Yksitoista kokonaista päivää, laskin tänään aamulla. Niin monta päivää ikäni alkaa vielä numerolla kaksi. Sen jälkeen paluuta ei enään ole kaksikymppisyyteen millään tavalla. Eipä sillä, en ole oikeasti kokenut olevani kaksikymppinen pitkiin aikoihin, vaikka leikilläni kauhistelenkin kuinka yhdeksäntoistavuotiaasta voi yht`äkkiä muuttua kolmekymppinen.
Vaativan laskutoimituksen jälkeen alkoi perinteinen kauhistelu, valitus ja kitinä. ”Mitä oiken olen saavuttanut”, kyselin ja yritin vältellä hengityksen muuttumista hypervantilaatioksi. Aloinpa sitten oikein miettiä mitä minulla on. Listasin ne siinä järjestyksessä, kuin ne mieleeni tulivat. Tärkeysjärjestyksestä viis.
– Hyvä ammatti (siitäkin huolimatta, että haluan vaihtaa alaa. Oppimastani ja tekemästäni ei ole kuin hyötyä tulevaisuudessa).
– Aviomies, joka tukee, rohkaisee ja seisoo rinnalla kun on vaikeaa. Kun on ihanaa ja helppoa, hän on siinä nauttimassa kanssani.
– Kaksi rakasta koiraa. Lapsuudenhaaveeni oli saada oma koira. Nyt niitä on kaksi.
– Omakotitalo
– Olen päässyt matkustamaan mitä jännittävämpiin maihin ja paikkoihin, ja uusi reissu on varattuna.
– Miehen ehdotukset listalle: kokemus monenlaisesta ja suuri tietous tietyistä asioista.
– Upeita ystäviä ja tärkeä perhe.
– Terveys
Siinä on hienoja asioita. Niistä huolimatta suurimmat huolenaiheeni kalvavat mieltäni. Nimittäin perheenlisäys ja tulevaisuuden ammattini. Siis että saavutanko näitä. Me emme tiedä mieheni kanssa, haluammeko lapsia. Joskus tuntuu vahvasti siltä, että kyllä. Ehdottomasti. Joskus tuntuu siltä, etten ole valmis äidiksi, enkä tiedä tulenko olemaankaan. Jokin aika sitten analysoin vihdoin mistä tunne omalla kohdallani pulppuaa.
Olen itsenäistynyt kovin varhain. Muutin kotoa pois teini-ikäisenä, yhteen silloisen poikaystäväni kanssa. Tyyppi ei ollut kunnollisen poikaystävän perikuva, ei lainkaan. Sen lisäksi että kärsin pettämisestä ja ajoittaisesta väkivallasta, ja hänen narsistisesta käytöksestään, yritin pitää kotia yllä, ja huolehtia omalta osaltani maksuista. Teini-ikäisenä. Kun sitten viiden vuoden jälkeen sain vahvuutta erota, löysin uuden miehen vain puolen vuoden kuluttua. Muutimme pian yhteen. Minusta tuli äitipuoli hänen kolmelle ihanalle lapselleen. Suhteemme kesti joitakin vuosia, ja päätyi eroon.
Päättelin, että koska en ole ehtinyt viettää normaalia, vapaata nuoruutta niin vahvasti kuin olisin selvästi tarvinnut, koen etten ole valmis huolehtimaan lapsesta vielä. Olen vasta päässyt tutustumaan itseeni. Tiedän suunilleen mitä haluan tehdä tulevaisuudessa työkseni.
Tähän asiaan minulla ei ole ratkaisua, ja asia pyörii mielessäni usein. Haluan kuitenkin omistaa tämän sunnuntain kolmenkympinkriiseilyn sijaan haaveille. Listasin unelmiani siinä järjestyksessä kun ne tulivat mieleeni.
1. Haaveilen että tulevaisuudessa voisin työskennellä itselleni tärkeiden asioiden parissa. Haluaisin kirjoittaa. Haluaisin järjestää tapahtumia ja tilaisuuksia. Haluaisin työskennellä ravitsemuksen, liikunnan ja hyvinvoinnin sekä kauneuden parissa. Haluaisin vaikuttaa. Haaveilen lukevani journalistiikkaa, ravitsemusta ja markkinointia. Lisäksi haaveilen opiskelevani personal traineriksi sekä maskeeraajaksi.
2. Haaveilen että voisin nähdä lisää mielenkiintoisia maita ja kulttuureja. Haluaisin matkustaa kahdesti vuodessa. Syksyisin tutustuisin Italiaan, Ranskaan tai Espanjaan, ja talvella kiertelisin Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.
3. Haaveilen terveydestä ja hyvinvoinnista. Haluaisin olla tulevaisuudessakin energinen ja voida hyvin. Haaveilen, että kaikki läheiseni pysyisivät terveinä.
3. Haaveilen että oppisin vain olemaan. Oppisin hengittämään, rentoutumaan ja nauttimaan hetkestä.
4. Haaveilen, että löytäisin vastauksen isoimpaan kysymykseen, joka mielessäni on.
5. Haaveilen unelmien kesästä. Auringonpaisteesta, ystävien kanssa yhdessä tekemisestä, tutustumisesta johonkin uuteen kaupunkiin, festareista, grillailusta, uimaretkistä ja piknikeistä. Omalla terasilla lököilystä.
6. Paremmsta valokuvausvälineistöstä, lähinnä objektiivista tähän hätään.
7. Blogini menestymisestä. Haaveilen, että tienaisin blogillani.
8. Haaveilen kauniista pihasta jossa pionit kukkisivat. Haavelen terassin laajennuksesta ja vaaleista rottinkikalusteista sekä riippukeinusta.
9. Haaveilen tunnelmallisesta kelomökistä lapissa. Laskettelusta, hiihtoretkistä koirien kanssa ja takkatulesta illalla.
10. Kesämökki on kuulunut haavelistalleni aina. Mökki sijaitsisi korkeintaan kahden tunnin ajomatkan päässä, rauhallisessa paikassa kauniin veden äärellä.
11. Haaveilen saaristojuhannuksesta ystävien ja koirien kanssa.
12. Haaveilen kauniista, meidän näköisestä sisustuksesta(toisin sanoen lottovoitosta tai reilusta palkankorotuksesta).
13. Haaveilen konserteista ja muista kultturielämyksistä.
14. Haaveilen vielä paremmasta kunnosta ja erottuvista lihaksista.
Viimeisimmän haaveen kimppuun hyppään nyt, ja lähden salille. Kivaa sunnuntaita!
Ansku
peaceandstyleblog 