Tyttöjen viikonloppu

Yhteistyössä Hotelli Tornin kanssa. 

Arjen luksus. Siinä kaksi tärkeää taikasanaa meille kaikille tavallisille tallaajille. Arjen luksus antaa energiaa jaksaa sitä ihanan tavallista kaurapuurontuoksuista arkea. Kaikkia niitä pyykkivuoria, jotka odottavat kodinhoitohuoneissa pesijäänsä. Tai niitä tylsiä tiski- ja imurointivuoroja, sateisista, pimeistä koiran ulkoilutusvuoroista puhumattakaan. Raskas työkin vaatii silloin tällöin veronsa. Olisihan se ihana saada vähän virtaa jotta jaksaa taas raahata kauppakasseja kotiin työpäivän päätteeksi. Jotta jaksaisi puuhastella keittiössä sinä ihanana, ystävällisenä, pullantuoksuisena äitinä joka haluaa olla.

Joskus on mahtavaa heittää vähän vapaalle, ottaa rennosti ja ladata akkuja. On ihana jättää siivoamiset ja ruuanlaitot muille ja  keskittyä vaikka vain pohtimaan minkälaisia vivahteita punaviinilasillisessa on. Kuinka hauskaa onkaan joskus purkaa stressiä shoppailemalla oikein urakalla, ja lepytellä sitten väsyneitä jalkojaan vaahtokylvyssä. Siirtyä siitä sitten jonkun muun petaamaan pehmeään vuoteeseen lukemaan kirjaa tai näkemään unia. Vai lähtisikö illalliselle ravintolaan, joka on vain muutamaa kerrosta alempana? Entäs sitten laatuaika ystävien kanssa? Ehkä parasta arjen luksusta, mitä minä tiedän.

Me halusimme Marin kanssa ilahduttaa yhteistä ystäväämme Hannaa tällaisella arjen luksuksella. Nappasimme naisen mukaamme ja lähdimme hurvittelemaan Helsinkiin. Hanna itse ehdotti yöpymistä Hotelli Tornissa, josta oli kuullut hyvää. Olen itsekin todennut Tornin mainioksi majoituspaikaksi, joten olin enemmän kuin tyytyväinen ehdotukseen. Tiesin, että Tornissa pääsee kokemaan juuri tätä arjen luksusta.

Aloitetaan pieni tarina tyttöjen viikonlopusta:

Eräänä lauantaiaamuna kolmessa kodissa kävi vilske, kun me naiset pakkasimme laukkujamme. Viime tingassa, tietenkin. Minä huomasin laukkukokoelmassani kriittisen puutteen. Juuri oikean kokoista laukkua ei vain löytynyt ja olo oli kuin Kultakutrilla. Päädyin pakkaamaan kihartimeni, kenkäni ja muut tuikitärkeät tarvikkeeni rinkkaan. Siis RINKAAN, jolla pärjäsin hienosti neljä viikkoa Filippiineillä. Nyt kyse oli kuitenkin vain noin 24:stä tunnista kotimaassa. No, ainakin kaikki tarpeellinen mahtui mukaan. Sehän se on pääasia.

Juna lähti vähän puolen päivän jälkeen kohti pääkaupunkiamme. Hyvässä seurassa junamatkakin menee nopeasti. Ei aikaakaan kun löysimme itsemme vilkkaalta mutta aurinkoiselta rautatieasemalta.
Puolityhjänäkin rinkka painaa kohtuullisesti. Siksi hotellimme sijainti ilahdutti. Hotelli Torni kun kohoaa aivan keskustasta, ja sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemasta. Viiden minuutin kuluttua olimme jo Tornin juurella. Astuimme sisään vanhaan, mutta kauniiseen hotelliin. Punaista mattoa pitkin, tietenkin.

Ystävällisen vastaanoton jälkeen nousimme viidenteen kerrokseen vanhaa aikaa henkivällä, tunnelmallisella häkkihissillä. Sitten pääsimme ihailemaan valoisaa huonettamme. Mari ja Hanna joutuivat odottelemaan hetken ovensuussa, kun napsin muutaman kuvan huoneesta. Bloggarin ystävän kohtalo 😉 Ei siinä onneksi kauaa mennyt, ja mimmit pääsivät tutkimaan huonetta paremmin.

Tornin huoneissa on kivoja yksityiskohtia, jotka saavat aikaan fiiliksen, että on tervetullut. Mm. pieni viesti siivoajalta, tassujalkainen amme ja kapselikahvinkeitin ilahduttivat. Pienilläkin jutuilla voi olla iso merkitys.

Vauhdikkaan aamun jäljiltä oli mukava lekotella hetki. Sihautimme siideritölkit auki. Nautiskelimme olostamme, rentouduimme leppoisasti jutustellen. 

Kahvikissamme Hanna haaveili kupillisesta kaffeeta ja ryhtyi keittopuuhiin. Onneksi kapselikahvinkeittimen ohje löytyi laatikosta. Ei se homma ihan heti putkeen mennyt. Kapseli hävisi koneen uumeniin ilman että yhtään tippaa kahvia valui kuppiin. Loppujen lopuksi homma lähti rullaamaan, ja näin sai nainen kahvinhimonsa tyydytettyä. Plussaa hotellille ropisee teenkeittimestä sekä vihreästä teelaadusta, joka löytyi tarjottimelta.

Tyttöjen iltaan kuuluu tietenkin kuohuviini. Onneksi Alko oli lähellä, eli kengät jalkaan ja menoksi. Stockmannin suklaavitriinit jotenkin jännästi vetivät puoleensa. Kuolasimme aikamme lasia, ja totesimme ettemme voi poistua ilman muutamaa herkkupalaa. Miksei meidän lähikaupassa ole tällaista tiskiä, vaikka siinä lihatiskin ohessa? 😉

Loppujenlopuksi maltoimme siirtyä tiskiltä kohti viinivalikoimia. Olihan ruuhkaa! Joku muukin taisi olla suuntamaassa viihteelle. Tarvittavat löytyivät ja mekin selvisimme jonosta ehjin nahoin. Ei muuta kuin skumppa kylmettymäään, ja naiset syömään sillä aikaa.

Päädyimme muutaman mutkan kautta Meksikolaiseen ravintolaan. Paikka pullisteli ihmismäärästä. Jotenkin, kuin ihmeen kaupalla onnistuimme nappamaan vapaan pöydän. Kerrankin oikean pöydän kohdalla, oikeaan aikaan. Ei sitten muuta kuin kilistelemään hauskalle illalle!

Uhosin ettei vatsani täyty kahdesta tortillalätystä. Voi miten väärässä olinkaan. Pötsi pullisteli pinkeyttään. Mutta niin pinkeänä se ei ollut, etteikö jälkiruoka olisi mahtunut. Omistan siitä jännän vatsan, että se ei koskaan ole liian täysinäinen jos on suklaakakkua lähettyvillä. Onko kenelläkään muulla samanlailla, poikkeuksellisesti toimivaa mahalaukkua?

Ruuan jälkeen verenkierto usein panottuu vatsan seudulle. Vaan ei meillä! Siitä piti Hanna huolen, ja pisti meidät jumppaamaan. Punnerruksia ja dippauksia, hiiop!

Sitten oli edessä yksi illan hauskin osuus: laittautuminen. Olipa mukava meikata, pukeutua ja kihartaa hiuksia, kun huoneessa oli hyvät peilit ja riittävä valaistus. Olisipa kotonakin… Jännä, miten usein on niin että laittautuminen on illassa joskus jopa parasta. Kaikessa rauhassa voi sutia väriä silmäluomiin, parantaa maailmaa, ja nautiskella erilaisia juomia. Pitäsiköhän joskus järjestää vanhat kunnon pyjamabileet? Saunomista, viinin maistelua, kasvonaamioita, herkuttelua, hyvää seuraa… Kuulostaa suunitelmalta! Kuinkahan monta naista enimmillään mahtuisi majoittumaan yhteen Tornin huoneista? Ja löytyisiköhän jostain näistä sauna?

No niin! Nyt on sudittu, pöllytetty puuteria ja suihkittu hiuslakkaa. Alkaa olla valmista. Kippis!

Vaan ei ihan vielä baanalle. Pehmeä sänky on niin mukava ja juttuakin riittäisi.

Mutta kello ei armahda. Jos aikoo päästä tanssilattialle, on lähdettävä liikkeelle. Kengät jalkaan, laukku olalle ja menoksi.

Ihan ensimmäiseksi hurautimme hissillä ylös kohti kauniita maisemia ja tuulista kattoterassia. Lasillinen kuohuvaa maistui hyvältä näin korkealla, Hotelli Tornin Ateljee baarissa. Ihana paikka, täytyy sanoa. Pieni, idyllinen ja viihtyisä. Kauniista desing-tuoleista iso plussapiste! Sekä tietenkin vessasta, jossa on kaupungin magein näköala. Palveluhenkiseltä baarimikolta saimme vähän vinkkiä minkälaisia yökerhoja Stadista löytyy.

Tornin Atelje baarista matka jatkui vielä Le Bonk-nimiseen yökerhoon. Tämän tosin totesimme meille vääräksi paikaksi. Liikaa tahmeaa lattiaa ja liikaa liian nuoria toisiaan hipelöiviä ihmisiä. Apollossa viihdyimme viimeksikin, siksi otimme suunnaksi Mannerheiminkadun. Jälleen kiittelimme Hotelli Tornin mahtavaa sijaintia. Le Bonkiin oli vain muutaman kymmenen metrin matka, eikä Apollokaan kaukana ollut. Ihanan helppoa! Tanssimme, tanssimme ja tanssimme niin että valomerkki tuli aivan liian nopeasti. Poikkesimme hampurilaispaikan kautta komeaan hotelliimme. Oli ihana käpertyä pehmeisiin, raikkaisiin lakanoihin. Ihanaa ettei tarvinnut jonottaa taxitolpalla, vaan pääsi vällyjen väliin nopeasti.

Viikonloppuisin Hotelli Tornin aamupala tarjoillaan kello 12:sta saakka, mikä ilahdutti valtavasti. Koska saimme myös myöhäisemmän huoneenluovutusajan, ei aamu ollut lainkaan niin ankea kuin voisi kuvitella, vaikka viiniä kului monta lasillista, siideristä puhumattakaan.

Kuinka hyvältä rapsakat croisantit maistuivatkaan! Aamiainen oli aivan yhtä herkullinen kuin viimeksikin. Jos haluat lukea siitä kattavamman postauksen, klikkaa tästä.

Olen aamupalaihminen henkeen ja vereen. Nautin siitä että saan hörppiä vihreää teetä kaikessa rauhassa. Kotona saatan istua tuntitolkulla teen parissa, tietokonetta tutkaillen. Hotelliaamiaisella nautin kattavan valikoiman ja hyvän palvelun lisäksi erinomaisesta seurasta. Kulutimme aamiaispöydässä hyvän tovin, ennenkuin maltoimme nousta ylös. Tornin aamiaishuoneesta poistutaan oleskelutilan läpi, joka sijaitsee aivan baarin kupeessa. Oleskelutilan kutsuvan pehmeä sohva houkutteli hetkeksi istahtamaan. Siihen olisi voinut vaikka nukahtaa. Olimme kuitenkin reippaita, ja nousimme hissillä ylös huoneeseemme pakkaamaan. Kotiinlähtö kun oli väistämättä edessä.

Kerrassaan onnistunut pieni reissu. Juuri sopiva pako arjesta, ja tuli kieltämättä tarpeeseen. Kannustan teitä muitakin kehittelemään jotain piristettä arjen keskelle. Joko ihan itselle, tai vaikka läheisenkin iloksi. Olisiko tästä joululahjavinkiksikin?

Aurinkoista viikkoa kaikille! 🙂

Ansku

Tornin aamupalaelämys

Minulle hotellin valinnassa tärkeintä sijainnin ohella, on ehdottomasti hyvä aamupala. Ystäväpiirini keskuudessa on joskus jopa hiukan huvittuneesti vitsailtu aamupalarakkaudelleni. Usein käy nimittäin niin, että odotan aamupalaa enemmän, kuin sitä varsinaista syytä miksi olen päätynyt hotelliin.

Oletko sinä samanlainen hotelliaamupalarakastaja kuin minä? Jos olet, tämä on sinulle:

Jokin aika sitten yövyimme Janin kanssa Helsingissä. Majoittauduimme aivan keskustaan, kuitenkin melulta ja vilskeeltä suojaisaan paikkaan, Hotelli Torniin. Jo vuonna 1931 avattu hotelli henkii Helsingin historiaa, edelleen yhtenä kaupungin korkeimapana rakennuksena. Torni on aivan omanlaisensa hotellielämys, niinkuin aamupalansakin. Jutellaan tällä kertaa siitä.

Minä ja Tornin aamiainen sovimme loistavasti yhteen. Se nimittäin on suunnattu juuri minunlaisilleni ihmisille, joka pitävät aamupalaa hotellielämyksensä tärkeimpänä osasena. 

Kun aamulla astelin tuoksuvaan aamiashuoneeseen, kiinnitin ensimmäisenä huomiota sen valoisaan viihtyvyyteen. Isot ikkunat, kiireetön tunnelma, ja hymyileväinen henkilökunta ottivat minut vastaan. 

Fiiliksen mukaan voi valita nauttiiko aamiaisensa suuren ikkunan vieressä, samalla ihmetellen ohikulkevaa kansaa, vai haluaako kuitenkin herkutella yksityisemmin mukavassa loossissa. 

Me valitsimme jälkimmäisen. Takapuoleni oli vain hipaissut penkkiä, kun aurinkoinen henkilökunnan jäsen jo toivotteli hyvät huomenet, ja tiedusteli saisiko tuoda pöytään kahvia vai teetä. Minä otin vihreää teetä ja sainkin ilokseni koko kannullisen. Jani valitsi kahvinsa kahdesta eri paahtoasteesta.

Pöytään oli aseteltu valmiiksi hauskat mukit, sekä myös aterimet ja lautasliinat. Mukavaa ettei niitä tarvitse hakea erikseen. Hiljaista taustamusiikkia kuunnellen ihastelin hetkisen taidetta huoneen seinillä, ennen kuin pääsin itse asiaan. 

Tein ensin pienen kartoituksen valikoimasta. Tuotteet oli laitettu esille kauniisti. Juustoviipaleet oli aseteltu niin, että ne irtoavat toisistaan helpommin. Näin vältetään hienosti se että ihmiset ottavat turhaan enemmän kuin tarvitsevat. Pidin siitä, että hedelmät oli lohkottu helposti syötäviksi. Kiinnitin huomioni myös valikoiman määrään. Kaikkea löytyi, mutta järkevästi taloudellista ja ekologistakin puolta ajatellen. 

Hotellipäällikkö Markus kertoi, että tuotteita on esillä vieraiden määrän mukaan ja niitä vaihdellaan ajoittain, jotta esillä ei olisi turhaan mm. montaa erilaista murolaatua. Järkevää.

Pidän sämpylästä jossa on runsaasti siemeniä. Tornin aamiaisella on tarjoilla juuri tällaisia pehmeitä, tuoreita sämpylöitä. Aamiaiskokki hakee ne Briossin leipomosta, ennenkuin alkaa valmistamaan paljon kehuttua kaurapuuroa. 

Epäonnekseni lautaseni oli niin täynnä rapeaa pekonia, kananmunia, karjalanpiirakkaa, leikkelettä, vihanneksia ja kalaa, että yksi herkullinen sämpylä putosi lattialle. Henkilökunta oli jälleen paikalla. Ennekuin ehdin sanoa kissa, sämpylä oli jo nostettu, ja minulla uusi tilalla. Mitä palvelua!

Herkuttelimme pitkän kaavan mukaan, samalla pohdiskellen mitä kritisoitavaa keksisin kokonaisuudesta. 

Minulle tärkeä asia on valikoima. Se on Tornin Solo-aamiaisella kohdallaan. Erityisesti haluan mainita pähkinät, siemenet, valmiiksi pilkotut hedelmät sekä kalan. Esillelaitostakaan en keksinyt moitittavaa. 

Torni ei käytä pakasteita, tuotteet on merkitty neljällä eri kielellä, ja laktoosittomia sekä gluteiinittomia vaihtoehtoja löytyy. Aamiaiselle voi tulla ilman hotellimajoitusta (aamiaisen hinta on tällöin 16€), varata vaikka pöydän ja kanta-asiakkaiden erikoistoiveetkin huomioidaan. Mitä vielä voisi toivoa? 

Ehkä sen, että croisantit eivät olisi loppuneet kesken. Eipä silti, en olisi niitä enään jaksanutkaan. Epäilen myös tilanteen olleen hetkellinen, ja pian olisin saanut upottaa hampaani rapsakkaan voisarveen.

Jos Tornin Solo-aamiaisen buffetvalikoima ei jostain syystä riitä, tai yksinkertaisesti aamusi ei lähde käyntiin ilman raikasta marjasmoothieta tai Amerikkalaista pannukakkua vaahterasiirapilla, voit tilata ne lisähinnasta.

Tyttöjen viikonloppuun tai vaikka hääpäivän aamiaiselle voisi toivoa kuohuviiniä. Sitä on tilattavissa, kunhan odotat että kello lyö yhdeksän.

Miten hienoa, että pääsen Torniin pian uudelleen. Silloin tyttöjen kanssa. Ehkä kruunaamme tällöin aamiaisemme kuohuvalla.

Herkullista päivää!

Postaus toteutettu yhteistyössä Hotelli Tornin kanssa. 

Kesäjalat

Lauantain humputtelureissu lähestyy kovaa vauhtia. En ole ehtinyt vielä juurikaan miettiä mitä puen tai pakkaan, mutta yhdella tavalla olen valmistautunut! Tein eilen jalkahoidon itselleni. Mitä ihanaa arjen luksusta.

Näin se hoitui: Lisäsin kuumaan veteen pari ruokalusikallista merisuolaa ja lorauksen oliiviöljyä.
Heitin sekaan vielä viipaloituja appelsiinin ja sitruunan paloja.
Nautiskelin jalkakylpystä vihreää teetä samalla hörppien ja uusinta Elleä lukien.

Kylvyn jälkeen annoin raspin laulaa ja käsittelin kovettuma-alueita.
Tämän jälkeen pyörittelin sitruunan kantapaloja kovettumiin(tämän pitäisi pehmittää).
Tein vielä käytetyistä kahvinpuruista ja oliiviöljystä seoksen jolla kuorin koko kropan, mukaan lukien myös jalat.
Lopuksi kunnon rasvakerros ja ohuet puuvillasukat jalkaan yöksi.

Tulos: kevyemmät ja pehmeämmät kesäjalat, joilla kelpaa viilettää huomena aurinkoisessa Helsingissä!
Sain teiltä aiemmin hyviä vinkkejä missä kannattaa drinksutella tai syödä, kiitos paljon niistä! Apua oli ihan varmasti. Vain yökerhopuolta vielä mietin.

                                       Mikä on sun suosikki yökerho Helsingissä, ja miksi?

Täytyykin alkaa pakkaushommiin, jotta huomena ei tule kiire.
Superhauskaa viikonloppua kaikille, ja ennenkaikkea, nautitaan kesästä! ❤

Ansku

Ayurvedinen hieronta

Viime viikonloppuna humputtelimme Helsingissä ja lauantaina pyörähdimme Janin kanssa nauttimassa Elegia Day Spassa ayurvedisesta hieronnasta. 

Elegia Day Span nettisivuilla kerrotaan näin: Ayurvedinen hieronta rauhoittaa ja puhdistaa kehoa ja tasapainottaa mielen ja kehon toimintoja. Se myös vapauttaa energiavirtauksia kehossa, hoitaa ja ennaltaehkäisee väsymystä ja stressiä. Hieronnassa käytettävä lämmin öljy valitaan henkilökohtasiesti täydentämään hoitoa.

Hoitola sijaitsee Fredrikinkatu 20:ssä. Kävelimme hotelliltamme Seurahuoneelta hoitolaan vartin verran.

Sisällä spassa tuoksui hyvältä, ja ihan yhtä hyvältä siellä myös näytti. Viihtyisän oloinen paikka. Istuimme mukaville sohville täyttämään esitietokaavakkeen, jonka mukaan hoitajat valitsivat hieronnassa käytettävät öljyt. Kysymyksiä oli laidasta laitaan. Esimerkiksi miten kävelen. Nopeasti vai hitaasti, ja millaiset ruokailutottumukseni ovat. 

Vastausten perusteella minulle valittiin rentouttava hieronta, kun taas mies oli energian tarpeessa.

Nettisivuilla ohjattiin tulemaan paikalle 10-15 minuuttia ennen hoidon alkua, jotta ehtii rauhassa asettautua, juoda kupin teetä ja tarvittaessa täyttää asiakaskortin. Asetuimme rauhassa, ja täytimme lomakkeen, mutta teetä ei kyllä tarjottu. Suurena teen ystävänä vähän petyin.

Hoitaja saatteli meidät huoneeseen, joka sijaitsi alakerrassa. Rappuset olivat vähän hankalat, eli liikuntarajoitteisten tms, kannattaa mainita asiasta kun varaa hoitoa, jotta ei tule yllätyksiä. Pienessä huoneessa oli kaksi vuodetta, joihin kävimme alusvaatteisillamme odottamaan hoidon alkua. Tila henki rauhallista fiillistä, tuoksui hyvälle ja oli kivan vihertävän värinen.

Hieronta tuntui taivaalliselta. Öljy tuoksui hyvältä ja oli mukavan lämmintä. Erikoista oli se, että raajojen käsittelyn loppuvaiheessa hoitaja teki kaksi hyvin nopeaa ja vahvaa vetoliikettä vartalosta pois päin. Ensimmäisellä kerralla vähän pelästyin, liike kun muuttui rauhallisesta nopeaksi yhtäkkiä. Pahalta se ei kuitenkaan tuntunut. En huomannut kysyä mitä tämä tarkoitti. Oliko tarkotus ajaa stressi pois tai jotain muuta vastaavaa. Miehelleni ei tehty vastaavaa. 

Hieronnassa käytiin koko vartalo läpi varpaita myöden, juuri sopivlla paineella. Missään vaiheessa ei tuntunut kipua. Lopuksi saimme hetken pötkötellä, ja omaan tahtiin nousta ja pukea. Joimme vesilasilliset ja lähdimme onnellisen rentoutuneina etsimään ruokapaikkaa. Hintaa hoidolla oli 72€. Henkilökunta oli oikein ystävällistä.

Lopuksi pieni tietoisku: Ayurveda on vanhin yhä säilynyt terveydenhoitojärjestelmä, jonka juuret ulottuvat viiden tuhannen vuoden päähän, Intiaan. Ayurveda menetelmät ovat luonnonmukaisia. Tarkoitus on pyrkiä kehon tasapainoon, ja parantaa sekä pidentää elämää. Mm. ruokavalio on keskeisessä osassa, samoin jooga sekä puhdistavat hoidot, jotka poistavat kuona-aineita. Suosittelen lukemaan tästä mielenkiintoisesta aiheesta lisää.

Nyt oikein super-rentouttavaa  iltaa kaikille!

Kuva: eniro.fi

Stressin selätys

Kun on kiire ja stressi, kasvot vaativat vähän enemmän, samoin myös koko kroppa.
 
Kulunut viikko on ollut työntäyteinen. Vähän liiankin. Kasvoistani huomaa heti, kun unta on tullut saatua liian vähän. Onneksi saan huijattua hiukan, käyttämällä Estée Lauderin Idealist-seerumia. Seerumin luvataan olevan nopeatehoinen, häivyttävän punoitusta, aknearpia ja tummia läikkiä. Käytön jälkeen ihon pitäisi näyttää raikkaalta ja säteilevältä, ja ihonvärinkin pitäisi olla tasaisempi.

Pakkaus on toimiva ja aine hygienisessa pumppupullossa, josta iso plussa.
Seerumi itsessään on riittoisaa. Yksi, korkeintaan kaksi painallusta riittää.
Väriltään aine on pastellin vihertävää, ja seassa on pienen pieniä hippusia. Älä saa väärää käsitystä, tuote ei missään nimessä saa kasvojasi näyttämään discopallolta, sellaista efektiä en minäkään halua.
Seerumi on helposti levittyvää, ja jättää ihon silkin pehmeäksi ja terveen hehkuvaksi. Kiitos näiden pikkuruisten hileiden.Ihonväri saattaa olla vähän tasaisempi.

En käytä tätä seerumia illalla, sillä epäilen sen sisältävän silikonia, jolla en halua kyllästää ihoani ennen nukkumaan menoa. Yö on lepoa varten, ja haluan ihoni hengittävän vapaasti. En ole lukenut INCI-listaa laiskuuttani, joten en ole ihan varma. Ja toisaalta, mitä sen on väliä, kunhan on päiväsaikaan toimiva tuote? Illalla kuitenkin kasvot puhdistetaan. En ole huomannut ihohuokosten tukkeutuneen käytön aikana.

Nuutuneiden kasvojen lisäksi joskus täytyy hemmotella myös nuutunutta kroppaa. Ja mikä olisikaan parempi keino, kuin suklaa jolla on todettu olevan kaikenlaisia myönteisiä terveysvaikutuksia, ja kyky alentaa stressiä? Suuhunsa ei kuitenkaan kannata laittaa mitä tahansa suklaata, vaan oikeasti hyvää tekevää.

Innostuin tästä jo aiemmin, ja pidin pikku mainospuheenkin tässä postauksessa, kun maistelin appelsiinin makuista raakasuklaata. Silloin kerroin raakasuklaan hyödyistä. Kurkista kyseinen teksti jos kiinnostaa!
Nyt vaihtelunhaluisena ihmisena valitsin gojimarjoilla ja vaniljalla maustetun raakasuklaan. Tässä lainaus organicyou.fi sivustolta: Herkullisten ja ravinteikkaiden gojimarjojen, raa`an kaakaon ja laadukkaan madagaskarilaisen vaniljan makea liitto! Luomugojimarjoja on sekä suklaamassan seassa sekä pinnalle ripoteltuna. Kaakaopitoisuus min. 70%. Käsintehty. Gluteeniton, vegaani ja maidoton.

Niin. Että tarvitseeko enempää kertoa? No, ehkä mausta?
Hyväähän tuo on! Koostumus melko tuhti, erilainen kuin tavallisessa suklaassa. Hyvä tumman suklaan maku, parempi mielestäni kuin perinteisen. Gojimarjat tuovat kivaa tuntumaa, ja maistuvatkin hyvälle. Tätä suklaata ei tarvitse syödä niin paljon kuin tavallista, että makeanhimo laantuu. Ja vaikka laantuisikin nopeasti, tätä suklaata kannattaakin syödä, sillä se sisältää hirrrmuisesti mm.antioksidantteja. Voi olla että maku kaipaa alkuun totuttelua, jos olet herkutellut aiemmin vain vaalealla maitosuklaalla.

Näiden aiempien keinojen lisäksi, pidän itsestäni huolta melkein päivittäisellä smoothiella. Reseptin olen kertonutkin jo muutamaan otteeseen. Kertaus on tunnetusti opintojen äiti. Eli, smoothie sisältää: applesiinin, banaanin, puolukoita, mustikoita, mansikoita, salaattia, persiljaa, porkkanamehua, rahkaa ja avokadoa. Joskus loraus maitoa lisäksi.

Sitten vinkki makeanhimoon! Tässä eräänä päivänä kärvistelin makeanhimoissani, kunnes keksin heittää kippoon saksanpähkinöitä, manteleita, cashewpähkinöitä ja mitä muita silloin löysinkään. Päälle lorautin kinuskikastiketta. Nam. Sokerin lisäksi sain ison annoksen myös hyviä rasvoja.

Liikunta lisää myös hyvinvointia ja jaksamista. Minä olen liikkunut, juossut ja käynyt salilla. Tosin nyt se loppui. Juoksut siis. Fysioterapeutti oli sitä mieltä että vähintään kahteen viikkoon en saa juosta, enkä tehdä mitään muutakaan,  mikä aiheuttaa kipua. Penikat vaivaavat taas. Sääri on tosi kipeä, särkee välillä levossakin. Ilmeisesti tullut juostua liikaa. Ottaa päähän oikein kunnolla. Viime keväänä oli sama juttu, kun aloitin juoksemisen. Nyt olen juossut vuoden verran eikä kengissäkään pitäisi olla vikaa. Onneksi en aikoinai halunnut juosta ammatikseni 😉 Täytyy seuraavat kaksi viikkoa käydä sitten salilla vaan, ja koiran kanssa rauhaksiin kävellä. Phöh… Rauhaksiin… Just.

Juoskaa te muut sitten minunkin puolestani, eikö niin? 🙂

Ansku

Cinnamon Lakeside Colombo

Huomena on se ihana päivä. Päivä jolloin lentokone nousee Suomen kylmältä maankamaralta, ja ottaa suunnkseen Sri Lankan.

Vietämme suurimman osan lomastamme saaren alaosassa, ja käymme kahdessa-kolmessa eri paikassa. Kahdeksi viimeiseksi yöksi majottaudumme Sri Lankan pääkaupunkiin, Colomboon. Luulen että kaupunki on samaa tasoa kuin Intian ja Filippiinienkin pääkaupungit, joten en odota liikoja kaupungin kauneudesta tai oikeastaan muustakaan. Paljon ihmisiä ja sekasortoa. Syyt miksi yövymme Sri Lankan suurimmassa kaupungissa, on suuri merkkioutlet, mihin ystäväni minut ylipuhui, sekä se että lentomme lähtee aamupäivällä, ja on mukavampi olla lähtökaupungissa valmiina.

Alkuperäinen suunitelma oli viettää Colombossa vain yksi yö, mutta kiire siinäkin tulisi. Kiire on viimeinen mitä haluan lomallani kokea. Kiire ja stressi. Yök. Niitä saa kokea arkena tarpeeksi. Päätimme hiukan hemmotella itseämme loman viimeisinä päivinä, ja juhlia samalla tulevaa kihlajaisvuosipäiväämmekin. Varasimme ihanan, hyvätasoisen hotellin Colombosta.

Piipahdamme ostoksilla, ja loppuajan aiomme nauttia auringosta uima-allasalueella. Hotellissa on myös spa, josta varaamme ihanat hoidot. Ja mikä parasta, hotelliaamiainen! Tähän mennessä parhaan hotelli aamiaisen olen syönyt Hotelli Seurahuoneella Helsingissä, ja Holiday Innissä Turussa. Vinkkinä vaan, jos sielä on muitakin aamupalafriikkejä.

Kuvat täältä.

Tämä hotelli tulee olemaan aika hyvää vastapainoa niille majoituspaikoille, joissa muuten yövymme. Hyttysverkko ja vessanpöntössä istuinosa. Näillä pärjäämme normaalisti. Itseasiassa emme ole koskaan matkallamme olleet hyvätasoisessa hotellissa!

Ainiin, tokihan Colombossa on muutakin nähtävää kuin se outlet! Nimittäin Buddhalainen temppeli. Sielä toivottavasti tulee käytyä.

Nyt pitäisi lähteä lenkille sulattelemaan eilisiä herkkuja. Täytyy kietoa kaulaliina naaman ympärille!

Aurinkoista päivää!

Ansku

Terveyttä kerrakseen

Piipahdin tällä viikolla luomuruokakaupassa ja nappasin sieltä mukaani kahta eri luomuteelaatua. Pai Mu Tania, sekä Senchaa. Teelehdet ovat peräisin Kiinasta ja teet on pakannut Sonnentor, Itävaltaltalainen luomuyrttien ja -mausteiden jalostukseen keskittynyt yritys.

Pai Mu Tan on valkoista teetä, ja nimi tarkoittaa valkoista pionia.
Teelehtien satoa kerätään vain muutaman viikon ajan vuodessa ja keräys tehdään vain niistä teepensaan oksista, joissa on suuria valkoisia lehtiä ja hopeisia nuppuja. Lehdet kuivataan ulkoilmassa auringossa, jolloin ne säilyttävät korkean flavoinoidi- ja antiokisanttipitoisuutensa(Ekolo.fi).

Maku on hyvä, aika mieto Sanoisin kuitenkin että paremman makuinen kuin Twiningsin valkoinen pussitee. Teelehdet ovat hyvänkokoisia.

Ekolo.fi kertoo näin: Valkoinen tee sisältää vihreää teetä enemmän virus- ja bakteeri-infektioita torjuvia ainesosia(vink vink vaan kaikille! En olekkaan vielä sairastanut. Juon valkoista ja vihreää teetä päivittäin). Valkoisen teen on todettu vaikuttavan erityisesti ihon hyvinvointiin, pitäen sen terveenä ja kimmoisana. Se sisältää myös vähiten kofeiinia ja enemmän rauhoittavaa teaniinia, joten tämän teen juomisella on muita teitä pehmeämpi vaikutus.

Sencha on vihreää, japanilaistyyppistä teetä, joka Ekolo.fi sivuston mukaan on prässätty kevyesti. Vihreällä teellä on myös hyviä terveysvaikutuksia ja se sisältää mm. antioxidantteja.

Maku on aika perus, vihreän teen maku, josta itse ainakin pidän. Lehdet ovat tässäkin laadussa hyvän kokoisia, eli isoja.

Vielä tietoisku Ekolo.fi sivulta:

Tee…

• on rentouttavaa ja rauhoittavaa, vähentää stressiä
• nostaa henkistä virkeyttä
• sisältää vähemmän kofeiinia kuin kahvi (pehmeämpi vaikutus)
• estää kognitiivisen toiminnan heikentymistä
• vaikuttaa myönteisesti verisuonten ja sydämen hyvinvointiin
• parantaa immuniteettisuojaa ja estää solujen vanhenemista ja rappeutumista
• suojaa joiltain syöpälaaduilta
• vähentää halvauksen riskiä
• hoitaa bakteeri- ja sieni-infektioita
• vähentää suun bakteerikasvua estäen pahanhajuisen hengityksen muodostumista

Teen lisäksi paloin halusta maistaa luomuraakasuklaata.

Tässä suora lainaus Organicyou sivustolta: Rawr -raakasuklaan valmistusaineiksi hyväksytään vain laadukkaimmat raa’at, luonnonmukaisesti viljellyt ainekset. Käytetty kaakao on kylmäpuristettua, eettisesti tuotettua perulaista luomukaakaota. Makeutukseen käytetään luonnollista ja vähän verensokeria heilauttavaa agaavenektaria. Suklaat eivät sisällä maitotuotteita, valkaistua sokeria, keinotekoisia tai kovetettuja ainesosia, halpoja emulgaattoreita, kemiallisia säilöntäaineita tai väriaineita. Sen sijaan ne ovat täynnä antioksidantteja, entsyymejä, hivenaineita ja vitamiineja sekä kaiken lisäksi todella herkullisen makuisia. Tämän suklaan syönnistä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä!

Suklaa, jolla itseäni parasta aikaa hemmottelen, on maustettu appelsiinilla. Todella hyvää. Suosittelen ehdottomasti maistamaan.
Tästä tulee mieleen Jaffakeksit!

Tällaisista terveellisistä jutuista onkin nyt ajankohtaista kirjoittaa, sillä jos olisin valinnut toisin, olisin nyt pienessä hiprakassa, saunaillassa. Päätin kuitenkin etten tuhlaa huomista(yhtä ainutta) vapaapäivääni krapulaan ja väsymykseen. Juon siis teetä ja syön suklaata. Ja Bloggailen. Voiko terveellisempää illanviettotapaa ollakkaan? 🙂

Terveellistä viikonloppua sullekin!

Ansku