Mahahual – Vastakohtien kalastajakylä Meksikossa

En ole ehtinyt pureskella vielä kaikkia kokemuksia alkuvuoden Panaman matkasta, mutta en millään malta olla haaveilematta uusista seikkailuista. Matkakuumehoureissani hoksasin, että myös Meksikosta on vielä sanottavaa.

Meksikosta nimittäin löytyi yllättävä helmi sattumalta, kun mietimme Tulumin turismihulinassa seuraavaa siirtoa. Sinne me emme haluneet jäädä, vaan piti löytää jotain meille sopivampaa.

VALKOISTA HIEKKAA JA KIRKKAITA VÄREJÄ

Niitä löytyi toki Tulumistakin, mutta myös lähellä Belizen rajaa sijaitsevasta Mahahualista. Se on pieni kalastajakylä, melkein autio suuren osan ajasta. 

Tulumista matka Mahahualiin kestää bussilla noin 2,5 tuntia.

RISTEILUALUKSIA JA VÄENPALJOUTTA KOLMASTI VIIKOSSA

Rantakatu on yleensä hiljainen ja rauhallinen. Osa ravintoloista ja kaupoista pitää ovensa kiinni, koska asiakkaita ei riitä.

Kunnes risteilijät saapuvat.

Kun valtavat Karibianmeren laivat pysähtyvät kolmasti viikossa alueelle, muuttuu rantabulevardin syke melkein Goan rantojen veroisiksi. Ihmisiä on tolkuttomasti, eikä paikkaa uskoisi samaksi!

Sombreropäiset miehet viihdyttävät laivasta ulos lähteneitä turisteja laululla sekä soitolla, ja naiset antavat hierontoja. Vapaita pöytiä ja tuoleja ei löydä, ja aiemmin suljettuna ollut allasbaari on täyttynyt bilettävistä nuorista.

Illalla väki katoaa taas risteilyaluksiin, ja katu hiljenee.  

AKTIVITEETTEINA PYÖRÄILYÄ JA MELONTAA

Loistava aktiviteetti melonnan ja kävelyn lisäksi on pyöräily. Paikallisten asuinalueelle rantabulevardilta on matkaa, eikä sinne välttämättä viitsi helteellä kävellä.

Tosin, ei siellä ole kummempaa nähtävääkään. Pieni ravintola, kauppa sekä perinteisiä Latinotyyppisiä pieniä omakotitaloja vieri vieressä, muurien suojissa. Haukkuva vahtikoira saattaa hyökätä aidalle, ja kalterit peittävät ikkunoita. Yhtä taloa kiersi sähköaita. Takaisintulomatkalla voi tsekata aavemmaisen taxfreeostoskeskusalueen, joka ilmeisesti täyttyy vain risteilijöiden tullessa.

Jos matkaa jatkaa rantabulevardilta rannanmyötäisesti eteenpäin, tulee vastaan muutamia ravintoloita ja majapaikkoja. Pikkuhiljaa välimatkat pitenevät. 

Me taisimme ajaa rantakadulta noin 8 kilometrin matkan, ja jäimme sitten Kabah-Na Eco Resorttiin juomatauolle. Hotellilla oli kaunis ympäristö ja viihtyisän näköisiä bungaloweja.

Vinkki: jos aiot vuokrata tai lainata kajakin, ja melontareissulla myös snorklata, ota mukaasi narua.

En saanut millään sidottua omaa melaani, joten sitä piti vahtia, jotta se ei huku. Lisäksi pidin Janin kajakista kiinni, jotta se ei karkaisi miehen tutkiessa merenpohjaa. Ei tullut samanaikaisesta snorklaamisesta mitään.

Tämä tie johtaa Mahahualin rantabulevardilla ja lopulta risteilijöiden satamaan. 

PÄIVÄRETKI BACALARILLE

Reissun loppupuolella iski kotiinpaluuahdistus. Mietitytti, olenko nähnyt tarpeeksi tai ylipäätään mitään.

Olin tietenkin, vaikka kuinka paljon. Olin nähnyt yhden maailman seitsemästä ihmeestä. Olin nähnyt kuinka vihreä papukaija lentelee satavuotiaan, valtavan suuren puun siimeksessä, kun toisella puolellani oli näky suoraan Maya-intiaanien ikivanhalle observatoriolle. Olin yöpynyt historiallisessa kaupungissa, jonka katetraali oli tehty muinaisesta Maya-pyramidista. Olin nähnyt mustekaloja veden alla. Olin ylittänyt itseni snorklatessani pimeässä luolassa. Ja vaikka mitä muuta. 

Mutta. Kaipasin vielä lisää.

Buukkasimme edestakaisen taxin 1100 pesolla, ja lähdimme Bacalarille, joka sijaitsee vielä lähempänä Belizeä kuin Mahahual, tunnin ajomatkan päässä.

Tarkoitus oli käydä katsomassa turkoosivesinen laguuni, sekä tavata kaupungissa Mayoja, mutta taxikuski oletti meidän haluavan nähdä perinteisiä turistikohteita. Retkestä tuli siis sen mukainen.

Näimme vanhan linnoituksen ja sen kupeessa sijaitsevan museon, joka kertoi äärimmäisen kiinnostavasta Mayahistoriasta. Siitä en saanut reissun aikana tarpeekseni.

Poikkesimme myös cenotella, joka oli meidän näkökulmasta kirkasvetinen ja syvä lampi. Sisäänpääsymaksu oli 10 pesoa. En suosittele tätä. Hienompiakin löytyy, vaikka täältä.

Sen sijaan suosittelen poikkemaan laguunilla. Se oli hieno ja todella, todella kirkasvetinen järvi.

MEIDÄN HOTELLI

Meidän hotellimme, jonka edustalla näimme delffiinin, sijaitsee rantakadulta kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.

Majapaikkamme Hotelli Arenas tuhoutui melkein kokonaan vuonna 2007 hurrikaanin iskiessä. Vain seinät jäivät pystyyn ja vettä oli toiseen kerrokseen asti. Hotellin takana olevasta metsästä löytyi myrskyssä lentäneitä sänkyjä myöhemmin. Mahahuoalista evakuoitiin silloin ihmisiä, eikä osa koskaan palannut.

Meidän vierailumme mahdollisti Italialainen, hyvin ystävällinen nuori mies, joka oli vuokrannut hotellin. Hän toimi niin hotellinjohtajana, kuin talonmiehenäkin. Lisäksi tapasimme ainakin kolme muuta erittäin mukavaa henkilökunnan jäsentä.

TULEVAISUUS

Alueella tehtiin paljon muutostöitä, rakennettiin uutta hotellia sekä parempaa tietä. Mahahual saattaa olla tulevaisuudessa jotain aivan muuta, kuin mitä se on nyt.

Entäs minun tulevaisuuteni? Lisää matkoja, kiitos. Sitä mä toivon ♥

Lue Meksikosta myös: 

Viime päivät Isla De Holboxilla
Paikka, jossa vihreät papukaijat lentävät
Little Place called Tulum
Snorklausretki Tulumissa
En koskaan kyllästy hennon aallon ääneen
Kaunis ja sympaattinen Isla De Holbox
Historiaa henkivä Chichen Itza
Valladolid – Pala aitoa Meksikoa

Valladolid – Pala aitoa Meksikoa

Satoja vuosia sitten Jukatanin niemimaalla mayat asuttivat Zaci-kaupunkiaan. Espanjalaisten tultua maya-kulttuuri sai väistyä hetkeksi syrjään – valloittajat jopa purkivat muinaisen pyramidin ja rakensivat sen kivestä oman katedraalinsa. 

Nykyisin alue tunnetaan Valladolidina. Pienenä meksikolaiskaupunkina, jossa autenttisuus on käsinkosketeltavaa. Perinteisiin maya-asuihin – valkoisiin, kukin koristelluihin mekkoihin – pukeutuneet naiset tekevät hedelmä- ja vihanneskauppaa kadulla. Aukiolla mies kiillottaa toisen kenkiä perinteiseen tapaan ja paikoin muhkuraisiakin katuja reunustavat monenkirjavat, osin rapistuneetkin talot.

On aivan tavallista, että sivukatujen palveluita tarjoavissa yrityksissä ei puhuta englantia. Silti esimerkiksi bussilippujen ostaminen on helppoa. Hienointa on huomata, kuinka suurta osaa musiikki näyttelee. Olemus rentoutuu ja lanne letkeytyy aivan huomaamatta, kun avoinna olevien kauppojen uumenista soi kutkutteleva lattarimusiikki suoraan kadulla kävelevän korviin. 

Kaupungin keskusta on pieni. On mukavaa istahtaa katubaariin maistelemaan Pina coladaa ja katselemaan verkkaisesti etenevää elämää. Pimeän tultua Valladolidin maamerkki,  tunnelmallisesti valaistu katedraali kohoaa korkeuksiinsa. 

Loikatessasi sivummalle pääkadulta, pääset haistelemaan aitoa, arkista latinoelämää. Pienet ja vähän suuremmatkin talot tönöttävät korkeiden aitojen ja muurien takana. Yllättäen vihaisesti haukkuva vahtikoira saattaa singahtaa aidalle esittelemään purukalustoaan.

Kun keskustasta jatkaa vielä vähän pidemmälle, vastaan tulee cenote. Makealla vedellä täyttynyt allas, joka johtaa maanalaisten luolissa virtaavien jokien verkostoon. Näitä altaita on Jukatanin niemimaalla useita. Joitakin niistä muinaiset mayat käyttivät uhraamiseen. Altaisiin upotettiin niin ihmisiä, kuin esineitäkin. Nykyiseen Valladolidin keskustan kupeessa sijaitsevaan cenoteen on hyvä pulahtaa virkistäytymään kuumana päivänä.

Mikäli mielit Valladolidiin, reissu on helppo yhdistää esimerkiksi Chichen Itzan retkeen. Taxi Chichen Itzasta Valladolidiin kestää noin 45 minuutia ja kustantaa noin 350 pesoa. 

Historiaa henkivä Chichen Itza

Muinaisessa maya-kaupungissa voit aistia historian havinan ja entisaikojen kulttuurin.  Ota suunnaksesi Meksiko, ja lähde seikkailemaan Indiana Jonesin hengessä. 

Seison valtavan pyramidin juurella. Vedän syvään henkeä. Suljen hetkeksi silmät ja siirryn mielessäni aikaan, jolloin ylipappi – mayakuningas – seisoi porraspyramidin huipulla. Kuvittelen kuinka hän avaa kädet kohti taivasta, ja puhuu kansalleen. Tunnen kuinka kylmät väreet hiipivät läpi kehoni. Paikassa on mahtava akustiikka. Ylipapin puhe lienee kuulostanut komealta ja voimakkaalta. Akustiikan voi todeta itsekin taputtamalla käsiään yhteen alueella.

Maya-nainen

Hienointa matkustamisessa on uuden kokeminen ja näkeminen. Arvostan kohteissa lämpöä sekä meren läheisyyttä, mutta huomaan koko ajan enemmän janoavani myös muunlaisia kokemuksia. Historialliset kohteet kiinnostavat. On upeaa tehdä aikamatkoja miettien, minkälaista elämä mayakaupungissa silloin joskus oli.

Mahtipontinen Kukulcanin pyramidi

Suosittelen majoittumaan raunoalueen läheisyyteen. Näin pääset paikalle heti aamusta, kun valtavat turistimassat ovat vasta matkalla pelipaikoille. On nautinnollista tutustua pyramideihin, muinaiseen observatorioon sekä lukuisia ihmisuhreja vaatineisiin, vihreävetisiin luonnonlähteisiin rauhassa. Mikäli omatoimimatkustaminen ei onnistu, mutta historian havina kiinnostaa, tehdään Chichen Itzaan päiväretkiäkin ryhmissä. Tällöin on hyvä valmistautua tungokseen, mutta mitä siitä, jos tavoite on nähdä ja kokea.

Me majoituimme matkallamme niin lähelle rauniolauetta kuin se fyysisesti oli mahdollista. Espanjalaistyylisen hotellimme – entisen haciendan – huoneesta oli suora näkyvyys observatoriolle. Oli kutkuttavaa miettiä yöllä teemuki kourassa omalla parvekkeella, miten mayat silloin joskus tekivät astronomisia laskelmiaan jaguaarien hiipiessä yössä. Ihan tuossa vieressä, sen saman tähtitaivaan alla, jonka kirkkautta minäkin juuri ihailin. Matkaopaskirja heräsi kuin eloon paikan päällä.

Suuri Kukulcanin pyramidi valaistuna näyttäytymään entisaikojen loistossa. 

Jos päivän kierros raunokaupungissa ei uuvuta liiaksi, ja kiinnostus historiaan vain kasvoi, voi seikkailua jatkaa vielä illalla pimeän tullen. Hanki liput näytökseen, jossa istut tähtien alla seuraamassa, kuinka valtavaan pyramidiin luodaan valojen avulla mahtipontinen näytös Mayahistoriasta. Tämä ei jätä kylmäksi. Paitsi jos unohdit lämmittävän huivin. Illalla on nimittäin viileä.

Kaunis ja sympaattinen Isla de Holbox

Valkohiekkainen ranta ja rennon rauhallinen fiilis saavat ihastumaan värikkääseen Isla de Holboxiin. Meksiko on muutakin kuin sombreroja ja tequilaa.

40 kilometrin mittainen saari sijaitsee Jukatanin niemimaan pohjoisosassa. Cancunista matka taittuu kahdessa tunnissa bussilla ensin Chiquilaan, josta matkantekoa jatketaan pienellä, kovaäänisellä lautalla kohti saarta. Aikaa ei tarvitse lauttamatkaan tuhlata liikaa, 25 minuutia riittää.

Lautasta hypätään pienen sataman laiturille, jonka päässä taxikuskit jo odottavat matkustajia tarjotakseen kyytiä hotellille. Isla de Holboxilla matka taittuu auton sijaan golfkärryllä. Mikäs siinä on huristellessa, kunhan pitää jostain kiinni – hiekkatiet ovat kuoppaisia. Tosin, allekirjoittanut ei niihin ehtinyt juuri huomiota kiinnittää. Katseeni hakeutui matalakattoisiin, vähän vinossakin tönöttäviin taloihin, jotka seisovat vieri vieressä kehystäen kauniisti saaren hiekkateitä. Noin 2000 ihmisen vakituiseen asuttaman kaupungin keskusta on melko pieni. Sen läpi kävelee helposti.

– Tärkein tehtävänne täällä, on ottaa rennosti, ohjeisti hotellimme ainut englantia puhuva henkilökunnan jäsen, kun olimme tsekanneet itsemme sisään. Majoituimme olkikattoiseen fuksianpunaiseen mökkiin, josta enemmän tässä ja tässä postauksessa.

Isla de Holboxilla onkin helppo relata. Aamun voi aloittaa rennolla kävelyllä rannan tuntumassa, tai vaihtoehtoisesti viilettää vuokrapyörällä etsimään flamingoja. Aktiviteeteista tuulisurffaus, SUP-lautailu tai melonta onnistuvat myös. Riippukeinussa löhöily on kuitenkin rentoutumisen aatelia.

Ote matkapäiväkirjastani: ”Hengailimme päivän riippukeinussa. Herkuttelimme tortillasipseillä, guacamolella, letuilla ja hedelmillä, ja jatkoimme sitten taas riippukeinulöhöilyä. Aina välillä nostin katseen kirjasta. Ihailin merta ja palmuja, hengitin Meksikolaista ilmaa ja tunsin oloni äärettömän rennoksi”.

Majoitusvaihtoehtoja löydät laidasta laitaan. Edullisimmin saatat majoittua leirintäalueella teltassa.

Saaren erikoisuuksia ovat kauniiden auringonlaskujen lisäksi herkullinen jäätelö, sekä valashait, joiden kanssa voi uida. Valashait tosin näyttäytyvät lähinnä kesäaikaan, joten me emme päässeet sukeltemaan noiden lempeiden jättiläisten kanssa. 

Liikkumisen helppous, hyvä ruoka ja ihmisten ystävällisyys, sekä sopiva lämmin ilmasto tekevät saaresta vastustamattoman omaan makuuni. Isla de Holboxilla voi valita majoituksensa sen mukaan, haluaako ympärilleen hiukan enemmän säpinää, vai kaipaako omaa rauhaa. Kun jatkaa keskustan puoleista rantaa pidemmälle – vain noin puolentoista kilometrin matkan – on hiljaisuus taattu. 

Isla de Holboxilta löydät muutamia putiikkeja, turistikauppoja, ravintoloita sekä matkanjärjestäjiä, mutta isot ostoskeskukset puuttuvat. Se on hyvä, kaupunki onkin aidomman oloinen näin. Kaikki on hiukan kotikutoista ja suloista. 

Illalliseksi kannattaa valita joko tuoretta kalaa, tai maan tapaan tacoja. Ne eivät ole tulisia, mutta niiden kanssa tarjoiltavaan jalopenosalsaan kannattaa suhtautua varauksella. Suun polttaa helposti – kokemusta on. Suosittelen maistamaan myös Meksikolaista tequilaa. Sillä ei ole juurikaan tekemistä meidän kotimaisen versiomme kanssa. Maku on pehmeämpi, jopa miellyttävä.

Englantia puhuttiin saarella selkeästi paremmin kuin monessa muussa Meksikon kohteessa, mutta vastaan tuli myös tilanteita, joissa juttukumppani ei puhunut sanaakaan Englantia.

Kun joudut hyvästelemään saaren ja varaat taxia hakemaan teitä hotelliltanne, voit luottaa sovittuun ajankohtaan. Lauttamatkan jälkeen mantereella, Chiquilassa sinua on vastassa jälleen taxeja, joilla pääset jatkamaan matkaa. Busseja sen sijaan menee niukemmin – ellet sitten ole matkalla Cancuniin – siihen kannattaa varautua jo etukäteen.

Joko matkanteko polttelee?

Translation:

Mexico, Beautiful And Idyllic Isla De Holbox

Rainy Sunday. What a perfect day to travel back in a sunny landscapes. If You are interested of little different Mexico, jump in!

White sand beach with calm and relaxed vibe will be enchanted by the colorful Isla de Holbox – Mexico is more than sombreros and tequila. There are not many places, where I dream to trvel again. Tiny Meno Island in Indonesia, India and Isla de Holbox.

40-kilometer long island located in the North of the Yucatan Peninsula. Bus trip from Cancun takes two hours to Chiquila where your journey will continue with a small, loudy ferry towards the island, takes 25 minutes. Golfcart taxis takes you to the hotel. You have plenty of time to look about city when you sit on back seat of the cart. Sandy roads are framed by tiny and colorful builings. About 2,000 permanent human populated city center is quite small. It walks through easily.

”The most important job here is to relax.”

That’s easy in the Island. The morning can start with a relaxed walk on the beach or alternatively rent a bicycle and go to search flamingos. Windsufing, SUP boarding and kayaking can also be fun.

Accommodation options are plenty for every taste, you may stay even at a campsite by tent.

The island’s specialties are the beautiful sunsets, delicious ice cream, as well as whale sharks, which company you can swim with. However, Whale sharks appear primarily during the summer.

Ease of movement, good food and the friendliness of people, as well as a suitable warm climate make the island irresistible to me.

Isla de Holbox you will find a few boutiques, tourist shops, restaurants and tour operators, but the big shopping malls are missing. It is good, the city is more realistic like this. Everything is homemade and slightly sweet.

For dinner, you should choose either the fresh fish or the tacos. Tacos are not spicy, but with them is served habanero-salsa that should be treated with caution. You can burn your mouth easily – been there, done that. I recommend to taste the Mexican tequila. The taste is soft, even pleasant.

English is spoken on the island clearly better than in many other Mexican locations.

When you have to say goodbye to the island and book taxi pick you by your hotel, you can count on the agreed time. In Chiquila, after the ferry, you will be met again taxis to get you to the next place. Buses instead are going poorly (unless you travel to Cancun), you should be prepared in advance on that.

Travelfeaver?

Värikäs mekko

Huomenta. Terveiset aamupalasmoothien ääreltä. En ymmärrä kuinka tässä näin pääsi käymään. Tai no, olihan minulla aavistus, että jos valvoo muutenkin väsyneenä puoli kahteen yöllä, voi aamu hiukan venähtää. Mies yritti kymmenen pintaan herätellä, muistan siitä hämärästi jotain. Lähinnä sen, että verhot repäistiin auki ja mielettömän kirkas auringonpaiste sokaisi silmäni, vaikka ne olivat kiinni. Taisin kaivautua peiton alle.

Eilen oli mukava ilta. Herkuteltiin muutaman ystävän kanssa thaimaalaisella ruualla. Juteltiin ja naurettiin pitkästä aikaa yhdessä. Olin ihan selkeästi sen tarpeessa. Ystävien kanssa vietetty aika on laatuaikaa, jota pitäisi harrastaa useammin. Nykyisin kaikilla on niin paljon kaikkea. Monet meistä tekevät kolmivuorotyötä, on lapset, harrastukset, liikaa töitä…

Hiukan kauhunsekaisin tuntein odottelen tässä itsekin mitä maaliskuu tuo tullessaan. Juuri nyt työn alla on vain yksi kurssi, mutta ensi kuussa olisi tarkoitus ottaa rinnalle toinen, hiukan laajempi, sekä käydä tietenkin myös töissä. Tulee junamatkoja, on kaksi koiraa, pitäisi ehtiä harrastamaan… Täytyy vain luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Eikä pienestä priorisoinnistakaan taitaisi haittaa olla.

Eikä siitä, että arkea on jakamassa ihana, suloinen mies. Oli ihana tulla eilen illalla kotiin, kun keittiön pöydällä odotteli kauniisti koottu juustotarjotin. Oli viikunahilloa, pähkinöitä, keksejä, viiniä ja herkulliset sydänleivokset. Äärettömän onnistunut ystävänpäivä. Kiitos.

Kuvat ovat Meksikosta. Oli viimeinen päivä ja heräilevä Cancun. Haikea tunnelma, aurinkoinen sää, ja uusi mieletön mekko. Vaikka Cancunista en juurikaan välittänyt, sai Meksiko kuitenkin ihastumaan itseensä. Kaipaan takaisin. Kaipaan varsinkin niitä aamuja, kun heräsin aikaisin ja virkeänä. Niin ei koskaan käy Suomessa. Luulen että Meksikon aikavyöhyke nyt vaan sopii persoonalleni paremmin. Ehkä minun pitäisi asua siellä?

Riehakasta laskiaispäivää!

Ansku

En koskaan kyllästy hennon aallon ääneen

En usko koskaan kyllästyväni linnun lauluun aurinkoisena aamuna. Tai siihen ääneen, jonka hento aalto saa aikaan osuessaan rantahiekkaan. En koskaan voisi kyllästyä siihen pieneen helpotukseen, jonka satunnainen pilvenhattara tuo ajautuessaan auringon eteen kuumana päivänä. Tuskin koskaan kyllästyn vaaleaan, hienoon rantahiekkaan – sen tuntumaan paljasta jalkapohjaa vasten – tai kirkkaaseen meriveteen. Tai vienoon merilevän tuoksuun tuulessa. En voisi kyllästyä tunteeseen, jonka uuteen kulttuuriin saapuessani koen. Jännitys, tiedonhalu, ajoittainen epäröinti, uteliaisuus…

Istun nyt viimeistä kertaa tässä pienen hotellin avonaisessa ravintolassa, jonka katto on tehty ruo`oista. Tuuli tarttuu huiviin, ja lantioita keikuttavan lattarimusiikin tahdit peittyvät kuorma-auton jyrinään. Tähän tehdään uusi tie. Se saa minut pohtimaan, minkälainen paikka Mahahual mahtaa olla kymmenen vuoden kuluttua. Nyt kylä on vielä pieni. Sellainen mukava ja aito. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, on rauha pian vaihtunut vilkkaudeksi.

Me lähdemme tänään. Bussi vie meidät pian Cancuniin. Katselin siitä eilen kuvia, ja huomasin että niskakarvat nousivat pystyyn. Kaikki ne ihmiset, hotellit, juhlat… Toisaalta olen hiukan utelias. Vietämmehän siellä vain yhden yön, ja muutaman tunnin päivällä, ennen kuin lentokone nousee. Kyllähän minä sen kestän. Mutta miten kestän sen, että en tiedä milloin pääsen seuraavan kerran tällaisiin maisemiin ja tunnelmiin?

Nähdään taas pian, koti-suomessa!

Ansku

Snorklausretki Tulumissa

Elämäni sykähdyttävin snorklausretki tapahtui muutamia vuosia sitten, Filippiineillä. Korallit hohtivat miljoonissa väreissä, vuokkokalat kurkistelivat vuokoistaan, ja siniset meritähdet loistivat kilpaa turkoosin meren kanssa. Kaiken keskellä ryömi jättimäinen merimakkara – joka muuten säikähtäessän voi jättää sisäelimensä jälkeensä, ja kasvattaa sitten kaikessa rauhassa uudet. Siinäpä vasta outo tapaus.

Balillakin oli ihan nättiä, vaikkakin kovin roskaista. Siellä törmäsin merikäärmeeseen, joka sai meikäläisen vaihtamaan kurssia nopeammin kuin ehdit sanoa meksikaani. Viime vuoden Sansibarin snorklaureissu oli säälittävän surkea, ja sai meidät elättelemään toiveita, että täällä Meksikossa näkisimme taas kirkkaan värisiä koralleja, kaloista puhumattakaan.

Toiveikkaina suuntasimme merelle tässä eräänä päivänä. Tuuli oli aikamoinen, aallokko sen mukainen. Osasimme varautua jo pahimpaan. Ristiaallokossa puikkelehtiessamme olin kastunut likomäräksi jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Kiittelin kuitenkin mielessäni kapteeniamme, joka ei kiihdyttänyt venettään täyteen vauhtiin, niinkuin kollegansa Tansaniassa. Silloin pelotti, kun valtavat aallot keikuttivat ja paukuttivat venettä.

Kuvat on otettu Canon PowerShot D30:llä, jonka sain lainaksi PR-toimisto Republiciltä. 

Snorklauskokemus Tulumissa osottautui melko vaisuksi. Koralleista suurin osa oli kuollutta ja harmaata, muutama värikäs kala kuitenkin osui näköpiiriin. Hauska oli törmätä myös kalmareihin, niitä en ole nähnyt meressä koskaan aikaisemmin.

Mikäli mielit Meksikoon ja snorklaamaan, parhaat mestat löytynevät Cozumelin saarelta, tai sitten hiukan kauempaa, Mahahuolista. Me olemme jälkimmäisessa paikassa juuri nyt, ja mietimme, vieläkö pitäisi kerran koettaa onneaan…

Mukavaa viikon jatkoa!

Ansku

"Little" place called Tulum

”Kevyt tuulenvire kutittelee höyhenen lailla säärtä, heiluttelee nutturasta karanneita hiussuortuvia. Tuuli ei yllä viilentämään riittävästi melkein maan tasalle, tänne aurinkopedin pohjalle asti. Kun nousen istumaan, tunnen tuiverruksen voimakkaampana. Ei tässä kuitenkaan kylmä ole, niin kuin eilen, kun puhuri puhalsi kovemmin. Niin, että hieno rantahiekka lensi silmiinkin. Tässä kohtaa rantaa aallot ovat suuria – niillä voisi melkein surffata – tai sitten tuulen suunta on muuttunut. Meri hohtaa turkoosina. Katselen kuinka vaahtopäät paiskautuvat vedessä ilakoivia ihmisiä päin. He horjahtelevat, osa kaatuu kuin keila”.

Olemme viettäneet Meksikon Tulumissa nyt viisi yötä. Tarpeeksi, jotta olemme voineet todeta paikan meille liian vilkkaaksi, isoksi ja liian kalliiksi. Ympäristö on kaunis. Rannat upeita ja aurinko lämmin. Ruokakin on ollut herkullista – olen syönyt avokadoa melkein joka päivä, kuten uhosinkin. Mutta rantaviiva, se on pitkä kuin nälkävuosi. Vieri vieressä on hotellia hotellin perään. Joka makuun. Joka hintaan. Näin sesonkiaikaan useimmat paikat ovat täyteen buukattuja. Meillä oli hiukan vaikeuksia löytää majoitusta, joka vastaisi budjettiamme. Kuljimme pitkän pätkän ja vertailimme. Useimmat kohtuuhintaiset ja viehättävät paikat tarjosivat eioota.

Tulumin kylä sijaitsee usean kilometrin päässä rannasta, aiheuttaen sen, että rantakadun ravintoloiden hinnat ovat kivunneet melko korkeiksi. Vaatii taxi- tai pyöräkyydin, jotta pääsee edullisempien patojen äärelle keskustaan. Kuten arvata saattaa, taxitkaan eivät ole sieltä halvimmasta päästä.

Olemme nyt majoittuneet jo kolmanteen hotelliin Tulumissa. Kirjoitan pienen pätkän jokaisesta myös englanniksi, jotta myös muiden kuin suomalaisten on helppo lukea arvioni niistä, mikäli eksyvät sivuilleni matkaa suunnitellessaan.

Ensimmäiset kaksi yötä vietimme Amansalassa. Periaatteessa hyvin viehättävän näköisessä paikassa rannalla. Heilläkin oli jo hyvin täyttä, mutta majoitus onnistui kuitenkin suureen rakennukseen, jota ei yleensä käytetä. Talo sijaitsi tien toisella puolella, ollen ns. viidakkobungalow. Aamupala ei kuulunut hintaan. Huoneesta puuttui verhot suuren lasioven edestä, suihkusta valo, ja jouduimme käyttämään omaa lukkoa ovessa. Keskellä vuodetta oli niin valtava painauma, että liu`uimme siihen yöllä. Suihku toimi heikosti. Tuuletin sekä ilmastointi löytyi. Wifi ei riittänyt huoneeseemme asti. Palvelu oli melko ystävällistä, varsinkin kun olimme lähdössä pois. Muista palveluista en osaa sanoa.

The first two nights we spent in Amansala. A charming place right on the beach. In high season hotels in Tulum are easily booked full. As well was Amansala, but they managed to get us a large room, which is not usually used. The building was located across the road, at the so-called, junglebungalow. Breakfast was not included in the price. A room had few lacks, there wasn’t courtains at large glass front door, the shower light didn’t work and we had to use our own lock on the door. The bed wasn’t so good and shower was poor. The fan and the a/c was included. Wifi didn`t reach our room. The service was quite friendly, especially when we were leaving.

Yhden yön vietimme suloisessa Hemingwayssa, lilassa mökissä joka oli sisältä keltainen ja turkoosi! Rannan puoleiset bungalowit olivat täälläkin täynnä, joten nukuimme tien toisella puolella, ”viidakossa.” Palvelu oli ystävällistä, eikä huoneessa ollut moittimista. Aamupalaksi tarjoiltiin hedelmiä ja leipää, teetä/kahvia ja mehua. Kaksi kertaa päivässä oli tarjolla joogaa. Sähköt toimivat rajoitetusti. Wifi riitti terassille, mutta ei huoneeseen asti. Hotellin ravintolassa voi nauttia herkullisen, mutta melko hintavan illallisen.

One night we spent in the sweet Hemingway, lilac cabana which was colorfull from inside. Beach side bungalows here were fullbooked, so we slept across the road, ”in the jungle.” The service was friendly and the room was nice. At breakfast was served fruits and bread, tea / coffee and juice. They offered yoga twice a day. Electricity was limited. Wifi worked in cabanas terrace, but not inside. In Heminway’s restaurant you can enjoy delicious, but quite a costly dinners.

Nyt olemme lähimpänä rantaa, Cabanas Malishissa. Ei tämäkään ocean front ole, mutta meren pauhun voi kuulla, ja kun vaivautuu kävelemään pienen kumpareen yli, meri kimmeltää kauniisti edessäsi. Huone on perushyvä, mutta kattovalo, se on suorastaan surkea. Sen valossa ei näe edes lukea. Wifi toimii huoneessa moitteetta. Meidän kabanamme ei ole täysin valmis, joten mm. naulakot ja muut pikku yksityiskohdat puuttuvat vielä. Täysin valmiit mökit ovat luultavasti viihtyisämpiä. Meidän hintaamme ei kuulu aamupala. Ilmastointia ei ole, mutta tuuletin löytyy. Näin tammikuussa se riittää mainiosti. Yöllä on viileä, ja peitto tarpeen. Palvelu on ollut ystävällistä. Siivooja ei ole käynyt näiden päivien aikana.

Now we are pretty close at the beach, place called Cabanas Malish. Either this bungalow is not a oceanfront, but you can hear the sound of the sea. The room is very basic. The ceiling ledlight is so poor that you can’t even read in this light. Wifi works well. Our cabana is not yet completely finished, so for example, hangers and other little details are still missing. Older cabanas are probably more comfortable. Fan is included. In January, it is enough for most, because nights are pretty cold. The service has been friendly. The cleaner has not visited in our cabana during three days.

Kaksi yötä täällä on jäljellä, sitten vaihdamme vielä kerran paikkaa, mutta emme ole vielä päättäneet mihin suuntaan. Kaipaamme pienempää, rauhallista paikkaa, jossa hinnat eivät ole näin hirvittävän korkeat. Olisiko se Akumal, vai ehkä Mahahual?

Viettäkää te suloinen sunnuntai, me jatkamme pohdintoja. Ehkä maistan vielä yhden Pina Coladan…

Ansku

Paikka, jossa vihreät papukaijat lentävät

Miellyttävin tapa tutustua Meksikolaiseen Maya-raunioalueeseen, on majoittua aivan alueen kylkeen. Siis ihan niin lähelle, että parvekkeelta voi ihailla heidän observatoriotaan – paikkaa, josta muinaiset intiaanit tähyilivät tähtiin.

Olen kyllästänyt itseni viime päivinä kaikenlaisella tiedolla Mayoista. Ennen Meksikon lentoa ahmin informaatiota netistä, ja täällä paikan päällä kävin katsomassa planetaariossa jännittävän kertomuksen heidän mytologiastaan. Hankin myös pienen opaskirjasen, ja eilen istuin muiden kiinnostuneiden seurassa pimeydessä, tähtikirkkaan taivaan alla edessämme mieletön näytös. Valtavaan pyramidiin heijastettiin Maya-tarina niin taitavasti, että eläytyminen oli taattu, vaikka kertomus olikin Espanjaksi.

Raunioista tarinoin enemmän myöhemmin, nyt sen sijaan haluaisin esitellä teille paikan, jossa vietin kaksi viimeistä yötä. Hotelli Mayaland sijaitsee aivan Chichen Itzan raunioiden vieressä, melkein sisällä aluetta. Kuvittelin päätyväni pieneen, intiimiin paikkaan, jonka piha-alueella olisi muutama bungalowi, ja päärakennus olisi yhdessä kerroksessa. Todellisuus oli toinen. Hotelli olikin todella suuri. Ihmiset kuitenkin katosivat alueelle kohtalaisen hyvin, ja paikka oli melko rauhallinen. Tosin lounasaikaan valtavat ryhmät kansoittivat buffet-ravintolan, jota hyvin pian osasimme vältellä.

Meidän huoneemme oli suuri. Ja valoisa. Parvekkeen puoleinen ikkuna oli melkein pelkkää lasia vain, ja näkymä ilahduttavan viidakkohenkinen. Parvekkeen alla kasvoi 150-vuotias puu. Niin valtava, että ainakin kolme ihmistä tarvittaisiin halaamaan sitä, jotta kädet osuisivat toisiinsa. Latvustossa lenteli jos jonkinmoista sirkuttajaa. Aamuisin heräsimme valloittavaan linnunlauluun. Toisesta ikkunasta oli näkymä Mayojen observatoriolle.

Oletko koskaan syönyt aamupalaa riikinkukon seurassa? En minäkään. Ennen tätä päivää. Siinä minä siemailin kaikessa rauhassa raikasta appelsiinimehua aamuauringon lämmittäessä olkapäitä. Linnut sirkuttivat puissa, ja yön jäljiltä vielä jähmeä iguaani paistatteli aurinkoisella kivellä siinä lähellä. Sitten riikinkukko asteli pöytien välistä esiin. Leukani loksahti epäuskosta melkein lautaselleni asti, ja tarjoilijaa nauratti. Riikinkukon nimi oli Freddy. Siinä se sitten tallusteli. Kiersi meidän aamupalapöytämme, kuikuili leivänpalastani. Ja jatkoi matkaansa.

Mekin jatkoimme. Otimme kyydin, löysimme itsemme Valladolidista. Kaupungista, jonka ensin konkistadorit valloittivat mayoilta, ja sitten toisinpäin. Huomenna matka jatkuu jälleen…

P.s: voit seurata reissuamme myös Instagramissa.

Ansku

Translation:

Place, Where The Green Parrots Flies

The most pleasant way to explore the Mexican Mayan ruins area, Chichen Itza, is to book a room right on the side of the region. I mean so close that you can adore Mayan observatory from the balcony of the suite – the place where the ancient Mayans looked up to the stars.

Hotel MayaLand is located right next to the Chichen Itza ruins, almost inside the area. I supposed to end up in a small, intimate place with a garden area and a few bungalows. The reality was different. The hotel was really big. However, people disappeared in the area quite well, and the place was pretty quiet. However, at lunchtime huge groups of tourists populated the buffet restaurant.

Our suite was big and bright. Balcony sided wall was almost plain glass and the view was delightfull, spirit of jungle. Next to the balcony, grew a 150-year-old tree. So huge, that at least three people would be needed to hug it, so that their hands would touch to each other. Plenty of birds lives in the shadow of the tree. In the morning we woke up to a pleasant singing of birds. From another window you can see the Mayan Observatory. Not bad.

Have you ever eaten breakfast with a peacock? Me neither. Until today. There I was quietly sipping my fresh orange juice in the morning sun. Birds were singing in the trees and a green iguana was warming it`s body on a rock. Then a peacock walked between the tables. My jaw fell to my plate,  waiter laughed. Peacock’s name was Freddy. There it was walking aroud our table, looking at my bread. And then continued his journey.

We also continued our journey. We took a ride and found ourselves from Valladolid. Today the journey continues again…

Viime päivät Isla de Holboxilla

Jaa ettäkö mitä olen puuhastellut viime päivät?

Olen kuljeskellut pitkin poikin Isla de Holboxin keskustan katuja. Ihastellut värikkäitä, hiukan hassuja taloja ja maalauksia. Olen syönyt tolkuttoman paljon Guacamolea ja tortillasipsejä. Ajanut polkupyörällä pitkin aurinkoista hiekkakatua, päätyen ensin hautausmaalle ja sitten kaatopaikalle. Olen ihmetellyt kummallisia mereneläviä ja rentoutunut riippukeinussa tuntitolkulla. Olen yrittänyt pitää kunnostani huolta kipittämällä paljain jaloin hienohiekkaista rantaa edes takaisin. Olen tilannut margaritan (kun kerran Meksikossa ollaan), ja puolivälissä todennut oluen ja veden maistuvan paljon paremmalle. Olen jankuttanut kyllästymiseen asti, etten tahdo lähteä täältä perjantaina. En ole koskaan viihtynyt ulkomailla missään niin hyvin kuin täällä. Suloisessa punaisessa mökissä, kirkkaan veden äärellä, saarella jossa kaikki hymyilevät ja ovat avuliaita.

Meidän ihana hotellimme(Palapas del Sol) tunnelmallisessa iltavalaistuksessa.

Mutta niin kai se menee, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Söimme äsken viimeisen illallisen tällä saarella. Huomenna golfkärry kuljettaa meidät satamaan. Hyppäämme lauttaan, joka vie meidät mantereelle. Siitä jatkamme matkaa Chichen Itzaan. Toki lähden mielenkiinnolla katsomaan, mitä muuta Meksikolla on tarjottavanaan. Voihan olla että palaan tänne vielä joskus…

Voi olla että nettiyhteydet eivät enään toimi niin hyvin kuin täällä, joten heipat vaan joksikin aikaa. Mikäli mahdollista, palaan linjoille vielä Meksikosta.

Viikonloppuja!

Ansku