Huhhei, mikä viikonloppu takana! Perjantaina suunittelin rauhallista lavvantaita, vähän blogiin liittyviä juttuja ja miehelle hääpuvun etsintää. Mieskin ihan pokalla myönteli, ”tehdäänkin niin”. Vaan kuinkas kävikään! Lauantai-aamuna heräsin Lady Gagan Marry tonight-biisiin. ”Mitä hittoa. Nysse Jani on tullut hulluksi, miten se popittaa LADY GAGAA aamulla näin aikaisin, ja ylipäätään”. Musiikki koveni. Täysin unenpöpperössä vatsani kääntyi ympäri ja mietin että olisko… Sitten ovi aukesi ja lauma maailman parhaita muikkeleita virnuili oven takanan. Arvaattekin varmaan. Polttarit!
Olin päättänyt jo aikoja sitten, etten katsele kalenteria ja mieti mahdollista päivää. Olin tarkoituksella yrittänyt järkätä monta viikonloppua vapaaksi, mutta se olikin ainut millä tavoin polttareitani pohdin. Hyvä niin. Yllätyin, ja isosti! Pian pääsin kaason käsittelyyn. Peiliin ei saanut katsoa-tietenkään. Sudin suihkiessa kasvojani mietin kahta vaihtoehtoa. Joko naamatauluni muuttuu siniseksi, tai sitten korostetun ruskeaksi.
Minun ollessa käsittelyssä, naiset valmistivat Englantilaisen aamiaisen. Jännitykseltäni syöminen oli kyllä hiukan hankalaa. Käsi tärisi ja mahassa väänsi. Onneksi lääkitys oli kunnossa. Sain heti alkuun pilleripurkkeja, joista löytyi joka vaivaan lääke.
Meikkauksen jälkeen eteeni tuotiin legginsit ja farkkusortsit. Oujee. Pahin oli kuitenkin vasta edessä. Luulen että ihan kaikki ystäväni tietävät suhtautumiseni pikeepaitoihin. En siedä niitä. Tulen joskus jopa huonovointiseksi niistä. Tunnen suorastaan pyhää vihaa ja inhotusta niitä kohtaan. Niinpä. Jouduin pukeutumaan juuri sellaiseen kauhistukseen. Mikä pahinta, napit kokonaan ylös asti kiinni. NOOOOUUUUU, teki mieleni huutaa ja vähän itkeäkin. Oksennusta nieleskellen vedin puseron päälleni, ja päätin jättää Teamaiset itkupotkuraivat väliin. Koska kunnon junttituristilookkiin kuuluu valkoiset tennissukat ja tietenkin vyölaukku, sain pukeutua myös niihin. Hattu taisi olla koko kostyymin paras osa 😀
Tittidii, tässä valmis turisti valmiina maailmanympärysmatkaan! Itse tosin epäilin päätyväni Teneriffalle…
Aamupalan jälkeen piti löytää oikean maan lippu, ja kerätä se talteen. Sitten eikun menoksi. Valitettavasti muita kuvia ei itseltäni löydy tässä vaiheessa, kameraa ei ollut edes mukana. Ainoa kuva jonka otin puhelimellani, on ystäväni tanssimassa. PÖYDÄLLÄ!
Kävimme monta maata, osavaltiota ja paikkaa läpi. Englannin jälkeen lähti lento muistaakseni Puerto Ricoon, tanssin merkeissä. Sitten Thaimaahan syömään. Saksan välilaskun jälkeen kone kuljetti meidät Amerikkaan, Miamiin. Matkamusiikkina tuli lempibiisejäni ❤ Indonesian Balilla saimme nauttia kirkasvalohoidosta hiekkarannalla lekotellen, ja Egyptistä sain osani Kleopartahoidolla. Tämä oli muuten superihana, ihoa pehmeyttävä ja rentouttava. Oli Belgialaista ja Brasilialaista juomaa, Eurooppalaista kylpylää, vaikka mitä ihanaa! Ihan aikuisten oikeasti olimme Vantaalla, Flamingossa kylpylässa. Sielä teimme jopa yhden morsiussaunataian. En kuitenkaan juossut saunaa, eli koko Flamingoa ympäri alasti, vaan rosmariinisaunassa pyörin kiuasta ympäri entisten poikaystävien nimiä huudellen. Hoitojen, lillumisen, vesiliukumäkien ja saunomisen jälkeen oli sitten biletysosuuden vuoro. Pikkumustaa päälle, barbiemeikkiä nassuun, isoa korua ja kruunua päähän-meiningillä mentiin. Kaaso taikoi kunnon kiharatkin. Matkalaukun sain avata lippujen tunnistamisen jälkeen. Sieltä löysin Cosmopolitania(juomaa, ei lehteä), sekä jännittäviä pussukoita joita saan avata yhden päivässä Tammikuun alusta häihin asti. Näihin on kuulemma kaikki ystäväni laittaneet jotain. En malta odottaa! Jäin ilman joulukalenteria, mutta sainkin jännittävämmän.
Baarissa tanssimme pilkkuun asti. Niiiin hauskaa!
Illan teema taisi olla PrinsessaBarbie, blingiä ja pinkkiä nimittäin riitti meille jokaiselle. Oikein nauratti, nimittäin hääkostyymiini kuuluu hyvin vähän kimalletta ja säihkettä. Yksi kaasoistani olisi ollut kunnon blingin kannalla. Kun en kuitenkaan kimalteelle lämmennyt, sai hän näin tarvitsemansa säihkeen 🙂
Matkustaminen on iso osa elämääni, haluaisin päästä joka kolkkaan. Oli mahtavaa että nämä rakkaat olivat oikeasti ottaneet huomioon sen ja tuoneet maailman osaksi polttareitani. Onkohan kukaan koskaan nähnyt näin paljon vaivaa vuokseni? Huh miten se ajatus lämmittääkään mieltäni. Kotimatkalla yritin kiittää osallisia, mutta en liikutukselta oikein pystynyt. Yksi parhaista jutuista oli myös se, että teimme yhdessä asioita. Se taisikin olla ainut toiveeni. Tosin taisinpa esittää yhden vienon toiveen siskolleni: enhän joudu katselemaan miesstripparia? Voi sitä myötähäpeän määrää, mikä tilanateessa olisi ollut.
Nyt morsian kiittää ja kuittaa. Aika parannella flunssaa.
Kiitos!
Ansku
p.s: Hirveän jännä ettei yksikään pirullinen anonyymi jättänyt kommenttia edelliseen postaukseen.
peaceandstyleblog 