Nahkatakkinen tyttö

Näppäränä mimminä poistin juuri eiliset kuvat kamerasta. Ne, joissa oli rakkaita ystäviäni ja heidän suloisia lapsiaan. Iloisia ihmisiä ja pienten touhua ruokapöydässä. Kuvat ovat nyt jossain bittiavaruuden kaltaisessa tilassa, mutta eivät todellakaan koneellani, saati kamerassani. Samperi kun harmittaa oma tyhmyys. Vaan ei auta. Muistanpahan ensikerralla…

Kokoonnuttiin eilen pienellä porukalla maistelemaan vähän kuohuviiniä syntymäpäivieni kunniaksi, ja nostimme maljan myös mieheni uusille työkuvioille. Ajatukseni oli laittaa tänne blogiinkin vähän fiiliskuvia, ja tietenkin myös asuni, josta pidin hurjasti. Kuvien puuttuessa isken ruudun täydeltä kuvia taannoiselta shoppausreissulta, tai lähinnä asusta jossa pyörin ympäri Kauppakeskus Jumboa.

Hyvä paikka muuten, mutta missä pirussa ovat kaikki ne ihanat kenkäkaupat, kysyn vaan? Ilman Biancoa sielä ei ole mitään. Nyt hyvä Jumbon väki, ehdotankin teille, hankkikaa ihmeessä Biancon tilalle jokin vastaava kenkäkauppa. Sellainen, jossa myytäisiin vaikka tällaisia ja tällaisia(klik) kaunottaria!

Kenkiä minä sinne kaupoille menin etsimään, mutta surkeasta valikoimasta johtuen jäin nuolemaan näppejäni. Lohdutukseksi löysin kyllä muutaman muun jutun, mm. kivan tunikatyyppisen vaatteen, joka olikin päällä eilen ensimmäistä kertaa.

Aika rientää! Minunkin on riennettävä, työt kutsuvat. Mukavaa sadepäivää teille!

Ansku

Smells like flowers

No niin. Nyt olen taas vuotta lähempänä sitä lukemaa, mikä alkaa nuorekkaan kakkosen sijaan hyvin, hyvin aikuismaisella kolmosella. Olen 29-vuotias. En oikein tiedä miten tässä pääsi näin käymään. Tein joskus diilin, että täytän aina vaan uudelleen 25-vuotta.

Noh, muistan kyllä kuinka lukemat 2 ja 6 alkoivatkin kiinnostaa, ja siitä se sitten kai lähti. Nyt se kutonen vain on toisinpäin.

En tunne itseäni kolmekymppiseksi. Sen sijaan tunnen itseäni kiitolliseksi.

Viime viikot ovat olleet kovin raskaita. Niin myös eilinen. Töissä tapahtui asioita, joita kaikki ihmiset tuskin kestäisivätkään(minäkin huonosti, ja vain ammatin tuomalla kokemuksella), mutta kun astuin hiukan surumielisenä kotiovesta sisään, tilanne muuttui.

Enhän voinut pilata syntymäpäivääni suremalla asioita, joihin en voi vaikuttaa. Varsinkaan, kun pöydällä oli iso kasa lempikukkiani. Upeat valkoiset liljat, ja pöyhkeät punaiset pionit kutsuivat nuuhkimaan.

Kukkia hetkisen hypisteltyäni, huomasin myös hopeisena kiiltelevän paketin, jota kirkkaan punaiset nauhat koristivat. Rakas mieheni oli ilahduttanut minua kauneushoitolan lahjakortilla jo aamukuudelta, mutta se ei riittänyt. Nyt pöydällä odotti toinen lahja, jonka sisällön arvasin paketin korsettimaisesta nauhasidonnasta.

Uskaliasta, sanoisin. Hyvä että viitsin ostaa itse itselleni alusvaatteita, mutta että mieheni oli sen tehnyt. Arvostan tällaista vaivannäköä. Koko oli täydellinen, ja malli mietitty juuri minua ajatellen.

Eteeni kannettiin vielä mehevä suklainen kakkupala, jonka sain huuhtoa alas kupillisella vihreää teetä. Täydellistä.

Työmurheet unohtuivat, kun nautin täysin rinnoin hemmottelusta. Ja se tuntui oikeasti todella hyvältä.

Sitten nukuin virkistävät päiväunet, ja lähdin kiipeilemään.

En ole koskaan ennen ollut kiipeilemässä, joten odotin jännittyneenä mitä seinät tuovat tullessaan. Tuloksena: kipeät, rakkoiset kädet, hikinen selkä, kova nälkä, sekä into mennä uudestaan.

Tunnin kiipeilyn jälkeen käteni, varsinkin sormeni, olivat niin voimattomat, etten päässyt enään ylös. Siis sitä seinämää. Silloin luovutin. Ärsytti, koska jaloissani olisi vielä ollut voimaa. Mutta koska sormet kieltäytyivät yhteistyöstä, vaihdoin hikiset kiipeilykengät omiin sinisiin lenkkareihini. Sitten kiipeilyporukkamme, minä, Jani, ja sisareni lapset, hyppäsimme punaiseen Corollaan, jätimme Hänkkin taaksemme ja otimme suunnaksi hampurilaisravintolan. Sisareni nauroi, että mites ne valkoiset jauhot? Vastasin, no kun synttärit.

Päivä oli kiva. Kiitos siitä. Nyt jatkan upeiden kukkieni nuuskuttelua, ja herätän sitten unisen mieheni aamulenkille. Ja jatkan ilman valkoisia jauhoja.

Aurinkoista, ja iloista päivää!

Ansku

Avainsanoja

Edessäni oli vihko ja kynä. Olo oli ällöttävä, turvonnut ja inhottava. Siihen ne sitten muodostuivat, avainsanat vihkon sivulle. Otin oikein kuvankin kännykkääni, jotta voin vaikeana hetkenä lukea sen fiiliksen, ja toivottavasti lasken korvapuustin kädestäni.

Juhannuksena(kin) tuli vedettyä herkkuöverit. Tunnustaudun tunnesyöjäksi. Nyt kun mieli on on ollut harmaa ja olo uupunut, on suklaa maistunut. Kun olen ollut iloinen, olen palkinnut itseni herkuilla. Vaikka liikunkin aktiivisesti, se ei riitä. Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni.

Seuraavan kuvan terveelliset ainekset ovat kuuluneet ruokavaliooni koko ajan, luojan kiitos. Mutta nyt on niiden vuoro esittää pääosaa, kun hylkään taas valkoisen jauhon ja sokerin.

Aamu alkoi kahdeksan kilometrin juoksulenkillä. Alunperin olisi ollut salitreenin vuoro. Vaan meninkin fiiliksen mukaan. Ei suorittamista, se on pääasia. Tsemppiä. Minulle ja teille muille.

Ansku

Juhannus-salaatti

On ystävääni syyttäminen, että olen täysin ihastunut mansikkasalaattiin. Eipä siinä, voisi sitä asiat huonomminkin olla. Mansikkasalaatti on herkullisuutena lisäksi myös oikein terveellistä, ja käy melkein jopa jälkiruuasta.

Muutama viikko sitten olin vieraana ystävieni häissä, joissa tarjoiltiin salaattia mansikoilla. Ihastuin, ja testaisin pian omaa versiotani. Tein herkkua taas, ja päätin ottaa teille kuvan todisteeksi. Vaikkei se ole mestarikokin väsäämä, visuaalisesti vaativan kaunis annos, on se nätti silti!

Oma salaattini koostui seuraavista aineista: 

Salaatin- ja pinaatinlehtiä revittyinä

Tomaattia 

Paprikaa

Punasipulia

Verkkomelonia

Leipäjuustoa

Mansikoita

Ai nam, taattu kesäherkku! 

Huomena on juhannusaatto. Me poistumme tuotapikaa viettämään juhannusta Itä-Suomeen, hyvässä seurassa näissä merkeissä: 

Tosin saattaa olla että sortsien tilalla on villahousut ja virkatun puseron virkaa toimittaa toppa- tai vähitäänkin sadetakki. Olkoot vain kylmä. Minä lämmittelen sitten saunassa.

Meidän pieni Herttapentumme ei olekkaan ennen ollut mökillä. Hauska nähdä tykkääkö se rymytä mustikanvarpujen keskellä.

Maagisen kaunista keskikesän juhlaa teille kaikille!

Ansku

Kaksin aina kaunihimpi

Viittaan otsikolla vanhaan sanontaan. Ja niin, onhan se totta, että yksin on vaikea tehdä joitakin asioita. On vaikeaa käydä syvällistä keskustelua(ellei satu omistamaan sivupersoonaa)yksinään, tai skabata käden väännön mestaruudesta, vain itseään vastaan. Tai järjestää blogitilaisuutta.

Minä järjestin kauan haaveilemani blogitilaisuuden toukokuussa, mutta en suinkaan yksin. Mieheni oli paikanpäällä asti auttamassa, enkä olisi pärjännyt ilman häntä. Siskoani konsultoin kun eteen tuli ongelmia. Heidän lisäkseen minua auttamassa oli yhteistyökumppaneita, joista yksi, Original Sokos Hotel Vaakuna, oli isoimmassa osassa.

Tilaisuus järjestettiin hotellin kanssa yhteistyönä, heidän tiloissaan. Varsinainen osuus tapahtui Olohuoneeksi-kutsutussa tilassa, mutta poikkesivatpa bloggaajat myös kurkistamassa kahteen hotellin sviiteistä. Hotelli on remontissa, ja puolet huoneista on jo käyty läpi. Hotellin sviitit olivat jo saaneet uuden ulkoasun. Niistä toisen, on sisustanut Teuvo Loman, omalla veikeän kekseliäällä tyylillään. Tunnustaudun faniksi.

On arjen luksusta, miksei juhlankin, että sviittiyön hintaan sisältyy sekä kuohuviinipullo, että myös Teuvo Lomanin sisustuskirja.  

Sviitti on pullollaan tarkoin harkittuja yksityiskohtia, joita ihastelin pitkään kun tutustuin huoneeseen. Mm. palapelimatot, epäsymmetrinen sivupöytä, kaunis lasipöytä keskellä olohuonetta, leijuvat yöpöydät upeilla valoilla, Teuvon käsinmaalaamat yövalot sängyn yläpuolella, sekä lasinen sängynpääty ihastuttivat. Näin muutaman mainitakseni.

Eivätkä ne näköalatkaan pöllömmät ole. Sviitin parvekkeella voi saunomisen jälkeen viilentyä skumppalasi kädessään, ja ihailla upeaa Vanajavesinäkymää.

Kiitokseksi vierailusta, arvoimme Vaakunan kanssa hotelliyön tässä upeassa sviitissä yhdelle bloggaajalle. Voittaja on arvottu. Hän on upea kaunotar Anna, Girly style-blogista.

Tervetuloa taas Hämeenlinnaan Anna!

Valtavan iso kiitos vielä Original Sokos Hotellin väelle yhteistyöstä!

Blogitilaisuudessa vierailivat huikeat Kumman kaa-mimmit, Minna Koskela ja Heli Sutela. Naisten luoma Kumman kaa-komediasarja vetoaa meikäläisen ikäluokkaan(eikä mikään tod. kerro naisten omasta elämästä), ja varmaan aika moneen muuhunkin, joten oli huippuhieno juttu että he pääsivät ihastuttamaan meitä vierailullaan. Antoivatpa he vielä sarjakuvakirjatkin signeerattuina muistoksi!

Lämmin kiitos teille, että olitte mukana.

Kauneusvarikko, jota pyörittää äärimmäisen ahkera, sinnikäs ja taitava ystäväni, Mari Heinonen, kiharsi, väkersi ja letitti bloggaajien hiukset upeiksi. Marin kanssa hiuksia laittamassa oli Jaana, joka tekee myös ripsienpidennyksiä NellaBella-nimen alla. Kampausten lisäksi naiset lahjoivat bloggaajia pussukalla, joka sisälsi BareFaced-minimineraalipuuterit, sekä Four Reasons-hiuslakkaa. Iso kiitos teille kun olitte mukana.

Matex, tuo pitkänlinjan Suomalainen laatuyritys, joka on perustettu vuonna 1955, oli myös mukana blogihulinoissa. Silloin alussa, 1955, solmiot tehtiin käsityönä, mutta kun yritys laajeni ja pystyyn pistettiin oma myymälä, tuli kuvioihin mukaan myös ompelu- ja erikoiskoneet. Ja tarina jatkuu…

Olen äärimmäisen iloinen että Matex lähti blogitilaisuuteen mukaan, ja saan näin osaltani tuoda Matexia ja heidän kauniita tuotteitaan esille. Suuri kiitos teille.

Sisareni innostui Aloe Vera-tuotteista samoihin aikoihin, kun me Janin kanssa tutustuimme kasviin Filippiinien reissullamme. Sielä paikalliset naiset murskasivat käsissään tätä mehikasvia, ja levittivät geelimäisen hyytelön auringon polttamille olkapäillemme. Kuumotus helpotti heti, ja punoitus alkoi pian laskea.

Sisareni innoittamana kokeilin sitten Foreverin Aloe Vera-geelijuomaa, josta pidin valtavasti. Aloe Vera sisältää veden lisäksi ainutlaatuisen yhdistelmän aineita, jotka ovat kehollemme välttämättömiä. Yhdessä nämä aineet, mm. vitamiinit ja mineraalit, ovat aikamoinen tehopakkaus.

Foreverin edustaja oli paikanpäällä kertomassa bloggaajille Aloe Veran hienoista ominaisuuksista. Suosittelen tutustumaan tähän ihmeelliseen ja luonnolliseen tuotteeseen. Kiitos Forever, että olitte mukana ja ilahdutitte meitä tuotelahjalla!

Jos tarvitsen Spirulinaa tai muita tuikitärkeitä ravintolisiä, käännyn Puhdistamon puoleen. Siksi, koska uskon tuotteiden laatuun. Olen havainnut valmisteet hyviksi ja puhun mielelläni niiden puolesta. Puhdistamo kertoo, että laatu on heille ykkösasia. Tästä suuri plussapiste. Sain ilokseni sujauttaa bloggaajien lahjapussukoihin Puhdistamon tuotteita, siitä kiitokset Puhdistamon väelle!

Blogitilaisuutta järjestellessäni, törmäsin suomalaiseen paperikassivalmistajaan, Cabassiin. Huomasin, että useimat paperikassit tulevat meren takaa, ja Cabassi onkin ainut kotimainen paperikassivalmistaja. Tämä herätti heti mielenkiintoni. Asiaa lisää tutkiessani kävi ilmi, että suurin osa kasseista on täysin kierrätettäviä, ja niille on myönnetty Avainlippu-tunnus merkiksi kotimaisesta työstä. Haluan esittää kiitokseni tälle mainiolle Valkeakoskelaiselle, 30-vuotiaalle perheyritykselle, että sain antaa bloggaajien lahjat juuri teidän kasseissanne. Kiitos!

Olen joskus saattanut mainita pitäväni kukista. Voisin ihailla kauniita kukkasia loputtomiin. Ei siis ole ihme, että olin innoissani kun Kaisan Kukka toimitti blogitilaisuuteen kauniita somistuksia, sekä upeita kukkia. Kaisan Kukka on Hämeenlinnalainen kukkakauppa, jolle on myönnetty Laadukas kukkakauppa-merkki. Enkä ihmettele. Poikkesin liikkeessä, ja sielä nuo mukavat ja ammattitaitoiset henkilökunnan jäsenet palvelivat asiakkaita hymyissä suin, selvästi työstään nauttien. Kukkakaupan ilme oli kuin unelma. Suosittelen, käy tutustumassa. Naiset rakensivat kauppaan juuri pikku-Dubaita! 

Valtavasti kiitoksia teille, kun teitte blogitilaisuudesta kauniin!

Mielessäni pyörii jos jonkinlaista ideaa seuraavaa tilaisuutta ajatellen. Toivottavasti saan mahdollisuuden järjestää jotain tällaista uudestaan, ja toivottavasti mahdollisimman moni haluaisi tulla paikalle!

Nyt toivotan teille valtavan ihanaa, vaikkakin kylmää kesäkuista tiistai-päivää!

Ansku

Sininen

”Taivas on sininen, 

mut sitä ikinä en

ehdi katsoo”

Tuttu säkeistö Kasmirin biisistä, Vadelmavene. Sellainen olo minullakin on ollut. Etten ehdi katsoa taivasta. Siispä, lauantaina katsoin. Näytti aika ihanalta. Aion katsoa toistekin.

Ihanaa päivää teille!

Ansku

Suojavaatteet

Tuolit reunustivat pitkää pöytää, joka oli aseteltu vanhaan kuivuriin. DJ:n tarvikkeet olivat heti sisään astuessa vasemmalla, ja niiden takana kitara, tuoli ja nuottiteline. Värivalot toivat jännittävää biletunnelmaa kauniiseen tilaan, joka oli saatu äärimmäisen viihtyisäksi ja mielenkiintoiseksi.

Yritän tässä kuvailla teille tilaa, jossa eilen juhlimme nelikymppisiä. Kamera jäi kotiin, ja sekös nyt harmittaa kun kuvattaa olisi ollut. Syytän ärsyttävää uupumustani, mikä on alkanut haittaamaan myös bloggaamista. Olen kyllä asiasta tietoinen, ja yritän puuttua siihen parhaani mukaan. Eilen tein jopa rentoutus/läsnäoloharjoituksen, josta lisää joskus myöhemmin. Mutta palataan vielä eiliseen.

Ensin suunittelin pukeutuvani värikkäästi ja kesäisesti, mutta sitten kaipasinkin päälleni jonkinlaista ”suojavaatetta”. Enkä nyt tarkoita sellaisia infektio-osastoiden vermeitä – visiirejä ja suojatakkeja – vaan niitä, jotka saavat olon tuntumaan mukavalta ja rennolta. Eilen ei ollut hinku pujottaa jalkoja korkkareihin, vaan halusin helliä kinttujani pehmoisissa tossuissa. Lempilaukku olalle, päähän turbaani ja jalkaan mukavat lököhousut. Näillä mentiin. Ja olo, se oli ihan ok. Mutta mikäs sielä oli juhliessa, kuivuri ja piha täynnä mukavia ihmisiä! Tosin eilen oli aika kylmä. Hengitys höyrysi viilentyvässä kesäillassa, ja villatakkia piti vyöttää jossainvaiheessa tiukemmin ympärilleen. Siinä vaiheessa kun Bacardi-vesikään ei enään lämmittänyt, poistuime kohti kotia, kävellen, läpi usvaisen pellon.

Onnea vielä nelikympiselle Lasselle, joka ei näytä päivääkään yli kolmekymppiseltä. Kiitos hauskoista juhlista!

Auringontäyteistä sunnuntain jatkoa!

Ansku

Kello kuuden tee

Istuin äsken sohvalla hankalassa puoli-istuvassa asennossa, edessäni blogiteksti jonka halusin saada valmiiksi. Väsytti. Työasiat pyörivät mielessä, ja tuntui, ettei aivokapasiteettini riitä jotta saisin kirjoitettua järkeviä lauseita. Siirryin sänkyyn. Suljin silmäni. Kaksi viimeistä yötä on tullut nukuttua liian huonosti. Olin juuri vaipumassa suloiseen uneen kun puhelin soi. Nousin ylös, söin muutaman palan äärettömän hyvää Lontoon rae-suklaata, pujotin koiranpennulle kaulapannan ja lähdimme ulos.

Löysin itseni taas koneen äärestä, käveltyäni pienen mukavan lenkin naapurin, ja hänen labradorinnoutajansa kanssa. Nousin ylös, keitin teetä. Nyt istun tässä taas. Edessäni on hopeanharmaa läppäri ja vieressäni höyryävä mukillinen vihreää Sencha-teetä, jonka Enni toi lahjaksi kun tapasimme muutama viikko sitten blogitilaisuudessa Hämeenlinnassa. En saa mitään järkevää tänään aikaiseksi. Taidan luovuttaa tältä päivältä. Nautiskelen teestäni, ja luen teidän muiden blogeja… Tai ehkäpä istun tässä ja kirjoitan ylös tällaista omituista tajunnan virtaa. Sitten menen kauppaan, ja loppuillan vietän villisti sohvalla jotain sarjaa tuijottaen. Tällaista se on, kun on vähän uupunut. Mutta tee, se on hyvää. Sekä mielelle, että kropalle.

Leppoisaa viikonloppua!

Ansku

Boheemi tyyli ja ajatuksia tulevaisuudesta

Viimeksi juttelin tyylistä joka ei ollut ihan minua, ja miten pienellä viilauksella siitä tulikin näköiseni. Tässä vuorostaan asu joka ei kaipaa minkäänlaista viilausta. Tässä kokonaisuudessa tunnen oloni kotoisaksi. Mekko on äärettömän rakas, ja tuo ihania muistoja mieleeni. Ostin mekon minun ja Janin ensimmäisellä yhteisellä  matkalla. Sillä matkalla, Intiassa, me rakastuimme. Boheemi tyyli on selkeästi ominta minua.

Kävin tänään ystävien kanssa sushilla ja kahvilla. Se teki oikein hyvää tällaiselle maansa myyneelle tilanteessaan kieriskelijälle. Olin eilen ihan huippuahdistunut, mutta iltainen puhelu äidin kanssa vähän helpotti. Ehkä ne asiat järjestyvät.

Ehkä, jos vaan osaisin kasata palapelin oikeat palaset juuri niille oikeille paikoilleen. Ehkä silloin pääsisin ottamaan ne askeleet joita tarvitaan. Ongelma on se, etten oikein tiedä mitä ne palat ovat. Ja sitten, kun saan sen mysteerin selvitettyä, pitäisi ne asettaa vielä oikeille kohdilleen. Elämäni on tällähetkellä yhtä ongelmanratkaisua. Niin vapaa-ajalla, kuin työssänikin. Ja tiedättekös, se on vähän raskasta.

Nyt pitäisi valita suunta. Valitsenko viestinnän? Kiinnostaako kirjoittaminen ja valokuvaus niin paljon että suuntaan energiani sinne? Vai olisiko sittenkin markkinoinnin tai tuottajan opinnot järkevämpiä? Entä meikkaajaan työ? Sehän on yksi pitkäaikainen haaveeni, mutta mistä kasaisin opintoihin tarvittavat 5000€?

Mitä jos haluan yhdistää nämä kaikki? Miten se onnistuisi? Mihin ominaisuuteni sopisivat parhaiten? Tiedän olevani tehokas, tavoitteellinen, vastuullinen, luova, kekseliäs ja järkevä. Heikkouteni on matematiikka, ajoittainen liika empaattisuus, ja se klassinen, perfektionismi. Pidän opiskelusta ja tehtävien teosta, mutta yhtälailla on mukavaa oppia käytännössä. Haluaisin työskennellä itsenäisesti, mutta en kuitenkaan täysin yksin. Ja jottei homma menisi liian helpoksi, pitäisi opintojen ajan tulla tietenkin myös toimeen rahallisesti.

Haluan aloittaa uuden elämäni rakentamisen nyt syksyllä, joten ratkaisuja tarvitaan pian. Jos sielä ruudun takana on joku, joka näkee ratkaisun ongelmaani aivan kirkkaasti, saa vinkata. Oikein mielellään.

Rauhallista illan jatkoa!

Kaksi tyyliä

Kuljin taannoin kaksi päivää beigessä puolihameessa, balleriinoissa ja värikkäässä kuosipuserossa. Periaatteessa pidin kokonaisuudesta, mutta jokin siinä mätti.

Hah! Tyylihän oli makuuni hintsusti liian klassinen, enkä siksi kokenut oloani asussa kovinkaan kotoisaksi, tajusin. Niin, käytän tosiaankin sanaa klassinen, vaikka tyylin kannattajat saattavatkin nyt nostella kulmakarvojaan ihmeissään. Beige, polviin asti ulottava hamonen yhdistettynä balleriinoihin nyt vaan on minusta sen verran  tätimäinen klassinen pari, ettei asiaa auttanut edes Afrikka-printtipusero ja lempilaukkuni.

Kaivoin esiin mustat asusteet; aurinkolasit, vyön, niittilaukun sekä korkkarit, ja näin kokonaisuus sai tarvittavaa asennetta. Pienillä asioilla on merkitystä, vai mitä olette mieltä?

Haluaisin kiittää teitä aiempaan postaukseen saamistani kommenteista. Olen tosiaankin tällähetkellä aika hukassa, kun mietin tulevaisuuttani. Haluaisin löytää paikkani työelämässä, mutta alan olla niin uupunut, että asioiden järjestelyt tuntuvat vaikeilta. Varsinkin kun en tiedä mitä tekisin. Kaipaisin lepoa ja lomaa, jotta jaksaisin taas jatkaa. Loma koittaa elokuussa, mutta ennen sitä on edessä vielä rankat ajat, hoitajan näkökulmasta katsottuna. Jos sielä ruudun takana on muitakin hoitotyön tekijöitä, tsemppiä teillekin kesään!

Ansku