Näinhän se sitten taas meni. Emmin ja epäröin, kunnes silmä tottui ja sitten olinkin jo aivan myytyä naista. Nyt puhutaan siis yö/alushametrendistä joka on selkeää jatkoa muutama vuosi sitten alkaneelle silkkihousutrendille, joka taas starttasi Sinkkuelämää-elokuvan jälkeen. Alusmekolta näyttävää silkkihuitulaa, jossa on vain ohuet nirunaruolkaimet ja pitsiä helmassa, ei tulla päälläni näkemään(nyt kun uhoan näin, mitä luultavimmin juhlin uutta vuotta silkkihuitulassa), mutta pitseihin ihastuin valtavasti. Tosin, täytyy myöntää että sellaista nirunarusilkkitoppia kyllä katselin tässä yhtenä päivänä. Voisi olla kiva farkkujen kanssa…
Hypistelin toissaviikolla Zarassa mustaa minimekkoa, jonka helmaa kiersi kaunis pitsi. Muistelin, että kaapissani roikkuu vastaava mekko, tosin ilman helmakoristetta. Helppo homma. Ostin mustaa kaunista pitsiä, jonka äitini sitten ompeli mekon helmaan kiinni. Innostuin niin, että halusin tätä kaunista nauhaa myös kampaukseeni, kun lähdin työpaikan pikkujouluihin. Mari Kauneusvarikolta pisti hiukseni ojennukseen, ja sai kuin saikin pitsinauhan viritettyä kampaukseen mukaan. Tällainen lookki syntyi:
Joko te olette pikkujoulukauden paremmalla puolella, vai vieläkö bilejalka vipattaa? Minulla oli viime viikolla kolmet juhlat peräkkäisinä päivinä, joten vielä näin tiistainakin olo tuntuu väsyneeltä. Seuraavat juhlat ovat lauantaina. Mistähän saisin virtaa jaksaa juhlia?
Tämä on sitä aikaa kun pitäisi fiilistella glögilasin äärellä, ja nauttia rauhasta. Sen sijaan minä stressaan, kiirehdin, lasken vähiä rahojani ja stressaan lisää. Salitreenitkin ovat jääneet minimiin. Viime viikolla ehdin käymään vain kolmesti, ja sama taitaa toistua jälleen tällä viikolla. Kiireen ja rahattomuuden lisäksi harmaita hiuksia aiheuttaa meidän Demi-koira. Koiraparan jalka on kipeä. Mitä luultavimmin kyse on nivelrikosta. Nyt tilanne on onneksi parempi, Demi ei enään vingahda aina ylösnoustessa, ja ontuminenkin vähentynyt. Kipulääkekuuri on menossa ja torstaina käydään vielä elänlääkärillä. Samaan syssyyn tuli myös verikorva, mutta tämä ei toivottavasti aiheuta toimenpiteitä.
Tansanian reissu lähestyy. Matkasuunitelma on vielä vaiheessa, tuskin valmistuukaan tällä menolla. Ehkä vain pöllähdämme paikalle ja ihmettelemme sitten mitä teemme. Joululahjoja pitäisi ehtiä metsästämään, ja tulevaisuuttakin pitäisi suunitella, mutta haluaisin vain käpertyä peiton alle. Jos kohta ei pitäisi lähteä iltavuoroon, olisin jo myttyrässä vällyjen välissä. Välillä mietin, pitäisikö tinkiä blogista. Ajatus tuntuu kuitenkin pahalta. Ehkä tämä pian helpottaa, ja sitten taas jo naurattaa.
Toivon stressitöntä viikon jatkoa kaikille!
Ansku