En oikein tiedä mistä aloittaa. Takana on sellainen viikonloppu, että vieläkin pyörittelen epäuskoisena päätäni. Mainitsin täällä blogissakin, että täytän pyöreitä kun kolmekymmentä ikävuotta tulee täyteen. Virallinen synttäripäivä oli perjantai.
Puoli yhdeksältä aamulla ovikello soi. Oven takana odotti kukkalähetti, sylissään maailman kaunein kimppu. Valkoisia ruusuja, huumaavan tuoksuisia pioneja, ja suloisia neilikoita. Yhteensä kolmekymmentä kukkaa.
Sitten lähdimme juoksemaan. Askel rullasi. Intoilin että ihana synttärilahja, kun juoksu kulkee. Isä poikkesi onnittelemassa, äitikin pyörähti ovella. Kukkia tipahteli. Päivän salitreeni maistui makoisalta, ja illalla oli tarkoitus mennä syömään. Loppujen lopuksi monen mutkan kautta ilta päättyi aikuismaiseen kiukutteluun, ja kotiin haettuun pitsaan. Hyvää se oli, ja kyllä minä nopeasti sitten lepyinkin (ette usko miten raskasta se on. Täyttää pyöreitä. Vrsinkin kun muutamat läheisetkin oikein kiusasivat).
Lauantai-aamun valjetessa ystävä haki minut kampauksen tekoon. Siskonsa oli menossa naimisiin. Siellä me nostimme maljan moriamen kunniaksi, ja ajattelin siinä samalla kippistää vähän itsellenikin.
Päivällä poikettiin skumpalle ja leivokselle kesäiselle kaupungille. Laitoin instagramiin kuvan, tekstillä: vihdoin synttäriskumpat ja kakut, ja tärkein: auringonpaiste. Enpä silloin arvannut mitä päivä toisi tullessaan.
Istuin autoon. Kävi käsky, että silmät piti sitoa huivilla. Siinä minä sitten istuin, autossa silmät sidottuna, ja arvuuttelin missä päin mennään. Jännitti.
Lopulta auto pysähtyi. Näin mielessäni hiekkakentän, jota nurmikko kehystää, sekä keltaisen talon (meidän talo on muuten keltainen). Korot upposivat pehmoiseen santaan, sitten tuntuma vaihtui ruohomatoksi. Joku yskäisi jossain, muuten oli hiljaista. Jännitti taas.
Saat ottaa huivin pois, sanoi mieheni. Ja kas. Seisoin omalla pihallani. Edessäni iso lauma rakkaita sukulaisia ja kummeja. Ja sitten ne lauloivat niin että naapurusto raikasi. Minä vaan ihmettelin, ja ryntäsin halailemaan laulun loputtua.
Pöytä oli katettu notkuvaksi. Oli lämmintä ruokaa, oli monenlaista keksiä ja kakkua. Raakaversiotakin kahdenlaista. Kaiken tämän lisäksi olivat mokomat muistaneet lahjoillakin, vaikka tässä oli valtavan suuri lahja jo itsessään. En kai osannut oikein sanoakkaan mitään järkevää. Ihmiset olivat nähneet aivan hirvittävän paljon vaivaa. Sydän lämpeni ja läikehti.
Terassilla kävi supina. Kurkistin ovenraosta. Lisää yllätyksiä! Terassi oli täyttynyt ystävistä. Taisin siinä kohtaa tirauttaa pienet kyyneleetkin. Olin vasta toipumassa yllätyksestä numero 1, joten menin varmasti pieneen sokkitilaan. Ihmettelin vain, ja toistelin itseäni.
Aika kului tärkeiden ihmisten parissa, joten kameraa ei tullut juuri kaivettua esiin. Muutama räpsy otettiin, mutta ei se pääasia ollutkaan. Aika kului huimaa vauhtia. Oli niin ihana nähdä kaikki rakkaat. Muutama murunen puuttui joukosta, mutta heillä olikin hyvä syy olla toisaalla. Siskon häät, ja lapsen jalkapalloturnaus.
Yöllä pohdiskelin miten ilta olisi hyvä päättää. Yökerhokin toisaalta houkutti, toisaalta taas ei. Niinpä aamuyöllä tilattiin taxi, ja lähdettiin uimaan! Vesi oli jäätävää, mutta fiilis ihana ja spontaani. Nukkumaan taisin könytä viiden aikaan.
Eilinen menikin sitten makuuasennossa. Fiilistelin mennyttä, aivan huikeaa päivää, toivuin skumppakrapulasta, ja välillä vollotin liikutuksesta. Ei sanat riitä kertomaan miten kiitollinen olen kaikesta vaivannäöstä, ja siitä että ihmiset olivat tulleet paikalle. Se olisi itsessään ollut jo paljon enemmän mitä uskalsin toivoa, mutta nuo kullanmurut olivat hankkineet kaikenlaisia lahjojakin.
Herranjesta, aivan hullua! Sain mielettömän kauniit Kalevala korun riipukset. Pääsen istuttamaan upean omenanpuun pihalleni. Six packin metsästykseen sain avukseni kolmen kuukauden personal training-lahjakortin. Kolmekymppisen korvia koristavat nyt suloiset pitsikorvakorut, ja urheilutarvikkeista saan lisätsemppiä ja liikunnan iloa. Skumppa ja kukat tuovat iloa elämään. Lisäksi äiti ilmoitti, että ovat keränneet ”kolehdin” ja pääsen polkupyöräkaupoille. Olen edelleen ihan ällistynyt!
Kiitos. Kyllä kelpaa olla kolmekymppinen.
Ansku
peaceandstyleblog 