Helppo mukaan otettava välipala

Ajattelin joskus, että pysyn hoikkana tai jopa laihdun jos en syö niin usein. Saatoin jättää aterioita välistä silloin, kun tiesin päätyväni synttärikakkua leikkaamaan tai ravintolaillalliselle. Eihän se näin mene, vaikka voisi kokonaiskalorimatemaattisella logiikalla niin päätelläkin. 

Kroppa on fiksumpi. Aineenvaihdunta hidastuu ja pysähtyy, mikäli keho ei saa polttoainetta. Huomaan edelleenkin ajoittain että on saattanut mennä aivan liian pitkä aika viime ruokailusta. Opiskelupäivät kotona on tästä hyvä esimerkki. Aamupalan jälkeen voin unohtaa syömisen pitkäksi aikaa. Teen koulutehtävää ja välillä muita juttuja niin intensiivisesti, että kun mies viideltä iltapäivällä ihmettelee kiukkuisuuttani, tajuan, että olen syönyt ehkä kymmenen, yhdentoista aikaan päivällä. 

Säännöllinen ruokailurytmi on tärkeä asia, mutta joskus välipaloja on vaikea ottaa evääksi mukaan. Aika monet jutut pitäisi säilyttää viileässä tai kuljettaminen on vaikeaa. Pähkinät ja raakapatukat on loistava idea, mutta nyt olen löytänyt yhden välipalavaihtoehdon lisää kun sain testiin Voimaruuan 360 Wholefood-smoothiepohjapusseja*. Kätevä keksintö ja helppo ottaa vaikka töihin tai kouluun mukaan. Sitten vain sekoittaa esimerkiksi shakerissa veden kanssa ja hörppää pois sellaisenaan. Mikäli käden ulottuvilla on blenderi, voi sekaan heittää mitä mielii. Minä lisäsin kuvassa näkyvään annokseeni banaania sekä puolukoita, mutta voisi olla aika ihanaa myös muutaman mintunlehden, kylmän mantelimaidon ja jäisten mustikoiden kanssa. Pelkältään veteen sekoitettuna makuelämys jää melko tylsäksi, vaikka onkin pullollaan hyviä ravintoaineita.  

Pussi sisältää mm. heraa, mantelia, kaakaota, kookosta, pellavansiementä, auringonkukansiementä, seesaminsiementä, chiansiemeniä sekä psyllium-kuitua. 

Mikä on sun näppärä, mukaan otettava välipalasi? 

*Saatu testiin blogin kautta

Musta talvirotsi

– En aio ostaa tätä edullisempaa versiota takista, vaan olen ilman siihen saakka kunnes löydän sen oikean, mokkaisen, julistin tuossa ihan vähän aikaa sitten kaimalleni Zarassa. Sitten kului kaksi viikkoa. Mieheni ilmoitti takin tarpeesta. Matkalla Marks&Spencerille vilkaisin Cubuksen näyteikkunaa. Siellä sellainen oli. Sellainen melkein täydellinen talvirotsi, muttei sitä mokkaa kuitenkaan. – Mä koitan tota ihan piruuttani, sanoin paluumatkalla kun Jani kantoi tyytyväisenä pussissa omaa uutta, ihan helkkarin hyvännäköistä takkiaan. – Jos toi malli ei vaikka sovikkaan mulle ollenkaan. Sitten ei tarttis haaveilla enään. 

Olihan se ärsyttävän hieno ja istuikin aika kivasti. Jätin takin kauppaan mutta jo liukuportaissa loin kaipaavia katseita sen suuntaan. Kotona alkoi raivokas googlailu. Dieseliltä ei kaivattua mallia löytynyt, Asokselta sen olisi saanut sievoiseen 800€:n hintaan ja Acnen takista tarvitsisi pulittaa päälle kaksi tonttua. – Unohdan koko takin, suunnittelin. Maanantaina ajelin töistä kotiin, mutta kotipihan sijaan löysinkin itseni Cubuksen kassajonosta. Musta rotsi sujahti ostoskassiin ja minä lähetin äimistyneen viestin Janille: Miten tässä näin kävi? – Ehkä Tia-kohtaustyyppistä, mies epäili.

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Hattu H&M

Laukku Aleksi 13

Takki Cubus

Pusero Gina Tricot

Farkut Nudie Jeans

Kengät saatu Eccolta

Minä ja takkini lähdemme kohta kohti Pasilaa. Illalla on tiedonhankinnan kurssi. Mukavaa loppuviikkoa tyypit!

Säihkyvä kynsilakka-arvonta

Minusta maanantaipäivään tarvitaan hippunen säihkettä ja kimallusta, varsinkin kun pikkujoulukausikin on jo aivan aivan nurkan takana, puhumattakaan tästä pimeydestä joka kellojen käännön myötä lävähti päin pläsiä märän rukkasen tavoin.

Lumene lähetti muutaman kauniin sävyisen lakan, mutta koska hoitajatar-ihmisenä pääsen niin aniharvoin niillä leikittelemään, lähdin tiedustelemaan olisiko jollakulla siellä tarvetta näille? Äkkiseltään ajateltuna voisi näyttää aika kauniilta joulunpunainen aluslakka ja kärkiin dipatut glitterit, vai mitä? 

Siispä, laitetaan arvonta käyntiin. Jätä kommenttilaatikkoon postaustoive tai jokin muu terveinen sekä sähköpostiosoitteesi 29.10 mennessä niin minä arvon nämä kaksi kaunista kynsilakkaa* piristämään jonkun päivää. 

Tsempit viikkoon! Sitä tarvitsee ainakin allekirjoittanut… Taisin nukkua viime yönä noin kaksi tuntia ja kello neljältä aamuyöllä sängyssä pyörien ei juuri naurattanut. Mutta eiköhän se tästä taas.

*Saatu blogin kautta

Mietteitä ja mustaa nahkaa

Huomenta. Tänään on vallan mukava aamu. Silmissä tuntuu kymmenen tunnin yöunet ja meitsi heräsi ilman herätyskelloa. Se jos mikä on luksusta. Pötköttelin sängyssä pitkään, ilman kiireen häivää. Luin Veeran blogikirjoituksen, samaistuin ja nousin sitten laiskasti ylös tähän koneen ääreen. Sytytin kynttilät ja naurahdin mielessäni jouluiselle astetelmalleni. Okei, olen vähän ajoissa mutta myönnettävä on, että pari havua, iso männynkäpy ja puutähdet näyttävät kynttilöiden kanssa aika somalta ja luovat lämmintä kodikkuutta. Jani puuhaa tuossa vieressä. Tekee aamiaista, keittelee kanelikahvia ja koira mutustaa luuta matollaan. Toinen tuhisee pöydän alla.

-Voisin alkaa sellaiseksi kodinhengettäreksi, tuumasin äsken.
– Tässä on sun cafe latte. Haluutko siihen vähän raakakaakaota päälle? Vastasi mies. Hän taitaa olla meistä sittenkin se kodinhengetär. Mutta ihan vakavasti puhuttuna. Kuinka mielekästä olisi tehdä töitä kotona omaan tahtiin ja pitää luovia taukoja samalla kodistakin huolta pitäen. Tiedättehän? Pölyjä pyyhkimällä selkä vetreäksi. Ajoittaiset kodin ulkopuoliset keikat toisivat sitten vaihtelua.

No, huomena siinä on taas vaihtelua kerrakseen kun muutaman vapaapäivän jälkeen ajelen aamulla seitsemäksi töihin. Tämä ja viime viikonloppu vahvistivat entisestään fiilistä, että haluan tehdä tulevaisuudessa sellaista työtä, joka ei keskity viikonloppuihin. Tuntuu niin fantastisen normaalilta kun saa herätä oman miehen vierestä sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna. Tehdä yhdessä juttuja ilman kiirettä. Siihen mä haluan tulevaisuudessa tähdätä. Se on arjen luksusta.

Mukavaa sunnuntaita tyypit.

Hyvinvointi-inspiraatio: Marjo "Maiju" Kauppila

Pullollaan positiivisuutta ja hyvää mieltä. Energiaa kuin pienessä kylässä. Sillä tavoin lähtisin kuvailemaan pientä ja pippurista Maijua, jonka iloisesta elämänasenteesta voisi moni hyötyä. Maijun mukaan positiivinen asenne avaa mahdollisuuden nähdä pienetkin kauniit asiat elämässä.

Kysyin Välipalat – virtaa superfoodeista kirjan tekijältä kaksitoista hyvinvointiin liittyvää kysymystä:

1 Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi tarkoittaa minulle elämänlaadun parantamista. Koska ikää alkaa jo olla (kohta 53-v), koen entistä tärkeämmäksi myös itsestä huolehtimisen. Olen Durasell-pupu joka ei pysy paikoillaan, joten on pakko pitää itsestään huolta. Näin jaksan olla liikenteessä.

2 Miten motivoit itseäsi liikkumaan ja syömään terveellisesti?

Minun ei tarvitse enää nykyään kauheasti motivoida itseäni. Koska olen ”harrastanut” tätä jo monta vuotta, on näistä asioista muodostunut minulle jo elämäntapa.

3 Mitä hyötyä on positiivisesta suhtautumisesta elämään?

Positiivisilla ihmisillä on aina sata kertaa hauskempaa. Haluan elää elämäni hymy huulilla ja nauraa kilpaa auringon kanssa. Minusta tuntuu, että minut on luotu tähän maailmaan tuomaan iloa muille.

4 Parhaat vinkkisi positiviseen elämänasenteeseen?

Yritä löytää jokaisesta asiasta aina se positiivinen puoli. Tiedän, että elämässä voi sattua kaikenlaista vaikeaa, mutta suuresta osasta asioista voi löytää aina sen pienen pilkahduksen myös hyviä puolia. Aina on joku  jolla menee vielä huonommin. Se pitäisi muistaa vastoinkäymisten hetkellä. Hymyile ja elämä hymyilee sinulle takaisin on minun mun mottoni.

5 Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Ssellaista ruoka-ainetta ei taida olla olemassakaan, mistä en haluaisi luopua koskaan. Olen muuttanut ruokavaliotani noin neljä vuotta sitten ja perusta on sama. Mutta olen aina valmis tekemään parempia muutoksia siihen.

6 Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Syön 4-5 kertaa päivässä. Aamupalani on erilainen arkisin kuin viikonloppuisin. Syön hyvin paljon vihreää ja suosin paljon marjoja ja hedelmiä.
Aamulla: Gluteeniton kaurapuuro marjojen ja hedelmien kera, lisukkeena mantelimaitoa (tai gluteeniton sämpylä kera kahvin).
Lounas: Syön usein keittolounaan, kalaa tai broileria kasvisten kera.
Välipala: Smoothie, tuorepuuro tai chiavanukas
Päivällinen: Usein samat vaihtoehdot kuin lounaalla.
Illallinen: Voi olla hyvin samantyyppistä kuin välipala.

7 Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Vältän ehdottomasti vain gluteenia, koska minulla on keliakia. Muuten yritän vältellä maitoa, mutta sen suhteen en ole ehdoton. Yritän syödä terveellisesti, mutta en ruoski itseäni jos joskus teen jonkun huonon valinnan.

8 Suositko superfoodeja tai ravintolisiä?

Syön myös superfoodeja, tosin pidän myös suomalaisista superfoodeista eli muun muassa gluteeniton kaura ja marjat on oikeastaan päivittäin ruokavaliossani mukana. Ravintolisiä käytän satunnaisesti. Keliakian takia joudun kiinnittämmään huomiota tiettyjen vitamiinien saantiin, joten nautin terveellisen ruokavalioni lisäksi purkista D-vitamiinia ja B12-vitamiinia, koska keliakiassa vitamiinit eivät imeydy yleensä niin kuin muilla ihmisillä.

9 Miten rentoudut?

Rentoudun hyvin harvoin, mutta sitten kun rentoudun menen mökille ja makaan sängyllä katsellen IPadilla ohjelmia erilaisten verkkopalveluiden kautta.

10 Mikä on paheesi?

Minun paheeni on varmaan se, että en ehdi siivoamaan kotona eli kiireisestä elämästäni johtuen koti on usein siivoamatta.

11 Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Maijulle?

Sanoisin teini-ikäiselle Maijulle, että ”älä katso ihmisen ulkonäköön, vaan katso ihmisen sisimpään, sillä ihmisen sisin on tärkeintä”. Opin sen kyllä jo aikaisessa vaiheessa.

12 Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Haluan sanoa kaikille, että muistakaa olla itsellenne armollisia. Älkää ruoskiko itseänne huonoista valinnoista. Yhdellä huonolla valinnalla ei ole mitään merkitystä, jos pääsääntöisesti tekee hyviä valintoja Opin tämän itse vasta muutama vuosi sitten.

Mikä haluat tutustua ihanan Maijun ajatuksiin tarkemmin, klikkaa hänen Pinkit korkokengät-blogiinsa tai vaikka Youtube-kanavalle, josta löydät Tädit tubettaa-latauksia. Klik klik!

Hyvää viikonloppua!

Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin, Kaisan, Marian, Jarin, Sadun, Ainon, Brädin sekä Jukan mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

Hyppää pois mukavuusalueelta. Voit löytää itsestäsi uuden vahvuuden

En tiennyt keskiviikko-aamuna että juuri silloin olisi se päivä, kun meikäläinen katsoo maailmaa väärinpäin, eri vinkkelistä. Tai siis, jumppasalia pää alaspäin. Personal trainerini Sirja keksi että nytpä laitetaan rouva Kasanen ruotuun ja laitetaan se seisomaan päällään. Voi pojat, se oli omituista. En sitten millään meinannut hoksata kuinka ne kintut on mahdollista nostaa ylös, kun koko ruhon paino on päälaella ja vähän käsilläkin. Suoraan sanottua pelotti ihan pirusti. Mutta nyt janoan lisää treeniä tähän vähän ärsyttäväänkin harjoitukseen! Taisin jäädä koukkuun (koirien kauhuksi testasin äsken. Puhelin soi juuri kriittisellä hetkellä, mutta säilyin kuitenkin hengissä). 

Pelosta tuli mieleeni. Joskus on tarpeellista tehdä asioita jotka pelottaa. Tai ainakin sellaisia juttuja, joiden avulla poistutaan omalta mukavuusalueelta. Näin omat rajat saattavat venyä ja jopa muokkautua positiivisesti. Voi löytää itsestään täysin uuden puolen tai vahvuuden joka on ollut piilossa.

Minä koin tänä vuonna Meksikossa oman hurjimman kokemukseni, mitä tulee mukavuusalueelta poistumiseen. Olen aina kammoksunut tukehtumisen tunnetta – jopa siinä määrin että jo pelkkä ajatus laitesukeltamisesta saa sydämen jättämään lyöntejä välistä. Entisen poikaystävän jekku heittää peitto pääni päälle ja kaapata siitä sitten karhunhalaukseen ei saanut aikaan kivaa väristystä vaan kuolemanpelon. Tukahduttava tunne valtasi koko kropan ja pakokauhu oli lähellä. 

Voitte siis vain arvata mitä ajattelin kun Meksikolainen snorklausoppaamme vei meidät tutustumaan luoliin. Ensin en edes ymmärtänyt että meidän oli oikeasti tarkoitus uida niihin! Vedenpinta. Luolan yläreuna. Näiden välillä noin kymmenen senttiä ilmaa. Ahdistus. Jostain sain kuitenkin voimaa lähteä yrittämään. En ehkä kehdannut jänistää. 

Snorkkeli raapi luolan kattoa kun uin pimeyteen taskulamppu kädessäni. Tunsin jokaisen sydämen sykähdyksen ja huomasin hengityksen kiihtyvän ja muuttuvan koko ajan pinnallisemmaksi. Paniikki oli lähellä. Sain käyttää jokaikisen voimavaran rippeenkin jonka löysin, keskittyäkseni rauhoittamaan vähän liian tiiviin hengitykseni. Olisin hukkunut jos olisin panikoinut ja lyönyt pääni luolan röpeliäiseen kattoon ja tippukivimuodostelmiin. 

Jossainvaiheessa katto nousi korkeammalle. Pääsin kunnolla vedenpintaan kuulostelemaan oloani ja mikä tärkeintä, hengittämään kunnolla ilman snorkkelia. Opas ui kuitenkin jo kauempana edellä ja perässä oli syytä pysyä. Poikkesimme vielä lepakkoluolaan ja uimme siitä pikkuhiljaa takaisin lähtöpisteeseen. Siellä vihdoin rentouduin. Olin aivan poikki ja taisin vähän täristäkin kun intoilin Janille kuinka olin ylittänyt itseni. Olo oli epätodellinen.

Ei se tukehtumiskammo ja pelko mihinkään ole kadonnut, mutta oli tärkeä huomata pystyvänsä hallitsemaan omaa kehoa, omia ajatuksia ja tätä kautta omaa tunnetilaa. 

Mukavaa torstaita!

Laskutus ilman y-tunnusta

Onhan siitä jo aikaa, kun soittelin verotoimistoon ja googlettelin miten olisi järkevintä toimia laskutuksen suhteen satunnaisten työ- tai juttukeikkojen sattuessa eteen. En oikein löytänyt mieleistäni vastausta mutta keväällä kuulin kaverilta, että Kevytyrittäjyyspalvelu Ukko.fi olisi varsin toimiva ratkaisu kaltaiselleni ilman y-tunnusta satunnaisesti muita töitä tekevälle. Laskutin keväisen tiedotuskeikan Ukko.fi:n kautta ja totesin palvelun sen verran näppäräksi, että voin hyvällä omallatunnolla suositella sitä muillekin. Aion käyttää Ukon palvelua itsekin jatkossa, aina siihen saakka, kun ehkä jonain päivänä alan ihan oikeaksi yrittäjäksi ja hankin sen tunnuksenkin. Tällä hetkellä Ukko.fi kuitenkin on ja pysyy.  

Olen tietokoneiden ja kaikenlaisten ohjelmien kanssa yleensä aina ihan pulassa, en jotenkin hahmota miten ne toimivat. Mutta hei, laskutin ensimmäisen kerran täysin onnistuneesti, ihan ilman mieheni apua (saatoin ehkä hiukan konsultoida palvelua suositellutta ystäväistäni, mutta hyvin vähän koska palvelu toimi oikeasti loogisesti). 

Homma toimii suunilleen näin: Kirjaudu sisään. Toimita verokortti. Itse otin omasta sivutulokortistani kuvan ja latasin sen palveluun. Etsi käsiisi laskutettavan laskutustiedot. Luo lasku ja odottele maksua. 

Jos oman yrityksen perustaminen ei kannata, olet opiskelija tai freelancer tai vaikka kaltaiseni oman päätoimisen työn lisäksi sivutöitä tekevä tyyppi, kannattaa tutustua Ukko.fi:hin.

Kivaa viikon jatkoa!

Sponsoroitu

Pastellivalo

Tässä syksyssä parasta on ollut valo. Se tuo mieleeni pastellin sävyisen, ihanan Intian jossa kävin joitakin vuosia sitten rakastumassa mieheeni. Vaikka meidän valomme on vaaleanpunaisen sijaan kellertävä, siinä on kuitenkin sitä samaa vivahdetta. Sittenkin, vaikka kaikki ne tuoksut puuttuvat ja ilma on paljon viileämpi. Jos syksyt olisivat aina tällaisia, voisin kutsua itseäni syksyihmiseksi. 

Hitsi miten kiva viikonloppu takana. Niin kiva, että vielä näin tiistai-aamunakin hymy pyrkii suupieliin, vaikka kello on liian vähän ja sänky tuntuu liian houkuttelevalta. Mutta miten hauskaa oli olla vain! Koko viikonloppu. Pitkästä aikaa hengata, käydä salaatilla ja kahvilla, ostaa farkkuja yhdessä miehen kanssa. Keskustella. Viihdyn mieheni kanssa tosi hyvin ja haluan mielelläni viettää aikaa yhdessä. Mutta näin mukavaa viikonloppua ei ole kuitenkaan ollut aikoihin. Ihminen tarvitsee lataavaa toimintaa jotta jaksaisi paahtaa arjessa. Viikonloppu oli juuri sellainen.

Tällä viikolla fokukseni keskittyy juttuun, josta lupaan vinkata teillekin kunhan homma on ajankohtaisempi. Mutta sanon sen verran, että se on askel erittäin hyvään suuntaan ja olen mahdollisuudesta äärettömän kiitollinen ja onnellinen.

Koulutöitäkin pitäisi paahtaa menemään, nimittäin työpäiviä sairaalalla on vain kaksi. Saattaakin olla pienen pieni mahdollisuus, että ehdin tällä viikolla ehkä jopa rötvätä makuuasennossa sohvalla (tätä ei tapahdu juuri koskaan), ja viikonloppuna pääsen tapaamaan erästä aivan uutta henkilöä. Siis ihan upouutta koko maailmassa. Ystäväpariskunnan pikkuinen syntyi viime viikolla, ja olen päässyt ihastelemaan häntä vasta valokuvista, mutta nyt vihdoin pääsen sanomaan ihan käsipäivää.

Kivaa päivää sullekin. Vietä hyvä tiistai!

Herkullisin ja terveellisin aamiainen viikonloppuaamuihin

Se on maukas, se on helppo valmistaa, täynnä hyviä ravintoaineita ja mikä parasta, lihottavat hiilihydraatit puuttuvat! 

Uunissa valmistettava munapaistos on helppo varioida omaan makuun sopivaksi. Me olemme herkutelleet äärimmäisen iisillä munan, parsakaalin sekä emmentaljuuston yhdistelmällä jo monena aamuna, mutta tänään meidän mestarikokkimme heitti luovuuden peliin ja tuloksena on ruokaisa lohi-pinaatti-chilivuoka näin rauhallisen sunnuntain kunniaksi. 

Kahden nälkäisen tai neljän pikkunälkäisen munapaistos valmistui näin: 

Ainekset: 

6 kananmunaa

Loraus (noin 1 dl) luomu punaista maitoa 

200g lohta (me käytimme kypsää)

60g tuoretta pinaattia

Kourallinen emmentaljuustoa

½ chili pilkottuna

Mustapippuria

Laitan uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoitan munat ja maidon, lisään mustapippuria sekä chilin. Asettelen voideltuun vuokaan lohenpalat ja niiden päälle pinaatit. Kaadan komeuden päälle munamaitoa ja ripottelen päällimmäiseksi juustoraasteen. Paistan uunissa noin 20 minuttia tai kunnes keskusta on hyytynyt ja pinta on kauniin kullanruskea. 

Rentoa sununtain jatkoa!

Kahvijuttu

Tänään on jo viides päivä putkeen kun nautiskelen kahvia. Ennenkuulumatonta. Vihreä tee ehti jäähtyä valkoiseen posliinikannuun, kun meikäläinen se vain imi sieraimiinsa kanelin tuoksua kahvistaan.

Pelkkä sumppi itsessään ei kiinnosta. Taikasanoja on kaksi: Kardemumma sekä kaneli. Ne saavat veden herahtamaan kielelle. Kardemummakahvia en ole yrityksistäni huolimatta vieläkään saanut. Kuvan kupillinen on maustettu kanelilla, koska Stockmannilla sijaitsevassa Fazerin kahvilassa henkilökunta ei ollut varautunut kardemummakahvin tarpeeseen, jota minä ja Christina akuutisti torstaina podimme.

Tänään aion käydä kaupassa ja kun seuraavan kerran istun tähän koneen äärelle, vieressäni höyryää kupillinen kardemummakahvia. Mikä onkin aika jees, koska luin juuri että kardemumma parantaa ruuansulatusta, virkistää, auttaa ilmavaivoissa, poistaa limaa sekä kofeiinin haittoja. Ei kanelikaan huonoksi vaihtoehdoksi jää muistia ja keskittymiskykyä parantavilla  ominaisuuksillaan. Lisäksi se tehostaa aineenvaihduntaa, säätelee positiivisesti verensokeria ja on hyväksi ruuansulatuselimistölle sekä mielialan vaihteluille. Vink vink miehet, joiden vaimot ovat ärtsyjä tiettyyn aikaan kuukaudesta…

Ihanaa viikonlopun jatkoa tyypit!