Vielä Unawatunassa ollessamme varasimme paikallisen matkatoimiston (tms.) kautta safarin Yalan kansallispuistoon. Pakettiin kuului menopaluu matkat, majoitus, aamupala ja safarille liput. Neljän hengen reissu kustansi 41400 rupiaa. Euroina n. 263.
8.2 lähdimme kohti Tissamaharamaa. Matkaa oli noin 150 km. Majoituimme Tissa Lakeside Hotelliin. Alueeseen kuului varsinainen hotelli, ja erikseen ravintolarakennus sekä paritalotyyppinen ratkaisu jossa me oleskelimme.

Perussiisti paikka. Saimme kunnon moskiittoverkotkin. Muutama pikkuruinen ötökkä lepäili sängyllämme, mutta en huomannut puremajälkiä yön jäljiltä.
Suihku oli jokseenkin monimutkainen. Kolme suihkupäätä, joista yksi johti kuumavesisäiliöön. Yhdestä tuli siis vain kuuma, yhdestä kylmää ja siitä yhdestä en päässyt koskaan selvyyteen. Kun laitoin kaksi samaan aikaan päälle, selvisin ihan hyvin!

Meillä oli iltapäivä aikaa katsella ympäristöä. Nukkumaan piti mennä aikaisin, seuraavana aamuna oli oltava jo autossa hyvissä ajoin ennen auringon nousua.

Tässä joessa tapahtui paljon. Siinä kalastettiin ja siinä peseydyttiin. Siitä myös juotiin. Ei kuitenkaan riittänyt pokka kuvata itseään peseviä naisia ja miehiä, joten joudutte tyytymään tähän kuvaan.
Kävelymatkan päässä oli upea temppeli.

Lepakoita oli paljon.

Tämä oli onneksi ainoa minkä näimme päivällä, mutta illalla pelotti. Juttelimme terassilla pimeän tullen kaveripariskunnan kanssa, he olivat majoittuneet viereiseen huoneeseen. Lepakot kiisivät aivan neniemme edestä, ja niitä oli paljon. En ole koskaan ennen nähnyt niin paljon lepakoita, ja pelotti tosissaan että ne törmäävät ja puraisevat.
Nukuin huonosti yön. Johtui varmaankin täysikuusta. Kello 4 aamulla soi herätyskello.
Nappasimme hotellilta saamamme aamupalapakkauksen mukaamme, ja lähdimme kaahaamaan jeepillä kohti Yalaa. Oli aivan pimeää, ja tien reunoilla kulki paljon lehmiä. Ajoimme kovaa, ja tie oli mutkainen. Pelotti.
Mitä lähemmäs Yalaa pääsimme, sitä enemmän muitakin safarille lähtijöitä alkoi ilmaantua jeepeillään tielle. Kuin olisimme olleet rallikilpailuissa ilman turvavöitä ja muita turvallisuustekijöitä, autolla josta puuttuu jousitukset. Monta jeeppiä kaahaa pilkkopimeässä, lehmiä kulkee mutkaisella tiellä, vauhti on kova ja aina on pakko ohittaa. Huh, taas pelotti.
Jotenkin selvisimme kuitenkin perille.

Nautiskelimme aamupalaamme aurigonnousua odotellen autossa. Paikalle ilmaantui pienen pieniä koiran pentuja. Arvaatkin varmaan että suurin osa aamupalastani päätyi parempiin suihin. Mutta kun ne on niiin suloisia!
Vihdoin aurinko nousi, ja pääsimme matkaan. Ihan ensimmäiseksi näimme lintuja. Upeita riikinkukkoja, viidakkokanoja, erilaisia haikaroita…

Tiesitkö muuten että Riikinkukon ääni on kuin kissa naukuisi?
En minäkään tiennyt.


Vesipuhveleita näimme monta kertaa. Osa niistä oleskeli kaulaansa myöden vedessä, niinkuin kunnon vesipuhvelin kuuluukin.

Matkamme varrelle osui kolme apinalaumaa.

Nähtyämme ensimmäisen apinalauman, kuljettaja bongasi jotain tiellä.

Sehän oli krokotiilili. Vaanimassa peuroja jotka vaarasta tietämättä oleskelivat vain muutaman kymmenen metrin päässä.


Eräällä peuralaumalla oli juuri välienselvittely kesken kun saavuimme paikalle. Eivät olisi malttaneet lopettaa lainkaan.

Olin toivonut ja rukoillut että näkisimme norsuja. Onneksi satuimme kohdalle kun neljä kärsäeläintä vietti aamiaishetkeä. Harmillisesti norsuperhe lymyili sen verran tiheässä puskassa että koko lauma ei päätynyt kameran muistiin.

Ronsujen jälkeen kuvittelin että kaikki on jo nähty, ja loppumatka safaria menee leppoisasti erilaisia lintuja katsellen.
Mutta sitten, matkamme varrelle sattui kaksi leopardia! Ihan mieletöntä. Meillä oli todellakin onni matkassa. En ollut odottanut oikeasti yhdenkään näkemistä, mutta että kaksi! Siinä ne olivat 4-5 metrin päässä meistä. Eikä niillä ollut kiire pois silmiemme alta.

Toinen leopardi on ylläolevassa kuvassa näkyvän leopardin päällä.



Toinenkin leopardi tuli hetken kuluttua alas puusta, vilkutti hännällään hyvästit, ja katosi kasvillisuuteen. Wau! Isoja kissoja nuo.

Yalan kansallispuistossa on ilmeisesti ollut joskus ravintola. Nyt siitä on jäljellä vain tämä muistomerkki. Tsunami vei ravintolan mennessään.

Takaisin menomatkalla näimme vielä isoja varaaneja ja metsäsikoja. Mahtava reissu, ei voi muuta sanoa. Kiitos Yala!
Köröttelimme takaisin majapaikkaamme ja kävimme syömässä. Tarjoilijakin piti meitä onneikkaina nähtyämme niin paljon. Kuulemma vain karhuperhe jäi näkemättä.
Ruuan jälkeen otimme suunnaksi Tangallen. Paratiisimaisen kauniin paikan. Siitä lisää myöhemmin.
Ansku