Perfect wedding ring

Löysin parisen vuotta sitten kihlasormukseni helposti. Vihkisormus sensijaan on aiheuttanut enemmän päänvaivaa. Minulle tärkeää vihkisormuksessa on persoonallisuus, kauneus ja tietenkin se, että se on ”minun näköiseni”. Lauantaina lähdimme metsästämään täydellistä sormusta.

Mielettömän kauniit syksyn värit inspiroivat pukeutuisessa, kun kevyt, värikäs kukkapusero vaati päästä käyttön. Syksyn yksi lemppariväri, armeijan vihreä kävi puserolle pariksi mekon muodossa.

Vaaleanruskea nahkatakki on ollut unohduksissa. Pusakkamallinen takki on jostain syystä tuonut mieleeni enemminkin keski-ikäisen miehen, kuin nuoren ihmisen takin. Päätin hylätä tämän mielikuvan, ja otin takin taas käyttöön. Vaaleanruskea ja vihreä sopii muuten aika kivasti yhteen! Sri Lankasta tuomani huivi toistaa niin upeasti syksyn värejä, etten voinut jättää sitä kotiin.

Kun vaatepolitiikka oli kunnossa, pääsimme itse asiaan. Ajelimme päivällä Lahteen, ja Löwenmarkille, jossa tiesin olevan upeita sormuksia.

Liikkeen sisustus hurmasi heti. Rakastan rouheita pintoja, niinpä paljas tiiliseinä miellyttää aina. Sormukset olivat kauniissa, puisissa valaistuissa vitriineissä seinillä. Sitten eikun sovittelemaan! Tiesin mitä olin etsimässä, mutta sovitin mielenkiinnosta paria muutakin upeaa sormusta, joista toista olin jo nettisivuillakin ihastellut.

Valinta oli loppujen lopuksi helppo, vaikka olisin kyllä huolinut kaikki kolme mukaani. Päätimme sormuksen heti, ja saan sen noin kolmen viikon kuluttua. Helpotuksen huokaus. Sain juuri sellaisen kaunottaren kuin olin toivonutkin, enkä joudu tyytymään johonkin ihan kivaan. Kyllä vihkisormuksen täytyy olla juuri toiveiden mukainen. Mikä parasta, voimme vetää yhden asian yli to do-listalta 🙂 Vain yksi ongelma. Kuinka maltan odottaa tammikuuhun, jotta saan oikeasti käyttää sitä?

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Ansku

Lempivärit ja uusi viinituttavuus

Heei, ihanaa! Se on lauantai, ja mikä parasta, vapaa viikonloppu! Kävin tänään pikapikaa lahdessa, kerron huomena asiasta lisää 🙂 Mutta palataan ensin ajassa taaksepäin, niinkin kauas kuin eiliseen:
Pienet on kuulkaas taas ilot meikäläisellä. Olin eilen nimittäin mielenkiintoisessa koulutuksessa, mikä tietenkin tarkoittaa myös sitä, ettei tarvinnut pukeutua sairaalaan työvaatteisiin. Siitä ilahtuneena kaivoin kasan tämän hetken lempparivärejäni kaapista. Tadaa:

Ei varmaankaan yllättänyt ketään? Sama laukkukin keikkuu jälleen mukana. Pahoittelen, mutta se nyt vaan on ihan favourite. Hempeän lila huivikin sopii ihmeen monen kanssa, joten se pääsi taas matkaan mukaan. Taisi mennä hifistelyn puolelle, otin nimittäin nämä värit meikkiinkin mukaan. Alemmasta kuvassa saatat ehkä hiukan erottaa luomivärityyliä.

Pukeutuminen on hauskaa, vaikka päälle etsiytyisikin tällaista peruskauraa. Nautin suunnattomasti asukokonaisuuden suunittelusta. Oikein odotan, milloin on taas tilaisuus, johon saa ”pukeutua”. Vielä kun olisi enemmän tarjontaa kaapissa(niin ja rahaa hankkia niitä). Esimerkiksi asusteita tarvitsisin roppakaupalla enemmän. Koruja, hattuja jne…

Janin isän tulevat syntymäpäivät aiheuttavat päänvaivaa. Kyseessä on kuuskymppiset, eli vähän isommat bileet on tiedossa. Loistava tilausuus kehitellä joku ihana asukokonaisuus. Niinhän sitä luulisi. Mutta. Asukoodi on vapaa-ajan asu. Tiedossa on saunomista, uimista ja rentoa hengailua. Pikkumustassa voisin näyttää tässä seurueessa jokseenkin ylipukeutuneelta. Siispä, täytyy suhtautua tähän haasteena. Saa nähdä miten käy.

Eilinen ilta menikin sitten ihan kotona rentoutuen. Tehtiin pitsaa, ja nautiskeltiin hiukan viintä. Vaihtelun vuoksi ostimme Italialaista Nero Riserva-punkkua. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolimakea, kirsikkainen, kevyen vaniljainen, kuuluu Alkon kuvaus.

Viini tuntui kevyeltä, erittäin pehmeältä, ja hiukan marjaisalta. Yleensä annan punaviinin hapettua aikansa, ennen nauttimista. Tämä viini ei kuitenkaan kaivannut sitä, vaan maistui heti kaadon jälkeen. Suosittelen maistamaan, jollet ole hyvin vahvojen viinien ystävä. Sopii pitsan, pastan, kanan, kalkkunan ja porsaan kaveriksi.

Ihan huippua, nyt on aikaa syventyä muiden blogeihin. Sitten lenkille, ja saunaan. Viikonloppu taitaa kulua rennoissa merkeissä.

Ansku

Style steel

Marc Jacobsin mallisto hämmästytti ensi vilkaisulla erikoisuudellaan. Kuitenkin eräs yksityiskohta kiinnitti huomioni positiivisella tavalla. Alla olevassa kuvassa näkyvä, hartoita lämmittävä neulos näyttää aika hauskalta.

Lähdin soveltamaan ideaa omalla tavallani. Harmaa, pehmeästä langasta neulottu tuubimainen kaulaliinani on juuri sopivan leveä, jotta sain pujotettua sen kaulan sijasta alemmas, hartiatasolle. Haalean vaaleansininen takki tuo asuun söpöyttä, mutta samalla toisaalta myös raikkautta.

Jottei koko homma mene ihan pastelliseksi höpsötykseksi, tarvitaan tietenkin vähän särmikkyyttä. Mikäpä muukaan sitä paremmin toisi kuin musta nahka, minun tapauksessani ajohanskat ja saapikkaat. Toki täytyy myöntää että enemmän nuo asusteeni taitavat olla muovia, kuin nahkaa. Palkankorotusta ja laadukkaita asusteita odotellessa 😉

                        Kertokaahan mielipidettä asusta, ja siitä iskeekö Marc Jacobsin erikoinen meininki?

Aiemmassa postauksessa epäilin, että tämän viikon työvuorot tulevat puristamaan mehut tästä mimmistä. Niin tosiaankin sitten kävi. Nukahdin tänään joogaan. Vaikken kyllä usko olevani ensimmäinen, enkä viimeinenkään kenelle näin käy, kuulostaa se silti vähän hassulta. Tosin, ei yhtä hassulta kuin kaksi isoa pierua kesken dynaamisen jooga-asanan.

Onneksi viikko alkaa olla loppusuoralla, ja huominen päiväkin kuluu koulutuksessa. Viikonlopun suunitelmatkin on ihan auki vielä. Helsingissä olisi blogitapaaminen, joka houkuttaisi ihan hirveästi. Mutta toisaalta lepääminenkin voisi olla ihan järkevää? Mitäs te teette?? Loistavia ideoita otetaan vastaan! 🙂

Mukavaa loppuviikkoa!

Ansku

Ensimmäinen kuva: Style.com

Miehen kaapilla, osa 2

Kauniin metsänvihreän sävyinen maastokuvioitu takki. Sellaisen minä tahtoisin. Olen kyllä kolunnut nettikauppoja, ja löytänyt mitä hienompia vaihtoehtoja. Mutta. Nyt täytyy pitää kukkaron nyörit tiukasti kiinni. Menoja on enemmän kuin tuloja, ja häätkin lähestyvät. Siispä, ei auta muu kuin suunnistaa taas kohti Janin vaatekaappia.

Haukuin tätä vihreää takkia puliukkotakiksi, ja olenpa yrittänyt tämän hävittääkin. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Sanojensa syöjä omikin takin itselleen. Vyö kuromaan muotoa tähän säkkiin, ja eikun menoksi!

Kyllä tänään tuli taas kiiteltyä tätä hauskaa ja rakasta harrastustani. Töissä oli ihan ultrahirveä päivä, ja olin ihan sairaan pahalla tuulella sieltä pois rynnätessä. Käytännössä koko Suomen sairaanhoitojärjestelmä sai kuulla kunniansa kotimatkalla. Asukuvia napsiessa alkoi työmurheet kuitenkin pikkuhiljaa kaikota, ja äskettäin muiden blogeja selatessa huomasin olevani jo ihan hyvällä tuulella.

Toiset nollaavat vetämällä pikku kännin, minä juttelen vaatteista. Bloggauksesta on kehittynyt iso osa arkeani, ja se piristää niin, etten enään osaisi ollakaan ilman. En toki haluaisikaan. Sitäpaitsi, tähän harrastukseen voin ottaa miehenikin mukaan. Kuntosalilla ja lenkillä joudun sensijaan käymään yksin. Tietenkin joogassa käymme yhdessä, mistä olen tosi iloinen. Mutta on sekin mukavaa, että voin iskeä kameran mieheni kouraan, ja hän mielellään räpsii muutamat kuvat.

Poikkesin muuten meikkivoideostoksillakin tänään. Sain muutama viikko sitten näytteen YSL:lta. Uusi meikkivoide, Le teint touche éclat, tuntui mukavalta, ja muistaakseni kestävältäkin. Vaikka edellinen meikkivoiteeni oli hyvä, en malttanut olla ostamatta tätä, ihan vaihtelun vuoksi. Testailen, ja kerron teille sitten mielipiteeni. Mikäs muuten on sinun lempparimeikkivoiteesi ja miksi? Oma suosikkini on ollut Chanelin mat lumiere. Kestävä, helposti levittyvä, tarpeeksi peittävä mutta melko kevyt. Ja riitoisa. Siinä perustelut. Ainoa miinus tulee siitä, että se tuntui kerääntyvän silmien ympärillä oleviin pienen pieniin juonteisiin.

 Tsemppiä sadekeleihin! 🙂 Lenkille ja saunaan!

Ansku

Rainy day

Ahh. Takanapäin alkaa olla vapaa, rentouttava viikonloppu. Parhautta herätä sunnuntaina virkeänä kunnon yöunien jälkeen ja painua salille rehkimään. No okei, totta tässä oli vain se, että painuin salille. En herännyt virkeänä, kun kello tänäaamuna soi kymmeneltä. Olisin voinut nukkua piiiitkälle iltapäivään. Kiva kuitenkin että tuli kömmittyä peiton alta, olisi jäänyt kunnon jalkatreenin jälkeinen vapina ja ihana fiilis kokematta 😉

Meilläpäin satoi vettä, kaatamalla. Ystäväni kanssa kuitenkin uhmasimme tuulta ja sadetta ja kävelimme lenkin. Olin ihan sen tarpeessakin. Lauantai meni mässäillessä, ja kärsin vieläkin järkyttävästä hiilariähkystä. Yök. Croisantteja, patonkia, lämpimiä voileipiä, lasagnea…

Iltapäivällä sain kuin sainkin Janinkin ulkoilemaan, ja otettiin kamera matkaan mukaan. Taisi olla virhe. Kamera imaisi vettä sisuksiinsa, ja kuvista tuli ihan huuruisia. Mahtaneekohan tuo toipua… Peukut pystyyn!

Pakko muuten järkyttää teitä Demin toilailuilla. Koiraparka oli niin innoissaan raunioista, että se juoksi allaolevassa kuvassa näkyvät rappuset ylös. Komensin sitä takaisinpäin, ja se pöhkö jotenkin hämmentyi eikä tajunnut tulla samaa kautta takaisin. Arvaatkin varmaan: Se HYPPÄSI! Ei onneksi ylhäältä asti, mutta puolesta välistä kuitenkin. Voi morjens, jos se olisi satuttanut itsensä. Olisin saanut syyttää vain itseäni, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi ollut. Hitsi mikä hurtta, huh! 😀

Mitäs muuten sanotte pipostani? Mää tykkään. Kiva väriläiskä, ja ihana siksikin, että meidän äippä on sen neulonut. Jokos on teidän pipot ja muut päähineet kaivettu kesävarastoista esiin? Pitäisikin muuten pikkuhiljaa etsiä loputkin talviroinat pahvilaatikoista, ja viedä baltsut ja kesätakit talteen. Nyyh. Mutta minkäs teet. Täytyy vaan naatiskella näistä pipoista ja muista syksyn ja talven asusteista. Kivojahan ne on. Niin ja tämä sade. Love it. Jeah, right…Ei vaan, ei se oikeasti suuremmin haittaa. Kameran puolesta vaan meni naama mutruun.

Maanataina alkaa taas työnteko. Iltavuoroa pukkaa. Sitten aamu, ilta, aamu ja aamu. Voin kertoa, että aika väsy tulen olemaan. Onneksi perjantaina ei tarvitse mennä työpaikalle. Koulutuspäivä, ja saa nukkua tunnin pidempään kuin normaalisti. Jei! Mukava alku viikonlopulle. Täytyy kai kuitenkin hoitaa työviikko alta pois, ennenkuin intoilen jo seuraavasta viikonlopusta 😀

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ansku

Blogibileet

Kyllä se kuulkaa vaan on niin, että yövuoro puristaa ihmisestä mehut. Osallistuin eilen Iinan järkkäilemiin blogibileisiin, neljän tunnin unien jälkeen. Enpä olisi arvannut kuinka ryde sitä voikaan olla. Sosiaalisuuteni väheni puolella, mikä on tietenkin harmi tällaisissa kemuissa. Muistan joskus vuosia sitten, kuinka puksuttelin junalla yövuoron jälkeen, TUNNIN nukkuneena Katso-lehden muuttumisleikkiin. Ja hyvin jaksoi. Nämä on kai taas näitä ikävuosien tuomia iloja. Tarvitsen 12 tuntia unta, ja sitten olen virkeä. Olen tainnut taantua vauvaikäisten tasolle? Vaikka kuulemma kaksseiska on niiiiin nuori. No, riippuu mihin vertaa.

Jokatapauksessa. Pääsin perille ja hauskaa oli. Plussaa järkkääjille paljosta skumpasta, ja varsinkin siitä superihanasta vaaleanpunaisesta herkkujuomasta jota töräyttelitte sodastreamilla. Nam, se oli kuin limua.

Oli tosi hauska tavata Iina, Aino, Jonna ja Veera ihan livenä. Vaikka jotain heistä tiedänkin blogiensa perusteella, ja kasvotkin on tutut, oli mukava saada vielä äänikin näille kasvoille ja jutuille. Kiva oli tavata muitakin bloggaajia. Vaikka mulla onkin ihan maailman parhaat ystävät blogimaailman ulkopuolella, on tämä kuitenkin niin oma juttunsa. Tänne voin oksentaa kaiken vaatteisiin ja kenkiin liittyvän, eikä tarvitse kiusata näillä asioilla ystäviä, ja varsinkaan Jania ihan liiallisuuksiin asti.

Liiallisuudesta puheenollen… Koin eilen nolouden multihuipentuman, kun tulin kotiin. Ostin nämä kuvissakin näkyvät housut tällä viikolla, ja vetäisin ne eilen vähän unenpöpperössä jalkaani. Illalla, kotona housuja riisuessa ihmettelin valkoista lipuketta housuissani. Voi sitä nolouden määrää, kun tajusin etten ollut poistanut hintalappua housuista. Sielä se roikkui housujen takapuolella. En tiedä onko se ollut ulko- vai sisäpuolella kun olen mennä viuhtonut pitkin Helsinkiä. Voi hyvää päivää, sanon vaan 😀 Naamataulu punastuneena leikkasin hintalapun pois, mieheni hohottaessa vieressä.

Nyt kun aiheeseen päästiin, lisäänpä tähän kuvan vielä Tiivipossusta. Teletappien serkusta, joka vaan ei ole ennen kehdannut liikkua ihmisten ilmoilla. Tämä haalarimeininki ei tosiaan ole mun juttu. En koskaan, ikinä liikahtaisi tässä potkupuvussa ulkona, tämä jääköön viimeiseksi kerraksi kun minut tässä telepossutappiasussa näette 😀

Onneksi Asta näytti ihan yhtä hupaisalta. Olihan sun nimi Asta, vai täytyykö mun taas nolostua? 😉 Oli tosi hauska tavata. Laita mulle jooko kommenttia jos piipahdat täälä, tahtoisin päästä sun blogiisi. Niin ja hei, tsemppiä raksamiesten kanssa!

Hauskaa viikonloppua!

Ansku

Miehen kaapilla

Joskus tulee fiilis, ettei oman vaatekaapin tarjonta vaan riitä. Jos ei oteta huomioon sitä tosiasiaa, että se fiilis on läsnä melkeinpä aina, voin ilmoittaa että tänään tunne oli taas vahvasti läsnä. Sitäpaitsi komerostani puuttuu yhtä ajankohtaista väriä. Sähkönsinistä. Miehen kaapille siis, mars. Tulos on tässä.

Muut asun palaset (thank god) löytyivät omasta takaa. Neitsytmatkalleen pääsivät uutukaiset popot, jotka vähän aikaa sitten tilasin. Päästin hapsulaukkuni talviunille, mutta korvasinkin sen ovelasti näillä kengillä.

Meillä on ollut töissä taas vähän raskaampaa, ja olen ollut aika pahalla tuulella. Tämäkin päivä alkoi nihkeästi, mutta kas, puolilta päivin siihen tuli muutos! Osallistuin MouMoun järkkäämään kilpailuun ja voitin pääsyn bileisiin perjantaina. Aiika mahtia! Me happy 🙂 Nyt aion tuijottaa iltavuoron päätteeksi KiinteistöKaisaa. Loistava rentoutumiskeino.

Mukavata viikon jatkoa!

Ansku

Fur vest

Toppa- ja karvaliivit kuuluvat siihen vaatekategoriaan, joita en oikein muista käyttää. Syksy on loistava vuodenaika kaivaa nämä vähän epäkäytännöllisetkin vaatekappaleet kesäsäilöstä. Viileiden ilmojen innoittamana sen teinkin, ja yhdistin mihinkäs muuhunkaan kuin uusiin bikerbootseihin. Joista btw, tykkään toosi paljon.

Samoin kuin muuten noista, ”jo niin nähdyistä” viininpunaista housuista ja laukustakin. Ei kai teitä ihan vielä kyllästytä viininpunainen väri? Itse olen edelleen syvästi rakastunut tähän kauniiseen punaiseen.

Nyt kun näistä vaatejutuista tuli taas puhe, pistäkäähän kommenttilootaan hyviä blogivinkkejä. Ainoa kriteeri on se, että blogissa pitäisi olla usein selkeitä asukuvia. Aina kun mahdollista, käyn kurkkimassa useita blogeja, mutta tällähetkellä kaipaan lisää luettavaa. Useimmiten päivän ruokakauppaostokset + kuvat niistä eivät kiinnosta, eivätkä oikeastaan Nellyn uutuudetkaan. Käyn kyseisillä sivuilla niin usein että tiedän ne muutenkin 😉 Kriteereihin muuten lisäisin vielä sen, että ihan perus preppytyyli ei pelkiltään nappaa. Eli tosi basic asublogit kannattaa jättää linkkaamatta. Vastapalveluksena paljastan teille uuden blogituttavuuteni, johon toki moni on saattanut jo tutustuakin: Searching for little black dress. Kurkatkaa 🙂

Mennäänkin sitten vielä mukavasti aasinsiltaa pitkin toiseen asiaan, jota olen miettinyt. Tahtoisin kuulla muidenkin mielipiteen asiasta. Uusia blogeja etsiessäni, puikkelehdin joskus hämmästyttävässäkin blogimaailmassa ja poikkean usein tutuilta, lemppariblogeiltani muihinkin blogeihin. Aika usein törmään kahteen asiaan. Blogin kirjoittaja rukoilee lukijoilta postausideoita, koska ”ei vaan keksi just nyt mitään”. Toinen ihmettelyn aiheeni on se, että blogin kirjoittaja jollainlailla tuntuu syyllistävän lukijaansa kirjoittamalla vaikkapa kuinka tosi tylsä on kirjoittaa kun kukaan ei tunnu lukevan, eikä kommentoivan. Ymmärrän täysin tunteen, en kuitenkaan syyllistävää kirjoitustyyliä. Poistunkin tällasilta sivuilta yleensä hyvin pikaisesti. Törmäättekö te muut vastaaviin? Mitä ajatuksia ne teissä herättävät?

Ensimmäinen tunne, joka yleensä nousee pintaan lukiessani jonkun toivovan postausideoita muilta, on ärsytys. Miksi kirjoittaa blogia jos tuntuu ettei ole kertakaikkiaan mitän asiaa? Edes valokuvan muodossa? Minä olen pitänyt kolme blogitaukoa, inspiraation ollessa kateissa. En koe kirjoittavani siksi että oletan jonkun rakastavan kirjoittamistani niin syvästi, että on valmis heittämään omat idensa kehiin, kunhan minä kirjoitan edes jotain. Ideoita saa laittaa tietenkin, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan lähtisi niitä kyselemään. En myöskään halua kokea syyllisyyttä siitä, etten ole käynyt jonkun blogissa lukemassa asioita, jotka eivät kosketa tai kertakaikkiaan kiinnosta minua.

Tunnelmmallista loppuviikkoa! 🙂

Ansku

Uudet bootsit in action

Jaha, mukavaa viikonlopun alkua sitten vain! Oma viikonloppuni loppui juuri, ja työputki alkaa tänään, kevyesti kymmenen tunnin duunipäivällä. Ehdin pikaisesti heittää morot, ja sitten onkin jo huristeltava työpaikalle päin.

Bikerbootsien tilauksesta asti on mielessäni siintänyt visio asukokonaisuudesta. Halusin vähän rouheille popoille hyvän vastakohdan romanttisesta puserosta ja kaulakorusta, sekä asiallisesta kauluspaidasta- joka tosin ei ole asiallisuutta nähnytkään renttumaisen ryppyisenä. Alunperin suunitelmaani kuului myös tekonahkalegginsit, mutta koska valkoinen pusero ei veny tarpeeksi alas, jätin idean toteuttamatta. Legginsit ovat auttamatta liian ohutta matskua, jotta antaisin takapuoleni näkyä niihin verhoiltuna. Kuvittelen tämän olevan kaikkien yhteinen etu.

Mitäs sanot saappaista? Ulkonäöltään ovat niin täydelliset kuin kuvittelinkin niiden olevan, mutta pakko todeta materiaalin olevan ennemmän muovinen kuin osasin odottaa. Tässä tapauksessa käänsin asian kuitenkin positiiviseksi. Voin lompsutella näillä syksyn sateissa, eivätkä ne mene pilalle!

Viettäkää mukava viikonloppu!

Ansku

My overknee boots

Voikohan päivä alkaa paremmin kuin minulla tänään? Aamutee ystävän kanssa höpötellen… Kenkien hakua potista… Uusien UGG:ien sovittelua… Aijai, aamupäivä minun makuuni. Puhutaan siis kengistä enemmänkin!

Kengissä on tänä syksynä jälleen valinnanvaraa. Mm. korkeavartiset, overknee bootsit vilahtelevat syksyn tullen taas katukuvassa. Tämä saa minut iloiseksi, kyseiset saappaat ovat nimittäin erittäin mageet. Tässä muutamat yksilöt jotka löydät nettikaupoista nyt.

Ensimmäiset, ruskeat matalapohjaiset saappaat löydät Brandokselta, kun taas punaiset ja mustat Heppolta, samoin kun vähän erilaiset, hellyyttävän pehmoiset vaaleanruskeat saappaatkin.

Overknee saappaat näyttäytyvät useimpien ihmisten mielessä hiukan kyseenalaisina jalkineina, mutta oikein yhdistettynä ne ovat ihan tavalliset saappaat. Minihameeseen, pikkuruiseen toppiin, kiharapehkoon ja näyttävään meikkiin en tohtisi näitä saapikkaita yhdistää. 

Eilinen oli sadepäivä. Toisinsanoen loistava päivä pukeutua saappaisiin. Halusin yhdistää nahkaa imitoiviin legginseihini ylipolvensaappaat. Kaveriksi nämä melko huomiota herättävät vaatteet kaipasivat jonkin hyvän vastakohdan. Pehmoinen, neutraalinvärinen neule sopi kuin nenä päähän, ja näin asu on sopivan lämminkin.

Kaiken kruunasi neutraali, lähes meikitön naamataulu. Joka oli käytännöllinen muuten senkin suhteen, että olin menossa kosmetologille ihonpuhdistukseen.  

                                      Miltä näyttää asu, ja onko saappaat liian rajut makuusi?

Täytyy palata vielä hiukan edelliseen tekstiini. Kiitän teitä kommentteja laittaneita ihanuuksia sydämeni pohjasta. Tuntui erittäin hyvältä saada kauniisti kirjoitettuja tsemppiviestejä, varsinkin kun mietin pitkään, kirjoitanko koko asiasta. Kiitos siis teille, piristitte päivääni suunnattoman paljon! Nämä ovat juuri näitä bloggailun parhaita puolia ❤

Mukavaa päivää teille kaikille muruille!

Ansku