Ahdistus

Viime viikolla fiilis oli lipsahtaa ahdistuksen puolelle. Tai no, mitä sitä suotta kieltämään. Viime päivinä on tuntunut aika paskalta, suoraan sanottuna. 

Kaikki alkoi työvoimatoimiston kirjeestä.

Sen mukaan minut luokitellaan päätoimiseksi opiskelijaksi, enkä siksi ole oikeutettu saamaan työttömyystukea. Kela taas ei myönnä opintotukea, koska opintoni eivät kuulu sen piiriin. Ajattelin, että olkoot, perustan yrityksen. Sitten yritin jatkaa positiivisella fiiliksellä. 

Tein kirjoitustöitä. Ajelin Lahden, Pasilan ja kodin väliä ja yritin painaa mieleeni luiden ja lihasten latinankielisiä nimiä, ja asiaa ravitsemuksesta, vaikka pää oli ihan väsynyt rankan työpäivän jäljiltä. Yritin treenata ja suunnitella. Alkoi tuntua raskaalta, mutta en edes tajunnut sitä vielä.

Kaikki huipentui viime viikonlopulla kun vilkaisin pankkilitilin saldon. Ja tulevan tilipäivän saldon. Nopealla laskutoimituksella kuun lopulla tilini tulisi olemaan pakkasen puolella. Eikä nyt puhuta kahdesta kympistä.

Ahdisti. Itketti. Turhautti. Ajattelin, että nyt kyllä luovutan ja palaan kokoaikatyöhön. Lopetan tyhmän unelman tavoittelun ja menen aikuismaisesti peiton alle murjottamaan (meninkin, kerran).

On ollut vaikea keskittyä ja punainen lanka on ollut hukassa. Lisäksi on tullut muutamia pikkujuttuja, jotka tietenkin tuntuvat jättimäisiltä tässä tilanteessa. Pääsiäisen pyhinä piti työstää liiketoimintasuunnitelmaa ja koulujuttuja. Suunnitella töitä ja muuta elämää. Jäi aika pintapuoliseksi, kun tuntui etten saa mistään kiinni. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa. Ja rahaa. Kunpa joku tulisi ja laittaisi asiat tärkeysjärjestykseen. Tai edes jonkinlaiseen järjestykseen.

Tiesin toki jo ennakkoon, että alanvaihtoprojektini ei tule olemaan helppo. Tiesin, että alamäkiä ja aallonpohjia tulee. Silti, tahtoisin hetkeksi johonkin pakoon. Kaksi päivää jossain erämökissä voisi toimia. En juuri nyt jaksaisi miettiä miten selviän mistäkin jutusta. Ja jos sunnuntain näyttökoe ei painaisi päälle, samoin kuin paine työstää liiketoimintasuunnitelmaa ja muutamaa muuta juttua, kuuntelisin kroppaani ja lepäisin. 

Onneksi Elastisen ja Robinin biisi AAAA saa hymyn huulille. Muistuttaa, että saan olla kiitollinen että vierelläni on tärkeä ihminen, joka halaa kun ahdistaa. Tuskinpa jaksaisin tätä matkaa ilman rakasta aviomiestäni. 

Sitä paitsi tänään paistaa aurinko, linnut lauloivat kun ajelin pyörällä töistä kotiin ja tiet olivat pääosin kuivat. Ja sain tehdä töitä hyvän ystävän kanssa viiden vuoden tauon jälkeen ♥

Asiat selviävät. Pakostikin, jollain tapaa (voin kuitenkin antaa tilinumeroni siltä varalta, jos jollakulla on ylimääräistä rahaa tilillään ja haluaisi luopua siitä). 

Kundaliini, eli alkujooga. Jatkoon vai ei?

Viime tiistaina minä, mieheni Jani, Niina ja hänen miehensä Saku pääsimme testaamaan kundaliinijoogaa Tampereen Om Yoga-kouluun.

Minkälainen kokemus tuhansia vuosia vanha tietoisuuden jooga – joka yhdistää fyysisiä harjoituksia, hengitystekniikoita, mantraa, mielenhallintaa ja meditaatiota – oli neljälle, melko erilaiselle persoonalle? 

Yksi meistä on jo ottanut askeleita kohti meditaation rauhoittavaa maailmaa, ja yksi on karannut joogatunnilta siinä vaiheessa, kun on ollut mantrojen aika.

Lähdetään selvittämään asiaa.

Meitä oli vaaleassa, kynttilöin tunnelmoidussa salissa parikymmentä. Vihreät kasvit kukoistivat ikkunalaudoilla, ja turbaanipäinen ohjaajamme istui lootusasennossa edessämme.

Me ohjattavat istuimme alustoillamme silmät suljettuina. Takana oli jo erilaisia harjoituksia. Nyt oli rytmikkään mantran aika 

Guru Guru Wahe Guru Guru Ram Das Guru

Jännitin 22 minuuttista mantraa etukäteen. Kuinka pysyn meditaatiossa kiinni? Miten saan ajan kulumaan? Jaksanko pysyä risti-istunnassa?

Minuutit kuluivat nopeasti, vaikka en pysynyt mantrassa kiinni koko aikaa – unohdin sanat heti alkuun. Mantra oli nopeatahtinen. Jalat puutuivat, mutta koin silti jännittävän hyvän olon tunteen, kun mutisin mantran (vähän sinne päin) läpi viisi kertaa, yhden uloshengityksen aikana.

Kokonaisuudessaan kundaliinijoogatunti oli hyvä, uudenlainen kokemus. 

Fyysiset harjoitukset ja hengitys kulkivat käsi kädessä. Valkoiseen pukeutuneen, turbaanilla päänsä suojanneen ohjaajan varma opastus auttoi paljon. Uskalsin luottaa siihen.

Kun hetkittäin pystyin keskittymään vain itseeni ja omaan harjoitukseeni, muu ikään kuin katosi. Aloittelijalle keskittyminen voi olla varsin haasteellista. Aina kun mieleni karkasi ulkopuolisiin asioihin, hymy nousi suupieliin. Varsinkin, kun istuimme jalat suorina, nojasimme käsillä eteenpäin ja liikuttiin nopeasti edestakaisin voimakkaan hengityksen mukaan. 

Tunnille suositellaan vaaleaa, luonnonkuituista pukeutumista. Kysyin ohjaajaltamme Teija Enorannalta miksi.

– Valkoinen väri vahvistaa ja laajentaa auran säteilyä. Se suodattaa pois kielteisiä värähtelyitä. Opettajan tehtävä on ikään kuin avata ovi meditatiiviseen tilaan, ja opettajan tietoisuuden on sitä tehtävää varten oltava kirkas ja puhdas. Valkoinen vaatetus on yksi tapa vaikuttaa tunnin värähtelytasoon suotuisasti. Osallistujilla ei tarvitse välttämättä olla valkoista vaatetusta, mutta olen huomannut että useimmat vaihtavat valkoiseen vähitellen, kun ovat jonkun aikaa käyneet tunneilla ja herkistyneet värien värähtelyille.

Tunnin lopulla Enoranta varoitteli mahdollisesta päänsärystä. Pitäisi kuulemma juoda runsaasti vettä, myös seuraavana päivänä. Ohjaajaan turbaanin tarkoituksena onkin ehkäistä särkyä, jonka meditaation voimakas energia saattaa helposti aiheuttaa. Lisäksi se suojaa herkkää kruunuchakraa päälaella ja pitää kallon luut aloillaan. Kallon luuston hienoiset liikkeet vaikuttavat tietoisuuteen.

Tunti oli loppusuoralla. Makasimme alustoillamme viltit päällämme, jotta keho ei viilenisi. Oli hiljaista. Minä vaivuin johonkin pehmeyteen. Kunnes korahdin vähän ja säpsähdin taas tietoiseksi ympäristöstä. Olin nukahtanut. Joku muukin oli, sen paljasti tasainen ja syvä tuhina jossain lähelläni.

Pidin vielä silmiäni kiinni kun ohjaajan puhe alkoi kuulua jostain. Ahaa, hän on vaihtanut paikkaa ja hipsutellut salin toiselle puolelle, ajattelin.

Kipristelin varpaitani, liikuttelin käsiäni. Herättelin varovaisesti kroppaani ja avasin silmäni. Maailma kääntyi ympäri tajutessani, että ohjaaja istui edelleen aivan samassa paikassa, siinä ikkunan edessä jossa hän on ollut koko ajan. Outoa.

Kotimatkalla päätä särki julmetusti. Samoin seuraavana päivänä. Mutta olo oli muuten aiempaa avoimempi. Innostuneempi. Lähtiessäni tunnille fiilis oli ollut kurja, aika negatiivinenkin. Siitä fiiliksestä ei ollut enään tietoakaan. 

Entä miten Jani koki tunnin? Annetaan miehen itsensä kertoa:

Muutamia joogaharjoituksia tehneenä, ennakko-odotukseni kundaliinijoogaa  kohtaan olivat odottavan positiiviset, tiesin ennakkoon sen sisältävän meditaatioharjoituksen. Meditaatiosta minulla ei kuitenkaan ollut aikaisempaa kokemusta. Mielikuvissani näin munkin lootus-asennossa  “mietiskelemässä”. Lähdin mukaan avoimin mielin.

Pidän joogaharjoituksista, joissa keskitytään hengitykseen. Tätä tekemämme kundaliiniharjoitus palveli hyvin. Tunnelma oli ajoittain jopa humoristista ja sai hymyn kasvoille. Viheltäminen hengityksen tahdissa sisään- ja ulos oli mukavaa vaihtelua.

Ohjaaja Teija Enoranta ohjasi erittäin selkeästi ja mielestäni pysyin koko tunnin mukana. Parasta tekemässämme harjoituksessa olivat meditaatio-osuudet ja niissä lausuttavat mantrat. Ne olivat mukaansatempaavia, jopa lumoavia. Hokiessani ensikertalaiselle vaikeasti lausuttavaa  mantraa, kuuntelin samalla muita ja huomasin uppoutuvani mukaan syvemmälle ja syvemmälle. Tuntui, että olisin halunnut keinua puolelta toiselle, nopeatempoisen musiikin ja mantrakuoron vaikutuksesta. Jos minulta olisi kysytty harjoituksen jälkeen kauanko sen kesto oli, olisin arvioinut sen 6-7 minuutiksi. Todellisuudessa se kesti 22 minuuttia.

Tällä kertaa en vielä päässyt tutkimaan sisäistä minuuttani ainakaan tietoisesti, sillä uusi tilanne vei paljon huomiota.

Harjoituksen jälkeen olo oli rentoutunut ja raukea. Seuraavana aamun ja päivän tunsin oloni virkeäksi.

Siis, ehdottomasti jatkoon.

Harjoitus oli erittäin mielenkiintoinen ja tulen ehdottomasti menemään kundaliinijoogaan uudelleen jos siihen tulee mahdollisuus. Kiitos mahdollisuudesta tutustua uuteen harjoitusmuotoon Om Yoga ja Teija. Ja tietty Ansku.

-Jani-

Niina suhtautui kundaliinijoogaan ja meditointiin hyvinkin skeptisesti, Saku avoimemmin. Mitä he olivat mieltä tunnin jälkeen? Lue Niinan blogista (klik)! 

Kiitos Om Yoga-koululle sekä Teija Enorannalle.

Koululla on muuten avoimet ovat 30.4 klo 18-20. Luvassa on erityistarjouksia joogakorteista ja tuotteista, sekä leppoisaa tunnelmaa ja pientä tarjottavaa.

Tästä linkistä pääset Om Yoga-koulun sivustolle.

Sunnuntain jatkoa ♥

0

Kuulumisia

Oikeasti tällä hetkellä olisi muutakin puuhaa kuin istahtaa jutustelemaan blogin äärelle, mutta ei voi mitään. Jotenkin teki ihan kauheasti mieli kirjoittaa vähän kuulumisia. Kysyä teidän.

Aloitettaisko sun kuulumisista? Miten menee? Onko pääsiäisen aika sujunut hyvin? Mitä olet tehnyt?

Minä olin ystävän luona viettämässä laatuaikaa torstai-iltana. Jäin yökyläänkin. Parannettiin maailmaa oikein urakalla. Syötiin oikein urakalla juustoa sekä suklaata, ja juotiin urakalla vähän viiniäkin. Perjantaina herkuteltiin Fazerin brunssilla ennen kuin palasin kotiin. 

Brunssi oli hyvä, mutta voi pojat että olisin kaivannut vähän rauhallisempaa ympäristöä. Yleinen hälinä ja ruuhka saa sydämeni lyömään aina vähän liian nopeasti. Tuntuu, että pitäisi juoda kahvikin pian. Että olisi kiire johonkin. Mietin tänään, että olenko jotenkin herkistynyt enemmän, kun ikää on tullut. Vai olenko vain oppinut kuuntelemaan itseäni ja kehon merkkejä huolellisemmin? 

Tänään olen viettänyt rauhallista lauantaipäivää. Heräsin vähän ennen kymmentä. Kirjoitin hiukan huomista postausta, joogasin, söin jaksamisleipää ja paistettuja munia. Sitten lähdettiin koirien kanssa piiitkälle, rauhalliselle kävelylle. 

Koirat kuorsaavat nyt onnellisen väsyneinä, ja kuuluupa makuuhuoneestakin tuhina. Lisäksi sieltä kantautuu Niko Saarisen ”vi**u ostin silloin joku nelkyt t-paitaa” ja Maisa Torpan ”nyt mennään pössyttelemään”, heitot, joten oletan että Jani on torkahtanut tv:n ja Alanyan sankarit-sarjan ääreen.

Lähtisiköhän sitä vielä kuntosalille, vai alkaisiko hiomaan liiketoimintasuunnitelmaa..? 

Rauhallista lauantain jatkoa ♥

Venähtäneet hiukset

Pätkäisin viime vuonna näihin aikoihin hiukseni pitkäksi polkaksi. Viihdyin raikkaassa ja helpossa hiusmallissani paremmin kuin hyvin. Se oli ihanan helppohoitoinen!

Tajusin tuossa jokin aika sitten, että hiustenlaitto alkaa taas olla haasteellista. No, ei ihme kun pituus on taas venähtänyt pitkän puolelle. Lasimainen, liukas hius ei todellakaan ole kauneimmillaan pitkänä roikkona, kun tyveen ei saa nostetta oikein millään. 

Mitähän tässä nyt tekisi? Latvat alkavat olla haaroittuneet, joten kampaajan penkkiin on jokatapauksessa istuttava pian. Haaveilin viime vuonna vielä tätäkin lyhyemmästä tukasta. Olisiko nyt sen aika? Vai antaisiko kuitenkin vaan kasvaa? 

Kuva viime vuodelta

Kuva tältä vuodelta, hiusten pituus nyt

Ehkä kysyn mielipidettä tänään myös rakkaalta kaimaltani, jonka luokse lähden viettämään iltaa. Hän nimittäin ymmärtää hiusten päälle. Varsinkin pitkien. 

Ihanaa pääsiäisen aikaa ihmiset! Nauttikaa, ja pysykää linjoilla. Viikonlopun aikana on tulossa kiva lajikokeilupostaus. Samaan tyyliin kuin tämä(klik), tykätty juttu. 

Mun lauantai

Viikonloput ovat saaneet ihan uudenlaisen merkityksen nyt, kun en enään ole pitkässä työsuhteessa. Viikonvaihteet ovat edelleenkin ajoittain puuhakkaita, niinkuin esimerkiksi edellisviikonloppuna, kun olin opettelemassa kuntosaliohjauksen ja ravitsemuksen saloja. Eroa vanhaan on kuitenkin se, että minun ei tarvitse mennä töihin viikonloppuna jos en halua. 

Myönnän etten ole koskaan ollut innokas viikonlopputöiden tekijä. En, vaikka olenkin tahkonnut niitä yli kaksitoista vuotta. 

Viime viikonloppu muistutti suloisesti siitä, kuinka ihanaa on, kun on vapaus valita. 

Minä valitsen hirveän mielelläni rauhallisen lauantaiaamun. Herään rakkaan vierestä ilman herätyskelloa ja käperryn kainaloon. Fiilistelen siinä tulevaa päivää. 

Saan höyryävän maitokahvin sänkyyn, ja kun vihdoin maltan tassutella keittiön puolelle, on siellä vastassa kaksi vähän hassua, mutta sitäkin suloisempaa berninpaimenkoiraa. 

Kevät on tullut. Linnunlaulun ja valoisampien aamujen lisäksi sen tietää siitä, että meidän talon nurkissa lymyilee berninpaimenkoirien lisäksi myös villakoiria. Isoja, pöyhkeitä ja vähän päällekäyviä. Mutta hei, viikonloppuna on energiaa vaikka imuroinnille!

Aino vinkkasi vähän aikaa sitten blogissaan ihanista Snickers bites-herkkupaloista, joita oli ihan pakko testata.  Maapähkinävoilla siveltyjä taateleita on tälläkin hetkellä tuossa vieressäni. Yritän kovasti varoa sotkemasta näppäimistöä tahmeaksi. 

Hämeenlinnassa oli lauantaina pääsiäismarkkinapäivä. Lähdettiin oikein koko perheen voimin todistamaan markkinahumua, joka tosin osoittautui lopulta aika pieneksi humuksi. Näin kaksi kojua. Toisessa myytiin pääsiäskoristeita – aika kivojakin – ja toinen koju piti sisällään juustoa. 

Ilmeisesti sisätiloissa olisi ollut vielä jotain, mutta koirien kanssa tuskin olisimme olleet pidettyjä vieraita. Yksi hännän huiskaus vaan ja…

Vapaissa viikonlopuissa ihanaa on se, että vaikka päivä olisi jo miten pitkällä, ja takana vaikka kuinka paljon puuhaa, jää energiaa silti liikuntaankin. Tuona lauantaina joogattiin, käveltiin vähän koirien kanssa ja tehtiin napakat salitreenit illalla.

Treenin jälkeen maistui kookosmaitoon keitetty kaurapuuro voisilmällä ja puolikkaalla banaanilla. Aijjai. Tämä on herkkua. 

Ja lisää herkkuja! Oletko maistanut chilistä aurajuusto-papumunakasta? On meinaan hyvää. Voisi melkein pistää moiset tulille tänäkin iltana. 

Mutta ehkä pistäydyn ensin koirien kanssa happihyppelyllä. Rentoa iltaa ♥

Hyvinvointi-inspiraatio: Päivi Virkkunen

Mitä enemmän töitä, sitä vähemmän aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnilleen? Toisaalta, tällöin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on vieläkin tärkeämpää. Tällä kertaa pääsemme lukemaan kahden lehden, Hyvä terveys ja Sport, päätoimittajan Päivi Virkkusen ajatuksia hyvinvoinnista. 

Kysyin Päiviltä kaksitoista kysymystä:

Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi on minulle osa arkea, pieniä valintoja paremman olon puolesta. Arki on usein hektistä, siitä pitävät huolen kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, koira ja omat harrastukset. Pyörityksestä jaksaa nauttia, kun mieli on virkeä ja kroppa kuosissa. En harrasta hyvinvointikikkailua, vaan satsaan riittävään uneen, säännölliseen syömiseen ja hyötyliikuntaan.

Miten sovitat yhteen liikunnan ja työelämän?

Aloitan useimmat aamut käymällä koiran kanssa lenkillä ja päätän illat samoissa merkeissä. Lisäksi harrastan säännöllisesti pilatesta. Muuten treenaaminen on kausittaista ja aikaa löytyy paremmin lomilla ja viikonloppuisin. Innostun uusista jutuista, ja kävin syksyllä tenniskurssin. Säännöllisiä treenivuoroja on kuitenkin nyt hiukan haastavaa mahduttaa elämään. Onneksi kotitreeniin on hyviä ohjelmia ja digitaalisia palveluja, niistä saan potkua jumppailla kotona. Siihen kannustaa myös kattava setti erilaisia välineitä kahvakuulista pilatespalloihin.

Miten tsemppaisit juustonaksupussilta itsensä usein löytävää, hyvistä elämäntavoista haaveilevaa sohvaperunaa? Entä miten jo aktiivisesti itsestään huolta pitävä säilyttää motivaationsa?

Hyvä ja toimivaksi todettu tapa saada elämäntavat ruotuun on ryhtyä syömään säännöllisesti. Syöminen on ihanaa, joten miksi skipata tilaisuus nautiskella oikeasta ruoasta. Armollisuus on myös tärkeää. Kun asettaa pikkuruisia tavoitteita ja onnistuu niissä, saa lisää itseluottamusta. Elämästään voi ryhtyä tietoisesti bongailemaan onnistumisia. Samalla asenne itseä kohtaan muuttuu. Jos päättää käyttää portaita, voi kehua itseään aina, kun tavoite on saavutettu.

Aktiiviliikkujalle hyviä innostuksen lähteitä ovat hyvinvointilehdet, kuten meidän Sport tai Hyvä terveys. Itse lehtien tekijänä saan jatkuvasti uutta inspiraatiota, kun ymmärrän kehoa ja mieltä paremmin ja saan vinkkejä huolehtia itsestäni. Myös tarinat antavat voimaa. Ilahdun aina lukiessani tarinoita pienemmistä ja isommista elämänmuutoksista. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa!

Minkälainen on suhteesi kehonhuoltoon?

Kehonhuollosta tuli jaksamiseni avain, kun täytin 35. Olen käynyt pilateksessa viisi vuotta. Aloitin pitääkseni selän kunnossa, mutta tunnit ovat myös hyvää pääntyhjennystä: kun onnistuu keskittymään hengitykseen ja liikkeeseen, huomaan myös mielen tyhjentyneen. Ja joka kerta kiitämme lopuksi itseämme siitä, että teimme parhaamme. Se on voimauttava tapa päättää treeni. Kehonhallinta kantaa arjessakin. Oikein tiukkoina kausina on luksusta käydä hieronnassa avaamassa kireyksiä. Sitä suosittelen myös kaikille.

Viisi vinkkiäsi perushyvään ruokavalioon?

Olen nautinnonhaluinen ihminen ja rakastan hyvää ruokaa. Siksi olen päätynyt syömään säännöllisesti. En ikinä skippaa aamiaista, ja lounas on myös lähes pyhä hetki. Lihansyöntiä on ollut helppo vähentää, kun valitsee työpaikkaruokalassa aina kasvi- tai kalaruokaa. Säännöllisen syömisen lisäksi lautasmalli on dieettien ykkönen: otan aina vain yhden lautasen ja täytän se vähintään puolilleen kasviksilla ja salaatilla. On aika sama, mitä yksi neljännes sisältää, jos suurin osa on kevyttä ja ravintorikasta ruokaa.

Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Repsahdukset eivät kuulu elämään, kun ei kiellä itseltään mitään. Siksi en ole luopunut täysin oikeastaan mistään. Kaikkea voi syödä kohtuudella, ja jos syö säännöllisesti, mieliteon pysyvät oikeasti poissa. Ruoalla leikkiminen tekee syömisestä vain turhan hankalaa. Lihansyöntiä olen vähentänyt tietoisesti, mutta kokonaan en ole siitä valmis luopumaan. Esimerkiksi perinteistä kaalilaatikkoa ja lampaankyljyksiä jäisin syvästi kaipaamaan.

Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Olen aika lailla kaikkiruokainen. Selleri jää maun vuoksi lautaselle

Suositko superfoodeja tai ravintolisiä?

Käytän säännöllisesti vain d-vitamiinia ja flunssaisena monivitamiinivalmisteita. Toisinaan turvaudun maitohappobakteereihin, kun vatsa niitä kaipailee. Superfoodeista suosin kotimaisia marjoja, joita pakastin on pullollaan.

Miten rentoudut?

Koiralenkit ovat parasta arkista rentoutusta. Kun kaipaan rauhaa, hakeudun takan eteen lukemaan lehtiä. Ja jos luvussa on oikein hyvä kirja, oikein odotan nukkumaan menemistä. Lukeminen vie ajatukset hetkessä muihin maailmoihin. Osaan myös löhötä sohvalla hyvällä omatunnolla katsomassa hyviä sarjoja tai elokuvia.

Aloitin myös aikuisena pianonsoiton, ja soittotunnit ovat kuin musiikkiterapiaa. Vaikka harjoittelen luvattoman vähän, olen soittotunnin jälkeen aina todella virkistynyt. Kun aivot joutuvat keskittymään soittamiseen, ne tyhjentyvät täydellisesti kaikesta muusta. Suosittelen tätä ihan kaikille musiikkitaustasta riippumatta!

Mikä on paheesi?

Pieni pahe on valvominen. Kun arki on täynnä, ei aina malta mennä nukkumaan ajoissa. Nautintoaineisiin liittyvä pahe on pienpanimo-oluet. Onneksi niiden harrastaminen on helppo pitää säällisenä, kun nauttii hyvässä seurassa vain 2 desin annoksia tai nauttii toisinaan illan päätteeksi yhden hyvän pullon.

Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Päiville?

Kun ei ikinä aloita tupakointia, ei tarvitse lopettaa. Toivon että nuoret ovat nykyään viisaampia kuin itse olin. Onneksi tajusin lopettaa polttamisen jo vuosia sitten. Se onnistui päivä kerrallaan.

Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Tehkää hyvää läheisille ja itsellenne.

Päivi Virkkunen luotsaa Suomen suurinta terveyslehteä, Hyvää terveyttä joka yhdistää tiedon, tunteen ja hyvän olon. Uudistunut SPORT taas on treenaamista rakastavan naisen lukupaketti, joka tukee tavoitteissa ja tarjoilee trendejä. Oletko jo tutustunut näihin? 

Ihanaa sunnuntain jatkoa! Pitäkää itsestänne huolta ♥

P.s: Lue myös Iinan, Steffin, Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan, Petrin, Kaisan, Marian, Jarin, Sadun, Ainon, Brädin, Jukan, Maijun sekä Ellan mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista! Klikkaa nimen kohdalta.

Tehokkaasti kuntoa kohottava ja rasvaa polttava HIIT-treeni

Viime viikolla tuli treenattua mukavan napakasti ja tehokkaasti. Tässä yksi treeniesimerkki. HIIT-tyyppisen harjoittelun suunnitteli personal trainer Sirja. 

Lämmittelyksi askellusta boksin päälle.

Sitten tositoimiin. Harjoitukset tehdään peräkkäin, ja kun kaikki liikkeet on tehty, pidetään pieni tauko ja toistetaan. 

10 boksihyppyä. Laatikon päällä hyvä vartalon ojennus. Keskityin etten rämähdä boksin päälle, vaan hyppään mahdollisimman äänettömästi, mutta kuitenkin nopeasti. 

Heti perään nyrkkeilyä, mahdollisimman tehokkaasti ja napakasti. Yhteensä 20 lyöntiä. 

Heti perään tasaloikkia aitojen yli (6kpl) ja hypyt myös takaisin. 

Perään köysi”pudistelu” 10 kertaa, eli pidin köysien päistä kiinni ja ravistin kuin mattoa. Koko kroppa liikkeeseen mukaan. Perään sama vuorokäsin 10 kertaa. 

Perään kelkan työntö lisäpainoilla. Työnsin kelkan myös takaisin. 

Perään maastaveto Trap bar-maastavetotangolla kymmenen kertaa.

Heti perään eri painoisten kuntopallojen paiskominen lattiaan. Paiskasin 4 palloa, kaksi kertaa jokaista. Nostin pallon suorille käsille ja paiskasin sen voimakkaasti lattiaan niin, että vatsalihakset aktivoituivat myös tehokkaasti. 

Toppi Adidas, trikoot Nike, tossut Asics

Lepäsin sen verran, että henki kulki taas, ja jatkoin toiselle kierrokselle. Valmis!

Hiki tuli ja kropassa tuntui. Myös seuraavana päivänä ja hyvin kokonaisvaltaisesti. Eikun kokeilemaan ♥

Tämä treeni tehtiin Hämeenlinnan Kuntokeitaalla. Kiitos Sirja kuvausavusta!

Oho, olen puutteessa

Haukotus. Olen ollut viime päivinä tavallista väsyneempi. Koska kurkkukin oli muutamana aamuna kipeä, epäilin tietenkin että olen tulossa kipeäksi. Sitten ynnäilin työpäiviä sekä koulupäiviä yhteen ja hoksasin, että onpas pitkä yhtenäinen pätkä. Että tarttis kai levätäkin niin ei väsyttäisi. Päätäkin on särkenyt monena päivänä. 

Eilen nostin jotain lattialta. Sitten vähän pyörrytti ja hengästytti. Hoksasin että ei perhana, oisko raudanpuutteesta tai vastaavasta kyse. Minä nimittäin olen jättänyt lihansyömisen – en nyt ehkä ikuisiksi ajoiksi, mutta ainakin toistaiseksi (en tosin ole ihan varma kuinka kävisi, jos joku haluaisi tarjota esimerkiksi mehevää hirvipaistia. Tai kunnon hampparin). 

No, tänään painelin Lifeen ja pyysin rautavalmistetta. Kuulemma beetä tarvitaan nyt erityisesti myös, joten poistuin luontaistuotekaupasta liuosmainen rautavalmiste sekä vadelmanmakuinen B12-vitamiinipurkki kassissani. 

Nyt keitän kupillisen teetä. Rauhoitun hetkeksi sohvalle odottelemaan, josko tämä jyskyttävä päänsärky väistyisi. Kuinkahan nopeasti rauta ja b-vitamiini vaikuttavat…

♥

Helppo ja herkullinen läsnäoloharjoitus

Multitaskaus – se kun tekee montaa asiaa samaan aikaan – on ollut minun the juttuni.  Varsinkin hoitajan työssäni multitaskaus on kehittynyt huippuunsa. Pikkuhiljaa en enään palautunut työpäivistä.

Ryhdyin pohtimaan kuinka voin rauhoittaa laukkaavat ajatukseni silloin, kun tuntuu että on liian kiire ja sydän lyö vähän liian nopeasti. Työstäni tuttu multitaskaus jatkui nimittäin samalla tavalla myös kotona. Varsinkin, kun piti keskittyä koulutehtäviin. 

Mielenhallinta ja positiivinen ajattelutapa alkoi kiinnostaa. Tajusin, etten ole koskaan oikeasti läsnä missään. Ajatukseni harhailivat ja olo oli koko ajan levoton. Unohtelin asioita. Nukuin huonosti. Asiaan piti tulla muutos. 

Nykyisin pysähdyn usein miettimään omaa fiilistäni. Kysyn itseltäni miten voin. Jään katselemaan kaunista maisemaa tai yksityiskohtaa. Haistelen ja maistelen. Jopa suudellessa keskityn nyt eritavalla kuin ennen. Aikaisemmin mietin samaan aikaan sitä legendaarista kauppalistaa. 

Koska tietoinen läsnäolo on tärkeä ja hieno juttu – eikä huuhaata niinkuin joku kyynikko siellä nyt tuhahtaa – halusin julkasta helpon ja herkullisen tietoisen läsnäolon harjoituksen. Tähän tarvitaan tuore, laadukas voisarvi sekä hiukan aikaa. 

Lähdetkö kokeilemaan?

Katsele edessäsi olevaa croissantia. 

Mieti miltä se tuoksuu. Miltä se tuntuu kohta käsissäsi ja hampaissasi kun puraiset siitä palan? Mieti miltä se maistuu. 

Ota croissant käteesi ja laita silmät kiinni. Miltä se tuntuu käsissäsi? Miltä se tuoksuu? Keskity sen tuoksuun. 

Ota hidas puraisu. Keskity siihen kun hampaasi pureutuvat voisarveen. Millainen ääni siitä tulee? Miltä se tuoksuu? Maistatko jo sen maun?

Maistele croissantia. Miltä se tuntuu suussa? Miltä se maistuu? Millainen olo sinulle tuli? 

Nauti jokaisesta suupalasta näin, ja läsnäoloharjoitus on tehty. 

Loppuun vielä suora lainaus Terveyskirjaston nettisivuilta: 1980-luvulla tietoisen läsnäolon taitojen uskontoihin liittymätön käyttö lisääntyi, kun niiden havaittiin voivan auttaa pitkäkestoisesta kivusta kärsiviä elämään kipujen kanssa. 

Samoihin aikoihin tietoisen läsnäolon taitoja alettiin opettaa epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville suunnatun dialektisen käyttäytymisterapian piirissä. Myöhemmin tietoisen läsnäolon taitojen harjoittelun on havaittu voivan tuoda apua muun muassa pitkäkestoisesta masennuksesta, ahdistuksesta ja ahminnasta kärsiville.

Tiedostavaa päivää, ihmiset  ♥

Asukuvista fiiliskuviin

Hei ystävä. Viime kirjoituksesta on vierähtänyt salakavalasti useita päiviä. Yllätyin kun hoksasin sen tänään. Mutta minkäs teet. Elämä ja velvollisuudet… 

Ehkä huomasitkin jo Facebookista viikonlopputerveiseni? Jollet, paljastettakoon että vietin viikonloppua taas tiivisti opiskeluiden parissa Lahdessa. Nyt fiilis on lievästi ilmaistuna innostunut. Pyörittelin kotimatkan ajan nimiehdotuksia tulevalle yritykselleni, ja kas! Ajomatka hurahti kerrankin huomaamatta. 

Ei sulla muuten olisi jotain hyvää nimi-ideaa takataskussa? Sen pitäisi jollainlailla kuvata minua ja tyyliäni (…ei vaatetyyliä kuitenkaan, vaan liikunta-alaan liittyen). 

Tyylistä muuten päästäänkin kätevästi aasinsiltaa pitkin toiseen aiheeseen. 

Kuten huomaatte, postaus on kuvitettu asukuvilla. Pitkästä aikaa. 

Suhtatumiseni asukuviin on nykyisin omituinen. Niitä tulee ajateltua usein, koska ne ovat olleet blogin perusta. Viime kuukausien ajan asukuvien ottaminen ja aiheesta postaaminen ei ole tuntunut tärkeältä. On niin paljon muutakin sanottavaa. Siksi aika usein on käynyt niin, että asukuvilla kuvitetut postaukset ovat käsitelleet jotain muuta aihetta, kuin vaatteita tai muotia. 

Niin taitaa käydä nytkin, koska minulla ei ole aiheesta muuta sanottavaa, kuin että kuvan harmaa takki on lempitakkini. Musta laukku sensijaan on lempparilaukkuni ja korukin tosi mieleinen. 

Lukisin mielelläni kommenttilaatikosta sinun mielipiteesi liittyen tällaisiin asukuvia, mutta muuten ihan muuta juttua-tyyppisiin postauksiin. 

Itse ajattelen että on vähän hassua kuvittaa postaus asukuvilla, jos teksti käsittelee jotain muuta. Toisaalta kyseessä on minun lifestyleblogini, ei muoti- tai tyyliblogi. Näen siinä lieventävän tekijän. 

Luulen että keskityn jatkossa enemmänkin fiiliskuviin kuin perinteisempiin asukuviin. Ne sopivat tällä hetkellä blogiini paremmin. Katsotaan sitten jos vaatteista tai muodista tulee taas asiaa. Sittenhän tilanne on ihan eri. 

Harmaa takki Cubus

Farkut Nudie Jeans

Neule H&M

Kengät Your Face

Laukku Marc by Marc Jacobs

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Nyt toivotan sinulle mukavaa sunnuntai-iltaa ja ryhdyn painostamaan miestäni illallispuuhiin. Hakisiko pizzaa vai tekisikö jotain terveellisempää?