silloin esimerkiksi joogaan.

4. Miten liikunnasta kiinnostuneen sohvaperunan olisi hyvä aloittaa liikunta? Entä vinkkisi jo aktiivisesti liikkuvalle, jotta motivaatio pysyy yllä?

On hyvä aloittaa varovasti, jotta vältytään loukkaantumisilta. Kannattaa etsiä rauhassa omaa lajia – sen löytyminen voi viedä aikaa. Aktiiviliikkujalle neuvoni on, että välillä olisi hyvä pitää totaalitaukoa liikkumisessa, ja antaa kehon levätä. Puhutaan jopa kuukauden tauosta.

5. Mten sovitat yhteen liikunnan ja perhe-elämän?

Itseasiassa liikunta ja perhe-elämä sopivat hyvin yhteen, koska myös lapseni liikkuvat. Enemmän sovittamista on työn ja treenien kanssa.

6. Mistä ruuasta tai ruoka-aineesta et haluaisi luopua? Miksi?

Hedelmistä. Ne toimivat monesti hyvänä ravintona.

7. Mistä koostuu tavanomaisen päivän ruokavaliosi?

Aamupuuro, lounaalla kanaa, kalaa tai lihaa ja pastaa. Päivällisellä syön perheeni kanssa tavallista kotiruokaa. Iltapala on usein ravitseva smoothie.

8. Vältteletkö jotain ruokavaliossasi?

Viljaa ja maitotuotteita, mutta en ole ehdoton tässä.

9. Miten rentoudut?

Rentoudun lomalla perheen kanssa. Myös oma sänky on ihana paikka rentoutumiselle.

10. Mikä on paheesi?

Karkki ja pulla.

11. Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Martinalle?

Pidin teini-ikäisenä ruokapäiväkirjaa. Se ei ollut kovinkaan järkevää – en tiennyt ravinnosta tarpeeksi. Olin itselleni liian ankara.

12. Vielä lopuksi, hyvinvointiterveiset lukijoille?

Oppikaa rakastamaan omaa kehoanne. Silloin hyvä olo tuntuu vielä paremmalta.

Martina kirjoittaa blogissaan liikunnasta, perheestään, hyvinvoinnista sekä tyylistä. Kaikesta mikä on hänelle tärkeää. Pääset lukemaan Martinan blogia tästä linkistä.

Hyvää viikonloppua, muistakaa liikkua!

Ansku

Sokeririippuvaisen tunnustukset

Kun aloitin sokeristavieroittautumiskuurini parisen kuukautta sitten, olin täynnä tarmoa. Imin itseeni motivaatiota tiedon pänttäämisen kautta, ja selostin mehukkaimmat yksityiskohdat miehellenikin asiantuntevan napakalla äänensävyllä. Kuukauden kohdalla ajattelin, etten enään koskaan tule kaipaamaan sokeria.

Mutta sitten. Kaksi viikkoa myöhemmin leivokset näyttivät kaupoissa taas erikoisen makoisilta, ja mietin salaa kuinka hyvältä sellainen maistuisi. En sortunut. En, koska tiesin oikein hyvin miltä ne maistuvat. Sokerisilta, pehmeiltä ja kermaisilta. Tiesin myös minkälainen olo olisi hetken herkuttelun jälkeen. Lisäksi jo vuosia sokerikoukussa riippuneena ounastelin, ettei se siihen jäisi. Kun annat pullalle pirulle pikkusormen, se todella vie koko käden.

Mutta mitä tapahtui viime viikonloppuna?

Vietin sitä Tukholman laivalla risteillen. Perjantaina nautin äärimmäisen herkullisen illallisen, hiukan erilaisia viinejä ja jälkiruokaa. En ollut ehtinyt varautua tähän. Mietin sekunnin sadasosan verran tartunko lusikkaan. Kauhonko kauniin herkun suuhuni. Haluan nauttia matkan antimista – ajattelin, ja pistelin menemään. Jälkiruuan lisäksi mutustin tyytyväisenä myös pöytään kannetun suklaisen sikarin, ja hörppäsin viiniä päälle.

Tämä on ihan ok. Elämästä saa, ja pitääkin nauttia. Ei ole hyvä olla liian tiukkapipoinen. Paitsi, jos satut olemaan pahimman luokan sokeririippuvainen.

Illallisen jälkeen Taxfreessä sain ajatuksen. Nyt on kertakaikkiaan saatava belgialaista suklaata sekä hiukan punaviiniä palanpainikkeeksi. Hytissä korkkasimme pullon punkkua, ja availin tohkeissani suklaakääreitä. Miten herkullista onkaan hyvä suklaa – toistelin, ja kaivon taas uuden suklaanpalan paperistaan.

Närästys, tuo pitkäaikanen vaiva jonka olemassaolosta en ole joutunut kärsimään sokerilakkoni aikana, muisti taas minua läsnäolollaan. Voin niin huonosti, ettei kourallisella närästyslääkkeitä ollut mitään vaikutusta. En saanut nukuttua huonolta ololtani.

Aamulla meitä odotti Tukholma, sekä aamupalapaikan metsästys. Nälkäisenä harhaileminen tuntemattomilla kaduilla ei ole helpoin tapa etsiä täydellistä aamupalapaikkaa, joten tyydyimme siihen, mikä pitkän etsinnän jälkeen tuli vastaan.

Kahvilan tarjonta koostui lähinnä croisanteista sekä sämpylöistä. Supernälkäisenä en ehtinyt juurikaan ajatella muuta kuin ruokaa, joten tyydytin ravinnontarpeeni valkoisesta jauhosta leivotulla sämpylällä, ja toistelin jo mantraksi muodostunutta lausetta, kyllä kai kahdeksan viikon välein voi vähän herkutella. Arvaatte varmasti mitä lounasaikaan tapahtui? Tärkkelyspitoisen perunakiusauksen perään maistelin mahtavan kokoista marenkitorttua – miehen kanssa puoliksi sentään. Illallisella jälkiruokabuffet veti jännästi puoleensa, ja söin melkein kaikkea.

Sunnuntaina olo oli väsynyt, turpea ja pitsanhimoinen. Illalliseksi nautin siis sellaisen, koska mitä väliä enään.

Viime vuosien aikana olen opetellut lempeyttä itseäni kohtaan, joten en ollut vihainen, enkä osoitellut peilikuvalleni syyttävää sormea. Yritin lähinnä ymmärtää, ja kääntää näin viikonlopun voitokseni. Näin valtavaa sokeririippuvuutta kohtaan on taisteltava ovelasti, ennakoimalla ja suunnittelemalla. Virheistä on hyvä ottaa opikseen. Suurin oppi viikonlopulta on, että alkoholi ja sokeriherkut eivät sovi yhteen. Muutama lasi viintä saa arvostelukyvyn sumenemaan, eikä jälkiruoan määrä jää yhteen pieneen herkkuun. Ja tätä kautta kierre on valmis.

Jatkossa nautin viinini ja kakkupalaseni eri päivinä. Mutta nyt keskityn taas hyvän olon löytämiseen. Ja se tapahtuu vähähiilihydraattisella, luonnollisella, rasvapitoisella, terveellisellä sekä mahdollisimman puhtaalla ruualla.

Aurinkoista päivää!

Ansku

P.s: Kuva on erään päivän lounas. Paljon salaattia ja parsaa, paprikaa, ituja, avokadoa sekä kanan rintafilee, jonka päällä paistettua sipulia sekä juustoa.

Rento reissuasu

Pöydänkulmalla vieressäni höyryää kupillinen vihreä teetä. Ihan niinkuin niin monina muinakin kertoina, kun istun tässä keittiön pöydän ääressä ja päivitän blogiani. On ihanaa istua tässä nyt, ihan rauhassa. Siemailla teetä ja puuhailla blogin parissa. Kulunut viikko on ollut hektinen. En ole juurikaan ehtinyt olla aloillani, joten tämä pieni ja hiljainen hetki on tarpeellinen. Huomiselle olen taas buukannut tekemistä, ja tiistaina vietän koko päivän pääsykokeissa. Keskiviikkona alkaa jälleen työputki.

Kaikki aktiviteetti on ollut kuitenkin mieleistä. Olen tehnyt asioita, joita olen halunnutkin tehdä. Tällä viikolla olen haalinut uusia työkokemuksia, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin. Olen myllänyt pihahommissa, ja tavannut ihania ja inspiroivia ihmisiä. Olen viettänyt aikaa kauniissa ympäristössä, olen hiukan juhlinutkin sekä tietenkin liikkunut. Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa ja syönyt varsin hyvin.

Viikonloppua vietin Tukholman risteilyllä mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa. Lauantaille oli luvattu auringonpaisteisia Tukholman tunteja, mutta siitä huolimatta vettä hiukan ripsotteli. Onneksi vain hetkellisesti, joten rentoakin rennompi reissuasuni päätyi blogiin. Kulutimme Ruotsin katuja reilun 13:sta kilometrin verran, joten tennarit olivat hyvä jalkinevalinta.

Kerron matkasta enemmän myöhemmin. Sitten, kun olen jaksanut paneutua huolellisemmin muistikortin sisältöön. Nyt kaipaan pieniä päiväunia. Siitäkin huolimatta, että aurinko paistaa ja pitäisi kaivella muutama päivä takaperin ympäri mylläämäni kukkapenkin juurakot penkistä huitsin nevadaan.

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Ansku

Hyvinvointi-inspiraatio: Sara Vanninen

Peace&Style blogissa alkaa nyt uusi postaussarja. Haluan inspiroida teitä siellä ruutujenne takana pitämään itsestänne huolta, ja voimaan tätä kautta paremmin. Hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen on tehtävä jopa töitä. Vaikeaa se kuitenkaan ei ole, kunhan alkuun pääsee. 

Tänään meitä tsemppaa ja inspiroi Sara Vanninen – sporttimimmi Tickle Your Fancy blogin takaa. Saran elämäntyyli on aktiivinen, ja jo persoonaan kuuluu hyvinvoinnista huolehtiminen. 

Minä kysyin liikunnalliselta pitkän linjan ammattibloggaajalta kysymyksiä hyvinvointiin ja liikuntaan liittyen. Näin Sara vastasi:

1. Miten motivoit itseäsi liikkumaan ja syömään terveellisesti?

Hyvinvointi = Hyvä olo. Hyvä olo ei tule jatkuvasta dieetistä tai liiallisesta treenaamisesta. Voin hyvin ja energisesti kun syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti. Kun voin hyvin, se myös näkyy ulospäin. Hyvinvointi on siis myös osa persoonaani. Hyvinvointi on toki muutakin kuin liikuntaa ja ruokaa. Siihen liittyy niin ystävät, elokuvat, ruuanlaitto, musiikki, herkuttelut, kirjat, koukuttavat tv-ohjelmat, lemppariblogit kuin tapahtumatkin.

2. Miten motivoit itseäsi liikkumaan ja syömään terveellisesti? 

Juurikin tuolla hyvinvoinnilla 🙂 Haluan pysyä energisenä ja saavuttaa tavoitteita treenin saralla.

3. Olet innostunut kuntosaliharjoittelun lisäksi myös juoksusta. Miksi?

Tehtiin kevään mittainen yhteistyö juoksuvalmentajani kanssa. Hän treenauttaa minua ja poikaystävääni maratonille. Juoksu on kuulunut suosikkilajeihini jo pienestä asti. Kevään aikana ollaan hiottu tekniikkaa ja treenattu niin nopeaa kuin hidastakin juoksua. Kehitystä on tapahtunut valtavasti!

4. Miten liikut ja kuinka uisein? 

4-7 kertaa viikossa vähän fiiliksen mukaan 🙂 En ota painetta tästä, vaan pyrin kuuntelemaan kroppaani. Sen ehdoilla mennään.

5. Vinkkisi liikunnasta kiinnostuneelle sohvaperunalle. Mistä kannattaa aloittaa?

Ainakin rauhassa! Täysillä liikkeelle-tyyppinen meininki, joihin uudenvuoden jälkeen törmää loppuu yleensä yhtä nopeasti kuin alkaakin. Motivaatio pysyy yllä kun treenaamana lähdetään rauhassa, eikä se tunnu heti rääkkäykseltä. Myös vaurioilta vältytään kun liikkeelle lähdetään hissukseen! Vinkkinä vielä se, että lajeja on paljon. Kuntosaliharjoittelu ei sovi jokaiselle. Kokeile rohkeasti eri liikuntamuotoja ja valitse itsellesi sopiva laji.

6. Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et luopuisi? Miksi?

Olen smoothie- ja mehufriikki. Juon niitä päivittäin! Herkkävatsaisena voin sanoa, että nämä ovat vatsaystävällisiä ja monipuolisesti valmistettuina varsin ravitsevia 🙂

7. Minkälainen on tavanomainen päivän ruokavaliosi?

Aamiainen, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Mahdollisesti välipaloja väliin jos nälkä yllättää. Ihan tavallista ruokaa syön. Käytän ruokavaliossani paljon tuoreita kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

8. Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Oman hyvinvointini ja vatsani takia rajoitan maidon käyttöä ja leivän syömistä, mutta molempia käytän ruokavaliossani kohtuudella. Herkut kuuluvat herkkupäivään, eli arkena pyrin syömään terveellisesti.

9. Miten rentoudut?

Tyypillisiä ovat elokuva, sauna, rauhallinen iltalenkki, kirja ja lehdet, mökki, jalkahieronta ja ruuanlaitto. Olisi ihana sanoa kylpy, mutta en omista kylpyammetta!

10. Mikä on paheesi?

Olen viime aikoina alkanut katsoa telkkarista sellaista roskaa, että ihan hävettää 😀

11. Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Saralle?

Salilla voi rohkeasti tehdä muutakin kuin polkea crosstraineria. Ei se lihaskuntoharjoittelu lihota tai kasvata arskamuskeleita 😀

12. Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Ulkoilkaa ja nauttikaa pian alkavasta kesästä!

Liikunnan lisäksi Sara Vannisen mielenkiinnonkohteisiin kuuluu muoti. Tästä linkistä pääset lukemaan hänen monipuolista blogiaan.

Mukavaa viikonloppua, voikaa hyvin!

Ansku

Blogisynttärit hyvinvointiteemalla

Kun on aihetta juhlaan, niin sitten juhlitaan. Ja (blogi)syntymäpäivä se vasta hyvä syy juhlalle onkin.

Siksi me kokoonnuimme eräänä keväisen kauniina päivänä Helsingin Uudenmaankadulla sijaitsevaan luonnonkosmetiikamyymälä Jolieen. Meidän poppoo – minä, Jolien henkilökunta, kaksi valokuvaajaa, lauma ihania bloggaajia sekä Karita Tykkä, mahduimme Jolien kauniiseen takahuoneeseen hienosti. Siellä vihermehu virtasi ja raakakakku maistui makoisalta. Juhlimme ajankohtaisella hyvinvointiteemalla.

Jo toinen rakentamani blogitilaisuus keräsi yhteen bloggaajia ympäri Suomen. Toisiimme tutustumisen ohessa maistelimme Ruohonjuuren jännittävää Kombucha-juomaa, lusikoimme Green Streetin suussasulavaa raakakakkua ja hörpimme SSJ:n laadukkaalla mehulingolla, omin kätösin valmistamaani vihermehua.

Ja olihan meillä baarikin! Vieraat pääsivät huulipunabaariin ”yhdelle”, fiksauttamaan herkuttelun lomassa kuluneita huulimeikkejään ylellisillä luonnonkosmetiikkatuotteilla. Tiesitkö muuten, että Joliessa on mahdollista viettää hauskaa ystäväiltaa, ja voit varata myös vaikka henkilökohtaisen meikkiopastuksen tai ihokonsultaation?

Tsekkaa SSJ:n laadukas mehulinkovalikoima heidän nettisivuiltaan. 

Canon oli mukana synttärihulinassa tarjoamalla bloggaajille valokuvauskirjan. 

On mukavaa saada ääni bloggaajille, joiden näkemyksiä ja ajatuksia seuraa. Tässä on varmaankin juuri se taika, joka näissä tilaisuuksissa kiehtoo. Osa vieraista oli jo tuttuja, mutta mukana oli myös uusia, mielenkiintoisia kasvoja joihin oli ilo tutustua.

Sinäkin voit tutustua heihin, postauksen lopussa kaikki vieraat on nimittäin mainittu. Toivottavasti löydät kivaa blogiluettavaa.

Karita Tykkä – nainen jota kutsun hyvinvointiguruksi – puhui meille tilaisuudessa hyvinvointifilosofiastaan. Kaksi raakaruokakirjaa kirjoittanut ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittynyttä verkkokauppaa pyörittävä nainen inspiroi meitä etsimään omaa hyvinvointiamme.

Karita kehottaa kuuntelemaan mitä kehollamme on sanottavanaan, ja antamaan sille sitä mitä se oikeasti kaipaa – mahdollisimman puhtaasti. Näitä oppeja minäkin olen pyrkinyt noudattamaan. Myönnän, että oloni on mitä mainioin.

Mikäli Karitan ajatukset ja reseptit kiinnostavat, käy kurkistamassa kaunottaren blogi tästä linkistä. Samalta sivustolta pääset myös tutkimaan verkkokaupan kattavaa valikoimaa mm. superfoodeista urheiluravinteisiin, sekä löydät Tykän kirjoittamat raakaruokakirjat.

Kuvat Salla Vesa Ja Jani Kasanen

Ihania makuelämyksiä, hauskoja muistoja, hyödyllistä tietoa sekä uusia tuttavuuksia. Näitä jäi käteen tuosta hyvän mielen lauantai-iltapäivästä. Lämmin kiitos Jolien Emmille ja Miialle, valokuvaaja Salla Vesalle, Karitalle, sekä miehelleni Janille valokuvaus- sekä kaikesta muusta avusta. Iso kiitos Green Streetille, Ruohonjuurelle ja SSJ:lle.

Kiitos Enni, Kia, Janet, Milla, Anna, Anna-Maria, Saara, Katja, Mia, Jonna, Nina, Kaisu, Sari, Maiju, Laura, Tiia, Kirsi ja Hanna, että olitte päivässä mukana! 

Katsotaan, mitä hauskaa seuraavaksi keksitään… ♥

Kun on pienet ilot, voi iloita useammin

Näissä kuvissa kaulaani lämmittää ikivanha huivi. Olen pihistänyt sen luultavasti äidiltäni vuosia sitten. Huivi on ihana, siitä ei päästä mihinkään, mutta se ei ole nyt pointti. Jutun ydin on se, että minulla oli ensimmäistä kertaa tänä keväänä kuuma Helsinkivierailullani reilu viikko sitten, ja tämä huivi oli jopa liikaa. Sen lisäksi, että kevät tekee villahuivit tarpeettomiksi, se herättää aina talven ajaksi uinahtaneen tarpeeni koristautua sulkakorvakoruin. Kevään tullen kaivan myös lempilaukkuni esiin. Elämän pieniä iloja! Mutta hei, eteisen seinäämmekin koristaa lause ”kun on pienet ilot, voi iloita useammin”.

Iloitaan nyt sitten: Tällä hetkellä naputtelen läppäriäni tässä sohvalla, ihan liian aikaisin. Kello on vasta vähän vaille kuusi. Mutta olen silti iloinen. Aurinko paistaa ja ensi kuussa on jo kesäloma. Menen kohta aamuvuoroon, ja saan tehdä töitä kahden hyvän tyypin kanssa. Iltapäivällä otan pienet päiväunet ja sitten on jalkatreenin vuoro. Eilinen iltavuoro oli pitkästä, pitkästä aikaa ihan ok, inhimillinen jos tarkkoja ollaan. En joutunut ottamaan juoksuaskelia, ruokia ei tarvinnut hotkaista, tuskanhiki ei noussut otsalle ja selkään – eikä itkettänyt!

En uskalla vielä tuudittautua siihen, että asiat olisivat muuttuneet, mutta voi pojat, iloitsen kyllä tästä rauhoittuneesta tilanteesta. Lisäksi, kuin kirsikkana kakun päällä, sain eilen viime lauantain kuvia nähtävilleni. Ai että olikin hauska palata blogisynttäripäivään kuvien siivittämänä. Hymyilyttää! Teen postauksen aiheesta piakkoin, jotta tekin pääsette näkemään päivän antia. Siitä tulikin mieleeni, oletko jo osallistunut blogisynttäri-arvontaan? Tarjolla olisi kosmetiikkaa sekä valokuvauskirja. Arvontaan pääset tästä. Klikklik!

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Mutta nyt on riennettävä. Työt eivät tule tehdyksi itsekseen.

Aurinkoista päivää kaverit!

Ansku

Proteiinijauhe ja punainen maito ne yhteen soppii

Olen suurten elämäntapamuutosten äärellä, jo kuudetta viikkoa itseasiassa. Sokerit ja hiilarit on jätetty minimiin, kun taas rasvojen saantiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Myös maito-asiat ovat mielen päällä. Voi olla että jätän maitotuotteet joskus ruokavaliostani kokonaan pois, mutta vielä sen aika ei ole. Opettelen ensin rauhassa elämään ilman valkoista sokeria ja turhia hiilihydraatteja.

Sen verran olen kuitenkin maitoasioita tutkinut, etten halua enään käyttää rasvatonta maitoa. Niin kaukana se on siitä alkuperäisestä, lehmänmaitotuotteesta. Ihan raakamaidon käyttäjäksi asti en ole rohjennut – en tosin sitä taitaisi kovin helposti saadakkaan – mutta päätimme kuitenkin mieheni kanssa vaihtaa rasvattoman, laktoosittoman maidon mahdollisimman vähän käsiteltyyn maitoon. Tällä hetkellä – näiden vielä vähäisten tutkimusten perusteella joita olen asian tiimoilta tehnyt – olemme päätyneet käyttämään punaista luomumaitoa. 

Silloin harvoin kun käytämme proteiinilisää, sekoitamme sen punaiseen maitoon. Tätä yhdistelmää voin lämmöllä suositella. Sportlifen raakakaakaolla maustettu ja stevialla makeutettu heraproteiini(saatu testiin blogin kautta), plus punainen luomumaito aikaansaavat makuhermoja hellivän, pehmoisen elämyksen. Kuin kaakaota joisi. Sitä paitsi huomasin että tämä kuvan Arla luomumaitohan on meikäläiselle aivan lähiruokaa parhaimmillaan. Se nimittäin tulee Hämeenlinnan meijeristä. Eikä muuten aiheuta Janille samanlaisia vatsanväänteitä, kuin rasvaton maito. 

Minkälaisia ajatuksia maitoasiat teissä herättävät? 

Ansku

P.s: Tässä vielä mielenkiintoista luettavaa maitoon liittyen: 

http://www.anttiheikkila.com/blogi/rasvaton_maito/

http://www.elinahytonen.fi/2013/03/murheita-maidosta/

Täysin turkiton koira

Ulkonäyttelykausi on nyt avattu. Nuorempi pikinokkamme – Hertaksikin kutsuttu – päätyi tänään tuomarin arvioivan silmän alle Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle. Tiesimme jo etukäteen ettei menestystä tällä karvalla saada, ja niinhän siinä kävi, että tuomarin arvostelu kuului näin: ”16 kk vanha, täysin turkittomana esitetty ystävällinen juniori…”. 

Vai että täysin turkiton? Onhan siinä karvaa – mitä nyt alusvilla puuttuu. Heh. No, kokemusta saimme taas, ja sehän on tärkeää. Hertta kun on kova stressaamaan. Sisänäyttelyt ovat olleet jännimpiä, ja ulkonäyttelyissä koira osaa myös hiukan relata. Ehkä seuraavaan näyttelyyn mennessä alusvillakin on taas kasvanut. 

                                   Huppari: DefShop(saatu) Farkut: Reserved Tennarit: Converse

Meillä oli hauska päivä, siitäkin huolimatta että kehään pääsy viivästyi, ja viivästyi, ja viivästyi… Aurinko paistoi ajoittain kauniisti, kun taas sadekuurokin hiukan ripsautti vettä niskaan. Minä söin kesän ensimmäisen grillimakkaran, ja ihastelin vihertyvää luontoa. 

Nyt meillä on väsynyt berninpaimenkoira. Eipä siinä, emäntänsäkin haaveilee päiväunista. Monta tuntia ulkona sai olon nälkäiseksi. Söin äsken valtavan annoksen kebab-lihaa salaatilla, ja nyt tekisi mieli mennä vatsan viereen sohvalle. Ehkä menenkin. Sitten teen hauis-ojentajatreenin. Illalla tulee lätkää. Katson ottelun, ja hemmottelen itseäni raakasuklaa-chiapuddingilla. Se on vähän kuin lapsuuden suklaamannapuuro. 

Kivaa iltaa tyypit!

Ansku

P.s: Luin juuri ettei BB enään kuulu Sub:in ohjelmistoon syksyllä. Se ainut myötähäpeää aiheuttava tositv-ohjelma, jota olen seurannut! Ja nyt se on ohi. Mitä mää ny si katton?

Testissä Philips Steam&Go-vaatehöyrytin

Silittäminen on supertylsää puuhaa. Kauluspaitojen silittäminen on kauhstus – tuntuu että lopputulos on entistä ryppyisempi. Siksi säntäsin Indiedaysin järjestämässä Blogger`s inspiration tapahtumassa ensimmäisenä Philipsin pisteelle. Näin nimittäin siellä Philips Steam&Go-vaatehöyrystimen, jota paloin halusta päästä testaamaan.

Viime kerrasta onkin aikaa. Peräti 13 vuotta. Vuosia sitten olin kuukauden kestäneessä työharjottelussa vaatekaupassa, jossa mallinukkien päällä olevat vaatteet käytiin läpi vaatehöyryttimen avulla. Ja se oli kuulkaa näppärä laite. En tosin tullut silloin ajatelleeksikaan, että sellainen voisi tulla myös kuluttajakäyttöön.

Olen mukana Indiedaysin Philips – yhteistökamppanjassa. Mukaan pääsin Indiedaysin Bloggers Inspiration Day-tapahtuman kautta. Nyt vaatehöyrytin on ollut muutaman viikon testissä – sekä omassa, että silittämistä inhoavan mieheni – ja on aika kertoa fiilikset.

Idea on todella hyvä. Laite on sopivan kokoinen – ei liian painava, ja istuu käteen mukavasti. Se on helppo ottaa reissuun mukaan, ja sopii herkimmillekin kankaille. Kuuntelin mielenkiinnolla Janin kommentteja laitteesta, kun hän sitä ensimmäisen kerran testasi. Hän oli itseasiassa meistä jopa se innokkaampi testaaja. Miehen suusta kuului mm. ”Ei v****, ihan sairaan hyvä, ja aika hyvää jälkeä”.

Minä testasin laitetta jämäkkään puuvillamekkooni, jonka rypyt tuntuivat olevan sitkeämpää sorttia.

Kyllä se höyry niihin puri, mutta kärsivällisyyttä sekä vesisäiliön täydennystä tarvittiin. Ohuempi kangas myöntyy höyryn alla paremmin ja nopeammin. Suosittelen myös asettamaan käsittelyssä olevan vaatteen jotain vasten. Henkarissa rekillä pyörivä mekko kun ei ole mukavin työstettävä. Kaiken kaikkiaan kelpo peli, jota käytän mielelläni jatkossakin. Näin kahden koiran omistajan näkökulmasta kiva lisä laitteessa on irrotettavat harjakset, jotka vievät karvat mukanaan.

Mikäli kiinnostuit laitteesta, voit voittaa omasi Instagram-kilpailussa. Voittaja julkaistaan 18.6.

Osallistumisohjeet kuuluvat näin:
1. Julkaise Instagramissa kuva omasta, pelastusta kaipaavasta kesämekostasi
2. Lisää kuvaan hashtagit #steamNgo ja #kesämekko2015

Kilpailun ohjeet ja säännöt löydät myös osoitteesta http://www.indiedays.com/item/toimitus/tanaan-on-bileet-juhlamekot-sileeks 

Eiku höyryttämään!

Ansku