Makuuhuoneen ihanin materiaali ja värit

Kauas ovat jääneet ne ajat, jolloin ihaninta oli pujahtaa räiskyvän värikkäiden petivaatteiden väliin. Siitä ajasta tosin edelleen muistuttavat liinavaatekaapissa majaileva fuksian pinkki lakana, sekä frendinsä pussilakanat, joita koristaa sähäkkä pantterikuvio – pinkein yksitysikohdin tietty.

Nyt himoitsen makuuhuoneeseeni seesteisyyttä, harmoniaa ja mielellään kauniita luonnonmateriaaleja. Ensimmäisen pellavaisen lakanani tilasin jokin aika sitten *Ellokselta. Ihastuin todenteolla. Pellava ja kauniit luonnonvärit, kuten harmaa, beige sekä ruskea käyvät mukavasti yhteen Sri Lankasta tuodun seinävaatteen ja maailman kauneimman lampun kanssa. 

Mikä on sinun makuuhuoneessasi se punainen lanka ja kantava teema? 

Mikäli sinua kiinnostaa esimerkiksi pellavaiset vuodevaatteet, tarjolla olisi alennuskoodi, jolla saat Ellokselta 30% alennusta normaalihintaisista tuotteista 30.6 asti. Koodi: 335403. Tästä *linkistä (klik) pääset Elloksen nettisivustolle.

Aurinkoista päivää ja lämpimiä halauksia!

*Mainoslinkki

Etsinnässä täydellinen tv-kaappi

Meidän olohuonetta rumentaa musta, teräväkulmainen tv-taso. Josta en enään pidä lainkaan. Se on meille turhan tumma, ja malliltaankin liian suorakulmio. Kaipaan pehmeämpää linjaa. Sekä vaaleutta.

Jo jonkin aikaa olen etsiskellyt sivusilmällä vanhaa liinavaatekaappia johon mahtuisi televisio. Kaunis, edullinen ja tarpeeksi suuri on kombo, joka on ilmeisen vaikea löytää. Värillä ei ole suuren suurta merkitystä, mikäli se olisi mahdollista maalata valkoiseksi. 

Näiden kuvien täydellinen kaappi löytyi Panamasta eräästä Villasta. 

Mikäli vastaasi tulee moinen, tai nurkissasi lojuu turhana, heitä vaikka meilillä!

Toivoisin sen olevan hiukan koristeellinen, mutta ei aivan täynnä krumeluuria. Liian pelkistettykään ei kiinnosta. Koko on tärkeä. Sisälle pitää mahtua tv. Ja tietty hinta ei saisi huimata päätä. Kuvan kaappimalli on oikeastaan täydellinen. 

Boheemi tuoli

Mustaa ja valkoista. Yksinkertaista, vastaparinaan pientä krumeluuria mustan rokokootyyppisen kattokruunun muodossa. Tällaisia minä suunnittelin reilut neljä vuotta sitten, kun sisustin olohuonettamme. Periaatteessa joo, ihan kiva idea, mutta alkoi tuntua siltä että pientä fiksausta se vaatii. Nimittäin uuden lattian. Mokoma riitelee niin pahasti hiukan kellertävään taittavana, että alkoi suoraan sanottuna sattumaan silmiin. Lisäksi iso, tummanharmaa sohva ja musta häränmatto eivät ainakaan lisää valon määrää muutenkin melko pimeässä olkkarissa.

Lattian uusiminen jää hamaan tulevaisuuteen, mutta muulla tavalla sisustusta voi hiukan uusia. Musta kuutiomainen tv-taso saa joskus toivottavasti lähtöpassit – haluan tilalle vanhan, suuren valkoisen liinavaatekaapin tai kauniin valkoisen senkin (saa huikata jos ylimääräisiä lojuu nurkissa). 

Jotain uutta on kuitenkin löytynyt. Eräänä sunnuntaina kiipesimme natisevia puuportaita Parolan rottingin yläkertaan. Siellä se odotti, suorastaan kutsui meitä. Maailman ihanin tuoli, Dali nimeltään. Vanha vihreä, valtavan kokoinen laiskanlinna löysi haastajan, eikä ostopäätöstä juurikaan pohdittu. Lähinnä todettiin, että veronpalautuksilla sitten.

Siinä se nyt on ilonamme. Kevyt, ilmava ja persoonallinen. Eikä lainkaan pöllömpi istua. Haluaisin luoda uuden aarteeni ympärille tunnelmallisen lukunurkkauksen kohdevaloineen ja lampaantaljoineen, mutta katsotaan nyt…

Mukavaa viikonloppua ja perjantain jatkoa! Minä lähden iltavuoroon.

köyhän miehen pöytäkuusi

Ystävä toi suloisen kimpun viikko sitten. Vaaleanpunaiset neilikat, valkoiset harsokukat ja unelma-leikkovihreät kaunistivat keittiönpöytää hetkisen aikaa. Jostain syystä halusin kuitenkin napata havumaiset vihreät oksat omaan maljakkoonsa – johon nuo sopivatkin täydellisen, yksinkertaisen hyvin. Köyhän miehen versio pöytäkuusesta. Saa käyttää, mut ei oo pakko hei. 

Kauniita unia!

Sisustusjuttu

Myöhäisiltaa ihmiset! Poikkesin tänään vihdoinkin yhdessä ihanimmassa sisustuskaupassa, jonka olen nähnyt. Ja mikä parasta, ihan tässä kotikulmilla. Kerroinkin jokin aika sitten, että pieni sisustuskärpäsen purema vaivaa. Haluaisin luopua mm. mustasta tv-tasosta sekä vihreästä suuresta nojatuolista, jotka valtaavat liikaa tilaa ympärilleen, ja luovat kurjaa, liian tummaa fiilistä. Nojatuolin rotiskon tilalle kaavailin alkuun jotain vaaleaa ja klassista, mutta sitten hoksasin, että mikäli mielin pitää vielä uudehkon sohvan paikallaan, on vaihdettava lähestymistapaa. Sohva on iso ja massiivinen ja siksi kaipaa samaan tilaan jotain kevyempää. 

Muutaman kuukauden ajan googlettelin erilaisia rottinkituoleja ja myin ideaani Janille. Ikeassa tuo jo lämpenikin yhdelle vaihtoehdolle, mutta valkoisesta väristä ei halunnut tinkiä. Hyvä niin. Ajeltiin nimittäin pikaisesti katsastamaan tänään Parolan Rottingin valikoimaa. Kaunis valkoinen Lumikenkätuoli sekä katosta roikkuva riippukeinu-tuoli ihastuttivat alunperin, mutta kun eteen tuli liikkeen yläkerrasta löytynyt kaunotar, se oli menoa se. 

Tuoli nimittäin vaati päästä meille. Huomasin hyvin nopeasti, että tästä ei tarvitse edes keskustella. Jani itseasiassa ensimmäisenä vetikin sen veronpalautus-kortin esiin. Tuoli on niin kaunis, että teen siitä ehdottomasti oman postauksen kunhan saamme sen kotiin. Mokoma kun ei mahtunut autoon. Mutta jos uteliaisuus heräsi, voit käydä kurkistamassa kuvan Instagramista. Löydät minut nimellä ansku_peaceandstyle. 

Kauniita unia!

Erehdyttävän paljon jouluisen näköinen kynttiläasetelma

No niin, vuoden kurjin kuukausi on sitten startannut. Paitsi ettei tämä tunnu nyt yhtään niin ikävältä kuin viime vuonna. Silloin hajoilin, synkistelin ja kyseenalaistin mielenterveyteni muutamaankin kertaan. Enhän toki varmuudella voi sanoa että kuun lopulla mieli olisi iloinen ja niin edelleen, mutta ainakin nyt tuntuu ihan hyvältä. 

Asiaan vaikuttaa varmasti se, että tämä syksy on ollut aurinkoisempi sekä se, että Panaman lentoliput polttelevat taskussa. Kas kun viime vuonnahan reissua ei vielä ollut tiedossa tähän aikaan. Kyllähän se vetää mielen matalaksi, kun tietää ettei näe valoa ennen maaliskuuta. Toki tilanne sittemmin korjattiin ja reissuunkin päästiin. Samalla päätettiin ettei enään edes yritetä pitää moisia välivuosia. Sitäpaitsi, reissuista voi kätevästi laskea meidän yhteiset vuotemme miehen kanssa. Yksi reissu vastaa aina yhtä vuotta. 

En muista mitä ajattelin joulusta viime vuonna, mutta tänä vuonna ajattelen, että ihan kiva. Viikko sitten tein keittiön pöydälle vahingossa kynttiläasetelman, joka on kyllä erehdyttävän paljon jouluinen. Haaveilen myös punaisesta keittiön verhosta, mikä on ennenkuulumatonta. Tuo sama kappa – missä neljä seepraa seisoo savannilla – on nimittäin koristanut keittiön ikkunaa jo neljä vuotta. Kärsin muutenkin pahanlaatuisesta sisustuskuumeesta. Tiedän vihdoin, mitä fiilistä haluaisin kotiin tuoda ja minkälaiset sisustusratkaisut tänne voisivat sopia, mutta näin puolikasta työaikaa tekevänä haaveilun tasolle taitavat jäädäkin. Ainakin toistaiseksi. Toivottavasti ideat pysyvät päässä, tai jopa jalostuvat aiempaa paremmaksi sillä aikaa kun odottelen lottovoittoa. 

Sitä odotellessa taidan kuluttaa aikaa iltavuorossa. Mukavaa viikkoa!

kaunis yksityiskohta kotona

Tänä syksynä taitaa tulla neljä vuotta täyteen siitä, kun me muutimme tähän taloon. Yleinen vitsin aihe, että meillä ei ole vielä edes tapetteja seinissä jaksaa huvittaa aina vaan. Siis meitä itseämme. Tiedä sitten, jaksavatko vieraamme kuulla samaa läppää vuodesta toiseen (hei tyypit, jos tympii niin ei muuta kuin laitetaan tapetointitalkoot pystyyn!). Sen lisäksi että seinien ulommaiset pinnat uupuvat, on sisustus muutenkin keskeneräinen. Mutta minkäs teet. Niillä rahoilla on mahdollistettu matkustaminen ja opiskelu. 

Huvittavinta on se, että ne muutamat huonekalut jotka tähän kotiin muuttaessamme hankittiin, alkavat tympiä. Sisustusmakuni on pikkuhiljaa alkanut löytää uomansa, eikä siihen totisesti kuulu olohuoneen seinustalla pönöttävä musta laatikkomainen tv-taso. Siinähän on aivan liian terävät kulmatkin. Nykyisin pidän sitä jos en nyt aivan susirumana, niin ainakin meille sopimattomana. 

Samaa ajattelen ruokapöydästä. Teoriassa se on mieleinen: jykevä, tarpeeksi suuri, ja valmis kestämään elämän kolhut. Mutta mokoma pimentää keittiömme varsinkin syys- ja talvikauden ajaksi, ja se jos jokin on käytännön kannalta raivostuttava piirre ruokapöydässä. En tiedä mitä haluaisin näiden mainitsemieni huonekalujen tilalle, mutta sen tiedän, että kaipaan muutosta. Tv-tason soisin olevan ehkä piirun verran rustiikkisempi. Ja pyöreäkulmaisempi. Sillä saisi mieluusti olla tarina, ja jollei sellaista löydy, sen pitäisi näyttää siltä että se on nähnyt paljon. Lisäksi haluaisin että se jemmaisi rumat harmaat vahvistimet ja muun tekniikan. Keittiön pöydän toivoisin olevan vaaleampi. Pitänee pitää silmät auki sopivien sattuessa kohdalle. 

On meillä kuitenkin paljon hyviäkin asioita, vaikka suuret linjat ovatkin kesken. Rakastan olohuoneen ikkunan edessä olevaa näkyä. Mummon vanha kukkapöytä on maalattu valkoiseksi, ja sen eteen on asetettu valkoinen nahkarahi. Rahin päällä lepää pörröinen lampaantalja luomassa tunnelmaa. Kukkapöytää koristaa kolme orkideaa joista kahden olen saanut kukkimaan uudestaan. Reissusta tuotu buddhanpää on kaunis, ja se miellyttää silmääni joka kerta kun katse osuu siihen. Tönöttäessään siinä silmät kiinni, pää luo rauhallista fiilistä ympärilleen.  

Juuri nyt olo on ihanan rauhallinen muutenkin. Kerroin eilen uusista tuulista, jotka puhaltelevat eloa urasuunnitelmiini helmikuun alussa. Postauksen julkaisun jälkeen otin suunnaksi Pasilan, ja journalistiikan kurssin. Tunnit kuluivat hujauksessa, ja kotimatkalla junassa istui hymyileväinen, inspiroitunut ja innokas Ansku. Nyt eilisen illan innokkuus, täpinä ja se fiilis kun voi tehdä mitä tahansa ovat vaihtuneet rauhalliseen tyytyväisyyeen. Tämä on hieno tunne. Toivottavasti se pysyy. 

Ihanaa viikonloppua ihmiset! 

Syksyä keittiöön

Tänä vuonna en ole lainkaan niin harmissani syksyn tulosta, kuin aikaisemmin olen ehkä ollut. Tälle syksylle mahtuu kaikenlaista mukavaa, eikä tieto siitä, että loka- marraskuu tuo tullessaan taas kostean pimeyden, tunnu juuri missään. Etsin äsken liinavaatekaapista syksynvärisen kaitaliinan piristämään keittiönpöytää, ja sytytin kynttilät. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Olen vähän huono muistamaan kynttilöitäni. Nautin kyllä niiden levollisesta, läpättävästä liikkeestä joka tuo tunnelmaa huoneeseen kuin huoneeseen, mutta en vain aina muista sytyttää niitä.

Tänään nautiskelin kynttilöistä tovin. Ja ihastelin myös kauniita ruusuja, jotka Jani eilen toi.

Syy siihen, miksi tulevien kuukausien pimeys ei ahdista, löytyy tammikuun suunnitelmista. Joku saattaa muistaakin sen synkkyyden, jota koin viime vuoden loppupuolella. Ahdisti ihan tosissaan, kun valoa ei juuri näkynyt, ja satoi, satoi, satoi vain. Lopulta teimme mieheni kanssa päätöksen, jota emme joutuneet katumaan. Varasimme Meksikon matkan, ja saimme kaivattua aurinkohoitoa mustan talven keskelle. Se matka ehkä pelasti mielenterveyteni.

Päätimme, etteivät välivuodet aurinkolomista sovi meille. Joka vuotinen perinteemmehän on ollut matkustaa johonkin mielenkiintoiseen, lämpimään kohteeseen. Koettuna on Intia, Filippiinit, Sri Lanka, Bali, Tansania sekä viimeisimpänä Meksiko. Yksi jokaiselle vuodelle, jonka olemme olleet yhdessä.

Tammikuussa lähdemme takaisin Väli-Amerikkaan, kun lennämme Panamaan. En malta odottaa! Tai ehkä maltankin. Aikahan kuluu kuin siivillä. Mielessä on nimittäin käynyt jo joulunviettokin. Asia ja ajankohta kerrallaan kuitenkin. Nautitaan nyt ensin kauniista, kuulakkaista syyspäivistä, ja mietitään joulujuttuja sitten myöhemmin.

Ihanaa viikkoa tyypit!

Ansku

Terassin sisustus

Kun me mieheni kanssa joitakin vuosia sitten mietimme minkälaisessa kodissa me haluamme asua, tärkeimmäksi kriteeriksi avokeittiön lisäksi nousi aurinkoinen takapiha ja terassi. Me kumpikin nautimme valtavasti auringonpalvonnasta, ja halusimme että terassi olisi viihtyisä. Että illan viimeiset auringonsäteet ylettyisivät sinne. Että aamuteen voisi nauttia paisteesta nautiskellen, linnunlaulua kuunnellen.

Emmehän me silloin arvaneet, että aurinkoiset päivät tulevat olemaan näinkin harvassa, kuin nykyisin on. Kesän ensimmäinen grilli-ilta on vietetty – suojassa sateelta, sisätiloissa. Kesän ensimmäinen terassiaamiainen antaa vielä odottaa itseään, mutta yksi on varma. Terassi on nyt siihen valmiina.

Kaikenlaista pientä laittoa toki vielä vaadittaisiin. Terassinkaiteet pitäisi maalata, yksi kaislamatto puuttuu, ja haaveilen minä vaatimattomasti laajennuksestakin, mutta tässä kohtaa, juuri nyt terassi on valmis niille ihanille aamupaloille, päiväkahveille ja grilli-illoille.

Aurinkovuoteet eivät mahtuneet tänä vuonna terassille. Ne on sijoitettu terassin edustalle, laatoille joiden välistä ruoho yrittää kaikinvoimin tunkea ja valloittaa alueen itselleen. Jos jaksan, nostan laatat pois ja siivoan koko systeemin. Ehkä jonain kesänä terassi laajenee, ja saan aurinkovuoteetkin mahtumaan. Ja ihanan katetun keinun, jonka suojassa voin nukkua päiväunet suloisen pienen sateen ropistellessa, ja luodessa tunnelmaa.

Katsotaan nyt.

Ihanaa päivää teille! Sateesta huolimatta.

Ansku

Lue myös aikaisempi terassipostaukseni. Klikkaa tästä. 

Eteisen tauluseinä

Kevät on tullut jo kukkakauppaan. Iloisen väriset tulppaanit osuivat heti silmiini lasiovien takaa. Nyt ei ole kuitenkaan tulppaanien aika. Ei meillä. Tammikuussa maljakkoon laitetaan hempeitä, hiukan talvisenkin näköisiä valkoisia harsokukkia ja neilikoita. Rinnalle valitaan punaista, ja johan näyttää somalta.

Eteisen tauluseinä kaipasi joulukoristeiden jälkeen jotain keveää ja kaunista koristuksekseen. Kirpparilta haalitut pullot saivat parikseen kukkaset, ja pöytälaatikossa kummitelleet kortit teipattiin seinään. Mietin pääni puhki, laitanko kortit selkeän graafisiin mustiin kehyksiin, vai hankkisiko kuville suloisen pastellin väriset reunukset? Myös tapetti mietityttää.

Hyvä, että välillä päätä vaivaavat tällaiset kevyemmätkin pohdinnat. Vietin eilen välipäivää. Vapaata kaikelta tuumailulta. Jotenkin siinä kävi niin, että sama linja jatkuu tänäänkin, ja tulevaisuuden pohdinnat saavat voimaan pahoin. Onneksi pääsen pian pakoon, kauas Meksikoon. Toisaalta, jos asiat saisivat suunnan, voisi olla helpompi nauttia Maya-temppeleistä, Karibian merestä sekä herkullisista avokadoista. Nimittäin niitä minä aion syödä. Paljon.

Kaunista keskiviikkoa!

Ansku