Paperihääpäivä

Vuosi sitten tähän aikaan elin jännittäviä aikoja. Olin juuri menossa naimisiin. Mietin viimeisiä järjestelyihin liittyviä asioita. Olin toki stressaantunut, mutta pääasiassa olin onnellinen ja varma. Vuosi sitten tähän aikaan kirjoitin näin: ”Minä olen huomena, lauantaina, morsian. Olen odottanut milloin hääjännitys rysähtää niskaani, ja perhoset pyörivät vatsassa. Niin ei ole vielä käynyt. Olen toki stressaannut, niinkuin kunnon morsiammen kuuluukin olla, mutta perhosia ei ole vielä kuulunut. Ehkä ne tulevat aamulla?”

Nyt, vuotta myöhemmin juhlimme rakkaan elämänkumppanini kanssa paperihääpäiväämme. Virallinen hääpäivämme on huomena sunnuntaina, mutta otamme varaslähdön juhlintaan.

Kulunut vuosi on ollut elämäni onnellisin. Itseasiassa kaikki meidän, minun ja Janin yhteiset vuotemme ovat olleet elämäni parhaita. Voin täydestä sydämestäni kertoa että olen löytänyt kumppanini. Voin kuuluttaa löytäneeni miehen, jota rakastan enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Tämän avioliiton eteen haluan tehdä kaiken. Ensimmäistä kertaa haluan oikeasti tehdä töitä parisuhteen eteen. Ja työllä tarkoitan todella työtä. Nimittäin sitä se vaatii, vaikka ihmisistä sinisilmäisimmät ovatkin sitä mieltä että rakkaus riittää. Vuosien saatossa olen oppinut parisuhteista jotain. Paljonkin. Kaiken tämän tiedon olen valjastanut meidän onnemme eteen.

Meidän rakkaustarinamme kulmakivet koostuvat rehellisyydestä, suoruudesta, luottamuksesta, lempeydestä, ymmärryksestä, huumorista, ystävyydestä ja tietenkin rakkaudesta. Olemme toistemme vastakohdat ja ihan oikeasti täydennämme toisiamme. ”Ansku villitsee ja Jani hillitsee” Tätä lausetta viljelimme häissämmekin.

Jokainen onnellinen avioliitto edellyttää kuutta asiaa: 

Ensimmäinen on usko ja ne viisi muuta ovat luottamus

-Elbert Hubbard

Ja ne perhoset. Niitä ei tullut. Ehkä se johtui siitä että olin niin varma. Olen edelleen.

Rakkaudentäyteistä viikonloppua.

Ansku

Huomena on häät

Mun elämässä on harvoin niin kiire etten ehdi postata moneen päivään, tai lukea muiden juttuja. Nyt on sekin sitten koettu. Tosin, uskon kaikkien ymmärtävän tämän. Kaksi viimeistä viikkoa on ollut hääpyöritystä, ja nyt on pyöritetty sitten siihen pisteeseen että oikestaan mitään ei voi enään tehdä. Minä olen huomena, lauantaina morsian. Olen odottanut milloin hääjännitys rysähtää niskaan, ja perhoset pyörivät vatsassa. Niin ei ole vielä käynyt. Olen toki sterssannut, niinkuin kunnon morsiammen kuuluukin, mutta perhosia ei ole vielä kuulunut. Ehkä ne tulevat aamulla?

Kun aloimme suunitella häitä puolitoistavuotta sitten, päätimme että haluamme stressittömät häät. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä että yritämme tehdä kaiken ajoissa, niin ettei hääviikolla tarvitse enään juosta etsimässä hääkenkiä tai väkertää koristeita. Onnistuimme siinä kohtuullisen hyvin. Siis siinä että saimme hankittua kaiken melko ajoissa. Stressiä on ollut silti. Tämän päivän olisin halunnut pitää vapaana, mutta jouduin kuitenkin hoitamaan pari pikkujuttuja. Ei siinä mitään, lähdin päivällä ajoissa liikkeelle jotta en joudu ruuhkiin. Käynnistin auton. Sitten kuului kohtuu kova pamaus. No, se oli sitten siinä. En tiedä mikä vika autossani on, mutta ei sillä ainakaan ajaa voi. Sitten tuli itku. Itku puhdisti sopivasti stressaantunutta mieltäni, ja hetken aikaa murjotettuani sain koottua itseni.

Huomiseksi on kaikki niin valmista kuin voi olla. Pakkaan kohta vielä yöpymistarvikkeet, painelen saunaan ja juon lasin viiniä. Huomena tähän aikaan olen naimissa, ja bileet toivottavasti hyvällä mallilla.

Superkivaa viikonloppua teille kaikille ihanuuksille sielä ruudun toisella puolella! Halit! Palailen maisemiin sitten rouviintuneena ❤

Ansku

Lumihiutale

Minä menen ensiviikolla naimiisiin. Tässähän täytyisi siis alkaa piakkoin rouvituttamaan, niinkuin työkaverini asian ilmaisi. Olen (toivottavasti muistanut) hankkinut kaiken oleellisen hääkostyymiini. Venytin korujen hankintaa yli joulun, mieheni pyynnöstä. Mentäisiin sitten yhdessä.

Jouluaattona kuitenkin löysin kauniista paketista ensin Kalevala korun lumihiutalemalliston käädyn. Sitten toisesta paketista korvakorut ja vielä rannekorunkin. Mikä ihana joululahja!

Nyt on hääkorutkin hankittu. Yksi asia to do-listalta tehty. Olen aina välillä kurkistanut tulevaa vihkisormustani. Se on niin kaunis, etten millään malttaisi odottaa ensiviikkoon! Haluatko nähdä sormusvaihtoehdot? Kurkista tämä linkki, vanha postaus jossa on kolme sormusvaihtoehtoa. En ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan harakkamaisena, mitä kimalluksen ihannoimiseen tulee. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden ajan vihkisormus- ja hääkoruvaihtoehtoja ihmetellessä, olen löytänyt itsestäni pienen puoliskon, joka rakastaa kimallusta, tietyissä määrin kuitenkin 🙂

Vaihdetaan sitten vielä toiseen aiheeseen. Hyvin ajankohtaiseen. Miten uudenvuoden viettosi sujui? Me olimme alkuillan kotona. Siemailimme viiniä, herkuttelin piparkakuilla ja aurajuustolla. Saunoimme, otimme vähän olutta ja sidukkaa. Puolenyön lähestyessä päätimmekin lähteä toivottamaan onnea eräälle synttärisankarille. Otimme Demin mukaan ja äitini kyydillä porhalsimme bileisiin. Juhlimme tehokkaasti kolme tuntia ja lähdimme kotiin. Olen niin ylpeä koirastani. Se on yleensä aika varauksellinen vieraisiin ihmisiin, ja varsinkaisin humalassa oleviin. Eilen meidän ihana berninpaimenkoiramme oli kuitenkin varsinainen juhlakalu. Se käyttäytyi niin hyvin, ja oli kuin kala vedessä uudenvuoden bileissä. Ja rapsutuksia sateli. On se kyllä niin muru.

Tämän päivän röhään sohvalla, mutta huomena täytyy ottaa itseään niskasta kiinni. Juoksulenkki ja iltavuoro.

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Ansku

Yhtä hymyä

Muiskis kaikille! Ehdin tässä sopivasti höpötellä mukavia, ennen pakollisia päiväunia. Juu, yövuoro tänään. Kerroinkin jo, kuinka yritin epätoivoisesti eilen tehdä hankintoja häitä varten. Ihan putkeen ei mennyt. Lähdin tänään uudelle kierrokselle. Kyllä, ilman korkkareita. Ja kappas, kaik män hyvin! Sain melkein kaiken hyppysiini mitä pitikin. Vain piccolokokoiset skumpat unohtuivat. Mikä parasta, kävin kyllä Alkossa! Ei voi mitään, sama pää kesät talvet. Tulevan viikonlopun punkut taisivat huhuilla hyllyillä senverran kovaäänisesti että väsynyt pääni oli harhautettavissa. Eilen tosiaan sain saalistettua osan ostoslistalle jämähtäneistä jutuista, ja tänään löytyivät mm. puuterilaput, led-kynttilä, tähtisädetikut, ulkotulet, sytkärit, tulitikut ja sateenvarjo. Häihin tulevat valokuvat ovat kehitettävänä ja kakun koristekin tuli tilattua. Leipomon daami katsoi vähän pitkään kun kerroin minkälaista koristetta on tilauksessa. En tosin kerro sitä teille ihan vielä. Näette sitten hääpostauksesta 🙂 Mikä hienointa, myös kaasojen kiitoslahjat ovat nyt paketoituna ja piirongin laatikkoon piilotettuina. Helpotuksen huokaus.

Vaikka olin päättänyt että en hanki kuin lapsille joululahjoja tänävuonna, en voinut hillitä itseäni. Ei ole joulu mitään ilman ystävien ja sukulaisten lahjomista. Hankin ihan pienet jutut muutamalle ystävälleni, isälle, äidille ja siskolle sekä veljelle. Vaikka rahaa paloi tuplasti enemmän kuin olin suunitellut, on mieli kuitenkin parempi. Ostetaan sitten vaikka ihan pikkuruinen kinkku tänä vuonna 🙂

Päivän asu koostui rennoista osasista. Paras päätös oli lähteä kaupungille UGG:eilla. Jaksoi huomattavasti paremmin kuin eilen. Kaulaa lämmitti tuubihuivi jonka kuosia en kertakaikkiaan voinut joskus vastustaa. Ihana se on edelleen.

Aamulla tuli koettua pieni pettymys viihdeuutisia lukiessani. Meidän kaunis Sara ei pärjännyt missimittelöissä Las Vegasissa. Sarasta on missivuotensa aikana kehittynyt mieletön kaunotar, jonka ainakin alla oleva kuva todistaa(kuva on peräisin täältä). Harmi että kolmen kärki jäi saavuttamatta, mutta matka oli varmasti itsessäänkin mieletön, ainutkertainen kokemus. Tsemppiä Saralle jatkoon!

Tää painelee nyt peiton alle jotta jaksaa yön kukkua.

Jännittävää loppuviikkoa!

Ansku

p.s: pahoittelen monia hymynaamoja joita olen tänään tekstiini viljellyt, mutta kun hymyilyttää, niin sitten niitä sinne tupsahtelee 🙂

Tällä viikolla

Varoitus: en halunnut pilkkoa seuraavaa postausta erillisiin pienempiin osioihin, joten tiedossa on paljon kaikenlaista sekalaista.

Hääsuunitteluviikko alkaa olla nyt loppusuoralla. Hyvä niin, energiavarastoni alkaa olla käytetty. Paljon on saatu aikaan, tosin paljon on vielä tehtävääkin. Ihanaa kuitenkin nyt, kun saa hetken hengähtää tässä koneella ja tsekata läpi kaikki lempiblogit(tuijottaa suu auki tyhjyyteen). Keskiviikkona poikkesin koekampauksessa- ja meikissä. Olin tyytyväinen kumpaakin, joten voin huokaista helpotuksesta. Keskiviikolle olin suunitellut myös palaveria kaasojen, bestmanien, ja perheemme kesken. Kävimme hääpäivän ohjelman läpi ja sovimme kaikkien vastuualueet. Tällä viikolla pelasimme myös palapeliä. Arvaatteko millaista?  Tässä kuvavihje:

Kyllä. Arvasit luultavasti aivan oikein. Paikkajärjestyspalapelihän se. Perjantaina siirtelimme juhlapaikalla pöytiä suuntaan jos toiseen, ja mietimme miten saamme vieraat asettumaan mukavasti. Olisin halunnut kaikki kaverit yhteen isoon pöytään, ja sukulaiset samaten. Juhlatilan malli vaikeutti asiaa, ja saneli aikalailla kuinka vieraamme sijoitetaan. Alkuperäinen suunitelmani oli numeroida pöydät, ja jakaa vieraat vain pöydittäin. Nyt huomasin kuitenkin että parempi vaihtoehto on kuitenkin nimetä kaikkien paikat. Haastavin osuus on kuitenkin tehty, joten voin senkin suhteen huokaista. Toki askartelua on aiheeseen liittyen vielä tulossa.

Lauantaina suuntasimme auton nokan kohti Katajanokan satamaa, ja Tallinnaa. Viking Linen expressin keinuvalla paatilla suhautimme meren yli juhlajuomia hakemaan. Saimme siinä typerän riidankin aikaiseksi.  Buffetherkutteluhan siinä kärsi, ei siis koskaan kannata riidellä jos tiedossa on hyvää ruokaa. Teimme tilauksen kotona etukäteen, ja Superalkon auto toi juomat automme viereen ja auttoi lastaamisessa. Maksu onnistui kortilla hyvin ja kaikki mahtui farmarimalliseen autooni. Olisi mahtunut enemmänkin, mikä yllätti. Mahtavatko siis riittää? Äkkiä voisi kuvitella että allen sadan hengen häihin riittäisi vähän reilulla tonnilla juotavaa. Miten teillä muilla on ollut asian laita? Kaikenlaisia juomalaskureita käytettiin, ja verrattiin tuloksia maalaisjärjellä laskettuihin. Näiden mukaan teimme lopullisen tilauksen.

Takaisin tullessa olimme toosi uupuneita, eikä syöminen muiden seurassa huvittanut. Otin siis hampurilaisaterian mukaan hytiin, possuttelin kaikessa rauhassa. Ei huono vaihoehto.

Laivashoppailut jäivät minimiin. Mukaan lähti vain häitä varten ripsiväri ja huulikiilto. Haaveilin Helena Rubinsteinin mascarasta, mutta laivalla ei myyty merkin tuotteita lainkaan. Pyysin siis myyjää hätiin. Toiveeni oli tuuheuttava, vedenkestävä ripsiväri. Myyjä suositteli Lancomen hypnosea josta merkin nettisivut kirjoittavat kuvailun tähän tapaan: Tuuhenna ripsiäsi hypnoottisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Katseesi tehostuu jokaisella levityskerralla ja ripsistäsi tulee jopa 6 kertaa tuuheammat ja täydellisesti erotellut. Ihanan samettinen koostumus, jota voit lisätä ripsiisi haluamasi määrän. Katseesi on vastustamattoman kiehtova ja houkutteleva.

Valitettavasti testikerran jälkeen en vaikuttunut. Plussaa siitä että tuote kesti hyvin päivän tanssiharjoitukset, ja tuiskussa valokuvaamisen. Hyvää on myös se, että ripsiväri taivuttaa itse (ainakin minun ripsilleni kävi näin) ripset kaarelle. Tosin en ole koskaan käyttänyt taivuttajaa, koska en koe sille tarvetta. Tuuheus, sitä en saavuttanut. Enkä paljon pituuttakaan. Saan kauniimmat ja runsaammat ripset lempparillani, L`orealin Lash Architect 4D:llä. Siinä vain on se vika että se sotkee yläluomen jossainvaiheessa. Neljädeetäkin saa ilmeisesti vedenkestävänä. Jotenkin sitä vain kaipasi pientä ylellisyyttä hääpäiväänsä. No, Lancomen Hypnose ei sitä minulle ainakaan tuo. Ellei tapahdu ihme, ja seuraavalla käyttökerralla saankin mielettömän upeat räpsyttimet.

Huulikiilto sen sijaan oli hyvä ostos. Valitsin Diorin iloisen pinkin ultra-gloss pearl-huulikiillon. Väri(576) on tosi kaunis, ja kimalteet sopivan kokoiset. Muistaakseni vieressä oli Diorilta toisiakin kiiltoja, mutta niiden kimallehippuset olivat suurempia. Koostumus on perinteisen huulikiiltomainen. Väriä tulee sopivasti, ja kiiltoa ei liikaa. Suosittelen tätä.

Tänä(kään) aamuna emme saaneet nukkua keskipäivään asti. Kello 10 istuimme jo kirkon penkillä. Kuulutukset olivat tänään. Nyt se siis on virallista, naimisiinmenomme on kuulutettu kirkossa 🙂
Valitsin päälleni mustavalkoisen mekon. Ostin tämän kerran korvaamaan Marimekon Tuuli-kuosista mekkoa, johon ei ollut varaa.

Asusteiden miettimiseen ei ollut aikaa, joten ripustin pikaisesti kaulaani äidiltäni saadun vanhan kaulakorun. Joka muuten ei näy edes kuvissa. Noo, anyway…

Kuuliasikahveille sukulaisten kanssa emme päässeet, vaan hörppäsimme sumpit vauhdissa ja säntäsimme tanssikurssille. Emme ole ehtineet harjoitella juuri lainkaan. Nolotti. Käännös ei onnistunut minulta kotona ollenkaan. Joka kerta harjoitellessamme törmäsin Janiin, enkä enään tiennyt mihin jalat sitten laitetaan. Harvoistakaan tanssiharjoituksista ei tullut mitään, koska kuka muka pystyy tanssimaan valssia, nauramaan maha kippuralla ja pidättämään pissaa samaan aikaan? Tänään jostain syystä kuitenkin tanssitunnilla kaikki meni putkeen. Harjoittelin aluksi silmät kiinni, ja vain kuuntelin kehollani kuinka Jani vie. Se onnistui. Lopuksi harjoittelin vielä hääkengilläni, ja täytyy kyllä sanoa että olihan se haasteellista. Ei niitä ihan tanssikengiksi voi kehua.
Ei meillä kuitenkaan ihan järkyttävän huonosti mennyt, tanssinopettajat kun ehdottivat meitä jatkamaan tanssia jatkossakin, harrastusmielessä. Hauska ajatus!

Nyt aion syventyä teidän muiden blogeihin! Hauskaa pian starttaavaa viikkoa 🙂

Ansku

Pleated skirt

Tajusin tossa juuri että Joulu on ihan kohta. Siis aivan juuri, ja mä en ole tehnyt sen eteen käytännössä mitään. Näyttää pahasti siltä että en taida kyetä tänävuonna Joulua laittamaankaan. Hyvä jos aattona ehtii istahtaa ja hyökätä kinkun kimppuun. Katselin äsken kalenteria ensiviikolta. Töissä käymisen lisäksi ensiviikkoon sisältyy myös valokuvaajan kanssa tapaaminen, koemeikki ja kampaus, hääsuunitteluilta kaasojen, bestmanien ja vanhempiemme kanssa, juhlapaikalla käyntiä ja istumajärkän suunittelua, häävalssiharkat, ja Tallinnaankin tars ehtiä juomia hakemaan. Että terve vaan.

Voiskohan joku muu hoitaa noi asiat, ja mä voisin karata jo vähän etuajassa häämatkalle. Voi Balitilanne! En malta odottaa sitä hetkeä kun menemme lentokentälle. Niiiin jännää! Toinen paras hetki on kun koneesta pääsee vihdoin ulos, ja tuntee ihanan lämpimän, lehmän hönkäykseen verrattavissa olevan ilman kasvoilla. Parasta! Vielä täytyy kuitenkin malttaa. Joku 8 viikkoa tai jotain. Ei ole totta, kuinka pitkältä ajalta se tuntuu. Loppujen lopuksi aika menee liiankin nopeasti. Vastahan häihinkin oli aikaa puolitoista vuotta. Arvaappa paljonko nyt on. Viisi viikkoa. Viisi pikkuruista viikkoa!

Olen mietiskellyt sunnuntaista asti polttareitani monta kertaa päivässä. Voi miksi en omista superkykyä jolla voisin pysäyttää ajan. Olisin tehnyt sen monta kertaa lauantain aikana. Koko päivä vilahti kuin nopeutettuna ohi, ja nyt on haikea fiilis. Elämäni ainoat polttarit ovat nyt mennyttä aikaa. Jäljellä on vain hauskat muistot.

Muistoista tulikin mieleeni, tässä yksi kuva jonka sain käsiini. Polttari-illan lookki. Eihän tosta mitään tolkkua saa esimerkiksi siitä, millainen hame mulla oli, mutta fiiliksestä saattaa joku saada kiinni.

Aiemmat tämän postauksen kuvat olivat keskiviikon asuni. Vekkihametta yhdistettynä rentoon puseroon, joka muuten oli taas Janin 😉 Muru toi eilen kauniita valkoisia ruusuja. Ihania tuollaiset pienet yllätykset.

Hyvää itsenäisyyspäivää, all of you!

Ansku

Sunnuntaina

Minäpa tanssinkin eilen kaksi ja puoli tuntia valssia. Sitten herkuttelin kaksi tuntia kakuilla ja muilla herkuilla. Ei lainkaan pöllömpi tapa viettää sunnuntai!

Olen tanssinut valssia viimeksi yläasteella, tai noh, otetaanko lukuun perjantainen yritys kun pienessä sievässä liitelin Janin isän käsivarsilla perhepikkujouluissa? Oli varmaan nättiä. Niin, mihin jäinkään… Olen tanssinut viimeksi yläasteella, joten varasimme yksityistunnin valssin saloihin häitä ajatellen. Alkuun meikäläinen oli ihan rinta rottingilla, kun tanssi alkoi sujua. Sitten tuli käännöksen aika. Veivasin sitä uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan. Tuskan hiki pirasoi otsalla, ja nolouden puna kohosi poskiin. Painonsiirto ei tahtonut mennä kaaliin. Jossainvaiheessa, vähän vahingossa käännös sujui kohtuullisesti, mutta jos nyt pitäisi näyttää miten teen painonsiirron ja jatkan tanssia toiseen suuntaan, en osaisi. Varasimme suosiolla vielä toisen kahden tunnin session. Opettajat olivat kyllä aivan mainiot, kiitos siis Pivotseuran Monalle ja hänen miehelleen!

Sunnuntaina pukeuduin hapsuhameeseen, ja nahkarotsiin. Ainoa hyvä puoli näissä säissä,  voi pukeutua näin kevyesti. Vaikka toki toivoisin lunta, ja pikkupakkasta. Valoa näihin päiviin!

Tanssituntien jälkeen ajelimme veljentytön syntymäpäiville. Veljenvaimo oli pistänyt jälleen parastaan tarjoilujen suhteen. Päivänsankari on Helinä-fani, joten saimme nauttia herkullista keijukakkua.

Tänään taitaa olla tiedossa puhelua työterveyteen. Korvassani on jokin vika. Se kohisee, ja ääneet tuntuvat ärsyttävän voimakkailta. Ihan tämä läppärin naputtelu tekee aika kurjaa. Parempi siis lopettaa, ja lähteä töihin.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ansku

Olipa kerran valkoinen mekko

…pitsinen, linjoiltaan yksinkertainen. Jota pieni sisäinen hippini rrrakastaa. Yksi lempparivaatteista siis kyseessä.

Torstaina käväisin visiitillä Tampereella, hääpukuani hakemassa. Pikku reissua varten halusin pukeutua suloiseen valkoiseen mekkooni. Asustin sen kuitenkin vähän ronskimmin. Ja mekko saikin täysin erilaisen ilmeen. Rakastan tällaisia yhdistelmiä.

Kuinka voi kuulkaa niitit tehdä onnelliseksi. Olen ihan täpinöissäni, kun ne ovat taas ajankohtaisia. Tosin, käytän minä niittiasusteita vaikkeivat ne muodin mukaisia olisikaan. Kyllä jostain on syytä pitää kiinni, tyylissäänkin. Ja ehkä jopa varsinkin siinä 😉

Mutta juu, palataan vielä hääaiheeseen. Nyt on tosiaan sormus, kengät ja puku ostettu, sekä koemeikkiin- ja kampaukseen varattu aika. Häälookistani puuttuu enään kirkkoon pitsibolero ja mekon alle vannehame. Niin ja kukat. Niistä ei ole vielä floristin kanssa keskusteltukaan, mutta en usko tämän aiheuttavan kummempaa kiirettä. Kimppu tulee olemaan äärimmäisen yksinkertainen.
Poikkesin reissulla Sinellinkin kautta. Löysin etsimäni hääpöytien koristelua varten. Ostin vain pienen satsin, jotta voin testailla miltä ajatukseni ylipäätään käytännössä toimiin. Jospa tänään ehtisi…

Vielä on kuitenkin hurjasti tehtävää. Yksi tärkeimmistä on juomanhakureissu Tallinnaan, ja musiikin/biisien valinta. Niin ja puuttuuhan sulhaseltakin puku vielä kokonaan. Mites muuten, lojuuko kenenkään kotona tarpeetonta vannehametta, sellainen suht isolla vanteella oleva, ehkä keskikokoinen? Tuntuu tyhmältä ostaa viidenkympin vannehame. Kallista, sanon minä. Jos halvalla lähtee, voisin tästä lähialueelta(100km säteellä Hämeenlinnasta) sellaisen joltakulta ehkä ostaa. 

Hääjuttujen lisäksi olen ehtinyt vähän muutakin puuhastella. Tulin juuri kotiin elämäni ensimmäiseltä kuntonyrkkeilytunnilta. Tämän hetken fiilis on uupunut. Kädet tärisee, naama punoittaa, oikea pohje on krampissa, samoin oikea käsi. Kirjoittaminen on vaikeaa, näppäilen nimittäin koko ajan vääriä kirjaimia näillä vapisevilla sormillani. Parempi siis lopettaa, ja venytellä huolellisesti. Suosittelen testaamaan lajia, on meinaan tehokasta ja hiki lentää!

Reipasta viikonlopun jatkoa! 🙂

Ansku

Perfect wedding ring

Löysin parisen vuotta sitten kihlasormukseni helposti. Vihkisormus sensijaan on aiheuttanut enemmän päänvaivaa. Minulle tärkeää vihkisormuksessa on persoonallisuus, kauneus ja tietenkin se, että se on ”minun näköiseni”. Lauantaina lähdimme metsästämään täydellistä sormusta.

Mielettömän kauniit syksyn värit inspiroivat pukeutuisessa, kun kevyt, värikäs kukkapusero vaati päästä käyttön. Syksyn yksi lemppariväri, armeijan vihreä kävi puserolle pariksi mekon muodossa.

Vaaleanruskea nahkatakki on ollut unohduksissa. Pusakkamallinen takki on jostain syystä tuonut mieleeni enemminkin keski-ikäisen miehen, kuin nuoren ihmisen takin. Päätin hylätä tämän mielikuvan, ja otin takin taas käyttöön. Vaaleanruskea ja vihreä sopii muuten aika kivasti yhteen! Sri Lankasta tuomani huivi toistaa niin upeasti syksyn värejä, etten voinut jättää sitä kotiin.

Kun vaatepolitiikka oli kunnossa, pääsimme itse asiaan. Ajelimme päivällä Lahteen, ja Löwenmarkille, jossa tiesin olevan upeita sormuksia.

Liikkeen sisustus hurmasi heti. Rakastan rouheita pintoja, niinpä paljas tiiliseinä miellyttää aina. Sormukset olivat kauniissa, puisissa valaistuissa vitriineissä seinillä. Sitten eikun sovittelemaan! Tiesin mitä olin etsimässä, mutta sovitin mielenkiinnosta paria muutakin upeaa sormusta, joista toista olin jo nettisivuillakin ihastellut.

Valinta oli loppujen lopuksi helppo, vaikka olisin kyllä huolinut kaikki kolme mukaani. Päätimme sormuksen heti, ja saan sen noin kolmen viikon kuluttua. Helpotuksen huokaus. Sain juuri sellaisen kaunottaren kuin olin toivonutkin, enkä joudu tyytymään johonkin ihan kivaan. Kyllä vihkisormuksen täytyy olla juuri toiveiden mukainen. Mikä parasta, voimme vetää yhden asian yli to do-listalta 🙂 Vain yksi ongelma. Kuinka maltan odottaa tammikuuhun, jotta saan oikeasti käyttää sitä?

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Ansku

Kuulumiset

Ai mitäkö kuuluu? No, ei tässä. Aika puhki rankan työviikon jälkeen. Mutta, no worries, huomena ja tiistaina on vapaapäivät, ja kaikkea hauskaa tiedossa! Maanantaina suuntana on Helsinki, ja Lady Gaga. Hiukan äsken yritin katsoa jo vaatteita valmiiksi huomista ajatellen. Tässä vähän vihjettä. Päivällä ajankohtaisia värejä…

…ja illalla sitten jottain muuta.

Nyt tämän pikaisen moikkauksen jälkeen on pakattava loput romppeet ja sitten eikun nukkumaan. Palaillaan  tiistaina asiaan!

Ai niin, hääjutuista sen verran, että alunperin suunittelin päivitteleväni hääkuvioita tänne. Aika vähänlaisesti on kuitenkin tullut niistä juteltua, ja syy on se, että tahdonkin pitää asiat yllätyksinä. Kun häät on juhlittu, tulen varmasti kertomaan niistä kaiken minkä voin, kuvien kera tietenkin. Mutta yksityskohtia en halua vielä paljastaa, jos vaikka joku tuttu eksyy tänne. Suunitelmat kuitenkin pikkuhiljaa edistyvät. Hääpuku on tilattu. Bändi ja valokuvaaja on varattu, samoin kirkko ja juhlatila. Koristeet alkavat olla selvillä, kutsukorttimatsku ostettu ja sulhasen pukua katsellaan huomena. Kaasojen pukujakin on mietitty. Pitopalvelulle on laitettu tarjouspyyntöä ja kampaajaakin vähän kyselty. Eli jotain sentään on kaikessa hiljaisuudessa tapahtunut.

Mutta nyt oikeasti, good night! Reipasta alkavaa viikkoa 🙂

Ansku