Ruisrock 2016 ei lunastanut odotuksiani

Kun JVG eilen illalla soitti hittinsä Voitolla yöhön, luulin kokevani elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. 

Fiilis oli hurja! Tuntui, että maa halkeaa ja nielaisee kaikki meidät syövereihinsä. 

Ei ihme. Porukkaa oli paljon. Ruisrock teki uuden yleisöennätyksen. Viikonlopun aikana festivaali keräsi 100 000 kävijää.

Ruisrock neitsyys on nyt kohdallani mennyt. 

Kaikki, siis ihan kaikki ovat kehuneet Turun Ruisrockia aiempina vuosina vuolaasti, joten odotukset olivat todella korkealla. Ehkä liiankin. 

Valkoiset teltat koristivat sirkusmaiseen henkeen Turun Ruissalon Kansanpuistoa, ja ilmapalloin merkityt festivaalipalvelupaikat toivat juhlafiilistä. Aurinko paistoi – tietenkin, koska Ruisrockissa kuulemma paistaa aina – ja juhlakansan hymy oli herkässä.

JVG ja Cheek vetivät loistokeikat. Muista en tiedä, en nähnyt. 

Pääsin paikalle iltapäivällä, joten ensimmäiset keikat jäivät näkemättä. Vilkkumaa jäi oikein vähän harmittamaan, viime kerrasta kun on vuosia. Sitten seisoinkin loputtoman pitkässä Falafel-jonossa. 

Vaikka tunsinkin itseni ajoittain, noh, vanhaksi parikymppispainotteisessa bilejoukossa, oli fiilis kuitenkin ollut oikein hyvä. Mutta kun vähintään kahdeksas takanani olleesta tyypistä epämäärisessä massamuodostelmassa, eli jonossa, hivuttautui ja kiilasi eteeni, alkoi vähän ärsyttää. 

(Paula) Vesala ei odota, ajattelin. 

Kun sitten yritin pitää puoleni ja ilmoitin fiiliksestäni, sain kuulla v******sen olevan vain mielentila. 

Niin. Että mitä väliä käytöstavoilla, kun kyse on vain meikäläisen mielentilasta.  

Kuva Cheekistä: Joonas Mäkivirta

Ruisrock ei täysin vakuuttanut minua. Janikin jäi haikailemaan ”vanhoja hyviä aikoja”. 

Jäin kaipaamaan rockimpaa otetta, aikuisempaa yleisfiilistä sekä järkevyyttä jonoihin ja massojen hallintaan. Aluekin tuntui aika suurelta, vaikka yleisilme oli hieno ja siihen oli panostettu. 

Olisin varmasti nauttinut Vesalan osuudesta rantalavan kupeessa, kauniissa merenrannassa, kun isot laivat ohittavat läheltä. 

Samalla suunnalla oli myös soma, kauniilla puutarhavaloilla koristeltu huvimaja, shamppanjabaari, jonka takana oli hyvä maistella lasillinen samalla utuista merta, ja hiljaksiin tummuvaa yötä katsellen. 

Jos Ruisrock kiinnostaa, ensi kesän liput tulevat myyntiin huomenna. 

Kohti viittäkymppiä

– Kyllä sen ehdottomasti täytyy olla klassinen mansikkakermakakku, sanoi mieheni, kun mietittiin minkälaista leivosta pistetään pöytään, kun vietetään hänen nelikymppisiään.

Omat kakunleipomistaitoni ovat, no, vähintäänkin vajavaiset (sattuuko esimerkiksi siskoni ja hänen miehensä muistamaan eräänkin kermakakun jonka kaikki kermat olivat valuneet pois?), joten turvauduin tietenkin, tittidii, äitiini.

Viime lauantaina sitten juhlittiin. ”Vain” kaksi viikoa virallisen päivän jälkeen, koska työ ja koulu. Ja koska kavereiden menot.

Mintunlehdillä koristellun mansikkakakun kanssa maistui maljajuomana Asti Tostin muskatellirypäleistä valmistettu aromikas, makea kuohuviini.

Huomaatteko muuten ylemmssä kuvassa, skumppapullon takana lautastornin. En tullut ottaneeksi siitä kuvaa erikseen, mutta voin kertoa. Se on aika nätti. Koska rakastan pientä epätäydellisyyttä ja rentoa otetta, kasasin erilaisia tarjoilulautasia päällekkäin niin, että lautasten välissä on vielä erilaiset servietit. Näytti kivalta. 

Juhlimme kahdessa osassa. Ensin talo tulvi sukulaisia. Kippiteltiin skumpalla, syötiin kakkua ja hörpättiin kahvit. Ihasteltiin miehen synttärilahjafillaria. 

Myöhemmin tulivat kaverit. Kaksi niistä järjesti ihanan, intiimin livelauluesityksen lahjaksi. Kaksi miestä ja kaksi kitaraa. Se oli hunajaa korville, vaikka yhden naisen catering-firmaa tuolla hetkellä pyörittäessäni keskityinkin enemmän tacojen lämmitykseen. 

Niin. Illalla ei sitten enään syöty kakkua eikä keitelty kahvejakaan, vaan täyteltiin rapsakoita tacokuoria. Ne huuhdottiin alas Savia Vivan luomu valko- ja punaviineillä, joista saimme Asti Tostin tapaan näytepullot. 

Melkein koko tuon lauantain satoi vettä. Ulkona oli harmaata, eikä terassin rottinkikalusteilla kukaan viihtynyt happihyppelyä pidempää aikaa. Eikä onneksi tarvinnutkaan. 

Sisällä oli lämmin tunnelma – ehkä osittain siksikin, että allekirjoittanut unohti uunin kiireissään joksikin aikaa päälle – viini virtasi ja latinomusiikki soi. 

Ihana lattarimusa ei ainakaan auttanut helpottamaan matkakuumettani, joka huitelee jo pelottavan korkeissa lukemissa. 

Olen kuunnellut viime aikoina oikeastaan vain lattarimusiikkia. Enrique Iglesiaksen Duele El Corazon saa aikaan pakahduttavan kaipauksen tunteen johonkin pallean seudulle. Se saa haaveilemaan Costa Ricasta, Kuubasta tai vähintäänkin Espanjasta, ja sen laaksoista sekä vuoristosta. Ja tietty merestä.  

Savia Vivan viinit sopivat mielentilaani Espanjalaisen alkuperänsä vuoksi. Sopivat ne tosin juhlan taco-teemaankin. 

Luulin ettei tähän aikaan vuodesta ole kesällä pimeää. Olin väärässä.

Vieraamme katosivat pikkuhiljaa pimeään kesäyöhön, ja me painelimme vällyjen alle lepäämään. Kas kun näin vanhoina tarvitsee enemmän lepoa kuin kaksikymppisenä.

Kippis! Tästä kohti viittäkymppiä sitten, sanoi Jani  ♥ 

P.s: Kommenttiboksi on vapaa ajatuksille ja viesteille, mutta ei alkoholiin liittyville.

Jouluaatto

Onneksi ystäväni kannusti avaamaan painavimman paketin jo ennen joulujuhliin lähtöä, kiittelin kun nostin kuohuviinilasillisen eilen huulilleni. Skumppa nimittäin jäi ostamatta.

– Kippis, ja hyvää joulua! Toivoteltiin toinen toisillemme ja ryhdyttiin kattamaan pöytää. Yksi leikkasi kinkkua, toinen kuori kananmunat. Minä levittelin herkullista lohimajoneesia pikkuapulaisen kanssa saaristolaisleipästen päälle – suuhunkin saattoi eksyä palanen. Seitsemänvuotias veljentyttö vatkasi kermavaahtoa. 

– Vielä laatikot lämpiämään, perunat kiehumaan ja juomat kylmästä, niin alkaa olla valmista, todettiin. 

Joulupäivällinen maistui herkulliselta. Ilta oli mukava, Joulupukki äärimmäisen antelias ja lapset ihanan vilkkaita. Iltakahvin kanssa maisteltiin jouluista marenkijäädykekakkua, ja naurettiin vaikeudelle saada kolme lasta samaan kuvaan, niin että jokainen katsoisi kameraan – tai edes sinne päin. Kakkuresepti on kuulemma Kinuskikissan – tai Kinuski-Kaisan, niinkuin veljeni vinoili. Aivan suussasulavan hyvää, suosittelen testaamaan! 

Saunan lämmöstä nautiskeltiin vielä myöhään, lasten jo mentyä nukkumaan. Mutta ei se joulunvietto siihen päättynyt. Löylyjen jälkeen maistui juustot, taatelit ja päärynänlohkot. Nukkumaan kömmittiin vasta kahden pintaan. 

Aika kivasti alkoi tämä joulupäiväkin. Aamulla kanelikahvin tuoksu herätti, ja mies oli noussut jo varhain hauduttelemaan riisipuuroa. Olen viettänyt päivän pääasiassa sängyssä. Ystävä piipahti kahville – kohteliaisuussyistä puin siksi aikaa vaatteet päälleni. 

Ehkä huomena ryhdistäydyn, mutta tänään lepään oikein huolella. Ja saatan kaivaa vielä lakritsisuklaankin esiin. 

Hyvää joulupäivän iltaa!

Joululahjavinkki

Annoin viime vuonna läheisilleni hyvää tekeviä joululahjoja. Sujatin lasikippoihin superfoodeja ja pähkinöitä, kirjoitin pahviseen lappuseen purkin sisällön ja toivoin heille mielessäni kaikkea hyvää. Varsinkin terveyttä. Tänä vuonna täytynee keksiä jotain muuta, mutta nappaa sinä ihmeessä tästä vinkki mikäli pohdiskelet joululahjaideoita. 

Vaikkei budjetti olisikaan kovin suuri, minusta tärkeintä joululahjaa miettiessä on pohtia hiukan lahjan saajaa. Turha krääsä on ehdoton nounou – minä suorastaan ahdistun liiasta, turhasta tavarasta. 

Hyvä kikka on kuunnella toista. Mistä hän puhuu, mikä häntä kiinnostaa ja sanooko hän jopa ihan suoraan mitä toivoisi. Vaikka lahjakortteja pidetään persoonattomina, minusta ne ovat täysin toimivia ja kertovat myös siitä, että antaja haluaa muistaa jollain, mistä saaja oikeasti hyötyy. Kukkien rakastajalle lahjakortti kukkakauppaan ilahduttaa varmasti! 

Nykyään tavarapaljous hämmästyttää, mutta toisaalta rahat voivat olla tiukassakin. Perheen kesken voisi miettiä, antaisiko yhdessä veljelle hänen pitkään himoitsemansa laitesukelluskurssin, pikkusiskolle liput elämykselliseen Apassionata-näytökseen, isälle himoitun partatrimmerin tai mitä ikinä he ovatkaan toivoneet, mutta saattavat olla yhdelle liian kalliit hankkia. Miksei sama pätisi ystäväpiiriinkiin, mikäli on tapana lahjoa toisiaan.

Minun suurin toiveeni olisi viettää ystävieni kanssa isommalla porukalla aikaa. Nykyisin on niin vaikea saada ystäviä kokoon, ja se on suuri harmi. Mutta onneksi saanen juhlia joulua perheen parissa! Se on ihanaa. 

Mukavaa viikon jatkoa!

Onnistuneet vauvakutsut

Ystäväni odottaa esikoistaan, enkä totta vie voinut olla suunnittelematta vauvakutsuja. Ajankohdaksi valikoitui tämän viikon maanantai. Pahaa-aavistamaton tuleva äiti ajelutettiin miehensä toimesta meille. Verukkeena taisi olla lainaleffa, tai jotain sinne päin. Me muut kokoonnuimme etupihalle vastaanottamaan pyöreävatsaista odottajaa.

Musta auto kaarsi pihaan. Etupenkillä istui tyynen näköinen ystäväni, jonka oikea tunnetila paljastuikin vasta tämän päästyä auton ulkopuolelle. Me hetkisen aikaa jo luulimme, että pikkulintu oli visertänyt yllätyksestä, mutta ei. Ei hän ollut tyyni, vaan erittäin yllättynyt, ja tirauttipa pienet itkutkin siinä hötäkässä – ilosta kuulemma kuitenkin.

Sisällä kippisteltiin, juteltiin vaivajuttuja ja päästimme tulevan äidin hypistelemään myös teeman mukaisia lahjoja. Yksi meistä järjesti hiukan aiheeseen sopivaa ohjelmaa, ja sitten kyllä vähän herkuteltiinkin. Lopuksi sankari sai rentouttavan päähieronnan HiuSalonki Hehqn Marilta.

Vauvakutsujen jälkeen mieli oli hyvä. Ihanaa, että onnistuimme yksissä tuumin ilahduttamaan tärkeää ihmistä hänen jännittävässä elämänvaiheessaan. Toivottavasti onnistuimme osoittamaan myös tukemme ja sen, kuinka onnellisia olemme hänen puolestaan. Tässähän alkaa jo jännittää, minkälainen pikkuihminen maailmaan putkahtaa!

Lopuksi vielä vinkkejä vauvajuhlien järjestäjälle:

Ole liikkeellä ajoissa. 
Selvittele ketkä sankari mitä luultavimmin haluaisi paikalle. Tiedota sankarin kumppania, ja pyydä apua. Päättäkää päivä.

Pyydä tarvittaessa järjestelyapua myös muilta. Näin voit halutessasi jakaa hiukan kuluja, ja yhdessä järjestäminen on kivaa. Organisoi kuitenkin järkevästi ja sovi tarvittaessa vastuualueet, jotta asiat eivät tapahdu tuplana, tai ei ollenkaan.

Suunnitelkaa päivän kulku: Milloin vieraat tulevat paikalle, ja onko järjestelyt tehty jo valmiiksi vai tehdäänkö yhdessä. Milloin sankari tulee, millä, ja miten vastaanotetaan. Mitä sen jälkeen? Alkumalja? Lahjat? Ohjelma? Tarjoilut? Jotain muuta lisäksi? Muista myös miettiä miten sankari saadaan mukavasti kotiin lahjojen kanssa. Entä halutaanko valokuvia? Kuka ottaa?

Lähetä kutsut ajoissa, tiedota päivän ohjelmasta ja aikataulusta.
Mieti tarjoilut, ja varaa kakku tms. ajoissa. Huomioi allergiset.

Mieti koristeet. Niitä ei välttämättä tarvita, yhdessäolo ja pieni muistaminen varmasti riittävät, mutta teeman mukaiset koristeet tuovat oman lisämausteensa. Olen käyttänyt kahdesti JuhlaCenterin nettisivustoa, jota voin suositella. Tarjonta on mukavan monipuolista, tilaaminen helppoa ja tuotteet tulevat nopeasti. Myös kukat piristävät lahja- tai tarjoilupöytää kauniisti. Mieti mitä kukkia tarvitset, ja varmista kukkakaupastasi että niitä on juhlapäivänä saatavilla.

Mieti istumapaikat. Laske lasit ja muut astiat jotta vältyt ikävältä yllätykseltä. Suunnittele myös milloin ennakkosiivoat. Näin vältyt stressiltä. Jos paikalle tulee lapsia, varaudu piirrustusvälineillä, leluilla tai jollain muulla jonka parissa lapset viihtyisivät.

Lempeää loppuviikkoa!

Ansku

P.s: Löydät minut nykyisin myös Snapchatista, nimellä peaceandstyle. Joko tämä valokuvaviestipalvelu on sinulle tuttu? Kaipaisin lisää seurattavia, jos siis olet palvelussa itse, jätä viestiä komenttikenttään millä nimellä löydän sinut. Muutenkin kaikki vinkit seurattavista otetaan ilolla ja mielenkiinnolla vastaan!