Rento reissuasu

Pöydänkulmalla vieressäni höyryää kupillinen vihreä teetä. Ihan niinkuin niin monina muinakin kertoina, kun istun tässä keittiön pöydän ääressä ja päivitän blogiani. On ihanaa istua tässä nyt, ihan rauhassa. Siemailla teetä ja puuhailla blogin parissa. Kulunut viikko on ollut hektinen. En ole juurikaan ehtinyt olla aloillani, joten tämä pieni ja hiljainen hetki on tarpeellinen. Huomiselle olen taas buukannut tekemistä, ja tiistaina vietän koko päivän pääsykokeissa. Keskiviikkona alkaa jälleen työputki.

Kaikki aktiviteetti on ollut kuitenkin mieleistä. Olen tehnyt asioita, joita olen halunnutkin tehdä. Tällä viikolla olen haalinut uusia työkokemuksia, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin. Olen myllänyt pihahommissa, ja tavannut ihania ja inspiroivia ihmisiä. Olen viettänyt aikaa kauniissa ympäristössä, olen hiukan juhlinutkin sekä tietenkin liikkunut. Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa ja syönyt varsin hyvin.

Viikonloppua vietin Tukholman risteilyllä mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa. Lauantaille oli luvattu auringonpaisteisia Tukholman tunteja, mutta siitä huolimatta vettä hiukan ripsotteli. Onneksi vain hetkellisesti, joten rentoakin rennompi reissuasuni päätyi blogiin. Kulutimme Ruotsin katuja reilun 13:sta kilometrin verran, joten tennarit olivat hyvä jalkinevalinta.

Kerron matkasta enemmän myöhemmin. Sitten, kun olen jaksanut paneutua huolellisemmin muistikortin sisältöön. Nyt kaipaan pieniä päiväunia. Siitäkin huolimatta, että aurinko paistaa ja pitäisi kaivella muutama päivä takaperin ympäri mylläämäni kukkapenkin juurakot penkistä huitsin nevadaan.

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Ansku

Kaunis ja sympaattinen Isla de Holbox

Valkohiekkainen ranta ja rennon rauhallinen fiilis saavat ihastumaan värikkääseen Isla de Holboxiin. Meksiko on muutakin kuin sombreroja ja tequilaa.

40 kilometrin mittainen saari sijaitsee Jukatanin niemimaan pohjoisosassa. Cancunista matka taittuu kahdessa tunnissa bussilla ensin Chiquilaan, josta matkantekoa jatketaan pienellä, kovaäänisellä lautalla kohti saarta. Aikaa ei tarvitse lauttamatkaan tuhlata liikaa, 25 minuutia riittää.

Lautasta hypätään pienen sataman laiturille, jonka päässä taxikuskit jo odottavat matkustajia tarjotakseen kyytiä hotellille. Isla de Holboxilla matka taittuu auton sijaan golfkärryllä. Mikäs siinä on huristellessa, kunhan pitää jostain kiinni – hiekkatiet ovat kuoppaisia. Tosin, allekirjoittanut ei niihin ehtinyt juuri huomiota kiinnittää. Katseeni hakeutui matalakattoisiin, vähän vinossakin tönöttäviin taloihin, jotka seisovat vieri vieressä kehystäen kauniisti saaren hiekkateitä. Noin 2000 ihmisen vakituiseen asuttaman kaupungin keskusta on melko pieni. Sen läpi kävelee helposti.

– Tärkein tehtävänne täällä, on ottaa rennosti, ohjeisti hotellimme ainut englantia puhuva henkilökunnan jäsen, kun olimme tsekanneet itsemme sisään. Majoituimme olkikattoiseen fuksianpunaiseen mökkiin, josta enemmän tässä ja tässä postauksessa.

Isla de Holboxilla onkin helppo relata. Aamun voi aloittaa rennolla kävelyllä rannan tuntumassa, tai vaihtoehtoisesti viilettää vuokrapyörällä etsimään flamingoja. Aktiviteeteista tuulisurffaus, SUP-lautailu tai melonta onnistuvat myös. Riippukeinussa löhöily on kuitenkin rentoutumisen aatelia.

Ote matkapäiväkirjastani: ”Hengailimme päivän riippukeinussa. Herkuttelimme tortillasipseillä, guacamolella, letuilla ja hedelmillä, ja jatkoimme sitten taas riippukeinulöhöilyä. Aina välillä nostin katseen kirjasta. Ihailin merta ja palmuja, hengitin Meksikolaista ilmaa ja tunsin oloni äärettömän rennoksi”.

Majoitusvaihtoehtoja löydät laidasta laitaan. Edullisimmin saatat majoittua leirintäalueella teltassa.

Saaren erikoisuuksia ovat kauniiden auringonlaskujen lisäksi herkullinen jäätelö, sekä valashait, joiden kanssa voi uida. Valashait tosin näyttäytyvät lähinnä kesäaikaan, joten me emme päässeet sukeltemaan noiden lempeiden jättiläisten kanssa. 

Liikkumisen helppous, hyvä ruoka ja ihmisten ystävällisyys, sekä sopiva lämmin ilmasto tekevät saaresta vastustamattoman omaan makuuni. Isla de Holboxilla voi valita majoituksensa sen mukaan, haluaako ympärilleen hiukan enemmän säpinää, vai kaipaako omaa rauhaa. Kun jatkaa keskustan puoleista rantaa pidemmälle – vain noin puolentoista kilometrin matkan – on hiljaisuus taattu. 

Isla de Holboxilta löydät muutamia putiikkeja, turistikauppoja, ravintoloita sekä matkanjärjestäjiä, mutta isot ostoskeskukset puuttuvat. Se on hyvä, kaupunki onkin aidomman oloinen näin. Kaikki on hiukan kotikutoista ja suloista. 

Illalliseksi kannattaa valita joko tuoretta kalaa, tai maan tapaan tacoja. Ne eivät ole tulisia, mutta niiden kanssa tarjoiltavaan jalopenosalsaan kannattaa suhtautua varauksella. Suun polttaa helposti – kokemusta on. Suosittelen maistamaan myös Meksikolaista tequilaa. Sillä ei ole juurikaan tekemistä meidän kotimaisen versiomme kanssa. Maku on pehmeämpi, jopa miellyttävä.

Englantia puhuttiin saarella selkeästi paremmin kuin monessa muussa Meksikon kohteessa, mutta vastaan tuli myös tilanteita, joissa juttukumppani ei puhunut sanaakaan Englantia.

Kun joudut hyvästelemään saaren ja varaat taxia hakemaan teitä hotelliltanne, voit luottaa sovittuun ajankohtaan. Lauttamatkan jälkeen mantereella, Chiquilassa sinua on vastassa jälleen taxeja, joilla pääset jatkamaan matkaa. Busseja sen sijaan menee niukemmin – ellet sitten ole matkalla Cancuniin – siihen kannattaa varautua jo etukäteen.

Joko matkanteko polttelee?

Translation:

Mexico, Beautiful And Idyllic Isla De Holbox

Rainy Sunday. What a perfect day to travel back in a sunny landscapes. If You are interested of little different Mexico, jump in!

White sand beach with calm and relaxed vibe will be enchanted by the colorful Isla de Holbox – Mexico is more than sombreros and tequila. There are not many places, where I dream to trvel again. Tiny Meno Island in Indonesia, India and Isla de Holbox.

40-kilometer long island located in the North of the Yucatan Peninsula. Bus trip from Cancun takes two hours to Chiquila where your journey will continue with a small, loudy ferry towards the island, takes 25 minutes. Golfcart taxis takes you to the hotel. You have plenty of time to look about city when you sit on back seat of the cart. Sandy roads are framed by tiny and colorful builings. About 2,000 permanent human populated city center is quite small. It walks through easily.

”The most important job here is to relax.”

That’s easy in the Island. The morning can start with a relaxed walk on the beach or alternatively rent a bicycle and go to search flamingos. Windsufing, SUP boarding and kayaking can also be fun.

Accommodation options are plenty for every taste, you may stay even at a campsite by tent.

The island’s specialties are the beautiful sunsets, delicious ice cream, as well as whale sharks, which company you can swim with. However, Whale sharks appear primarily during the summer.

Ease of movement, good food and the friendliness of people, as well as a suitable warm climate make the island irresistible to me.

Isla de Holbox you will find a few boutiques, tourist shops, restaurants and tour operators, but the big shopping malls are missing. It is good, the city is more realistic like this. Everything is homemade and slightly sweet.

For dinner, you should choose either the fresh fish or the tacos. Tacos are not spicy, but with them is served habanero-salsa that should be treated with caution. You can burn your mouth easily – been there, done that. I recommend to taste the Mexican tequila. The taste is soft, even pleasant.

English is spoken on the island clearly better than in many other Mexican locations.

When you have to say goodbye to the island and book taxi pick you by your hotel, you can count on the agreed time. In Chiquila, after the ferry, you will be met again taxis to get you to the next place. Buses instead are going poorly (unless you travel to Cancun), you should be prepared in advance on that.

Travelfeaver?

Snorklausretki Tulumissa

Elämäni sykähdyttävin snorklausretki tapahtui muutamia vuosia sitten, Filippiineillä. Korallit hohtivat miljoonissa väreissä, vuokkokalat kurkistelivat vuokoistaan, ja siniset meritähdet loistivat kilpaa turkoosin meren kanssa. Kaiken keskellä ryömi jättimäinen merimakkara – joka muuten säikähtäessän voi jättää sisäelimensä jälkeensä, ja kasvattaa sitten kaikessa rauhassa uudet. Siinäpä vasta outo tapaus.

Balillakin oli ihan nättiä, vaikkakin kovin roskaista. Siellä törmäsin merikäärmeeseen, joka sai meikäläisen vaihtamaan kurssia nopeammin kuin ehdit sanoa meksikaani. Viime vuoden Sansibarin snorklaureissu oli säälittävän surkea, ja sai meidät elättelemään toiveita, että täällä Meksikossa näkisimme taas kirkkaan värisiä koralleja, kaloista puhumattakaan.

Toiveikkaina suuntasimme merelle tässä eräänä päivänä. Tuuli oli aikamoinen, aallokko sen mukainen. Osasimme varautua jo pahimpaan. Ristiaallokossa puikkelehtiessamme olin kastunut likomäräksi jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Kiittelin kuitenkin mielessäni kapteeniamme, joka ei kiihdyttänyt venettään täyteen vauhtiin, niinkuin kollegansa Tansaniassa. Silloin pelotti, kun valtavat aallot keikuttivat ja paukuttivat venettä.

Kuvat on otettu Canon PowerShot D30:llä, jonka sain lainaksi PR-toimisto Republiciltä. 

Snorklauskokemus Tulumissa osottautui melko vaisuksi. Koralleista suurin osa oli kuollutta ja harmaata, muutama värikäs kala kuitenkin osui näköpiiriin. Hauska oli törmätä myös kalmareihin, niitä en ole nähnyt meressä koskaan aikaisemmin.

Mikäli mielit Meksikoon ja snorklaamaan, parhaat mestat löytynevät Cozumelin saarelta, tai sitten hiukan kauempaa, Mahahuolista. Me olemme jälkimmäisessa paikassa juuri nyt, ja mietimme, vieläkö pitäisi kerran koettaa onneaan…

Mukavaa viikon jatkoa!

Ansku

"Little" place called Tulum

”Kevyt tuulenvire kutittelee höyhenen lailla säärtä, heiluttelee nutturasta karanneita hiussuortuvia. Tuuli ei yllä viilentämään riittävästi melkein maan tasalle, tänne aurinkopedin pohjalle asti. Kun nousen istumaan, tunnen tuiverruksen voimakkaampana. Ei tässä kuitenkaan kylmä ole, niin kuin eilen, kun puhuri puhalsi kovemmin. Niin, että hieno rantahiekka lensi silmiinkin. Tässä kohtaa rantaa aallot ovat suuria – niillä voisi melkein surffata – tai sitten tuulen suunta on muuttunut. Meri hohtaa turkoosina. Katselen kuinka vaahtopäät paiskautuvat vedessä ilakoivia ihmisiä päin. He horjahtelevat, osa kaatuu kuin keila”.

Olemme viettäneet Meksikon Tulumissa nyt viisi yötä. Tarpeeksi, jotta olemme voineet todeta paikan meille liian vilkkaaksi, isoksi ja liian kalliiksi. Ympäristö on kaunis. Rannat upeita ja aurinko lämmin. Ruokakin on ollut herkullista – olen syönyt avokadoa melkein joka päivä, kuten uhosinkin. Mutta rantaviiva, se on pitkä kuin nälkävuosi. Vieri vieressä on hotellia hotellin perään. Joka makuun. Joka hintaan. Näin sesonkiaikaan useimmat paikat ovat täyteen buukattuja. Meillä oli hiukan vaikeuksia löytää majoitusta, joka vastaisi budjettiamme. Kuljimme pitkän pätkän ja vertailimme. Useimmat kohtuuhintaiset ja viehättävät paikat tarjosivat eioota.

Tulumin kylä sijaitsee usean kilometrin päässä rannasta, aiheuttaen sen, että rantakadun ravintoloiden hinnat ovat kivunneet melko korkeiksi. Vaatii taxi- tai pyöräkyydin, jotta pääsee edullisempien patojen äärelle keskustaan. Kuten arvata saattaa, taxitkaan eivät ole sieltä halvimmasta päästä.

Olemme nyt majoittuneet jo kolmanteen hotelliin Tulumissa. Kirjoitan pienen pätkän jokaisesta myös englanniksi, jotta myös muiden kuin suomalaisten on helppo lukea arvioni niistä, mikäli eksyvät sivuilleni matkaa suunnitellessaan.

Ensimmäiset kaksi yötä vietimme Amansalassa. Periaatteessa hyvin viehättävän näköisessä paikassa rannalla. Heilläkin oli jo hyvin täyttä, mutta majoitus onnistui kuitenkin suureen rakennukseen, jota ei yleensä käytetä. Talo sijaitsi tien toisella puolella, ollen ns. viidakkobungalow. Aamupala ei kuulunut hintaan. Huoneesta puuttui verhot suuren lasioven edestä, suihkusta valo, ja jouduimme käyttämään omaa lukkoa ovessa. Keskellä vuodetta oli niin valtava painauma, että liu`uimme siihen yöllä. Suihku toimi heikosti. Tuuletin sekä ilmastointi löytyi. Wifi ei riittänyt huoneeseemme asti. Palvelu oli melko ystävällistä, varsinkin kun olimme lähdössä pois. Muista palveluista en osaa sanoa.

The first two nights we spent in Amansala. A charming place right on the beach. In high season hotels in Tulum are easily booked full. As well was Amansala, but they managed to get us a large room, which is not usually used. The building was located across the road, at the so-called, junglebungalow. Breakfast was not included in the price. A room had few lacks, there wasn’t courtains at large glass front door, the shower light didn’t work and we had to use our own lock on the door. The bed wasn’t so good and shower was poor. The fan and the a/c was included. Wifi didn`t reach our room. The service was quite friendly, especially when we were leaving.

Yhden yön vietimme suloisessa Hemingwayssa, lilassa mökissä joka oli sisältä keltainen ja turkoosi! Rannan puoleiset bungalowit olivat täälläkin täynnä, joten nukuimme tien toisella puolella, ”viidakossa.” Palvelu oli ystävällistä, eikä huoneessa ollut moittimista. Aamupalaksi tarjoiltiin hedelmiä ja leipää, teetä/kahvia ja mehua. Kaksi kertaa päivässä oli tarjolla joogaa. Sähköt toimivat rajoitetusti. Wifi riitti terassille, mutta ei huoneeseen asti. Hotellin ravintolassa voi nauttia herkullisen, mutta melko hintavan illallisen.

One night we spent in the sweet Hemingway, lilac cabana which was colorfull from inside. Beach side bungalows here were fullbooked, so we slept across the road, ”in the jungle.” The service was friendly and the room was nice. At breakfast was served fruits and bread, tea / coffee and juice. They offered yoga twice a day. Electricity was limited. Wifi worked in cabanas terrace, but not inside. In Heminway’s restaurant you can enjoy delicious, but quite a costly dinners.

Nyt olemme lähimpänä rantaa, Cabanas Malishissa. Ei tämäkään ocean front ole, mutta meren pauhun voi kuulla, ja kun vaivautuu kävelemään pienen kumpareen yli, meri kimmeltää kauniisti edessäsi. Huone on perushyvä, mutta kattovalo, se on suorastaan surkea. Sen valossa ei näe edes lukea. Wifi toimii huoneessa moitteetta. Meidän kabanamme ei ole täysin valmis, joten mm. naulakot ja muut pikku yksityiskohdat puuttuvat vielä. Täysin valmiit mökit ovat luultavasti viihtyisämpiä. Meidän hintaamme ei kuulu aamupala. Ilmastointia ei ole, mutta tuuletin löytyy. Näin tammikuussa se riittää mainiosti. Yöllä on viileä, ja peitto tarpeen. Palvelu on ollut ystävällistä. Siivooja ei ole käynyt näiden päivien aikana.

Now we are pretty close at the beach, place called Cabanas Malish. Either this bungalow is not a oceanfront, but you can hear the sound of the sea. The room is very basic. The ceiling ledlight is so poor that you can’t even read in this light. Wifi works well. Our cabana is not yet completely finished, so for example, hangers and other little details are still missing. Older cabanas are probably more comfortable. Fan is included. In January, it is enough for most, because nights are pretty cold. The service has been friendly. The cleaner has not visited in our cabana during three days.

Kaksi yötä täällä on jäljellä, sitten vaihdamme vielä kerran paikkaa, mutta emme ole vielä päättäneet mihin suuntaan. Kaipaamme pienempää, rauhallista paikkaa, jossa hinnat eivät ole näin hirvittävän korkeat. Olisiko se Akumal, vai ehkä Mahahual?

Viettäkää te suloinen sunnuntai, me jatkamme pohdintoja. Ehkä maistan vielä yhden Pina Coladan…

Ansku

Paikka, jossa vihreät papukaijat lentävät

Miellyttävin tapa tutustua Meksikolaiseen Maya-raunioalueeseen, on majoittua aivan alueen kylkeen. Siis ihan niin lähelle, että parvekkeelta voi ihailla heidän observatoriotaan – paikkaa, josta muinaiset intiaanit tähyilivät tähtiin.

Olen kyllästänyt itseni viime päivinä kaikenlaisella tiedolla Mayoista. Ennen Meksikon lentoa ahmin informaatiota netistä, ja täällä paikan päällä kävin katsomassa planetaariossa jännittävän kertomuksen heidän mytologiastaan. Hankin myös pienen opaskirjasen, ja eilen istuin muiden kiinnostuneiden seurassa pimeydessä, tähtikirkkaan taivaan alla edessämme mieletön näytös. Valtavaan pyramidiin heijastettiin Maya-tarina niin taitavasti, että eläytyminen oli taattu, vaikka kertomus olikin Espanjaksi.

Raunioista tarinoin enemmän myöhemmin, nyt sen sijaan haluaisin esitellä teille paikan, jossa vietin kaksi viimeistä yötä. Hotelli Mayaland sijaitsee aivan Chichen Itzan raunioiden vieressä, melkein sisällä aluetta. Kuvittelin päätyväni pieneen, intiimiin paikkaan, jonka piha-alueella olisi muutama bungalowi, ja päärakennus olisi yhdessä kerroksessa. Todellisuus oli toinen. Hotelli olikin todella suuri. Ihmiset kuitenkin katosivat alueelle kohtalaisen hyvin, ja paikka oli melko rauhallinen. Tosin lounasaikaan valtavat ryhmät kansoittivat buffet-ravintolan, jota hyvin pian osasimme vältellä.

Meidän huoneemme oli suuri. Ja valoisa. Parvekkeen puoleinen ikkuna oli melkein pelkkää lasia vain, ja näkymä ilahduttavan viidakkohenkinen. Parvekkeen alla kasvoi 150-vuotias puu. Niin valtava, että ainakin kolme ihmistä tarvittaisiin halaamaan sitä, jotta kädet osuisivat toisiinsa. Latvustossa lenteli jos jonkinmoista sirkuttajaa. Aamuisin heräsimme valloittavaan linnunlauluun. Toisesta ikkunasta oli näkymä Mayojen observatoriolle.

Oletko koskaan syönyt aamupalaa riikinkukon seurassa? En minäkään. Ennen tätä päivää. Siinä minä siemailin kaikessa rauhassa raikasta appelsiinimehua aamuauringon lämmittäessä olkapäitä. Linnut sirkuttivat puissa, ja yön jäljiltä vielä jähmeä iguaani paistatteli aurinkoisella kivellä siinä lähellä. Sitten riikinkukko asteli pöytien välistä esiin. Leukani loksahti epäuskosta melkein lautaselleni asti, ja tarjoilijaa nauratti. Riikinkukon nimi oli Freddy. Siinä se sitten tallusteli. Kiersi meidän aamupalapöytämme, kuikuili leivänpalastani. Ja jatkoi matkaansa.

Mekin jatkoimme. Otimme kyydin, löysimme itsemme Valladolidista. Kaupungista, jonka ensin konkistadorit valloittivat mayoilta, ja sitten toisinpäin. Huomenna matka jatkuu jälleen…

P.s: voit seurata reissuamme myös Instagramissa.

Ansku

Translation:

Place, Where The Green Parrots Flies

The most pleasant way to explore the Mexican Mayan ruins area, Chichen Itza, is to book a room right on the side of the region. I mean so close that you can adore Mayan observatory from the balcony of the suite – the place where the ancient Mayans looked up to the stars.

Hotel MayaLand is located right next to the Chichen Itza ruins, almost inside the area. I supposed to end up in a small, intimate place with a garden area and a few bungalows. The reality was different. The hotel was really big. However, people disappeared in the area quite well, and the place was pretty quiet. However, at lunchtime huge groups of tourists populated the buffet restaurant.

Our suite was big and bright. Balcony sided wall was almost plain glass and the view was delightfull, spirit of jungle. Next to the balcony, grew a 150-year-old tree. So huge, that at least three people would be needed to hug it, so that their hands would touch to each other. Plenty of birds lives in the shadow of the tree. In the morning we woke up to a pleasant singing of birds. From another window you can see the Mayan Observatory. Not bad.

Have you ever eaten breakfast with a peacock? Me neither. Until today. There I was quietly sipping my fresh orange juice in the morning sun. Birds were singing in the trees and a green iguana was warming it`s body on a rock. Then a peacock walked between the tables. My jaw fell to my plate,  waiter laughed. Peacock’s name was Freddy. There it was walking aroud our table, looking at my bread. And then continued his journey.

We also continued our journey. We took a ride and found ourselves from Valladolid. Today the journey continues again…

Viime päivät Isla de Holboxilla

Jaa ettäkö mitä olen puuhastellut viime päivät?

Olen kuljeskellut pitkin poikin Isla de Holboxin keskustan katuja. Ihastellut värikkäitä, hiukan hassuja taloja ja maalauksia. Olen syönyt tolkuttoman paljon Guacamolea ja tortillasipsejä. Ajanut polkupyörällä pitkin aurinkoista hiekkakatua, päätyen ensin hautausmaalle ja sitten kaatopaikalle. Olen ihmetellyt kummallisia mereneläviä ja rentoutunut riippukeinussa tuntitolkulla. Olen yrittänyt pitää kunnostani huolta kipittämällä paljain jaloin hienohiekkaista rantaa edes takaisin. Olen tilannut margaritan (kun kerran Meksikossa ollaan), ja puolivälissä todennut oluen ja veden maistuvan paljon paremmalle. Olen jankuttanut kyllästymiseen asti, etten tahdo lähteä täältä perjantaina. En ole koskaan viihtynyt ulkomailla missään niin hyvin kuin täällä. Suloisessa punaisessa mökissä, kirkkaan veden äärellä, saarella jossa kaikki hymyilevät ja ovat avuliaita.

Meidän ihana hotellimme(Palapas del Sol) tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.

Mutta niin kai se menee, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Söimme äsken viimeisen illallisen tällä saarella. Huomenna golfkärry kuljettaa meidät satamaan. Hyppäämme lauttaan, joka vie meidät mantereelle. Siitä jatkamme matkaa Chichen Itzaan. Toki lähden mielenkiinnolla katsomaan, mitä muuta Meksikolla on tarjottavanaan. Voihan olla että palaan tänne vielä joskus…

Voi olla että nettiyhteydet eivät enään toimi niin hyvin kuin täällä, joten heipat vaan joksikin aikaa. Mikäli mahdollista, palaan linjoille vielä Meksikosta.

Viikonloppuja!

Ansku

Matka Meksikoon: Cancunin majoitus ja Isla De Holbox

”Kirpeänä pirskahteleva kuohuviini pistelee kielellä, kun katson lentokoneen siiven päällä sitkeästi sinnittelevää kuun sirppiä. Pian se katoaa. Uhkeasti loistava punaisen ja oranssin sävyjä toistava aurinko syrjäyttää sen. Näkymä lentokoneesta on henkeäsalpaavan upea. Vain pieni hetki sitten me jätimme auringon taaksemme. Ihastelimme sen laskua. Nyt valkoinen, utuinen melkein satumainen pilviverho päättyy taivaanrantaa hallitsevaan auringonnousuun. Olemme ylittäneet Islannin. Olemme melkein puolivälissä matkaamme kohti Meksikoa”.

Ylläoleva pätkä on lainaus matkapäiväkirjastani.

Kaksi yötä Meksikossa on nyt takana. Matka tänne oli pitkä, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Ainakin nyt tuntuu siltä. Kaikki on sujunut hirvittävän hyvin. Epäilyttävän hyvin, kun mietin taaksepäin muita reissujamme. Filippiinien myrskyä ja merisiilin pistoa, Balin sotkuja ja säätöjä, Tansanian kuvioita ja Intian tuliaista kampylobakteeria… Noh, ehkä en nuolaise ennenkuin tipahtaa. Sen sijaan keskityn nauttimaan tästä.

Ensimmäinen majapaikkamme sijaitsi Cancunissa. Varasimme etukäteen hotellin läheltä bussiasemaa, jotta pääsemme sujuvasti jatkamaan seuraavana aamuna matkaa. Hotellimme oli viihtyisä, toimiva ja edullinen(n.40€/yö). Nimeltään se oli Xbalamque. Aamupalalla tarjoiltiin kahvia sekä teetä, ja sen kanssa pannukakkuja ja hedelmiä.

Nyt olemme Isla De Holboxilla. Paratiisissa. Olen ollut täällä vain yhden yön. Yhden, pikkuruisen yön, ja olen melkein valmis muuttamaan tänne. Ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä(ovat olleet sitä kyllä jo Cancunista lähtien), ja kokonaisfiilis on niin rento, että jopa minä pystyn relaamaan. Ja se on jo aika paljon. Nyt stressaan oikeastaan vain siitä, että meidän pitää jatkaa matkaa perjantaina. Onneksi tiedossa on mielenkiintoinen reissu kohti Maya-raunioita.

Olemme majoittuneet Palapas Del Sol:iin. Maailman söpöimpään fuksian pinkkiin majaan, jonka naapurimajat ovat sinisiä, oransseja ja keltaisia. Ja jonka suihkuna on simpukka. Ja jonka terassilla on riippukeinu. Kuten on myös mökkimme sisäpuolellakin! Täällä on siistiä, ja sanoinko jo että tämä on äärettömän söpö? Meri näkyy ikkunasta, ja heti muutaman askeleen päässä on uima-allas (jota me tuskin käytämme, olemme enemmän meri-ihmisiä). Heti saavuttuamme meille ilmoitettiin, että tärkein tehtävämme täällä, on ottaa rennosti. Ok.

Tänään me olemme nauttineet auringosta ja hyvästä ruuasta. Sekä tästä ystävällisestä ilmapiiristä joka täällä vallitsee. Kävelimme pitkän pätkän paikkoja tutkien, ja nyt olemme ”myöhäisellä siestalla”. Seuraavaksi lähdemme etsimään illallispaikkaa. Eilinen oli ainakin oikein onnistunut. En oikein usko että täällä voi mennä pieleen.

Mutta nyt menoksi. Nälkä kurnii jo vatsassa. Mikäli haluat seurata matkaani Instagramissa, löydät minut nimellä: Ansku_peaceandstyle.

Ihanaa viikon jatkoa, kuullaan taas!

Ansku

Translation:

Two nights in Mexico is now behind. Flight was long, but definitely worth of it. The first we visited in Cancun. We booked a hotel in advance near at the bus station, so we can smoothly continue our journey in the next morning. The hotel was comfortable, functional and inexpensive (about 40€/night). Hotel was called Xbalamque. Breakfast incuded coffee or tea with the pancakes and fruits.

Now we are in the Isla De Holbox. In The Paradise. We’ve been here just one night, one short night, and I’m almost ready to immigrate here. People are extremely friendly here, and the overall vibe is so smooth that even I can RELAX. And that’s a lot.

We are staying in Palapas Del Sol. The world’s cutiest pink cabana, which neighbour cabanas are coloured by blue, orange and yellow. Cabana is equipped with two hammocks, one outside terrace and one inside the cabana. Place is clean, and did I already mentioned that this is extremely cute? Our cabana has seaview and a few steps away is the swimming pool (which we hardly use, we are more oceanpeople). As soon as we arrived, we were told that our main task here is to relax. No problem.

Today we enjoyed the sun and good food. As well as this extremely friendly atmosphere that exists here. We taked a long walk to search the island and now we take a siesta. Next we go to search a dinnerplace. Yesterday was very successful.

But now I have to go. If you want to follow my journey in Instagram, you can find me at: Ansku_peaceandstyle.

Have a wonderful week!

Matkustustrendit

Jo viime vuonna, kun lensimme kolmeksi viikoksi ”leijonanmetsästyslomalle” Tansaniaan, olin sitä mieltä että idän ihmeet alkavat pikkuhiljaa olla nähty, ja monien katseet kääntyvät kohti länttä. Nyt olemmekin suorastaan reissutrendien aallonharjalla, nimittäin me olemme juuri matkalla Meksikoon. Mayojen, ja muiden intiaaniheimojen entinen valtakunta kiinnostaa kulttuurinsa vuoksi, mutta on sillä suunnalla muutakin nähtävää.

Finnmatkat tiedottavat, että myös Jamaika sekä Kuuba ovat nyt muodikkaita matkustuskohteita. Ja niinhän sitä sanotaan, että trendit kiertävät kehää, palaavat aika ajoin. Siitä todisteena menneiden vuosikymmenien kohteet ovat taas ajankohtaisia. Ibiza, Bulgaria sekä Kanariansaaret herättelevät retronnälkäisiä matkustajia.

Päivänpolttavat avainsanat tämän hetken lomille, ovat helppous ja hyvinvointi. Toisaalta ihmisiä kiinnostaa luksus, rento lomailu tasokkaassa hotellissa. Toisalta taas paikallinen elämä vetää puoleensa. Tällöin voi majoittua vaikkapa mongolialaisessa jurtassa, tai loikata paikallisen kokin oppiin. Maailmaa ravistelevat levottomuudet saavat meidät etsimään myös turvallisuutta, jota löytää helposti valmismatkojen muodossa.

Onko babymoon käsitteenä vielä vieras? Tämän trendi on peräisin kuninkaallisilta. Prinssi William vei Katen yhteiselle lomalle, kun tuleva äiti oli jo pitkällä raskaana. Yhteiset hemmottelut spassa, herkullinen ruoka ja laatuaika takaavat ikimuistoisen loman ennen kuin kahdesta tulee kolme.

Jokos seuraava reissu on suunnitteilla?

Kuvat: Finnmatkat

Leppoisaa sunnuntaita!

Ansku

Kukkahame

Mikäli suunnitelmiini ei tule radikaaleja muutoksia, nämä ovat viimeiset talviset kuvat vähään aikaan tässä blogissa. Huomenna kello soittaa pirullisen aikaisin, silloin tuskin kukotkaan ovat vielä hereillä. Varikset ja siat ehkä sensijaan ovat. Intiassa vuosia sitten kuuntelin erää yön ensin villisikojen röhkinää ja muuta meteliä, mitä nyt siat vaan voivat pitää. Sitten kun possut suvaitsivat painua yöpuulle, aloittivat varikset oman yöelämänsä. Konsertti ei ollut parhaasta päästä, mutta loppui kuitenkin aikanaan. Tosin, heti niiden jälkeen kukot kiekaisivat omat tervehdyksensä nousevalle auringolle, joten se siitä nukkumisesta sitten.

Meillä ei ole sikoja, variksia eikä kukkojakaan. Heräämme tavalliseen, tylsään herätyskellon soittoon. Joka muuten on paljon lempeämpi uudessa puhelimessani, kuin vanhassa kapulassa oli. Uusi puhelimeni on muutenkin aika ihana, enkä ole vasta kuin tutustumisasteella sen kanssa! Hankin ennen joulua monta vuotta palvelleen Samsungini tilalle uuden, ja voin kyllä hyvällä omallatunnolla suositella, jos joku sattuu pohtimaan Galaxy S5:nen hankintaa. Itselle tärkeät puhelin- ja viestiominaisuuden toimivat hirvittävän hyvin. Heh.

Mutta niin. Tarkoitus oli kai kertoa, että huomenna se sitten on. Se aamu, kun pimeys, räntä, paukkuva pakkanen ja muu epämääräinen jää taakse, ja lentokoneen nokka osoittaa kohti Väli-Amerikkaa. Rinkka on nyt pakattu survottu täyteen, Hertta viety hoitoon ja vatsa on täytetty varmuuden vuoksi lehtikaali-itu-tomaatti-paprika-lehtikaali-lohisalaatilla, jos vaikka herkuttelemme seuraavat kolme viikkoa Meksikossa vain lihalla ja pavuilla. Tänään pitäisi vielä viedä auto pihasta pois, ja toinen, vanhempi koiramme Demi hoitoon. Mulla on jo nyt ikävä niitä pikinokkia…

Heipat siis, ja palataan taas!

Ansku

Unohtumaton Sansibar

Jambo! Tansanialainen tervehdys tulee varmasti tutuksi, mikäli mieli kaipaa turkoosin veden äärelle Sansibarin saarelle. Tutuksi tulevat myös lumenvalkea rantahiekka, jalkapalloa pelaavat pojat, herkulliset kala-ateriat sekä kiireetön, ajoittain laiskakin tunnelma.

Mikäli sinua kiinnostaa Sansibarin tarunhohtoinen saari, ota mukava asento ja lähde kanssani vierailulle Tansanian keitaaseen. Poiketaan ensin Freddie Mercuryn syntymäkaupungissa Stone Townissa, hengaillaan sitten upealla rannalla Kendwassa ja tehdään lopuksi pikainen visiitti Nungwiin ja Matemween.

Rukouskutsut kaikuvat kaduilla, kissat lepäilevät ahtailla kujilla ja valtavan kokoiset kuolleet torakat makaavat maassa ketarat ojossa. Arabialaisvaikutteinen Stone Town on listattu Unescon maailmanperintökohteisiin. Kivikaupunki on toiminut ennenmuinoin myös orjakaupan keskuksena.

Stone Towniin saavuttuasi varaudu paikallisiin oppaisiin. He tarjoavat mielellään (lue: sitkeästi) palveluitaan maksua vastaan. Voit lähteä heidän matkaansa, tai karistaa heidät kannoiltasi ja tutustua kaupunkiin omin päin. Varoituksen sana lienee paikallaan: sokkeloisille kaduille voi eksyä helposti. Kadut ovat tulvillaan pikkuruisia myymälöitä, mutta myyntimiehet eivät ole niitä agressiivisimpia. Odotin kaupungilta enemmän jännittävää satumaisuutta, arabiahenkisiä upeita rakennuksia, mutta huomasin jännittäneeni enemmän sitä, että laukkuni pysyy mukana eikä päädy ohi ajavan moottoripyörän kyytiin.

Suosittelen etsimään tornin, jonka huipulta löydät ravintolan. Ei ole lainkaan pöllömpi kokemus herkutella mango- ja kananuudeleilla korkeuksissa, ihaillen samalla Stown Townia korkeuksista käsin. Ennen ruokailua pestään tietenkin kädet: tarjoilija kaataa lämmintä pesuvettä suoraan käsillesi messinkisestä kannusta.

Torielämä kivikaupungissa on yritteliästä ja kovin vilkasta. Sotkuistakin, muttei edelleenkään agressiivista. Tarjolla on monelaista, lastenvaatteista aina terveyskenkiin, sekä burkhista leipään ja taateleihin.

Paras ranta löytyy Kendwasta. Me päädyimme tälle rannalle taxilla suoraan lentokentältä – tingattuamme ensin matkan hinnan niin alas kuin mahdollista. Sitten saimme hikoilla koko ajomatkan kuin pienet possut. Nimittäin ilmastointi ei kuulunut tähän hintaan, tokaisi kuski tiedusteltuamme miksei auto viilene lainkaan. Noh, Afrikkaanhan tässä on tultu, mietimme. Kylmää riittäisi taas kotimaassa.

Valkoinen hiekka tuntuu jalan alla mukavalta, ja käy rannan myötäisesti vaikka kevyeen hölkkäilyynkin. Tosin ensimmäisen päivän jälkeen ei tarvittu hölkkälenkkiä: talsimme rinkat selässä koko Kendwan rannan mitan majoitusta etsiessämme. Rannalla meno ei ole käynyt vielä liian vilkkaaksi, jollei mukaan lasketa erästä Italialaispaikkaa. Se kerää asiakkaansa päivittäin yhteiselle jumppatuokiolle rantaan. Tällöin musiikki raikaa ja ohjaaja käskyttää mikrofonin välityksellä punakoita jumppaajiaan nostamaan jalkojaan vielä vähän rivakammin. Toisesta päästä rantaa löydät matkamuistoja myyviä kojuja, sekä putiikin joka kauppaa mm. vettä, limuja, teetä ja sipsejä.

Rannalla liikkuu retkimyyjiä. Keskustelut saattavat saada yllättäviäkin piirteitä. Me jouduimme ns. kahden tulen väliin, kahden myyjän halutessa meidät omalle retkelleen. Meno oli kuin kiinteistäkaupoista olisi ollut kyse: piirreltiin summia hiekalle, ja sitten salaisille lappusille. Sydämien särkymisiltä ei säästytty.

Sansibarin rantoja pidetään hyvinä sukellus- ja snorklailupaikkoina, mutta meidän snorklailuretkemme ajoittui tuuliselle säälle. Pienellä veneellä isossa ristiaallokossa kiitäminen ei ole lainkaan mielekästä(pelotti pirusti), eikä koralliriuttojen päällä pysty snorklaamaan tuulisella säällä ilman vakavia ruhjeita. Upeimmat jutut jäivät siis näkemättä. Suosittelen varaamaan vastaavan retken säävarauksella.

Majoitusvaihtoehtoja on runsaasti. Me asuimme Sunsets Bungalowsissa, joka kustansi noin 60€ yöltä. Huoneet olivat siistit ja ilmastoidut. Ensivaikutelma oli hyvä, mutta valitettavasti ei luotettava. Bungaloweihin kantautui yöllä rannan äänet voimakkaasti. Korvatulpistakaan ei ollut apua. Rajulla ukkosella vesi satoi huoneeseen sisään kattolamppua, sekä seiniä pitkin. Vesijohtomme poksahti rikki kahdesti, naapurimökistä ainakin kerran. Ilmastointi toimi silloin tällöin. Hotellin ravintolan henkilökunta oli ajoittain töykeää, välillä palvelua ei saanut lainkaan. Edes pyytämällä sitä. Tilaukset menivät useammin väärin kuin oikein.

Jos nyt matkustaisin Sansibarille, haluaisin ehdottomasti varata majoituksen Kendwa Rocksista. Valitettavasti heillä oli tarjolla tuolloin vain vessaton bungalowi, joten jäimme nuolemaan näppejämme (siis kuvainnollisesti. En koskaan laittaisi sormia suuhuni ulkomailla).

Mikäli haluat vaihtaa hiukan maisemaa, tai lähteä kävelylle, Kendwasta voit talsia viereiseen Nungwin kylään rantaa pitkin laskuveden aikaan. Tällöin vesi karkaa kauas, kilometrinkin päähän. Takaisin on syytä tulla ajoissa, mikäli mielii kävellä rannalla. Taxilla maantietä pitkin matkanteko onnistuu toki myös.

Nungwin kylä on isompi kuin Kendwan, vaikkei iso ole tämäkään. Nungwista löydät myös kaupan, matkamuistomyymälöitä sekä ravintoloita, ja törmäsimme me kauneussalonkiinkin. Majoitusvaihtoehtoja on viiden tähden hotellista monen hengen ”makuusaleihin,” mutta me emme löytäneet tästä kylästä omia kriteereitämme täyttävää paikkaa (edullinen, rannalla, oma vessa, bungalow-tyyppinen). Ranta ei ole yhtä hyvä kuin Kendwassa. Kylän tiet ovat pääosin päällystämättömiä, ja köyhyys näkyy. Silti ihmiset hymyilevät paljon, ja lasten nauru kiirii pitkin ruohokenttiä.

Saaren toisella puolella sijaitsee rauhan tyyssija. Se on paikka nimeltä Matemwe. Rannan hiekka on uskomattoman valkoista, pehmeää ja puuterisempaa kuin Kendwalla. Rannat ovat todella rauhallisia ja upean leveitä, mutta uimareille ikävänä puolena näyttäytyy runsas leväkasvusto. Mikäli etsit hiljaisuutta ja luonnonkauneutta, majoitu Matemween. Kaikenlaisia hotelleja – edullisiakin, on riittämiin, sillä turisteja on vähän.

Monet ovat kysyneet, lähtisinkö Tansaniaan uudelleen. Myönnettävä on, että en lähtisi. Olen kiitollinen ja onnellinen että olen päässyt vierailemaan siellä, näkemään asiat joita näin, mutta maailmassa on niin paljon nähtävää, että paikka jossa juuri mikään ei toimi niinkuin pitäisi, ei vienyt sydäntäni. Mikäli sinä suunnittelet matkaa, varustaudu kärsivällisyydellä. Varaa kaikkeen aikaa ainakin tuplasti, niin et joudu ongelmiin.

Jos haluat lukea lisää Tansananian matkastamme, mm. jännittävästä safarista, valitse sivupalkista tunnisteiden alta kohta, Tansania. Tai klikkaa tästä. 

Ansku