Kevään ja kesän avaintrendit kahdella tavalla stailattuina

Vaihtelunhaluisia muodin ystäviä hellitään nyt isolla kädellä. Trendipalettia on nimittäin sekoitettu pitkästä aikaa huolellisesti, eikä kevät/kesämuoti koostu tällä kertaa totuttuun tapaan merihenkisistä raitavaatteista. Me kokosimme Secret Wardrobe-bloggaaja Anna-Marian kanssa tämän hetken ajankohtaisimmat trendit yhteen. Luvassa on kolme erilaista avaintyyliä, stailattuna kahdella eri tavalla. Tervetuloa kevät- ja kesämuodin pariin!

Isointa osaa kauden vaihtuessa näyttelevät 70-lukua henkivät vaatteet, asusteet ja kokonaisuudet. Hippikevät on nyt täällä! Voit toteuttaa tyylin helposti joko isolla kädellä pukeutuen kokonaan teeman mukaisesti, tai hiukan neutraalimmin väreillä ja asusteilla leikitellen. Leveälahkeiset farkut valtaavat tilaa kauppojen hyllyiltä, joten valikoimaa on nyt runsaasti. Boheemin hippityylin ytimeen pääset myös keveällä valkoisella pitsimekolla. Mikäli mielit klassisempaa kokonaisuutta, mutta boheemius kuitenkin kutkuttelee, pukeudu murrettuihin sävyihin ja asusta kokonaisuus tupsuhuivilla. Huolettomat kiharat ja letti otsalla viimeistelevät tyylin. 

Minun päälläni: Pusero Gina Tricot, kimono Indiska, farkut omat, rannekoru oma. Anna-Marian tyyli, kts. Secret Wardrobe-blogi

Leveät, liehuvat lahkeet tuntuvat raikkailta ja ovat mukavat päällä lämpimilläkin säillä. Rohkea pukee samaa kuosia sekä ylä- että alavartalolle, ja asustaa raikkaalla valkoisella. Housujen mitta valitaan kahdesta pituudesta. Joko lahkeet viistävät maata, tai stten ne on pätkäisy reilusti.

Minun päälläni: toppi ja housut Lindex, korvikset Gina Tricot, kello Tommy Hilfiger, laukku Guess, kengät omat, aurinkolasit Gina Tricot.

Klassisemman tyylin ystävällekin hulmulahkeet käyvät. Hän pitäytyy neutraaleissa, varmoissa sävyissä ja asustaa tyylikkäästi. Beigen ja hiekan sävyt saavat kaipaamansa terävöitystä mustasta. Hulmuavat puntit voivat olla minkä väriset vain, ja hiukan kreisikin kuosi kelpaa. Materiaaleissa on mistä valita. Kannattaa sovittaa huolellisesti, ja varmistua että kangas sekä laskeutuu kauniisti, että liikkuu ilmavasti eikä jämähdä sähköistyneenä reisiin. 

Anna-Marian tyyli, kts. Secret Wardrobe-blogi

Kirkkaat värit ja suloinen pastelli ilahduttavat kesän juhlissa. Kirkas koralli on yllättävä, mutta kaunis pari vaaleanpunaiselle, ja arkinen neule saa juhlavuutta kullanvärisistä koruista. Gladiaattorityyppiset sandaalit ovat sekä kevyet, että trendikkäät ja keventävät yleisvaikutelmaa. 

Hempeämpien sävyjen ystävä voi pukeutua samaan väriin vaikka päästä varpaisiin. Kannattaa kiinnittää kuitenkin huomiota sävymaailmaan. Lämmin pinkki ei välttämättä näytä hyvältä – kylmä vaaleanpunainen toimii varmemmin. Pitkä mekko tahtoo kesällä kaverikseen varpaat paljastavat kengät. Muuten fiilis on turhan peittävä ja raskas. Kukkakuosista varsinkin vesivärimäinen, taiteilijan sudista luotu kuosi ilahduttaa, mutta myös graafisempi, terävä muoto toimii. 

Anna-Marian tyyli kts. Secret Wardrobe-blogi. Minun päälläni: Takki ja hame Gina Tricot, kengät New Yorker, laukku Zalando/New Look. 

Ajankohtaisista kampauksista ja meikeistä saamme kiittää taitavaa kampaaja-meikkaaja Lilaa Päästä varpaisiin-blogista. Lue Lilan blogista kampausten ja meikkien tausta, sekä opi toteuttamaan kaunis lettikampaus!

Kuvien takana on lahjakas valokuvaaja Ilona Savitie. Tyylien takana minä sekä Anna-Maria Secret Wardrobe-blogista. Kiitos Polhemille kuvauspaikasta sekä vaatelainoista.

Innostavaa viikon jatkoa!

Ansku

Kevään asustemuoti

Aurinko on ilahduttanut monena päivänä. Vaikka onkin vasta helmikuu, se sai haaveilemaan keväästä. Paljastuvasta asfaltista ja näin ollen myös keveämmistä kengistä. Ehkä vähän laukuistakin.

Tulevana keväänä on mistä valita. Löytyy keveitä espadrilloja, kauniita korkkareita, suloisia balleriinoja, jykeviä tolppakorkoja – ja lenkkarit, ne ovat ajankohtaiset edelleen. Kädessä kannettava ladylaukku on ajankohtaisin malli, mutta pussukoiden ja olkalaukkujen ystävillekin löytyy omansa. Varsinkin satulalaukkumalli on raikas ja kiinnostava.

Hippihenkisyys on pyrkinyt esiin jo muutaman vuoden ajan, ja raidat sekä navy kuosit kuuluvat kevääseen kuin maito kahviin. Boheemius kurottaa tällä kertaa korkeammalle. Hanki mokkakengät tai laukku, ja olet hetkessä muodin huipulla.

Väreistä suloiset puuteriset, valkoinen ja räiskyvän kirkkaat, puhtaat sävyt ovat ajankohtaisimmat – eikä konjakin ruskeallakaan voi mennä pieleen. Romantiikasta haaveilevan on mukava sujauttaa jalkaansa haalean vaaleanpunaiset avokkaat ja valita kukkakuosinen kassi, kun taas päivänä jolloin kaipaa energiaa asusteista, voi käyttöön ottaa kirkkaan keltaisen, sinisen, tai vai vaikka punaisen olkalaukun.

Aurinko- ja silmälasirintamalla naiselliset 60-luvun sihteerikköpokat, Harry Potterista tutut pyöreät, sekä vähän suuremmat, 70-luvun vivahteella maustetut mallit ovat ne, joita kannattaa tähyillä. Nenänvarrelleen voi asettaa vaikka farkkukankaalla päällystetyt, tai sitten söpöt pastellinväriset arskat.

Korumuoti kääntyy retroilun puolelle. Suuret statement-korut saavat kilpailijakseen näyttäviä ja värikkäitä muovihelyjä, tai sitten kaulaansa voi pujottaa hippihenkisen riipuksen, ja koristaa ranteensa boheemeilla kolikkokorulla.

Oma pääni kääntyy hippihenkisten korujen kohdalla, ja toisaalta uutta laukkuakin tekisi mieli. En vain pysty päättämään pidänkö enemmän puhtaan valkoisesta, vai hiiren harmaasta. Aurinkolaseista kissamaiset sihteerikkölasit kolahtavat eniten. Kenkäkaupoissa mitä luultavimmin astelisin tolppakorkoisten kenkien äärelle. Ne kun sopisivat niin hyvin liehuvahelmaisten farkkujeni pariksi.

Onko kevätmuoti jo teillä muilla mielessä?

Ansku

Siniset kakkulat

En joskus tervehdi vastaantulevia tuttujani. Outoa? Kyllä. Töykeyttä? Ei. Kyse ei suinkaan ole koppavuudesta, minä en vain näe heitä. Paitsi nykyisin. Siis jos muistan asettaa nenänvarrelleni uudet siniset Boss Oringen kakkulat, jotka sain osittain hankittua Instrumentariumin kehyslahjakortilla. Lahjakortin taas sain hyvitykseksi tästä(klik) postauksesta. Kiitos vain Indiedays ja Instru! Täälä kirjoittelee iloinen ja hyvin näkevä bloggaaja.

Sormi suussa olin kuin Liisa Ihmemaassa kehysten keskellä, kun olin valitsemassa juuri niitä oikeita. Tärkein kriteeri oli, että rillit ovat hauskat eivätkä sulaudu seinään. Tai naamatauluuni. Hengettömät olivat siis ehdoton nou nou. Lopulta vaihtoehdoiksi jäivät pyöreät Harry Potterit, kissamaiset haalean vaaleanpunaiset pokat, villit kirkkaan vihreät kehykset, sekä nämä siniset nörttilasit.

Siniset vetivät pisimmän korren, noh,  käytännön syistä. Pitkään pohdin myös olisiko mahdollista venyttää penniä, ja haalia myös toiset, ne ihanat ja veikeät vaaleanpunaiset. Tässä konkurssissa oli kuitenkin syytä jättää prillishoppailut vähemmälle, joten yksillä laseilla mennään. Olen tyytyväinen valintaani, koen nämä kasvoilleni sopiviksi. Mutta mitä sanoo arvoisa raati? Lystikästä vaiko täysi tyrmäys?

Yllä wannabe-Putoushahmo. Kuka keksii kenestä kyse?

Tälle päivälle onkin tiedossa mukavia juttuja. Isomummun syntymäpäivät, ja juhlien jälkeen hieronta. Toivottavasti niskaani runnonut jumitus jo hellittäisi, ja pääsisin huomena treenaamaan. Näin viimeyönä kuntosalista jo untakin!

Nyt valmistautumaan. Mukavaa päivää!

Ansku

Kakluuni

Olenko jo maininnut ihastuksestani vanhoihin koristeellisiin sisustuselementteihin? Melkein kiljuin onnesta kun viime lauantaina astelimme hotellihuoneeseemme. Huoneen kulmassa tönötti mitä upein kakluuni. Innostuin. Mukava saada asukuviin vähän eri fiilistä, kun taustalla on jotain näin kaunista. Olin sattumalta valinnut sunnuntaille vaatteet, jotka ihan kivasti mätsäsivät fiilikseltään tähän vanhaan kaakeliseen kaunottareen. Tummuutta ja ripaus dramatiikkaa vaalealla koristeellisella taustalla. Tykkäsin asusta itse. Tykkäättekö te?

Tykkään myös paljon kahdesta alelöydöstäni. Toinen on kuvissa näkyvä laukku, joka nielaisee sisäänsä vaarallisen paljon tavaraa. Mm. kameran, mutta sehän onkin tärkeintä. Olen haaveillut mustasta isosta nahkalaukusta jo pitkän aikaa, mutta ne penteleet maksavat satasia. Ja olen vieläpä aika tarkka minkälaisen haluan. Tämä muovinen yksilö tuli vastaan Aleksi 13:sta. Se täyttää kaikki muut vaaditut ominaisuudet, paitsi sen nahkaosuuden. Koska laukun tarve kuitenkin oli akuuttia sorttia, kassi lähti mukaan. Ehkä yritän säästää siihen nahkaiseen unelmaani sen aikaa mitä tämä palvelee.

Toinen löytö oli muistaakseni samaisesta putiikista. Ihana koruröykkiö jota haluaisin käyttää joka päivä. Tällä saa loistavan helposti yksinkertaiseen asuun tarvittavaa koristeellisuutta, dramatiikkaa ja mitä nyt ikinä haluaakaan.

Harmi ettei koruröykkiö auta tähän hätään. Poden jumittunutta niskaani. Eilen jäi salitreenit, tänään jäi salitreenit… Nyt ei todellakaan olisi ollut aikaa salilomalle. Afrikan matka lähestyy, ja pakollinen treeniloma samalla. Jatkan kiukutteluani. Toivottavasti teillä muilla on mukavampi päivä. Kaunis ilma ainakin saa meikäläisen mutruhuulet hiukan hymyilemään, saako teillä?

Ansku

P.s. Osallistu upean clutchin arvontaan Caelian blogissa!

Pikkujoulut pitseissä

Näinhän se sitten taas meni. Emmin ja epäröin, kunnes silmä tottui ja sitten olinkin jo aivan myytyä naista. Nyt puhutaan siis yö/alushametrendistä joka on selkeää jatkoa muutama vuosi sitten alkaneelle silkkihousutrendille, joka taas starttasi Sinkkuelämää-elokuvan jälkeen. Alusmekolta näyttävää silkkihuitulaa, jossa on vain ohuet nirunaruolkaimet ja pitsiä helmassa, ei tulla päälläni näkemään(nyt kun uhoan näin, mitä luultavimmin juhlin uutta vuotta silkkihuitulassa), mutta pitseihin ihastuin valtavasti. Tosin, täytyy myöntää että sellaista nirunarusilkkitoppia kyllä katselin tässä yhtenä päivänä. Voisi olla kiva farkkujen kanssa…

Hypistelin toissaviikolla Zarassa mustaa minimekkoa, jonka helmaa kiersi kaunis pitsi. Muistelin, että kaapissani roikkuu vastaava mekko, tosin ilman helmakoristetta. Helppo homma. Ostin mustaa kaunista pitsiä, jonka äitini sitten ompeli mekon helmaan kiinni. Innostuin niin, että halusin tätä kaunista nauhaa myös kampaukseeni, kun lähdin työpaikan pikkujouluihin. Mari Kauneusvarikolta pisti hiukseni ojennukseen, ja sai kuin saikin pitsinauhan viritettyä kampaukseen mukaan. Tällainen lookki syntyi:

Joko te olette pikkujoulukauden paremmalla puolella, vai vieläkö bilejalka vipattaa? Minulla oli viime viikolla kolmet juhlat peräkkäisinä päivinä, joten vielä näin tiistainakin olo tuntuu väsyneeltä. Seuraavat juhlat ovat lauantaina. Mistähän saisin virtaa jaksaa juhlia?

Tämä on sitä aikaa kun pitäisi fiilistella glögilasin äärellä, ja nauttia rauhasta. Sen sijaan minä stressaan, kiirehdin, lasken vähiä rahojani ja stressaan lisää. Salitreenitkin ovat jääneet minimiin. Viime viikolla ehdin käymään vain kolmesti, ja sama taitaa toistua jälleen tällä viikolla. Kiireen ja rahattomuuden lisäksi harmaita hiuksia aiheuttaa meidän Demi-koira. Koiraparan jalka on kipeä. Mitä luultavimmin kyse on nivelrikosta. Nyt tilanne on onneksi parempi, Demi ei enään vingahda aina ylösnoustessa, ja ontuminenkin vähentynyt. Kipulääkekuuri on menossa ja torstaina käydään vielä elänlääkärillä. Samaan syssyyn tuli myös verikorva, mutta tämä ei toivottavasti aiheuta toimenpiteitä.

Tansanian reissu lähestyy. Matkasuunitelma on vielä vaiheessa, tuskin valmistuukaan tällä menolla. Ehkä vain pöllähdämme paikalle ja ihmettelemme sitten mitä teemme. Joululahjoja pitäisi ehtiä metsästämään, ja tulevaisuuttakin pitäisi suunitella, mutta haluaisin vain käpertyä peiton alle. Jos kohta ei pitäisi lähteä iltavuoroon, olisin jo myttyrässä vällyjen välissä. Välillä mietin, pitäisikö tinkiä blogista. Ajatus tuntuu kuitenkin pahalta. Ehkä tämä pian helpottaa, ja sitten taas jo naurattaa.

Toivon stressitöntä viikon jatkoa kaikille!

Ansku

Mummin vanha hattu

Mummu oli heittämässä vuosikymmeniä vanhaa hattuaan pois. Onneksi väliin ehti äiti. Oli sitä mieltä, että kysytään minulta ensin, jos se löytäisi uuden kodin luotani. Ja niinhän se sitten löysi. Minusta ei todellakaan ollut vastustamaan pirteän väristä vintagehattua, jonka materiaali on jotain aivan ihanan pehmoista. Sellaista mitä haluaa silitellä. Kaikenlisäksi päähine nauttii melkoista tunnearvoa mummun vanhana hattuna. Ehkä annan tämän omalle tyttärelleni sitten joskus. Ladyhattu, sanoi Jani kun hassuttelin pikkurilli pystyssä nahkaisissa ajohanskoissani. Totta. Ladymainen oli olokin, vain korkea sulka puuttui hatusta. Sen korvasi höyhenkoriste.

Miten hienoa että aurinkokin aina välillä ilmestyy meitä hellimään, näin niinkuin tyylibloggaajan näkökulmasta ajateltuna. Aloinkin jo olla aivan epätoivoinen asukuvien suhteen. Saapa nähdä milloin on seuraaville mahdollisuus. Ensiviikon torstaina on työpaikan pikkujoulut. Samalle päivälle olin jo vähän suunitellut pientä asukuvasessiota, mutta katsotaan nyt minkälainen myräkkä meidät yllättää. Pidän peukut, ehkä varpaarkin varmuuden vuoksi pystyssä aurinkoisen ilman puolesta.

Mutta hei, mitä teille kuuluu? Toivottavasti oikein hyvää, ja ehditte nauttia joulunodotuksesta. Minä kärsin aikapulasta, ja hiukan kroonisesta väsymyksestä, sekä inspiraation ja innostuksen yliannostuksesta. Karman laki. Silloin kun on ideoita, niiden toteutukseen ei ole aikaa. Tarvitsisin muutaman lisätunnin vuorokauteen. Ihan vain siitä syystä, että olen tainnut jäädä lapsen tasolle, kun puhutaan unentarpeesta. Muille aikuisille sopiva, noin kahdeksan tuntia unta ei riitä. Tosin, en ehdi aina nukkua sitä kahdeksaakaan tuntia, työpaikastani johtuen. Ilta-aamuyhdistelmät, nääs. Blogiin liittyen into on kova, ja uusia ajatuksia ja ideoita poksahtelee mieleen. Ja tiedättekö, koko ajan vahvistuu se fiilis mistä joskus aiemmin syksyllä juttelin. Haluan kirjoittaa työkseni. Ja haluan olla tekemisissä kauneuden ja muodin parissa. Nyt pitäisi vain hankkia se sponsori joka auttaa rahallisesti opiskeluasioissa. Helppo homma. Niitähän nyt seisoo joka nurkalla(sarkasmia, you know?).

 Tunnelmallista joulukuun alkua!

Ansku

Oranssit villasukat

– Nämä sopisivat hyvin sen sun oranssin laukun kanssa, ilmoitti äitini lahjoittaessaan tälle vilukissalle uudet, itse kutomansa villasukat. 

Olen villasukkien suurkuluttaja. Tämänhetkinen villasukkatilanteeni onkin erinomainen. Omistan peräti kolmet villasukat, joissa ei ole lainkaan reikiä. Mikä mahtava tilanne, kertakaikkiaan. Ja kyllä. Uudet oranssit villasukkani sopivat mainiosti yhteen oranssin laukkuni kanssa. Totesin tämän jo viikkoja sitten, mutta käytäntöön yhdistelmä pääsi vasta tänään.

Heräsin aamulla kohtuullisesti nukutun yön jälkeen. Selkäkipu ei vaivannut unta, mikä oli hieno juttu. Sitähän aina sanotaan, ettei selkäkivun kanssa saa pysähtyä ja että istuminen on kaikkein haitallisinta. Nämä ohjeet takaraivossani sujautin lenkkarit jalkaan ja pipon päähän. Lähdin lenkille. 

Raikkaan aamukävelyn jälkeen suunittelin venytteleväni oikein pitkään ja huolellisesti. Valitsin jo venyttelymusiikkia, kun ystävä ehdotti sushilounasta. Venyttelen sitten illalla-ajattelin, ja mietin miten muka voisin kieltäytyä. Olen himoinnut lohimakeja jo viikkoja! Ja nyt sain samalla hyvän syyn koota asun oranssien villasukkien ympärillekin. Ja näin joutui Mari-ystäväni kuvaajan rooliin. Kiitokset siitä!

Tämä ilta kuluu pakkaillessa (joojoo, ja venytellessä). Huomena kutsuu Helsinki, ja Indiedaysin tilaisuudet. Täytyy toivoa ettei edessä ole hirvittävän pitkiä aikoja jalkojen päällä. Meikäläisen selkäpuoli kun ärtyy mukavasti seisoskelusta. Sen totesin viimeksi Jenni Vartiaisen keikalla pari viikkoa sitten, eikä selkäni ollut näin kiukkuinen silloin. Ei kai siinä, kipulääkkeet mukaan vain, koska näitä kekkereitä ei voi jättää väliin.

Mutta hei, ketä muita on tulossa?? Voihan hitsi miten ihana tavata muita bloggareita!

Mielialan kohentajat hakusessa!

Oloni oli eräänä päivänä viime viikolla huono. Ei, minua ei oksettanut enkä ollut kuumeinenkaan. Mutta tunsin itseni niin huonoksi että koko olotilani oli kehno. Tämä pieni blogini tuntui niin surkealta, että olin vähällä poistaa koko tekeleen. Koin, että tästä ei ole mihinkään enkä osaa mitään. En osaa valokuvata, en omista tarpeeksi hyvää kameraa, enkä pysty kehittymään niin paljon kuin haluaisin. Tuntui myös että koko maailmankaikkeus on minua vastaan, näin vaatimattomasti ilmaistuna. Valo ei riitä kuviin, tai jos riittää, ei ole kuvaajaa ja niin edelleen. Myös tämä ärhäkäksi äitynyt selkäkipuni sai mielen mustaksi. Ei siinä muuten mitään, mutta kun ei saa sukkaa jalkaansa ja aivastuskin aiheuttaa niin kovaa tuskaa, että mieluummin pidätän ja aiheutan ikävän paineen päässäni.

Tiedättekö mitä tein jotta oloni helpottaisi? No, mitä nyt naiset usein tekevät kun mieli on maassa? Tähän on yleensä kaksi vaihtoehtoa. Suklaan syöminen ja shoppailu. Koska ensimmäiseksi mainittu aiheuttaa keskivartalollani sitkeästi pysyttelevän pienen vararenkaan kasvamisen, valitsin jälkimmäisen. Lähdin hattukaupoille.

Löysin kaksi. Olen aivan rakastunut leveälieriseen lätsääni, mutta kaipasin kuitenkin vaihtelua huopahatturintamalla. Jo viikkoja sitten tilasin H&M:ltä mustan huopahatun, joka aina vain antaa odotuttaa itseään. Niin tuntuu olevan aina kyseisen merkin nettitilauksissa. Ärsyttävää. Tilasin Nellyltä juuri muutamia juttuja, ja ne tulivat viikon sisällä tilauksesta. No, anyway. Löysin hatun nyt kivijalkaliikkeestä. Ostin pois ja jos Henkkamaukan nettiputiikki joskus vaivautuu lähettämään hattuni, joudun lähettämään sen takaisin.

Viime talvena haaveilin tekoturkishatusta, mutta en kuitenkaan hankkinut sitä. Nyt toiveeni toteutui, kun löysin Alesi 13:sta puoleen hintaan ihanan karvakasan. Janin mielestä hatussa on jonkinasteinen Venäläinen vivahde. Ehkä onkin. Ehkä avaan pullon vodkaa jonakin kylmänä talvi-iltana, ja istun juomaan sitä karvahatussani.

Mutta mitä sitten tapahtui mielialalleni? Jännästi se parani. Joku voisi moittia minua materialistisuudestani, mutta mitä sitten. Tiedän itse mikä olen, ja mikä en. Tällä kertaa tarvitsin piristyäkseni tätä. Ensikerralla teen sitten jotain muuta. Ehkä kuuntelen hyvää musiikkia tai imen positiivista fiilistä rakkaasta aviomiehestäni.

Olisi hauska tietää mitä te teette, kun mieli on maassa, ja tunnette olonne kertakaikkisen kurjaksi. Olen kuullut, että söpöt eläimet netin uumenista voisivat auttaa? Onko joku kokeillut?

Ilahdun suuresti jos jätätte parhaat keinonne kommenttiboksiin, niin voisin listata ne sitten kokonaiseksi postaukseksi. Avuksi muillekin. Mitäs sanotte, oletteko messissä? Ja jos oikein innostutte, pyytäkää muitakin jättämään omat vinkkinsä, niin saadaan oikein kunnon opas aikaiseksi.

Positiivista ja aurinkoista päivää kaikille!

Ansku

Muoti on leikin asia

Hassua. Silloin kun karvaliivit ja armeijakuosit olivat vaatteissa hetki sitten so very hot, ihastuin niihin vain vähän. Sillätavoin, että karvaliivi tuli kyllä hnkittua, mutta en oikein osannut innostua siitä. Käytin kerran, pari. Armeijakuosin rantauduttua suomenkin katukuvaan taas yhdeksänkymmentäluvun jälkeen, ihastuin siihenkin. Ehkä enemmän kuin karvaliiviin. Harkitsin vakavasti maastokuvioitujen byysien hankintaa. Päädyin pohdinnoissani siihen, että ei kannata. Armeijakuvio on yhtä ohimenevä juttu kuin peplumhelmat. Sitäpaitsi lippiksen omistin jo vuosien takaa. Armeijakuvioisen, tietenkin.  Sillä pärjätään ja näillä mennään.

Ja niin mentiinkin. Lippis oli päässäni viimeksi muistaakseni viime syksynä. Kerran. Tällä viikolla tunsin pakottavaa tarvetta pukeutua armeijanvihreisiin vaatteisiin. Karvaliivikin on vetänyt viimeaikoina puoleensa kumman paljon, vaikka trendikartalta katsottuna se on jo nähny parhaat päivänsä. Jotta en olisi kuitenkaan ihan täysin ulkona ajankohtaisista muotikuvioista, vedin jalkaani prätkäbootsit. Ajankohtainen svetari löytyy tästä asukokonaisuudesta myös. Noni. Johan on trendikäs olotila.

Minusta muodilla leikkiminen on kertakaikkisen hauskaa. Ei tarvitse pukea päälleen samanaikaisesti ahh niin trendikästä ruutupuseroa, svetaria, ylipolvensaappaita ja pastellinpunaista villakangastakkia. Hauskampaa on pukeutua sellaisiin vaatekappaleisiin, joista sillä hetkellä pitää, ja maustaa muotikeitosta sitten jollain ajankohtaisella mausteella. Näin asusta välittyy myös henkilön persoona, ja ehkä myös mieliala.

Mielekästä lauantaita kaikille! Omani vietän taas töissä. Iltavuoro kutsuu. Se o moro!

Ansku

Tavallinen

Olen innokas ja vaihtelunhaluinen pukeutuja. Nautin uusien kokonaisuuksien pohdiskelemisesta, eikä tyyliäni voi kuvailla vain yhdellä termillä. Yksi pukeutumistyyli on ehkä kuitenkin kaikkein rakkain. Ihailen boheemia, hiukan hippimäistä lookkia. Oletteko nähteet Rexonan hippihenkisen mainoksen, jossa naiset tanssivat ulkona, mitä luultavimmin festareilla? Mainos saa minut joka kerta nauliutumaan tv-ruudun eteen siksi muutamaksi sekunniksi, kuin se kestää. Joskus jopa huokaan ihastuneena. Jos minun pitäisi valita vain yksi tyyli koko loppuelämäkseni, valitsisin boheemin hippityylin.

Onnekseni minun ei kuitenkaan tarvitse tehdä tällaista päätöstä, vaan saan pukeutua jatkossakin täysin fiilikseni mukaisesti. Ihmettelen, kuinka osa ihmisistä jaksaa keskittyä vain yhteen tyyliin. Osa on aatteeltaan punkkareita, eivätkä voisi koskaan pukeutua preppytyylille ominaisiin vaatteisiin. Toiset vaalivat goottistailiaan, kun taas toiset ovat hurahtaneet hempeisiin romanttisiin ihanuuksiin. Kaikille suotakoon oma tyylinsä. Minä nautin jatkossakin vaihtelunhalusta.

On minulla muuten toinekin ihmettelyn aihe. Tavallisuus nimittäin. Mistä johtuu se, että ihminen pukeutuu joka päivä harmaaseen t-paitaansa. Sitten hän lisää siihen päälle toisen neutraalin värisen vaatteen-ehkä neuleen, ja vetäisee jalkaansa tavalliset farkut. Tässä tavallisessa univormussaan hän pohtii, miksi näyttää niin tavalliselta. Oikeasti hän haluaisi pukeutua johonkin aivan muuhun, kuin siihen harmaaseen t-paitaan. Ujoudestako tämä johtuu? Vai siitä, että Suomessa tuijotetaan ihmeissään jos törmää tyyppiin jolla on päässään lierihattu(kyllä, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä)? Minä tuijoittaisin ihmeissäni sitä tyyppiä, kenellä on päässään kana. Tavalliset hatut eivät saa minua hämmästyneeksi. Ihastuneeksi sitäkin enemmän.

Olisipa hienoa jos ihmiset saisivat rohkeutta pukeutua niinkuin haluaisivat. Näkisimme ympärillämme paljon enemmän värikkyyttä ja persoonallisuutta, tämän harmauden keskellä. Ainakin minua se piristäisi.

Rohkeaa loppuviikkoa! 🙂

Ansku