PING Helsinki -festivaalit

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun viime vuonna PING jäi välistä. Mutta tänä vuonnapa olin messissä mukana. Ja siitä ihan megakiitollinen. Oli nimittäin huippua. 

MIKÄ PING?

Ping Helsinki on pohjoismaiden suurin sisältömarkkinoinnin festivaali. Se yhdistää viestintä- ja markkinointipäättäjät sekä sosiaalisen median sisällöntuottajat huikealla tavalla. On luentoa, vinkkejä, hyvää seuraa, hienot puitteet ja ruokaa sekä juomaa. Kippis!

AIKAINEN HERÄTYS JA KOKO PÄIVÄ OHJELMAA

Kello soi eilen laittoman aikaisin, mutta pääsin ylös hyvän, kutkuttelevan fiiliksen ansiosta. Päivästä tulisi niin kiva! 

Punaiset, kaksikerroksiset Hop on hop off -bussit kuljettivat festariseurueen Kirkkonummelle ja Långvik hotelliin. 

Vastaanotto oli aurinkoinen. Kaikesta huomasi että PING:in tekijät ovat tuottaneet tapahtuman sydämellä. Kaikki toimi, palvelu oli erinomaista, tilat tapahtuman luonteelle sopivat, tapaamiset näppärästi organisoitu, ja ruoka. No, se on sitten ihan oma lukunsa. Täydellistä. En ole koskaan syönyt näin hyviä ja laadukkaita ruokia tällaisissa suurtilaisuuksissa. Mykistävää. 

Päivään kuului inspiroivia puhujia (mm. Gerd Leonhard puhui digitalisaation tulevaisuuden näkymistä ja maalaili kuvia jopa kuolemattomuuteen saakka), tapaamisia, workshoppeja/luentoja, herkullisia hetkiä ja iltabileet. 

Kuva: Anna-Maria/Secret Wardrobe

HYVÄÄ SEURAA

Tällaisen koko päivän tapahtuman etuna on, että ei ole kiire. Aikataulu toki oli, mutta se oli kohtuullinen, ja ehdi nauttia ihmisten seurasta. Hitsi, että olikin hauskaa! llta jatkui pilkkuun saakka. Tuli kippisteltyä skumpalla, tanssittua pitkästä aikaa ja naurettua vatsa kipeäksi. 

Kesäiset leidit Ikean stailaamalla kuvauspisteellä

Kuva: Anna-Maria/Secret Wardrobe

LÅNGVIK CONGRESS WELLNESS HOTEL

Tämänkaltainen suurtapahtuma tarvitsee toimivat puitteet, jotta kokonaisuus ei jää vajaaksi. 

Tutustuin Långvikiin nyt ensimmäistä kertaa ja täytyy myöntää että ihastuin. Rakennuksessa on ihanat suuret ikkunat ja meren läheisyys on tietenkin aina plussaa. Tilat ovat avarat ja hyvällä maulla sisustetut. Hotellihuone oli viihtyisä ja sänkykin mukava. Iso tykkäys valtavalle takalle, joka sijaitsi ravintolan puolella. Näin jo sieluni silmin itseni katselemassa tulta yhdessä Janin kanssa, illan pimettyä. Ehkä grillailisin vaahtokarkkeja, tai miksei vaikka makkaraa soijanakkeja juhannuksena. 

Långvikissa on myös kylpyläosasto, mutta harmikseni se jäi katsastamatta. Sanon suoraan. Krapulani oli JÄÄ-TÄ-VÄ. 

Toivottavasti saan mahdollisuuden tutustua tähän mielenkiintoiseen paikkaan uudestaan vaikka pienellä viikonloppugetawaylla. Silloin voisi keskittyä hyvinvointiin ja testata kuntosali, faskia training ja pilates. Myös SUP-melonta kiinnostaa.

Kuva: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Lämmin kiitos PING Helsingin tekijöille. Olette aivan huippuja! Itsekin kaksi pientä blogitilaisuutta tuottaneena osaan arvostaa, kun asiat tehdään kunnolla.

Kiitos hauskalle seuralle, Anna-Maria, Iina, Nina, Veera, Mikko ja Essi. Aina yhtä mukavaa nähdä teitä ♥

Viikonlopun jatkoja ihmiset! Huomenna taas aikainen herätys. Kummipojan rippijuhlat, nääs.

Oletko jo lukenut nämä postaukset?

Blogisynttärit hyvinvointiteemalla (klik)
Blogitilaisuus Hämeenlinnassa (klik).

Festarihumussa

Kesä. Se on varmasti ihmisen parasta aikaa. Olen todennut sen toki aiemminkin, mutta jotenkin tänä kesänä se on oikein korostunut. Siitäkin huolimatta, etten ole ollut edes lomalla vielä! Ihanat säät, ystävät, menot ja meiningit ovat syypäitä tähän onnelliseen tilanteeseen. Tämäkin viikonloppu on ollut aivan suurenmoinen, mutta palataan siihen vähän myöhemmin. Nyt haluaisin nimittäin avata kuva-arkistoani viime viikonlopulta.

Kuvittele tanssivasi auringonpaisteessa ystäviesi kanssa, kun edessäsi suurella lavalla huomion vangitseva artisti pistää parastaan. Laulat äänesi käheäksi, ja istahdat sitten viltille maistelemaan piknikeväitä. Myöhemmin olutteltassa, iloisten ihmisten ympäröimänä, nostat huurteisen huulillesi. Kippistät kavereiden kanssa hyvälle päätökselle tulla ensi vuonna uudestaan. Kuvittele kaikki tämä hauskuus satumaisen kauniilla paikalla, keskiaikaisen linnan juurella, kimmeltävän veden äärellä.

Kiteytinkin tähän oikeastaan aika mukavasti viimeviikkoiset festarit Hämeenlinnassa.

Wanaja Festivaalit on järjestetty Linnan puistossa jo vuodesta 2004. Itsekin olen juhlinut humussa jo monet kerrat, ja pääsyt todistamaan läheltä kuinka tapahtuma on kasvanut ja komistunut. Silloin joskus, oli kävijämääräkin vähäisempi, mutta fiilis, se on ollut aina sitäkin korkeammalla. Tänävuonna Wanaja Festival rikkoi kävijäennätyksensä kun 24 500 juhlijaa valtasi alueen.

Kuulostaa paljolta. Siitä huolimatta alueella ei ollut tungosta joka saisi ahtaanpaikankammoisen yskähtämään ahdistuneena, ellei sitten lavan edustaa lasketa. Sielä nimittäin oli porukkaa bändien vetäessä settejään, mutta missään vaiheessa en joutunut jonottamaan niin pitkään, että olisin ehtinyt siitä harmistua. Tämä on asia, jota arvostan. Olen ihminen, joka inhoaa ajan hukkaan heittämistä.

Festivaalit alkoivat jo perjantaina, mutta me aloitimme juhlinnan vasta lauantaina. Tässä hiukan tunnelmia:

Viimeisen kollaasin kuvat: Pasi Vähänen

Hei Wanaja Festival, tavataan taas ensivuonna, kiitos kivoista festereista!

Ansku

Yhteistyössä Wanaja Festivaalien kanssa

Kruununa kukkasia

Kun yhdistää kesäiset festivaalit sekä kukkaset, on lopputuloksena kukkaseppele. Tietenkin. Tai ehkä sittenkin festariseppele. Niin tai näin, vietin kuitenkin viime lauantaina äärettömän mukavia festareita Hämeenlinnassa, päässäni kaunein ja runsain seppele jonka olen kuunaan nähnyt. Katsokaapa vaikka:

Kun hain festarikruununi kukkakauppa Kaisan Kukasta, sain kuulla, että nyt on trendikästä sekoittaa kukkiin koruja. Niinpä minunkin, Alice in Wonderlandiksi nimetyssä kranssissani, kimmelsivät koristeet kuin pöllön silmät sulassasovussa orkidean ja gerberan kanssa. 

Kaisan Kukan miellyttävä floristi kertoi, että aluksi tarkoitus oli tehdä herkkä, perinteinen seppele. Mutta sitten se lähti. Vähän käsistä, taisi hän sanoa. Mutta minkäs teet, kun inspiraatio iskee. Silloin on toimittava, ja kuunneltava vaistojansa. Senhän me kaikki tiedämme. Silloinhan lopputulos voi olla jotain näin mielettömän upeaa. 

Toisaalta en lainkaan ihmettele innostusta ja kipinää. Jos minä työskentelisin niin kauniissa paikassa, kaiken sen väriloiston ja tuoksujen keskellä, olisin yhtä inspiraatiota. Olen varma siitä. Mutta niin, minä olenkin kukkaistyttö. Nautin niiden kauneudesta, runsaudesta, ja sitten taas toisena päivänä yksinkertaisuudesta. Rakastan saada kukkia lahjaksi, mutta rakastan yhtälailla antaa niitä. Voisin viettää puutarhoissa tunteja, vain kukkia ihaillen. 

Mitäs sanotte, tehdäänkö tästä päivästä kukkapäivä? Poiketaan kukkakaupassa, haistellaan, ihastellaan ja valitaan lopulta jokin ihana kukka. Ehkä kimppu tai ruukkuun istutettu. Asetetaan se joko omalle ikkunalaudalle tai ilahdutetaan sillä hyvää ystävää. Samalla voi laittaa tilaukseen oman ihanan kukkaseppeleen, tai vaikka jonkin muun suloisen kukkakoristeen kesän juhliin. Vain taivas on rajana, kun hyvä floristi päästetään irti. 

Kaunista päivää!

Ansku

P.s: Mikäli pyörit Facebookissa, käy ihastelmassa kukkaloistoa Kaisan Kukan Facebook-sivulla!


Yhteistyössä Kaisan Kukan kanssa. 

Wanaja

Jännä miten sitä vielä näin kolmenkympin korvillakaan ei ole oppinut, että on ihan mahdollista joutua sadekuuron keskelle festareilla. No, sain siitä muistutuksen viime perjantaina. Hiukan turhan optimistisena lähdin liikenteeseen sandaadeilla. Kyllä vaan. Sandaaleilla. Varauduin kunnon festarihirmuna myöskin kohtuullisen ohutkankaisella maiharitakilla, joka toimii sateen ilmaantuessa oivallisena sienenä, imien kaiken veden iteensä. Ja koska kaikenlaiset pitkähihaiset paidat ja muut turhakkeet jätin myös kotiin, sain kokea palelun ihanuuden. Ja minä sentään mietin asukokonaisuuttani ainakin puolituntia. Ei uskoisi.

Samantha Fox esiintyi Hämeenlinnalaisessa yökerhossa festaribändien lopetettua settinsä. Alkuperäiseen suunitelmaamme kuului käydä tsekkaamassa naisen esitys, ja jäädä siitä vielä vähän tanssimaankin. Siksi kannoin mukanani ihanat kultaiset lempparikorkkarini, joilla on ihmeen mukava kävellä siihen nähden että ne ovat huiman korkeat.

Valmistautumisen jälkeen hipsimme lähelle festarialuetta hyvissä ajoin iltapäivällä. Koska sateenvaara oli todellinen(voi miksi tajusin sen vasta paikanpäällä!?), teimme pienen piknikin sateen suojaan.
Fresitaa, croisantteja ja mansikoita. Nam! Poliisit eivät kylläkään arvostaneet paikkavalintaamme, vaan ajoivat meidät pois, kuin teinit konsanaan.

Aika meni kuin siivillä, ja sitten olikin jo kiirehdittävä lavan eteen. Jukka Poika soitti ensimmäisenä. Silloin paistoi vielä aurinko ja fiilis oli katossa.

Sitten se alkoi. Vesisade. Valitettavasti sain vedettyä sadetakin niskaani vasta keikan jälkeen, joten siinä vaiheessa kaikki vaatteet olivat jo aivan märät.

Kaikeksi onneksi kuitenkin minua järkevämpi ystäväni oli varautunut varavaatteilla. Sain hänen ihanan lämpimän ja paksun hupparinsa lainaan. Ilman sitä olisinkin nyt mitä luultavimmin keuhkokuumeen kourissa.

Niin tosiaan, mainitsin alkuperäisestä suunitelmastamme mennä katsomaan Samanta Foxia. Jotenkin siinä kävi kuitenkin niin, että kellon tullessa kymmenen, olin jo aivan rättipoikkiväsynyt.
Apis oli kuitenkin nähtävä joten sinnittelin siihen asti, onneksi. Hyvin vetivät, tykkäsin tositosi paljon. Keikan jälkeen painelin etunenässä taxitolpalle, väsy painoi kovasti.

Hiukan harmitti että olin koko alkuviikon tissutellut mökillä, muuten olisin varmaankin jaksanut vielä tanssiakkin. No, ensi vuonna sitten paremmalla onnella. Ja ehkä myös järjellä. Seuraavan kerran aion valmistautua paremmin:

1. Lepään, enkä hörpi alkoholia ennen festareita ainakaan viikkoon.
2. Laitan jalkaani vähintäänkin tennarit. Ehkä jopa kumisaappaat.
3. Puen päälleni takin joka ei toimi sienen tavoin, vaan ehkä jopa hylkii vettä. Otan silti mukaani myös sadetakin.
4. Puen pitkähihisen paidan päälleni, tai otan sellaisen ainakin mukaani.
Näillä mennään ensikerralla. Ni. 

Huomena on tiedossa hauska päivä. Jos vaan säätiedotuksiin sopii uskoa, pääsemme nauttimaan auringosta Suomenlinnassa. Jeij! Kauan kaivattu kesäretki starttaa, kun hyppäämme aamulla junaan.

Lenkkarit jalkaan, ja kohti metsäistä lenkkipolkua, näkemiin! 

Ansku

Möksällä

Voi hyvää päivää. Kävin viikonlopun mökkikuvia läpi(niitä vähäisiä joita tuli räpsittyä), ja eihän sielä ole julkaisukelpoisia kuvia käytännössä ollenkaan. Tässä kuitenkin nämä, jotka tänne uskallan laittaa 🙂

Lauantaina puolilta päivin ajelimme Luopioisiin, ja saareen kaverin mökille. Saunottiin ja grillattiin, ja suhautettiinpa veden yli Aitooseen ja Kirkastusjuhliinkin.

                                                                Odottelimme Festaribussia

Tulihan se, ja eikun matkaan! Voi jesta tätä kuvien laatua… 😀 Pakko muuten kehaista, minäkin näytin melko laadukkaalta. Lähdettiin liikkeelle melkein suoraan saunasta, joten tukka liiskassa ja meikittä mökkikuteissa tässä mennään.

                                                            Tässä koko komeudessani.

Ihan oikein kahta bändiäkin katseltiin. Tässä Haloo Helsinki. Veti muuten hyvän keikan. Nähtiin me myös Lauri Tähkä, mutta jotenkin tyypistä huokui mahtailevuus, joten häivyttiin.

                                                      Ja sitten veneellä takaisin mökille!

Hauska reissu oli. Hyvä loman lopetus. Eilen oli vielä vapaapäivä, mutta jo tänään kutsuu iltavuoro.
Joten, aamupala nassuun, ja töihin!

Palaillaan! Hauskaa viikkoa! 🙂

Ansku