Paras paikka vuosipäivän viettoon

Kyllähän se niin on, että vuosipäivän viettoon kuuluu myös romantiikka ja kuohuviini, vaikka päivää muuten viettäisikin muissa aktiviteeteissa ja harrastuksissa. Kirjoitin taannoin minun ja Janin vuosipäivän vietosta treenihengessä, kun testasimme kuntomme ensimmäistä kertaa järjestetyssä Treenipäivässä. Se olikin oikein oivallinen tapa juhlia yhdessä vietettyjä vuosia, mutta myönnettävä on, että sen jälkeen me hiukan herkuttelimme, hemmottelimme toisiamme ja kippistimme kuohuvalla kun siirryimme pois pelipaikoilta hotellille.

Majoituimme Helsingin Original Sokos Hotel Vaakunaan. Ystävällisen vastaanoton jälkeen löysimme itsemme kauniista, ja ahh niin valoisasta kaksi tilaa käsittävästä kulmahuoneistosta, johon kuului myös sauna. Voin kertoa, että oli aika ihanaa korkata kuohuviini, istahtaa leveälle ikkunalaudalle, muiskaista pusu toiselle ja ihailla maisemaa. Rakastan Helsinkiä. Pidän siitä joka vuosi enemmän ja enemmän. Samaa ajattelin miehestänikin. 

Skumpan ja maiseman kanssa maistui raakamuffini, mutta eihän se kauaa nälkää loitolla pitänyt. Vaikka valkeassa kylpytakissa oli ihana hengata, ei siinä kehdannut illalliselle lähteä. Vedin oikein korkokengät cooperin jäljiltä väsyneisiin jalkoihini, mutta vain, koska matka ravintolaan oli lyhyt. 

Hotellin yhteydessä on loistoravintola, Loiste nimeltään. Sen terassi tarjoaa muikeat näköalat, raikkaan ilman ja upeat puitteet vaikka Afterworkille. Meidän valkkarilasillisemme tosin nautittiin aftertraining-hengessä. Ei huono sekään. 

Tuona viikonloppuna Kasasen pariskunta herkutteli oikein huolella. Oli alkupalaa, pääruokaa ja tietenkin jälkkäriä. Jani testasi valmiin lihamenun ja kehui vuolaasti. Kanafilee-pinaattirulla, pippuripihvi sekä jogurtti-mansikkakakku olivat kuulemma suussasulavia. Eikä varmasti yhtään huonommaksi jäänyt meikäläisen katkarapucocktail, katajanmarjamarinoitu poropaisti sekä suklaa-kookoskakku. 

Vasta siinä vaiheessa kun aurinko jo painui talojen taa, ja parhaimpiinsa pukeutuneet muut ravintolan asiakkaat lähtivät jatkamaan iltaa, me laskeuduimme hissillä omaan kerrokseemme. Vatsat pullollaan ja tyytyväisenä oli ihana kellahtaa pehmoiseen sänkyyn. Kurkkia välillä isoista ikkunoista muun maan menoa, ja keskittyä sitten taas leffaan. 

Sunnuntaiaamu alkoi aurinkoisesti. Heiluttelin varpaitani ja pohdin joko jaksaisi lähteä aamupalalle. Silloin, kun vielä söin kahmalokaupalla croisantteja, oli hotelliaamiainen parasta mitä tiesin. Nyt, kun croisanttien mussuttaminen on jäänyt vähemmälle, on hotelliaamiainen edelleen parasta mitä tiedän. Varsinkin, jos tarjolla on kalaa, juustoja, leikkeleitä, vihanneksia, munakasta sekä luonnonjogurttia – vihreää teetä unohtamatta. 

Jo kahtena syksynä peräkkäin Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki on majoittanut meidät vuosipäivänämme. Ei olisi lainkaan pöllömpää vaikka tästä kehittyisi perinne. Katsotaan, mitä ensi syksy tuo tullessaan. Kiitos Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsinki sekä Ravintola Loiste. Ootte ihanoita. 

Yhteistyössä Original Sokos Hotel Vaakuna, Helsingin kanssa

Paluu arkeen

Lauantain illallis-asu

Minun viikonloppuuni kuului kaivattua yhdessäoloa perheen kanssa minireissulla naapurimaassa. Voi miten olenkaan ikävöinyt noita hetkiä, joita sattuu eteen yleensä lähinnä synttäreinä ja jouluisin, jos silloinkaan. Tarkoitukseni on kirjoittaa Viron viikonloppureissusta enemmänkin, mutta nyt tulin vinkkaamaan vain, että elossa ollaan ja hyvissä voimissa. Vaikka arki pääsikin yllättämään pahemman kerran. 

Maanantai, minkä teitkään. Kiire tuli totuttuun tapaan, niinkuin jo Snapchatissakin manailin. Hoppu jatkui töissäkin, ja nyt iltavuoron jälkeen jalat ovat ihan makaronia. Huomena pitäisi olla lyhyt vuoro. Nukun ehkä päiväunet sen jälkeen, ja otan sitten sunnaksi kuntosalin. Jalkatreeniä tiedossa. Mutta nyt menen suihkuun ja sitten syön illallisen sängyssä. Katson ehkä Vallan linnakkeen. 

Hyvää yötä!

Hyvinvointi-inspiraatio: Brädi

Juoksin joskus aamuisin pitkiä lenkkejä, ja puolivälissä saattoi tuntui, että voimat loppuu. Että happi loppuu. Silloin laitoin soimaan Brädin biisin Happee, ja energia alkoi taas virrata kuulokkeista väsyneisiin jalkoihin. Energiaa löytyy biisin lisäksi sen esittäjästäkin, liikunnallisesta pitkän linjan räppäristä, Brädistä.

Esitin Brädille kaksitoista hyvinvointiin liittyvää kysymystä:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi tarkoittaa mulle sitä, että mun on hyvä olla itseni kanssa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sitä, että on onnellinen ja jaksaa painaa artistin haastavassa arjessa, ja siviilipuolella olla hyvä kumppani ja ystävä läheisille. Hyvinvointi on ehdottoman tärkeä juttu, olen itse itseni työkalu ja instrumentti, huonosti voiva räppäri ei tee hyviä biisejä, eikä vedä hyviä keikkoja.

2 Miten liikut, ja kuinka usein?

Olen aina ollut liikunnallinen. Olen pelannut tosissani niin koripalloa, jääkiekkoa, kuin jalkapalloakin, ja kaikki ovat edelleen mukana harrastetasolla. Palloilun lisäksi pyrin tekemään ainakin 3-4 kuntosalitreeniä ja pari lenkkiä viikossa.

3 Miten sovitat yhteen liikunnan ja keikka-elämän?

Liikunta on hyvin tärkeä keikka-elämää tasapainottava tekijä mulle. Kotona ollessani teen jonkin urheilusuorituksen käytännössä joka päivä, ja pidemmille keikkarupeamille otan vähintään salikamat mukaan, jos reissussa on luppoaikaa tai siirtymäpäiviä tms. jolloin on aikaa treenata.

4 Minkälainen on suhteesi kehonhuoltoon?

Olen aina ollut superlaiska kehonhuoltaja. Kun on tullut enemmän kilsoja mittariin, olen huomannut, että on lähes pakko muistaa käydä hieronnassa, venytellä jne – muuten ei ukko enää palaudu. Edelleen on kyllä paljon skarpattavaa sillä saralla!

5 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Olen hyvin kaikkiruokainen ja yhtä suosikkia ylitse muiden on vaikea nimetä. Vaimoni on loistava kokki, ja nyt kun hyvään kotiruokaan on tottunut, olisi hirveää jos se otettaisiin multa pois! Kunnia kotiruualle!

6 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Nykyään noudatan melko puhdasta ruokavaliota, viikossa koetan pysytellä yhdessä ”herkkupäivässä” ja käytännössä herkuttelu tapahtuukin viikonlopun keikoilla, tai kotiinpalatessa yhteisenä sunnuntai-iltana vaimon kanssa. Aamupuurolla aloitan lähes joka päivä, sitten suosin ruokaisia salaatteja ja keittoja, rahkapohjaisia välipaloja jne. Mutta en missään tapauksessa ole millään orjallisella ”fitness” -ruokavaliolla, kyllä mä tykkään hirvittävästi vaikkapa herkullisesta burgerista, en vain mätä niitä joka päivä – enää…

7 Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Kyllä mä pääsääntöisesti yritän noudattaa ns. terveellistä linjaa, joten ylimääräiset rasvat ja liiat sokerit kuuluvat sinne herkkupäiville, eivät perus-ruokaympyrääni.

8 Suositko superfoodeja tai ravintolisiä? Miksi?

En ole mikään varsinainen superfood-intoilija, mutta tuttuja ovat nekin. Käytän niitä silloin tällöin normaalin ruokailun ohessa. Ravintolisiä käytän saliharjoittelun kyljessä, aika perusmeiningillä. Ennemmin kuitenkin luotan terveelliseen kunnon ruokaan, ja lisät ynnä muut ovat nimensä mukaisesti lisänä.

9 Miten rentoudut?

Rentoudun parhaiten kotisohvalla, suosikkisarjoja katsellen ja koiraa ja vaimoa rapsutellen, mutta myös poikien illoilla parhaiden frendien kanssa, taikka pleikkarilla NBA-peliä tahkoten. Myös penkkiurheilu rentouttaa, oman kotikaupunkini seurat ovat todella lähellä sydäntä ja yritän käydä matseissa aina kun vain ehdin.

10 Mikä on paheesi?

Mulla ei ole mielestäni mitään superpahaa pahetta. Mä en tupakoi, enkä käytä huumeita. Alkoholia käytän hyvästä syystä ja hyvällä jengillä, mutta olisi vaikea kuvitella itseäni korkkaamassa yksin kotona. Se on mulle sosiaalinen juttu. Kai Air Jordan -kenkien sairaalloinen keräily käy paheesta? Niihin mulla on varmasti maan kovin addiktio, haha!

11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Brädille?

Varsinaisessa teini-iässä mä elättelin aika täysillä haaveita urheilu-urasta, ja meno oli hyvin tervehenkistä urheilukiireiden vuoksi pitkään. Räppihommien startattua parinkympin korvilla meininki koveni aika lailla yökerhomaailman jne auettua meille, mutta meillä on aina ollut loppujenlopuksi fiksu jengi, enkä mä tietyllä tapaa muuttaisi mitään. Nykyjunnuille on meidän aikoihin verrattuna tarjolla todella paljon enemmän huumeita jne. ja asenne niitä kohtaan on hämmentävän suopea. Tämän hetken aloitteleville räppäreille haluaisin sanoa, että pitäkää selkä suorana ja nenä puhtaana. Kamapäissään se tie tähtiin ei ainakaan aukea.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Pitäkää itsenne kunnossa ja kaverista huolta, niin jaksatte pogoilla keikoilla mun kanssa! Nähdään, kun tuun teidän kaupunkiinne!

Lukuisten kotimaisten artistien kanssa yhteistyötä tehnyt sujuvasanainen rap-artisti keikkailee syksyllä ahkerasti ympäri Suomea. Löydät Brädin mm. Helsingistä, Savonlinnasta, Mikkelistä, Lahdesta sekä Turusta. Tarkemmat aikataulut, muut kaupungit ja lisätiedot löydät täältä(klik). Kysymys kuuluukin, milloin Hämeenlinna?

Kivaa viikonloppua ihmiset!

Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin,  Kaisan, Marian, Jarin, Sadun sekä Ainon mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

Surupuku?

Pukeutumisen suhteen värit olivat vahvasti mun juttu joskus taannoin. Ei sillä, kyllä minä väreistä edelleenkin pidän, mutta huomaan tällä hetkellä oloni olevan paljon kotoisampi maanläheisissä sävyissä ja turvallisessa mustassa. Luulen kaipaavani jonkinlaista suojavaatetta pahaa maailmaa vastaan, ja siksi kaivelen vaatekaapista beigejä tai harmaita neuleita, armeijanvihreää hametta ja turvallista mustaa nahkatakkia, perus farkuista puhumattakaan. Kokeilut ovat jääneet – ainakin toistaiseksi. Tästähän tulee mieleen ihan Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen biisi Surupuku, vaikken toki pelkkään mustaan pukeudukkaan. 

Jos oikeutta

Enemmän vain nähdä saan

Voin verhoutua

Vaikka lumenvalkeaan

Mutta jos maailma jatkaa

Pimeän matkan taivallusta

Ylläni on surupuku

Ja Surupuku on musta

Kuullaan seuraavan kerran huomenna, kun Hyvinvointi-inspiraatiosarja jatkuu. Vierailemassa on eräs charmantti räppäri. Kuka, se selviää huomenna. Viikonlopulle on tiedossa irtiottoa, kun lähdetään Viroon lillumaan kylpylässä, syömän hyvin, viettämään laatuaikaa perheen parissa ja tietenkin liikkumaan. En ole varma viitsinkö kantaa läppäriä mukana, joten saattaa olla että palaan linjoille sitten ensiviikolla. Katsotaan.

Mukavaa torstain jatkoa!

Kehitystä havaittavissa

Kun treeni kulkee, mielialakin paranee. Eilen työpäivän jälkeen väsytti, ja olo oli nuhjuinen. Suunnittelin kevyttä treeniä, kehoa kuunnellen. Mutta kas, ei tarvinnut. Siis tehdä kevyttä treeniä. Kehoa kuuntelin kyllä. Ja lämmittelyn jälkeen se sanoikin, että anna palaa vain. Minä annoin, ja sain lisätä painoja scott-penkkiin. Samoin ojentajatreeniin. Sivuolkapäätkin treenasin 4 kilon painoilla, vaikka kuva väittää muuta. Mutta kuva on jo viikkoja vanha, ja kehitystä tapahtunut siinäkin. 

Pt:n kanssa yhteistä matkaa on kuljettu nyt reilu kuukausi ja olen saanut paljon. Kiva oli myös huomata, että olen ollut oikeilla jäljillä jo ennen valmennuksen alkua, ja treeniliikkeitä piti hioa vain hiukan. Uusiakin liikkeitä on tehty, juuri sellaisia joita olisin halunnutkin ohjelmaan lisätä, mutten uskaltanut aloittaa niiden parissa yksin. Loukkaantumisia on ollut jo liikaa, ja nyt haluan keskittyä liikkumiseen sekä kehittymiseen, en potemiseen.

Valitettavasti potemisesta ei ole päästy kokonaan. Kuukausia vanha lonkkavaiva muistuttelee edelleen olemmassaolostaan. Kumma juttu, vaikka mitään ei löytynyt. Tosin, myönnän etten ole kovinkaan yllättynyt. Luottoni länsimaiseen lääketieteeseen on, noh, vaihteleva. Ehkä pitäisi poiketa osteopaatilla. Juoksemisesta ei oikein tule mitään, tai ainakaan kävelystä sen jälkeen. Taannoisen cooperintestin jälkeen askellus oli melkein mahdotonta ja hyvin kivuliasta, mutta pyöräily auttoi. 

Tänään tehtiin mäkivetoja. Oli kivaa. Viime kerrasta onkin jo aikaa – itseasiassa siihen juoksutreenit tyssäsivätkin – ja tuntui että askel kulki mukavasti. Odotettavissa on, että lonkka on huomenna aivan jumissa. Tälle päivälle on luvassa kuitenkin vielä jalkatreeniä kuntosalilla. Viikonloput liikunnat tapahtuvat muilla mailla, me nimittäin lähdetään isommalla porukalla Viroon kylpylämatkalle. En malta odottaa!

Energistä keskiviikon jatkoa!

Kolme hyvää

…randomtuotetta. Nyt täytyy vinkata teillekin nämä.

– Weledan* ihana suihkuvoide. En varsinaisesti ole koskaan ollut suihkusaippuoide suurkuluttaja, ja talvipakkasilla olen käyttänyt suihkuvoiteita lähinnä siksi, ettei ihoni rapisi likaveden mukana viemäriin. Tätä tuotetta sensijaan olen käyttänyt ihan omaksi ilokseni, vaikkei iho olekkaan vielä päässyt kuivahtamaan. Manteli-suihkuvoide tuoksuu jumalaisen herkulliselta mantelileivokselta, ja koostumus on suloisen pehmeää. Sanoinko jo että i-ha-na tuote? Ja hei, Weledan tuotteet eivät sisällä synteettisiä säilöntäaineita, väri- tai tuoksuaineita, tai parabeeneja, eikä ainesosia tai valmiita tuotteita ole testattu eläimillä. Tätä löydät esimerkiksi Ruohonjuuresta.

– Korvatulpat. Kyllä vain! Kaikki herkkäuniset mitä luultavimmin arvostavat kunnollisia korvatulppia esimerkiksi reissuissa. Minä hankin omani Ruotsista apteekista, kun olin valvonut edellisyön kuunnellen laivalla kännisten ihmisten mölinöitä. Seuraavana yönä en valvonut. Nämä olivat käytössä myös taannoisella Helsingin visiitillä, kun hotellihuoneeseen kantautui Helsingin keskustan mölyt ja karjahdukset. Eivät kantauneet sen jälkeen, kun tungin nämä korvakäytäviini. Ihan eri luokkaa kuin ne perinteiset keltaiset palikat, jotka eivät istu korviini mitenkään päin. En tiedä saako näitä Suomesta, mutta mikäli eksyt Ruotsissa apteekkiin, kaappaa mukaasi pussi jossa lukee: Öronproppar. Skyddat extra bra mot störande ljud. Toimii. Suomesta voi toki löytyä ihan yhtä hyviä.

– Yotuelin all in one-hammastahna*. Olen ihastunut. Vaikka hampaani kaipaisivatkin oikojan lisäksi myös valkaisua, ei runsas teenjuonti näy niin radikaalisti kun olen käyttänyt tätä. Jani jopa mainitsi hampaideni väristä jotain positiivista pari viikkoa sitten. En tahdo enään vaihtaa Pepsodentiin.

*saatu blogin kautta

Lisää liikuvuutta ja elastisuutta kroppaan

Torstaiaamuna löysin itseni keskeltä värikästä joukkoa, aivan Helsingin ytimestä, kun lähdin testaamaan putkirullausta monen muun aiheesta kiinnostuneen tavoin. Ollaan rullan kanssa vanhoja tuttuja – hommasin omani kun fysioterapeutti moista ihmepötkylää noin vuosi sitten suositteli selkävaivoja helpottamaan. Auttaa kuulemma hyvinkin moneen vaivaan: jos tuntuu ettei lihas kehity, se voi johtua kiristyneistä lihaskalvoista. Selän ja niskojen kiputilat hellittävät putkirullauksen ansiosta ja auttaapa rullailu myös palautumaan treenistä. Jotkut käyttävät putkirullaa myös lämmittelyyn ennen harjoitusta. Yksinkertaisesti, rullaus elvyttää lihaskalvoja, ja lisää niiden elastisuutta.

Monipuolinen kapistus, ja äärimmäisen oivallinen apu lihashuoltoon. Putkirulla ei korvaa kokonaan käsin tehtyä hierontaa, mutta sen avulla voin pidentää käyntien väliä, ja säästän rahaa. Tälle viikolle kehonhuoltoa siunaantui peräti kahdelle päivälle, kun ensin keskiviikkona rullailin pt:ni kanssa, ja sitten vielä torstaina Casallin tilaisuudessa.

Lisäksi tutustuin uuteen kapistukseen. Hierontapalloon. Siinäkin on sellainen väline, jonka hankintaa voin suositella sinulle siellä tietokoneen ruudun takana. Tai puhelimen. Tietokoneiden ja puhelinten käyttö kun tuntuu ranteissa. Hierontapallolla on näppärä pyöritellä ranteita – itse tunsin peräti pieniä sähköiskun tapaisia tuntemuksia, kun pyröttelin käsiä nystyräpallon avulla. Myös maastavedot ja ylätalja saavat kädet huutamaan hoosiannaa, joten tarpeeseen tuli.

Ja vielä yksi juttu. Ei luulisi, että hierontapallolla jalkapohjien pyörittelyn jälkeen kiristys takareisissä vähenee, mutta niin vain kävi. Runsaasti liikkuvien jalat joutuvat rasituksen kohteeksi – samoin paljon työkseen seisovien – ja hierontapallon pyörittely jalkapohjan alla rentouttaa, ja venyttää jalkapohjan lihaksia sekä kalvoja, ja helpottaa näin kireyksiä. Myös pakaroille pallo käy myös loistavasti, koska rulla ei pääse pureutumaan sinne yhtä hyvin. Oikein yllätyin miten jumpatissa oma peräni olikaan! Pakarahieronnan jälkeen takapuolen lihas tuntui jännästi ilmavalta.

Tänään en ehdi kehoani huoltaa, lähden tuotapikaa tekemään kymmenen tunnin työvuoroa, mutta huoltakaa te ketkä voitte. Kivaa sunnuntaita!

Näin ymmärrät miestäsi

Joskus meistä kaikista tuntuu varmasti äärimmäisen raskaalta yrittää kommunikoida oma puolison kanssa. Hänhän tuntuu olevan aiiivan eri planeetalta! Kuinka hienoa olisikaan ymmärtää häntä hiukan paremmin.

Hyviä uutisia. Se on ihan mahdollista. Varaa liput Riku Suokkaan Luolamies-esitykseen, ja maailmankuvasi avartuu räjähdysmäisesti. Sen lisäksi että show on hauska ja oikeasti viihdyttävä, se on, noh, informatiivinen. Ja hei, ensimmäinen esitys pitkään aikaan, jonka aikana en kaivannut kertaakaan kotiin.

Kirjoitin eilen fiiliksistäni, jotka eivät olleet kovinkaan korkealla. Ei oikeastaan edes tehnyt mieli lähteä kuuntelemaan stand uppia. Pelkäsin, että pahoitan mieleni entisestään. Onneksi kuitenkin lähdin. Nauroin reilu kaksituntisen esityksen aikana niin, että naurujooga jäisi kakkoseksi. Ja voi pojat, se teki hyvää!

Suosittelen tätä terapiamuotoa vahvasti. Niin mielialan parantamiseen, kuin parisuhdeterapiaksikin.

Tuntuu tältä

Istun tässä koneeni äärellä ja mietin mitä sanoisin. Miten voisin pukea sanoiksi olon, joka velloo vatsassa. Joka saa hartiat nousemaan korviin ja jättää hengityksen vähän liian pinnalliseksi. Olen maininnut varmasti täällä blogissanikin, että olen herkkä. Mutta erityisherkkyydestä tuskin olen kirjoittanut. Kuuluun kuitenkin siihen 15-20 prosentin joukkoon ihmisiä, joilla on tämä synnynnäinen, hermostollinen ominaisuus.

Nyt tämä piirteeni, maailman tilanne, sekä oma henkilökohtainen tilanteeni on tehnyt sen, että on paha olla. Olen itkenyt viime aikoina paljon. Olo on surullinen useammin kuin aikaisemmin, ja välillä tuntuu etten jaksa.

Olisi ehkä fiksua keskittyä kivoihin juttuihin, kirjoittaa vaikka luonnondeodoranttitestauksesta, mutta juuri nyt se tuntuisi teeskentelyltä. Aika moni asia tuntuu juuri nyt siltä. Siksi päätin kirjoittaa osan ajatuksistani. Kaikkea en voi, osa on sensuroitava.

Kuva Secret Wardrobe/Anna-Maria

Eilen oli koulupäivä, mutta ennen opiskelua tapasin ystävän. Oli ihana keskustella pitkään ja hartaasti kaikesta. Maailmasta, omasta tilanteesta ja tulevaisuudesta. Se teki hyvää, ja olo oli taas tarmokas, eikä lainkaan niin ahdistunut kuin hetkeä ennen. Tänään aloitin aamuni tutkimalla Ruotsin uutisia – se kun kuuluu koulutehtäviini. Pian ensimmäinen kyynel nousi silmäkulmaan, ja se sama, tuttu paha olo hiipi takaisin sisukaluihin.

Viimeisin työpäiväni oli hyvin raskas. En ole toipunut siitä, vaikka on menossa jo kolmas vapaapäivä sen jälkeen. On vaikea ajatella, että huomenna pitäisi herätä uuteen työpäivään, ja auttaa muita ihmisiä. Kuka auttaisi minua?

Tarvitsisin keinoja, joilla selviytyisin tästä toivottavasti lyhyestä ajanjaksosta, ilman että suljen itseni täysin yhteiskunnan ja maailman tilanteelta. Se, että suljen silmät ja pistän pään peiton alle auttaisi, mutta ei valitettavasti ole mahdollista.

Illalla lähden kuuntelemaan stand uppia. Toivottavasti se piristää. Ja kuka tietää, ehkä huominen tuo tullessaan hyviä uutisia.

Syksyä keittiöön

Tänä vuonna en ole lainkaan niin harmissani syksyn tulosta, kuin aikaisemmin olen ehkä ollut. Tälle syksylle mahtuu kaikenlaista mukavaa, eikä tieto siitä, että loka- marraskuu tuo tullessaan taas kostean pimeyden, tunnu juuri missään. Etsin äsken liinavaatekaapista syksynvärisen kaitaliinan piristämään keittiönpöytää, ja sytytin kynttilät. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Olen vähän huono muistamaan kynttilöitäni. Nautin kyllä niiden levollisesta, läpättävästä liikkeestä joka tuo tunnelmaa huoneeseen kuin huoneeseen, mutta en vain aina muista sytyttää niitä.

Tänään nautiskelin kynttilöistä tovin. Ja ihastelin myös kauniita ruusuja, jotka Jani eilen toi.

Syy siihen, miksi tulevien kuukausien pimeys ei ahdista, löytyy tammikuun suunnitelmista. Joku saattaa muistaakin sen synkkyyden, jota koin viime vuoden loppupuolella. Ahdisti ihan tosissaan, kun valoa ei juuri näkynyt, ja satoi, satoi, satoi vain. Lopulta teimme mieheni kanssa päätöksen, jota emme joutuneet katumaan. Varasimme Meksikon matkan, ja saimme kaivattua aurinkohoitoa mustan talven keskelle. Se matka ehkä pelasti mielenterveyteni.

Päätimme, etteivät välivuodet aurinkolomista sovi meille. Joka vuotinen perinteemmehän on ollut matkustaa johonkin mielenkiintoiseen, lämpimään kohteeseen. Koettuna on Intia, Filippiinit, Sri Lanka, Bali, Tansania sekä viimeisimpänä Meksiko. Yksi jokaiselle vuodelle, jonka olemme olleet yhdessä.

Tammikuussa lähdemme takaisin Väli-Amerikkaan, kun lennämme Panamaan. En malta odottaa! Tai ehkä maltankin. Aikahan kuluu kuin siivillä. Mielessä on nimittäin käynyt jo joulunviettokin. Asia ja ajankohta kerrallaan kuitenkin. Nautitaan nyt ensin kauniista, kuulakkaista syyspäivistä, ja mietitään joulujuttuja sitten myöhemmin.

Ihanaa viikkoa tyypit!

Ansku