Kevättä rinnassa

Jipii! Huudahdin ensimmäiseksi perjantaina, kun huomasin postinjakajan jättäneen laatikkoomme H&M:n kevätkuvaston. Rrrakastan kuvastoja. Rakastan varsinkin sitä fiilistä jonka uuden sesongin kuvasto saa aikaan. Tässä tapauksessa mietin heti kevättä. Selasin lehden läpi. Huomasin ilokseni mintunvihreän olevan yksi vallitseva väri keväällä. Loistava uutinen, hamstrasinhan viime kevään ja kesän aikana aika paljon pastellivihreitä vaatekappaleita. Mukavasta tiedonjyvästä ilahtuneena kaivoin päälleni äidin neuloman vihreän puseron. Tuli kivan keväinen olo. Kyllä se sieltä tulee. Ensin tulevat aurinkoiset talvipäivät, ja sitten. Ihan huomaamatta. Ilma alkaa lämmetä, ja räystäät tiputtavat vesipisaroita. Pajunkissat puhkeavat. Sitten leskenlehdet. On kevät. Kyllä me jaksetaan odottaa, eikö niin? Tsemppiä varsinkin Milmalle ❤

Tästä yhdestä rakkaimmasta vaatteestani, äitini neulomasta puseroista on olemassa parempikin postaus, tässä, jos haluat kurkistaa.

Kaksi viikkoa häihin. Vain kaksi pientä viikkoa, paljon tekemättömiä asioita ja vapaa viikonloppu. Arvaako mitä teimme? Ei, me emme miettineet häämusiikkia, emme myöskään harjotelleet häävalssia emmekä varsinkaan askarelleet pöytäkortteja. Me menimme leffaan. Kävimme katsomassa Piin elämän. Hieno leffa, kauniita tehosteita. 3D-ominaisuus oli tämän elokuvan kohdalla vähän turha, ilmankin olisi pärjännyt. Tosin myrskyn voimakkuus saattoi aika kivasti korostua kolmiulotteisena. Leffassa oli rajujakin kohtauksia. Sellaisia joissa tämä yliempaattinen nössö peitti korvansa ja sulki silmänsä. Itkinkin muutaman kerran. Tunteita herättävä elokuva, jota voin suositella. Olen tyytyväinen että katsoin sen, mutta yksi kerta riittää. Samalla tavalla ajattelen elokuvista, Vettä elefanteille ja Black swan.

Minä alan nyt teen keittoon, sitten teemme täsmäiskun Top-Sporttiin. Yritän etsiä toppapukua itselleni.

Viettäkää mukava sunnuntai!

Ansku

Syyskuulta tähän päivään

Muiskis! Ihan ensimmäisenä kysymys: Arvaako joku, mitä blogistien ja muiden vaateihmisten paljon viljelemää sanaa tai sanontaa käytännössä inhoan? Yllättävänä vastauksena: sneak peek ja skarppi. Semmosta.
Jokos sielä on korvat ja silmät täynnä joulujuttuja? Suunittelin ensin paljastavani joululahjat jotka sain, vähän niinkuin vinkiksi ensivuonna lahjaa miettiville, mutta päätinkin sitten poiketa ihan täysin aiheesta. Seuraavaksi on vuorossa kuvapläjäys. Asut syyskuulta tähän päivään. 43 asua:

Kihisen uteliaisuudesta, josko joku tykkäisi jostakin? Kertokaahan! Perustellakin saa.

Tää hyökkää nyt vihreän teen kimppuun, ja suunittelee iltavuoroon lähtöä. Viettäkää mukava perjantai!

Ansku

Jouluaaton juttuja

Moikka! Mitenkä sielä on jouluvietot sujuneet? Toivottavasti kaikki ovat saaneet herkutella ja nauttia olostaan. Minä olin eilen jo töissä, mutta aattona sain olla vapaalla. Viimeksi kerroinkin jo aaton touhuista ja suunitelmista, joten ei siitä sen enempää. Laitetaan muutama kuva jouluaatolta kehiin.

Mukavaa Tapaninpäivää kaikille! Minä lähden taas töihin… 🙂

Ansku

Nyt on joulu

Joulustressi. Mikäs se sellainen on? Tosin nyt kun oikein muistelen, olen kyllä saattanut kokea sen. Viime vuonna, kun sukulaisia tuli meille aattoillaksi ja olin valvonut edellisen yön töissä, koin pientä joulustressin tapaista. Tänä vuonna siitä ei ole tietoakaan. Menen joulupäivänä kymmeneksi tunniksi töihin, joten skippasimme sukulaisjoulunvieton ja jäimme kotiin. Koska vietämme aattoillan kahdestaan, jätimme joulusiivotkin tekemättä. Koska kaikki rahamme menevät häihin, jätin joululahjojen hankkimisen minimiin. Koska kaikki aikamme menee häihin, päätin etten lähetä edes joulukortteja tänävuonna. Meneehän se näinkin.

Olen jouluihminen. Siksi olen ollut suhteellisen harmissani tämän vuoden joulunviettotavasta. Olenkin suunitellut tässä ohimennen jo ensivuoden joulua. Haaveeni olisi saada läheiset ihmiset koolle johonkin isoon tunnelmalliseen hirsimökkiin. Laittaisimme yhdessä joulua, kävisimme saunassa, lapsilla olisi seuraa toisistaan, joulumusiikki soisi taustalla… Iloista yhdessä oloa. Sitä minä toivoisin. Googlettelin jo mökkiäkin.

Te onnekkaat, jotka saatte nauttia perheenne ja läheistenne seurasta jouluaattona, muistakaa arvostaa sitä ❤ Minä olen onnellinen siitä, että saan viettää joulua rakkaimpani kanssa.

Sunnuntaina herkuttelimme perheen kanssa yhdessä äitini luona. Veljeni ja siskoni perheet tulivat myös. Se oli mukavaa. Tänään kävimme äidin luona riisipuurolla ja kuuntelimme joulurauhan julistuksen. Veimme joulukukan mummulleni, ja pian laitamme saunan lämpiämään. Kinkku kypsyy uunissa ja luo herkullista tuoksua. Käymme kohta koiran kanssa rauhallisellla kävelyllä, saunomme ja syömme kahdestaan. Avaamme lahjat. Nautimme toistemme seurasta ja rauhallisuudesta.
Tänä vuonna vietämme tällaisen joulun.

Kinosten keskellä on ihanaa mietiskellä tulevaa häämatkaamme. Vain kuusi viikkoa, ja koittaa se mieletön hetki kun jätämme hetkeksi hyvästit kotisuomelle. Lähdemme nauttimaan auringosta, tai ainakin lämmöstä. Tykkään talvestakin, mutta tottakai ajatus riippukeinutorkuista bikineissä auringossa ja lämmössä houkuttaa. Suuntaamme kohti Balia, tarkotus on poiketa myös yhdellä pienellä saarella Balin vieressä. Norsusafarille ja delffiinejä katsomaan täytyy päästä ehdottomasti! Tulivuorella olisi siistiä poiketa myös, mutta katsotaan nyt mitä keksitään. Suunitelmat on vielä aika auki, eikä majoituksiakaan ole varattuna. Seikkailu odottaa!

Olen siitä hassu, että suunittelen paljon tulevaisuutta. Vaikka häämatkakin on vasta edessä, mietin jo sitä seuraavia matkakohteita. Afrikan Mombasa, Karibian saaret sekä Madagaskar ovat haavelistalla. Tietenkin New York on must see-kohde ja Pariisiin ajattelimme mennä ensivuonna, uutta vuotta vastaanottamaan. Sisiliakin on nähtävä. Ehkä tässä kohtaa ei enään kuitenkaan kannata lähteä ”mutta missä vaiheessa lapsia”-ajatusleikkiin. Stopataan tulevaisuuden pohdinnat tähän.

Nyt ihan vain väin välihuomatuksena pakko sanoa, että jesta kun ottaa mahanpohjasta. Mies laittoi äsken soimaan Prinsessa Ruususen häämarssin, jonka tahdissa astelen pian alttaria kohti. On se hieno biisi. Voi terve, me niin vollotetaan kumpikin sielä kirkossa. Vedenkestävä meikki tulee olemaan tarpeen.

Haluan toivottaa kaikille teille ihanille sielä ruudun toisella puolella, oikein iloista ja lämmintä joulua!

Ansku

8 asiaa

Sain Minnalta, Maijalta ja Dahlialta haasteen, jossa kerron itsestäni kahdeksan satunnaista faktaa. Kiitoksia naiset tästä! 🙂 Vastaavanlaisen haasteen olen tehnyt aiemminkin(klik), mutta yritän nyt keksiä jotain uutta.

1. Minulla on kielikoru.
2. Rukoilen usein.

3. Suuttuessani ovet paikkuvat ja tavarat lentelevät. Huudan myös kovaa. Lapsena huusin kerran niin kovaa että kasvojeni verisuonet katkesivat ja naamatauluni näytti kauttaaltaan pisamaiselta. Haluan useinmiten kuitenkin selvittää riidat nopeasti.
4. Olen leikannut jäätelökioskissa ystäväni hiukset.

5. En ole kilpailuhenkinen. Pelasin kerran ystäväni kanssa Monopolia tuntikaupalla, koska annoimme toistemme olla hotelleissa ilmaiseksi ettei tule paha mieli. Päädyimme loppujen lopuksi tasapeliin. Mm. Isännät ja emännät-peli on kauhistus. Twister ja Alias toisaalta ovat kyllä huippuja.
6. Viisitoistavuotiaana minulla oli fuksianpunaiset hiukset.

7. Olen hypännyt kaksi kertaa benji-hypyn.
8. Olen hyvin äkkipikainen ja nopeatempoinen.

Etsin blogilistalta viisi satunnaista blogia, jolle haasteen laitoin eteenpäin. Ida, Outi, Maria, Maria, sekä Ulla-Riikka, ellette ole jo toteuttaneet haastetta, niin nyt olisi hyvä sauma 🙂 Faktat pöytään!

Kuvan asussa hengailin eilisen. Käytiin ystävillä kylässä, ja ostettiin vihdoin kinkkukin! Tänään olen vienyt lahjoja ja joulukukkia ympäriinsä melkein koko päivän. Nyt hengähdän hetken tässä koneella, ja siemailen lasillisen skumppaa. Sitten saunaan nauttimaan löylyistä!

Löysin jokin aika sitten Seppälästä mageet ristikorvikset. Korvakorut ovat erilaiset, ja eilen pääsikin vain toinen käyttöön. Ristikorujen lisäksi himoitsen uutta lippistä. Maastokuvioisen kaveriksi haluaisin nyt nahkaisen version. Olen saanut suorastaan päähänpinttymän siitä. Jostain syystä mieheni ihmetteli kun kerroin tästä ajatuksestani. Tulikohan sille mielleyhtymä Saksalaisesta homosta ehkä… Jos törmäät jossain nahkaiseen homohattuun tai ihan perus lippismalliseen, niin saa laittaa linkkiä!

Hauskaa viikonloppua ja rauhallista joulunaikaa ❤

Ansku

Yhtä hymyä

Muiskis kaikille! Ehdin tässä sopivasti höpötellä mukavia, ennen pakollisia päiväunia. Juu, yövuoro tänään. Kerroinkin jo, kuinka yritin epätoivoisesti eilen tehdä hankintoja häitä varten. Ihan putkeen ei mennyt. Lähdin tänään uudelle kierrokselle. Kyllä, ilman korkkareita. Ja kappas, kaik män hyvin! Sain melkein kaiken hyppysiini mitä pitikin. Vain piccolokokoiset skumpat unohtuivat. Mikä parasta, kävin kyllä Alkossa! Ei voi mitään, sama pää kesät talvet. Tulevan viikonlopun punkut taisivat huhuilla hyllyillä senverran kovaäänisesti että väsynyt pääni oli harhautettavissa. Eilen tosiaan sain saalistettua osan ostoslistalle jämähtäneistä jutuista, ja tänään löytyivät mm. puuterilaput, led-kynttilä, tähtisädetikut, ulkotulet, sytkärit, tulitikut ja sateenvarjo. Häihin tulevat valokuvat ovat kehitettävänä ja kakun koristekin tuli tilattua. Leipomon daami katsoi vähän pitkään kun kerroin minkälaista koristetta on tilauksessa. En tosin kerro sitä teille ihan vielä. Näette sitten hääpostauksesta 🙂 Mikä hienointa, myös kaasojen kiitoslahjat ovat nyt paketoituna ja piirongin laatikkoon piilotettuina. Helpotuksen huokaus.

Vaikka olin päättänyt että en hanki kuin lapsille joululahjoja tänävuonna, en voinut hillitä itseäni. Ei ole joulu mitään ilman ystävien ja sukulaisten lahjomista. Hankin ihan pienet jutut muutamalle ystävälleni, isälle, äidille ja siskolle sekä veljelle. Vaikka rahaa paloi tuplasti enemmän kuin olin suunitellut, on mieli kuitenkin parempi. Ostetaan sitten vaikka ihan pikkuruinen kinkku tänä vuonna 🙂

Päivän asu koostui rennoista osasista. Paras päätös oli lähteä kaupungille UGG:eilla. Jaksoi huomattavasti paremmin kuin eilen. Kaulaa lämmitti tuubihuivi jonka kuosia en kertakaikkiaan voinut joskus vastustaa. Ihana se on edelleen.

Aamulla tuli koettua pieni pettymys viihdeuutisia lukiessani. Meidän kaunis Sara ei pärjännyt missimittelöissä Las Vegasissa. Sarasta on missivuotensa aikana kehittynyt mieletön kaunotar, jonka ainakin alla oleva kuva todistaa(kuva on peräisin täältä). Harmi että kolmen kärki jäi saavuttamatta, mutta matka oli varmasti itsessäänkin mieletön, ainutkertainen kokemus. Tsemppiä Saralle jatkoon!

Tää painelee nyt peiton alle jotta jaksaa yön kukkua.

Jännittävää loppuviikkoa!

Ansku

p.s: pahoittelen monia hymynaamoja joita olen tänään tekstiini viljellyt, mutta kun hymyilyttää, niin sitten niitä sinne tupsahtelee 🙂

New earrings

Tiedättekö mikä aiheuttaa hyvää mieltä? Tietenkin toisten huomioon ottaminen. Varsinkin liikenteessä. Hurautin tänään autolla asioita hoitamaan, ja moottoritien kiihdytyskaistalla ajaessani sain kahdella eri kerralla tilaa ystävällisiltä kanssa-ajajilta. Itsekin annan aina tilaa, kun vaan siihen pystyn joten oli mukavaa kun homma toimi toisinkin päin. Aina se ei toimi. Päivän mukavimman jutun tittelistä kilpailee myös pikainen kohtaaminen suojatiellä. Päästin kokomustaan pukeutuneen huppupäisen nuoren jäbän tien yli. Poitsu käveli rennon lönköttelevästi reppu selässään edestäni, ja näytti mennessään jonkun käsimerkin, jonka kiitokseksi tulkitsin. Keskisormi se ei nimittäin ollut 😉 Hymyilytti.

Ja sitten päivän toiseen visaiseen kysymykseen: mikä sitten ei saa ihmistä hyvälle mielelle? Vastaus on; jonossa etuileminen. Ei, vaikka olisitkin kahdeksankymmentäkuusivuotias. Jos on jono, niin sitten on jono. Tosin sain asiaan liittyvää koulutusta osakseni vuosia sitten Glorian muotinäytöksen narikassa. Sieläkin oli jono. Vahemmat rouvat kävelivät suoraan ohitseni, antoivat omat korttinsa, ja mikä pöyristyttävintä, saivat takkinsa ennen minua. Kun huomautin asiasta, ojensi narikassa työskennellyt mies minua, ja ilmoitti rouvien olleen minua vanhempia, ja saaneen siksi takkinsa ensin. Yritän jatkossa muistaa, että Glorian muotinäytöksessä sekä Tiimarissa jono ei tarkoita mitään.

Toinen ärtymystä herättänyt asia tänään on se, että olen juossut paikasta toiseen, saamatta asioita hoidettua. En löytänyt tarvitsemiani juttuja. Tuikkukynttilöiden lasitkipot löysin, sekä helmiäsikartonkia. Mutta noin kaksisataa muuta asiaa jäi tekemättä, koska en turhatumiseltani olisi pystynyt kuin kahteen asiaan. Polkemaan jalkaa ja itkemään, tai ajamaan Mäkin autokaistan kautta kotiin. Koska olen kehittänyt itselleni riippuvuuden beef/onion wrappiin, tein jälkimmäisen.

Keitin kaveriksi vihreää teetä, ja tein sotasuunitelman huomiselle. Enkä muuten aio laittaa korkokenkiä jalkaani kun lähden uudelleen asioille. Esimerkiksi Citymarketin ja Prisman käytävät ovat turhan pitkiä päättömälle säntäilylle korkeissa koroissa. Kengistä muuten sen verran että löysin sitten täydelliset kiilakorkokengät. Olen etsinyt niitä syksystä asti, ja nyt kun löysin ne, en voi niitä ostaa. Voi hääbudjetti p*****e… Mutta jos joku muu voi, niin Biancosta näitä saa, ja kokoni on 39 🙂

Muksaa viikon jatkoa! 🙂

Ansku

Ihana jakku, kamalissa kuvissa.

Rakastuin tulisesti hapsuihin jossainvaiheessa, etsiessäni Filippiinien matkalle käsimatkatavaralaukkua. Löysin H&M:n valikoimasta ihanan hapsulaukun, joka tosin ei ei ollut sopivan kokoinen lentolaukuksi. Ostin sen silti. Laukku oli viimekesän käytetyin. Hapsukuumeeni on vain kasvanut ajan myötä, ja olen tullut hankkineeksi laukun lisäksi mm. hapsulliset kengät, hapsuhameen sekä hapsumekon. Nähtyäni loistavan elokuvan, Rock of ages, hapsuhimoni ei suinkaan laantunut. Sain pakkomielelteen hapsullisesta jakusta. Kauaakaan en joutunut sitä etsimään, kun törmäsin siihen Henkkamaukan nettialessa. Klikkasin sen oikopäätä ostoskoriin. Klikkasin jotain muutakin. Nimittäin sen, mitä tämä postukseni oikeasti koskee.

Superkaunis paljettijakku odotteli ottajaansa. En ole pitkään aikaan niin innokkaasti odottanut postipakettia, kuin nyt, kun jakut tekivät matkaansa kohti meidän R-kioskia. Suunittelin yhdistäväni paljettikuorutteisen kaunottaren yksinkertaisiin farkkuhin ja korkeisiin korkoihin, ja otattavani Janilla kauniit kuvat.
No, ei se sitten ihan niin mennytkään.

Unohdin tänään eväät kotiin. Söin töissä hätäisesti lukkokaapistani löytämäni pikkuruisen protskupatukan. Iltapäivällä oli kiire. Olin nälkäinen ja stressaantunut, kun pääsin töistä. Tietenkin liian myöhään. Oli jo hämärä. Pitopalvelun kanssa oli sovittu tapaaminen kello 16. Aikaa siihen puolituntia. Kuvatakko, vai syödä? Valitsin kuvaamisen sijasta Mäkin autokaistan. Söin wrapin matkalla palaveripaikalle  ja otimme hätäisesti muutaman kuvan, juuri ennen tapaamista. Tuloksen näette tässä. Kyllä harmittaa.

Uusia kuvia on kuitenkin varmasti tulossa. Pidän tästä kimallekimarasta hurjasti! Hapsujakun otan käyttöön jossainvaiheessa myös, joten siitäkin postausta tulossa. Joskus. Takki on ehkä vähän keväinen. Tai sitten ei. En ole päättänyt vielä.

Pitopalvelun kanssa on nyt asiat järjestyksessä. Eilen tilasimme hääkimppuni sekä vieheet. Vaikka olemmekin paiskineet töitä häiden suhteen vaikka kuinka, on vieläkin asioita jäljellä. Papista ei ole tietoakaan, eikä kirkkoharjoitukselle ole sovittu päivää. Sukkanauha, korut, ja kakun koriste on hankkimatta. Samoin ulkotulet, ja tuikkukipot… Askarreltavaakin riittää. Plaseerauslaput/kortit sekä menu/ohjelmalehtiset puuttuvat. Jne… jne… Kyllä tämä ihan työstä käy! 😀 Huhhei.

Mutta, palataa vielä alkuperäiseen aiheeseen. Mitä pidätte jakusta?? 🙂

Mukavaa illan jatkoa kaikille teille ihanuuksille ❤

Ansku

Tällä viikolla

Varoitus: en halunnut pilkkoa seuraavaa postausta erillisiin pienempiin osioihin, joten tiedossa on paljon kaikenlaista sekalaista.

Hääsuunitteluviikko alkaa olla nyt loppusuoralla. Hyvä niin, energiavarastoni alkaa olla käytetty. Paljon on saatu aikaan, tosin paljon on vielä tehtävääkin. Ihanaa kuitenkin nyt, kun saa hetken hengähtää tässä koneella ja tsekata läpi kaikki lempiblogit(tuijottaa suu auki tyhjyyteen). Keskiviikkona poikkesin koekampauksessa- ja meikissä. Olin tyytyväinen kumpaakin, joten voin huokaista helpotuksesta. Keskiviikolle olin suunitellut myös palaveria kaasojen, bestmanien, ja perheemme kesken. Kävimme hääpäivän ohjelman läpi ja sovimme kaikkien vastuualueet. Tällä viikolla pelasimme myös palapeliä. Arvaatteko millaista?  Tässä kuvavihje:

Kyllä. Arvasit luultavasti aivan oikein. Paikkajärjestyspalapelihän se. Perjantaina siirtelimme juhlapaikalla pöytiä suuntaan jos toiseen, ja mietimme miten saamme vieraat asettumaan mukavasti. Olisin halunnut kaikki kaverit yhteen isoon pöytään, ja sukulaiset samaten. Juhlatilan malli vaikeutti asiaa, ja saneli aikalailla kuinka vieraamme sijoitetaan. Alkuperäinen suunitelmani oli numeroida pöydät, ja jakaa vieraat vain pöydittäin. Nyt huomasin kuitenkin että parempi vaihtoehto on kuitenkin nimetä kaikkien paikat. Haastavin osuus on kuitenkin tehty, joten voin senkin suhteen huokaista. Toki askartelua on aiheeseen liittyen vielä tulossa.

Lauantaina suuntasimme auton nokan kohti Katajanokan satamaa, ja Tallinnaa. Viking Linen expressin keinuvalla paatilla suhautimme meren yli juhlajuomia hakemaan. Saimme siinä typerän riidankin aikaiseksi.  Buffetherkutteluhan siinä kärsi, ei siis koskaan kannata riidellä jos tiedossa on hyvää ruokaa. Teimme tilauksen kotona etukäteen, ja Superalkon auto toi juomat automme viereen ja auttoi lastaamisessa. Maksu onnistui kortilla hyvin ja kaikki mahtui farmarimalliseen autooni. Olisi mahtunut enemmänkin, mikä yllätti. Mahtavatko siis riittää? Äkkiä voisi kuvitella että allen sadan hengen häihin riittäisi vähän reilulla tonnilla juotavaa. Miten teillä muilla on ollut asian laita? Kaikenlaisia juomalaskureita käytettiin, ja verrattiin tuloksia maalaisjärjellä laskettuihin. Näiden mukaan teimme lopullisen tilauksen.

Takaisin tullessa olimme toosi uupuneita, eikä syöminen muiden seurassa huvittanut. Otin siis hampurilaisaterian mukaan hytiin, possuttelin kaikessa rauhassa. Ei huono vaihoehto.

Laivashoppailut jäivät minimiin. Mukaan lähti vain häitä varten ripsiväri ja huulikiilto. Haaveilin Helena Rubinsteinin mascarasta, mutta laivalla ei myyty merkin tuotteita lainkaan. Pyysin siis myyjää hätiin. Toiveeni oli tuuheuttava, vedenkestävä ripsiväri. Myyjä suositteli Lancomen hypnosea josta merkin nettisivut kirjoittavat kuvailun tähän tapaan: Tuuhenna ripsiäsi hypnoottisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Katseesi tehostuu jokaisella levityskerralla ja ripsistäsi tulee jopa 6 kertaa tuuheammat ja täydellisesti erotellut. Ihanan samettinen koostumus, jota voit lisätä ripsiisi haluamasi määrän. Katseesi on vastustamattoman kiehtova ja houkutteleva.

Valitettavasti testikerran jälkeen en vaikuttunut. Plussaa siitä että tuote kesti hyvin päivän tanssiharjoitukset, ja tuiskussa valokuvaamisen. Hyvää on myös se, että ripsiväri taivuttaa itse (ainakin minun ripsilleni kävi näin) ripset kaarelle. Tosin en ole koskaan käyttänyt taivuttajaa, koska en koe sille tarvetta. Tuuheus, sitä en saavuttanut. Enkä paljon pituuttakaan. Saan kauniimmat ja runsaammat ripset lempparillani, L`orealin Lash Architect 4D:llä. Siinä vain on se vika että se sotkee yläluomen jossainvaiheessa. Neljädeetäkin saa ilmeisesti vedenkestävänä. Jotenkin sitä vain kaipasi pientä ylellisyyttä hääpäiväänsä. No, Lancomen Hypnose ei sitä minulle ainakaan tuo. Ellei tapahdu ihme, ja seuraavalla käyttökerralla saankin mielettömän upeat räpsyttimet.

Huulikiilto sen sijaan oli hyvä ostos. Valitsin Diorin iloisen pinkin ultra-gloss pearl-huulikiillon. Väri(576) on tosi kaunis, ja kimalteet sopivan kokoiset. Muistaakseni vieressä oli Diorilta toisiakin kiiltoja, mutta niiden kimallehippuset olivat suurempia. Koostumus on perinteisen huulikiiltomainen. Väriä tulee sopivasti, ja kiiltoa ei liikaa. Suosittelen tätä.

Tänä(kään) aamuna emme saaneet nukkua keskipäivään asti. Kello 10 istuimme jo kirkon penkillä. Kuulutukset olivat tänään. Nyt se siis on virallista, naimisiinmenomme on kuulutettu kirkossa 🙂
Valitsin päälleni mustavalkoisen mekon. Ostin tämän kerran korvaamaan Marimekon Tuuli-kuosista mekkoa, johon ei ollut varaa.

Asusteiden miettimiseen ei ollut aikaa, joten ripustin pikaisesti kaulaani äidiltäni saadun vanhan kaulakorun. Joka muuten ei näy edes kuvissa. Noo, anyway…

Kuuliasikahveille sukulaisten kanssa emme päässeet, vaan hörppäsimme sumpit vauhdissa ja säntäsimme tanssikurssille. Emme ole ehtineet harjoitella juuri lainkaan. Nolotti. Käännös ei onnistunut minulta kotona ollenkaan. Joka kerta harjoitellessamme törmäsin Janiin, enkä enään tiennyt mihin jalat sitten laitetaan. Harvoistakaan tanssiharjoituksista ei tullut mitään, koska kuka muka pystyy tanssimaan valssia, nauramaan maha kippuralla ja pidättämään pissaa samaan aikaan? Tänään jostain syystä kuitenkin tanssitunnilla kaikki meni putkeen. Harjoittelin aluksi silmät kiinni, ja vain kuuntelin kehollani kuinka Jani vie. Se onnistui. Lopuksi harjoittelin vielä hääkengilläni, ja täytyy kyllä sanoa että olihan se haasteellista. Ei niitä ihan tanssikengiksi voi kehua.
Ei meillä kuitenkaan ihan järkyttävän huonosti mennyt, tanssinopettajat kun ehdottivat meitä jatkamaan tanssia jatkossakin, harrastusmielessä. Hauska ajatus!

Nyt aion syventyä teidän muiden blogeihin! Hauskaa pian starttaavaa viikkoa 🙂

Ansku

Kiirettä ja lorvailua

Tervehdys taas! Mitenkä sielä sujuu tiistai-ilta? Mun niiin pitäisi tehdä nyt jotain aivan muuta kuin roikkua bloggailemassa. Jani imuroi hiki päässä, ja tää vaan röhnää sohvalla. Reilua? Koko päivä on menty tukka putkella. Ensin aamuvuorossa. Siitä kaupungille asioille ja etsimään pukua Janille häihin. Joka muuten löytyi, on ostettukin ja roikkuu nyt omassa kaapissa. On muuten hieno! Ai että… Valokuvaajankin kanssa on nyt palaveerattu. Täytyy jälleen kerran onnitella itseään siitä että päätettiin satsata kunnon kuvaajaan. En malta odottaa valmiita kuvia! Arvatkaas muuten mitä! Huomena. On. Tasan. Kuukausi. Häihin. Saako nyt revetä? Huomena on myöskin palaveria häihin liittyen. Meillä. Siksi mun pitäisi tehdä jotain aivan muuta kuin höpötellä täälä. Voisin ka tehdä ne asiat huomenakin. Paitsi että menen aamulla koemeikkiin- ja kampaukseen. Tulisi liian kiire. Vitsi, jännittää tosi paljon! Toivon tosissaan että tulos on sellainen kuin haaveilen. Onko muuten sielä joku sellainen jonka hääkampaus tai meikki epäonnistui omissa häissään??

Kuvissa on tämän päivän asu. Harmillisesti kuvanlaatu vähän nihkeä, hitsin hamekin aivan sähköisenä kiinni reisissä. Mutta siinäpä tämä kuitenkin. Pidin itse asusta tosi paljon. Rakastan Lindexiltä hankkimani mekon kaula-aukon laskostusta, sekä mummuni Kiinasta tuomaa vyötä, joka on kirjailtu pienen pienillä helmillä. Vyö käy melkeinpä statementkorusta!

Piparkakkutaikina alkaa olla sula, ja tekosyyt loppuvat. Paras siis kierähtää alas sohvalta.
Lepotauko on nyt ohi 😉

Viettäkää mukava viikko!

Ansku

P.s: älkää menkö osallistumaan ihanan Hannelen blogiarvontaan, koska tahdon voittaa sen itse! ❤