Tyylikooste vuodelta 2013

Jaahas, rakkaat blogiystäväni. Se on loppu nyt. Kaikki kun tuppaa loppumaan aikanaan. Loppu on uuden alku, ja mitä näitä sanontoja nyt olikaan. Tämän aivan pian päättyvän vuoden kunniaksi listasin kollaasin muotoon kaikki kuluneen vuoden asukokonaisuudet. Aikamoisessa epäjärjestyksessähän nuo ovat, mutta älkää siitä välittäkö.

Sellaisia. Kovasti kiinnostaisi tietää minkälaisella sanalla kuvailisit tyyliäni! Jätä siis uuden vuoden kunniaksi ihan vain vaikka yksi sana kommenttilokeroon.

Saa sinne enemmänkin jutella, jos tahtoo. Vaikka uudenvuoden vietosta. Minä heitin vienon toiveen Facebookkiin muutama viikko sitten. Kerroin haluavani viettää uuttavuotta näteissä vaatteissa, hillitysti kuohuvaa siemaillen ja raketteja katsellen. Kun ystäväni Jussi kertoi hänkin haluavansa pukeutua nätteihin vaatteisiin uutena vuotena, oli homma selvä. Jussin morsiamen Essin kanssa suuniteltiin sitten illaksi herkullista sushiateriaa ja Jani  kinusi Essiä valmistamaan ihanaa suklaamoussea, jolla nainen on meitä hemmotellut ennenkin. Ai en malta odottaa! Olen myös säästellyt joulusta muutamaa vihreää kuulaa, jotka aion mutustaa.

Nämä ovatkin sitten viimeiset herkut vähään aikaan. Uhosin jättäväni turhat hiilarit tammikuun ajaksi, jotta saisin hiukan lihaksia peittävää rasvaa sulamaan.

Nyt toivotan mahdottoman hauskaa uutta vuotta kaikille teille! Jatketaan taas juttua vuonna 2014.

Ansku

Navettahommia

Silloin kun maata vielä peitti valkoinen hento lumikerros, ja nenää kipristeli pienen pieni pakkanen, kävimme tutustumassa Metsäkylän navettaan. Tuona päivänä olin erityisen ilahtunut siitä, että sain kaivaa Uggit esiin. Sittemmin olen taas pakannut ne vaatehuoneen perälle. Paikka sijaitsee Pekolassa, kanta-hämeessä. Alunperin ajatuksena oli käydä ihmettelemässä alpakoita, noita hauskan näköisiä villaisia kamelielämiä joita olen katsellut aina ajaessani paikan ohi. Mokomat olivat kuitenkin vilistäneet johonkin suojaan, enkä nähnyt kuin yhden vilaukselta kun olimme jo ajamassa pois. Siksi päätimme astella sisään navettaan katselemaan minkälaisia rakennustarvikkeita se sisällään pitääkään.

Oletko joskus ajatellut tehdä vanhasta ikkunankarmista peilin? Tai oletko etsiskellyt vanhanaikaista maitotonkkaa maljakoksi? Metsäkylän navetasta löydät nämä, ja aika paljon muuta vanhaa rakennustarviketta.

Aikaisemmin olen ihastellut sisustuksessa selkeyttä ja yksinkertaisia linjoja. Nykyään romanttisuus ja rouheus kiinnostavat. Siksi jaksan innostua kaikenlaisesta vanhasta. Ja siksi tällaiset paikatkin vetävät puoleensa. Olohuoneemme alkaa olla pikkuhiljaa sisustuksellisesti valmis, eikä sinne suorien linjojen ja mustavalkoisuuden keskelle oikein vanhat maitotonkat käy. Eteinen sen sijaan huutaa keskeneräisyyttään. Sinne tonkan voisi hyvinkin sijoittaa. Kunhan ensin löydän jostain rottinkisen tuolin. Tapetoidakin pitäisi… Noh, kaikki aikanaan.

Mukavaa viikonloppua!

Ansku

Lihakset näkyviin

Vähemmän rasvaa, enemmän lihasta. Tässä on tavoitteeni tammikuulle. Otin varaslähdön ja aloitin herkkujen karsimisen jo reilu viikko sitten maanantaina. Jouluaatto oli tietenkin herkkupäivä ja täytyy myöntää että vielä joulupäivänäkin suklaa maistui. Tänään palasin taas ruotuun ja pakkasin loput suklaat kaapin perälle Janin löydettäviksi. Seuraava ruokavalion hölläyspäivä on uutena vuotena. Tammikuun alusta alkaa tositoimet, jotka kestävät aina tammikuun loppuun asti. Lentokone nousee helmikuun alussa kohti Tansaniaa, ja tiedossa on kolme viikkoa riisin syöntiä.

Pidin viikon verran ruokapäiväkirjaa johon merkitisin myös liikkunnat. Viikon aikana painoa putosi reilu kilo, ja vatsan pömpötys hävisi. Suurin ongelma oli se, että en ehtinyt syödä niin paljon kuin olin suunitellut.

Aamut alkoivat aina puolella litralla vettä. Vettä join muutenkin joka välissä, kuten myös vihreää teetä.

Maanantai
Aamuaerobinen 1h
-Tosi tumma reissumies-leipä juustolla ja becelillä. Tomaatti.
Salitreeni, jalat
– Tosi tumma reissumies-leipä juustolla ja becelillä. Proteiinipatukka.
– Kanaa, hiukan riisiä ja wokkivihanneksia. Kupillinen kahvia maidolla.
– Smoothie jossa maitoa, spirulinaa, avokadoa, salaattia, tyrnimarjoja, mustikoita, puolukoita, banaania, inkivääriä ja vettä.

Tiistai
Aamuaerobinen 40min.
– Kaurapuuro maidolla ja mustikoilla. Rahka lorauksella vähäkalorista mehukeittoa.
Salitreeni, selkä ja hauis
– Neljän valkuaisen ja kahden keltuaisen munakas. Vähän emmentaljuustoa, paprikaa ja tomaattia. Raejuustoa.
– Raejuustoa. Proteiinipatukka.
– Rahkaa lorauksella vähäkalorista mehukeittoa.
– Salaattia, paprikaa, tomaattia, oliiveja, tummaa pastaa ja kalaa vihreässä currykastikkeessa.

Keskiviikko
Aamuaerobinen 1h
– Kaurapuuro raejuustolla, mustikoilla maidolla ja lorauksella öljyä.
Salitreeni, olkapäät, ojentajat ja rinta
– Neljän valkuaisen ja kahden keltuaisen munakas. Raejuustoa ja tomaatti.
– 12 makisushia. Misokeitto.
– Salaattia, tomaattia, paprikaa, papuja, oliiveja, raejuustoa, kanaa kookosmaitokastikkeessa sekä parsakaalia.

Torstai
– Rahka ja vähäkalorista mehukeittoa
– Kanaa, tomaattia, paprikaa, hiukan proteiinipastaa.
– Rahkaa vähäkalorisella mehukeitolla. ½ leipä becelillä ja lohella.
– Pieni lasi punaviiniä
– Tosi tumma reissumies-leipä. Toisessa puolikkaassa beceliä ja juustoa, toisessa raejuustoa.

Perjantai
– Rahkaa ja vähäkalorista mehukeittoa. Kahvia maidolla.
– Raejuustoa, ituja, 2 keitettyä kanamunaa, tomaatti.
– Proteiinipatukka.
– Joulutorttu. Kahvia maidolla.
Reipas lenkki 50min.
– Maitolasi. Jauhelihaa tacomausteessa. Sipulia, paprikaa, salaattia, papuja, tomaattia, kermaviiliä ja salsaa.

Lauantai
– Rahka ja vähälorinen mehukeitto. Kahvia maidolla.
– Salaattia, tomaattia, paprikaa, ituja, raejuustoa, tacomaustettua jauhelihaa.
– 2 pientä viipaletta joululimppua juustolla ja becelillä
½ tunnin reipas lenkki. Salitreeni, jalat.
– Maitolasi
– Salaattia, tomaattia, paprikaa, sipulia, raejuustoa, kermaviiliä ja tacomaustettua jauhelihaa.

Sunnuntai
– Rahka ja vähäkalorinen mehukeitto
– Salaattia, tomaattia, paprikaa, tacomaustettua jauhelihaa. Maitokahvi.
– 1dl riisiä, kanakastiketta ja tomaatti.
Lenkki 50min.
-Pirtelö jossa tyrnimarjoja, mustikoita, puolukoita, avokadoa, salaattia, spirulinaa, banaania, inkivääriä, maitoa sekä vettä.

Tulta päin, sano mummo hangessa! Katsotaan miten käy. Raporttia siis jossainvaiheessaa luvassa. Taustastani sen verran, että salilla olen käynyt teinistä asti. Nykyään tavoitteellisemmin. Terveysasiat ovat kiinnostaneet aina.

Ansku

Joulu

Niin sitä vain odottelee aina lokakuun lopulta asti. Miettii milloin olisi sopiva aika ripustaa tunnelmalliset valot ikkunoihin, ja minkälaisia lahjoja antaisikaan lapsille ja miehelleen. Sitten, ihan yllättäen onkin jo jouluaatto. Lapsena joulunodotus tuntui kestävän paljon kauemmin. Myös jouluaatto tuntui silloin pidemmältä. Ehkä se johtui siitä että joulupukkia odotettiin niin hartaasti. Odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Me vietimme jouluaattoiltaa veljeni perheen luona. Söimme herkullisia jouluruokia, maistelimme vähän viiniä ja sitten söimme taas lisää. Pienet veljentytöt olivat vallan hauskaa seurattavaa. Pientä täpinää oli havaittavissa, ja aina silloin tällöin kuului kysymys: milloin Pukki tulee? Ikkunoissa käytiin tirkistelemässä ja mahdollista koputusta kuunneltiin tarkasti.

Ruuan jälkeen levättiin hetki. Ja sitten syötiin taas, niinkuin jouluaattona kuuluukin. Kunnes se sitten kuului: koputus. Me olimme kaikki olleet kilttejä, lahjoja tuli runsaasti. Ilta kului kuin siivillä. Leikittiin lasten uusilla leluilla, saunottiin ja maisteltiin yöpalaksi vielä kinkun tähteitä ja juustoa sekä pähkinöitä. Kun kello 2:lta alkoi haukotuttaa, oli aika lähteä kotiin nukkumaan. Miten ihana jouluaatto. Kiitos teille rakkaat!

Tänään nukuimme pitkään. Sain vaivoin avattua suolaisen ruuan turvottamat silmäluomeni juuri ennen puoltapäivää. Avasin television ja söin lahjasuklaata aamupalaksi. Iltapäivällä nappasimme isomummun mukaamme ja menimme äidilleni syömään. Illan olen istuskellut uusissa pehmeissä olohousuissani sohvalla. Suussani olen mutustellut vuorotellen vihreitä kuulia, välillä suklaata. Ihana ilta.

Ansku

Nyt se on. Joulu.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Nyt on jo jouluaatto. Se tuli vähän varkain. Suunitelmat ovat onneksi kuitenkin selvät. Illan aion viettää rakkaiden kanssa. Syömme hyvin, katselemme kun pienimmät jännittävät joulupukkia, sanunomme ja syömme ehkä taas. Mutta sitä ennen, salitreeni!

Mitä mahtavinta joulua kaikille!

Ansku

Raskasta joulua

En voi ymmärtää missä luolassa olen lymyillyt viimeiset vuodet, kun Raskasta joulua-kiertue on mennyt meikäläiseltä ohi. Kuullessani ensimmäistä kertaa rokkikukkojen version biisistä Tulkoon joulu, olin aika mehuissani. Lähinnä siksi että näin magee idea oli keksitty. Biisi on kerrassaan loistava. Järkytyin hiukan kun tajusin ettei idea aivan uusi ollutkaan ja ukot ovat kiertueella jo yhdeksättä kertaa! Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan.

Anoppi ja appiukko järjestivät tälle herrasväelle liput torstaiseen, hiukan dramaattisen lopun saaneeseen konserttiin. Joko kuulitte siitä? Konsertti oli ihan mielettömän hyvä. Niin hyvä että jossainvaiheessa ihmettelin kiristeleviä leukojani. Suunihan se siinä oli niin levessä virneessä, että pidemmän päälle sattui. Myös se että päästin kaksi ”wuhuuu” kiekaisua keikan aikana ollessani aivan selvinpäin, kertonee keikan tasosta. En yleensä päästele ääniä, ellei taustalla ole ainakin muutama juotu siideri. Konsertti meni ehdottomasti top kolmoseen musiikkiesitysten saralla.

Ai mitäkö tarkoitin dramaattisella lopulla? Jarkko Ahola tulkitsi juuri Ave Mariaa, kun palohälyttimet laukesivat. Solisti jatkoi lauluaan vielä kun salissa oli täysi valaistus ja nauhalla ääni kehoitti ihmisiä poistumaan ulos. Onneksi tämä sattui vasta konsertin lopussa. Harmi ei ollut niin suuri.

Jos vain mahdollista, tahdon olla messissä ensivuonnakin!

Hauskaa viikonlopun jatkoa! Mitäs meinaatte tehdä? Itse lähden salille. Huomena taas töihin.

Ansku

Heinillä härkien kaukalon

En vaan malttanut olla otsikoimatta postausta jouluisella laululla. Viime lauantaiseen pikkujouluasuuni nimittäin kuuluivat härkäkorvakorut, jotka näet hiukan paremmin kun skrollailet alaspäin. Lindexiltä löytämäni kirkkaanpunainen pusero on kolunnut läpi jo peräti kahdet pikkujoulut tänävuonna. Saa nähdä kuinka kovaa se on jumiutunut päälleni, ja saanko sen revittyä pois aatoksi. Mutta kun väri ja puseron pehmeys nyt vain tuntuvat niin mukavilta ja ajankohtaisilta, että voisin hengailla vaatteessa ihan vain kotosallakin.

Mutta eihän se sovi. Olenhan vaatesäästelijä. Tiedättekö tyypin? Vai mahtaneeko meitä muita ollakkaan, tiedä siitä… Selvennän kuitenkin käsitettä hiukan: löydän kivan vaatteen. Ostan sen. Tohkeissani otan käyttöön, mutta heti kotiin tullessani riisun sen ja vaihdan päälleni jonkun jo kuluneen ja nuhjaantuneen rievun. Käytän vaatetta jatkossa vain harkiten. Muutenhan se kuluisi!

Liekö tämä sivuvaikutusta nykyajan kertakäyttökulutushysteriasta, jonka myötä vaatefirmat ovat alkaneet valmistaa vaatteita, jotka kestävät vain muutamia käyttökertoja ja kulahtavat sitten. Huolestuttavaa. Kuinka hienoa olisikaan jos tällaiset perusvaatteet, kuten neuleet, voisi hankkia aina superlaadukkaina. Niin että ne kestäisivät kauniina helposti sen kymmenen vuotta. Jatkan siis lottoamista.

Tämän vuoden viimeiset pikkujoulut on nyt sitten juhlittu, ja seuraavaksi keskitytään siihen isoon varsinaiseen jouluun. Lahjahommat ovat kohtuullisessa jamassa, ja illan menukin on valmis. Se on hyvin perinteinen ja ahh niin herkullinen. En malta odottaa että pääsen iskemään hampaani joulukinkkuun. Kinkku on joulupöydän kunkku, kyllä vain.

Ruuasta tuli mieleeni. Jo jonkin aikaa olen pyöritellyt mielessäni ajatusta. Haluan kokeilla dieettaamista. Miten hauska olisikaan nähdä millaiset lihakset salitreenistä on rakentunut, vai onko. Ja kuinka siistiä olisi olla tiukassa rantakunnossa helmikuussa, kun lennämme nauttimaan auringosta Tansaniaan. Kolmen viikon reissussa mitä luultavimmin ruokavalio on kohtuullisen hiilaripainoitteinen(riisiä ja sitä rataa), joten sitä ennen olisi mukava saada muutama kilo pois. Sielä nuo mokomat tulevat takaisin kuitenkin. Alan tässä pikkuhiljaa harjoittelemaan, ja vietän pari ns.huijauspäivää jouluna ja uutenavuotena. Tammikuussa sitten vähän tiukempi ruokavalio. Aion ottaa ennen ja jälkeen kuvat. Voimme sitten yhdessä vertailla tulosta, jos rohkenen kuvat tänne laittaa. Katsotaan miten mimmin käy.

Ja koska päällä on näköjään kirjoitusripuli, kerron vielä yhden asian. Meille tulee mitä luultavimmin maaliskuussa vauva. Suloiset berninpaimenkoiranpennut syntyvät viikolla 2, jos kaikki menee hyvin. Maaliskuun alussa Demi saattaa siis saada kaverin. Oh my, niin jännittävää!

No mutta, nyt minä olen kertonut kaikki viimeiset kuulumiseni. Mitäs te tiedätte? Onko joululahjat jo hankittu?

Mukavaa päivää!

Ansku

Testissä elämäntapojen aiheuttamia ihon muutoksia vastaan taisteleva seerumi

Lupasin testata Vichyn uutta seerumia kahdeksan päivän ajan, ja raportoida sitten blogiini käyttökokemuksiani. Täältä pesee. Aloitetaan sillä, mitä seerumi lupaa. Suora lainaus Vichyn nettisivuilta:

Idéalia Life Serum on kehitetty torjumaan erityisesti elämäntapojen ja elinympäristön aiheuttamaa ihon ikääntymistä, johon vaikuttavat mm. stressi, rasvainen ja epäsäännöllinen ruokavalio, tupakointi, UV-säteily ja saasteet. Ihoa vahvistava seerumi tekee välittömästi ihosta heleän muuttaen sen sävyn tasaisemmaksi. Väsymyksen merkit vähenevät ja ihohuokoset pienenevät. Iho tuntuu sileämmältä ja näyttää nuorekkaammalta ja säteilevämmältä.Kevyt, nopeasti imeytyvä seerumi ei jätä ihoa rasvaisen tuntuiseksi. Testattu herkällä iholla ihotautilääkärien valvonnassa. Hypoallergeeninen.

Minä minä olen mieltä:

Pullon ulkonäkö on kaunis, houkutteleva ja naisellinen. Tätä kehtaa pitää kylppärissä näkösälläkin. Pumppumekanismi on hygieeninen ja pullon malli käteen sopiva. En keksi ulkonäöstä moitittavaa.

Tuoksussa on kevyt sitruksen tuoksu. Se ei ole vahva, mutta minä en pidä sitrustuoksuista. Makeus vetää tätä herhiläistä enemmän puoleensa.

Koostumus on tarpeeksi voidemainen, ei liian vetinen. Levittyy hyvin. Kimalletta on kohtuullisen runsaasti. Kimalteen vuoksi jännitin levittää voidetta ensimmäisen kerran illalla, nukkumaan mennessä. Ovatkohan ihohuokseni menneet aamuun mennessä tukkoon? Levityksestä kahden minuutin kuluttua, kasvojeni kuivat kohdat olivat imaisseet voiteen täysin. Viiden minuutin kohdalla seerumi oli imeytynyt kauttaaltaan. Iho näytti vähän raikkaammalta, ja tuntui pehmeältä ja sileältä. Jatkoin seerumin käyttöä tunnollisesti kahdeksan päivän ajan, aamuin ja illoin.

Pelkoni oli turha. Ihohuokoset eivät menneet tukkoon. Kasvojeni iho näytti minusta jonkinverran aiempaa raikkaammalta. Tämä tekee tuotteen yhtä hyväksi kuin aiemman käytössäni olleen seerumin, mutta hinnaltaan Vichy on lompakkoystävällisempi. Uskon käyttäväni tätä jatkossakin, mutta vain aamuisin. En koe tarvetta säihkyä yöllä. Ehkä suurin ja ällistyttävin vaikutus seerumin käytössä on ollut se, että minulta on taas alettu kysymään papereita ostaessani alkoholia. Ja tämä on tositarina.

Ansku

Kissankorvat

Leikkisät(lue lapselliset)yksityiskohdat ovat ihan lempparijuttujani pukeutumisessa. Ei siis liene yllätys että pehmoiseen kissankorvapipoon törmätessäni en miettinyt kahdesti sen hankintaa. Kaivoin harmaalle söpöläiselle kaapista kaveriksi lisää pehmoista materiaalia neuletakin muodossa, kun lähdimme viettämään viime viikolla naapurin kotibaarin avajaisia. Totaalista söpöstelyä välttelin pukemalla tekonahkahousut pehmeiden vaatteiden kera. Hiukan kissa-asennetta siis. Laiskuuttani meikkaus jäi minimiin, ja pelkällä punaisella huulipunalla pärjättiinkin hyvin. 

Mikä on tuomio kissanaisen asuun? Iskeekö hassuttelu, vai pitääkö vaatteet ottaa vakavasti?

Ai kuinka arvostankaan hyviä, pitkiä yöunia. Nukuin viime yönä ruhtinaalliset yksitoista tuntia, samalla kuitaten muutaman yön univelat. Kävin tekemässä napakan treenin salilla, ja olo on nyt kohtuullisen hyvä. Pieni ahdistuksen poikanen yritti saada vallan päivällä, kun muistin että autoon syttyi eilen jokin ärsyttävän sitkeä merkkivalo, eikä ole rahaa viedä kaaraa huoltoon. Edelleen myös työasiat pyörivät päässä luvattoman paljon, mutta ehkä rentoudun illan myötä. Tämän kauden viimeiset pikkujoulut starttaavat pian. 

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille! 

Ansku

p.s: Ystäväni avasi tänään kampaamon. Käykää onnittelemssa, ja tykkäämässä Facebookissa! Klikklik. Onnea murunen hurjasti!!!

Siemaus maitoa

Tämä on niitä iltoja, jotka aion viettää takalisto tiukasti sohvassa kiinni. Mutustan piparkakkuja ja otan siemauksen maitoa päälle. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt viime vuorokausina. Nyt olen aivan poikki. Kuitti. Finaalissa. Eilinen päivä oli niin nopeatempoinen että kävin ylikierroksilla pitkälle yöhön. Aamulla kellon soidessa 5.30 en ollut ihan parhaimmillani. En sinne päinkään. Vauhti jatkui pitkälle iltapäivään, ja päänsärkyisenä matkalla kotikylälle mietiskelin taas tämän kaiken merkitystä. Onko tarkoituksenmukaista painaa illalla pää tyynyyn kaikkensa antaneena, fiiliksellä, etten taaskaan ollut tarpeeksi hyvä. Ärsyyntyneenä, ahdistuneenakin, energiatasot nollilla. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt päässäni jo pitkään. Kun kysyn itseltäni tahdonko tätä, huomaan vastaavani kieltävästi. Tahdon toteuttaa itseäni! Tahtoisin saada hyvää mieltä ja onnistumisen kokemuksia.

Tämänhän toki tiesin jo ennestään. Taisitte tekin tietää. Aina sillointällöin pyörittelen ajatuksiani täälä blogissani, vaikken olekkaan ihan varma onko se järkevää. Nytkin tarkoitukseni oli tulla vain tervehtimään, mutta jäinkin jaarittelemaan fiiliksiäni. Mutta kun. Olen ihan varma että minusta olisi moneen muuhunkin. Tuntuu että kekseliäisyyteni, määrätietoisuuteni ja organisointikykyni valuu hukkaan, ja energiaa ei riitä kuin sohvalla röhnöttämiseen. Haluan jo tehdä jotain näille asioille.

Suunitelmani on kuitenkin jaksaa helmikuun loppuun asti. Silloin palaan Tansaniasta. Toivottavasti levänneenä ja rentoutuneena. Valmiina suunittelemaan tulevaisuuttani ja tarttumaan toimeen. Ja toivottavasti myös uusiin haasteisiin, joita olen tottavie jo odotellut. Ensi vuosi tuo ne tullessaan. Sen on pakko.

Kävin Demin kanssa eläinlääkärissä tänään. Koira ei enään onnu. Lääkärin taivutellessa ja venytellessä Demin  jalkoja, neiti vain mulkoili hämmästyneenä, mutta kivulias se ei näyttänyt olevan. Mikä helpotus. Lääkäri neuvoi jättämään kipulääkkeet nyt pois. Jos vaivat eivät palaa, ei kyse ehkä olekkaan nivelrikosta vaan jostain pienemmästä vaivasta. Ehkä poloinen vain on muljauttaut jalkansa. Juoksijaksi siitä ei kuitenkaan enään ole. Sen totesin keväällä, kun viimeksi juoksimme yhdessä ja tuloksena oli yksi ontuva koira. Katsellaan ja otetaan rauhassa. Se sopii minulle tänään mainiosti. En muuta jaksaisikaan.

Haluaisin muuten kysyä teiltä, mitä olette mieltä tällaista vuodatuspostauksista? Onko parempi pitää mölyt mahassa ja keskittyä vain vaatteisiin, vai onko ihan ok välillä tuulettaa tomuista päätään? Minkälaisia ajatuksia tällaiset kirjoitukset herättävät? Itse saan toisten postauksista välillä suorastaan vertaistukea, mikä on ainoastaan positiivista.

Tunnelmallista iltaa!

Ansku