Pörröbomber

Yhdeksänkymmentälukua henkivät bomber-pusakat saapuivat viime keväänä kauppoihin, ja tuleva kausi tekee niistä suosituimpia kuin koskaan. Viime vuonna minäkin hankin omani. Sellaisen mustan, pitsisen. Muistatteko ne ysäritakit joita näkee edelleen teinileffojen highschool-kohtauksissa? Sen kaltainen baseballtakki on himottanut minunkin sisäistä cheerleaderiani, mutta jäänyt kuitenkin hankkimatta. Tänä talvena olen haaveillut myös pörrötakista.

Siksi olinkin erityisen hyvilläni kun sisareni suloinen tytär Ella, halusi ilahduttaa minua antamalla oman pörröisen takkinsa käyttööni. Hän ei kuulemma tarvitse sitä enään itse. Kaikenlisäksi takki on malliltaan ahh niin ajankohtainen bomber! Joten eikun kokeilemaan:

Poikkesin tiistaina Helsingissä, joten oli oikein hyvä tilaisuus testata pörröbomberia käytössä. Pusakka oli lämpöinen, ja niin suloisen pehmoinen. Kiitos vain Ella! Varmasti käytän takkia jatkossakin.

Helsingissä oli kaunis ja aurinkoinen sää. Oikeastaan heräsin pilvettömän taivaan olemassaoloon vasta kun Anna-Maria ihmetteli sen sinisyyttä herkutellessamme Sushilla Galleria Esplanadilla.

Olen jo kääntänyt katseeni tiukasti kevääseen ja kesään päin, joten aurinko ilahdutti. Keväthuumassani lisäsin asuunkin hiukan raikasta minttua kaulahuivin muodossa. Natsasi aika kivasti ruskean sävyisen pantteritakin kanssa, ja toi mukavaa piristystä maiharilookkiin. Ei mene kauaa kauaa kun maiharit ja toppikset voi heivata. En malta odottaa! Maaliskuu on jo ovella.

Iskeekö suloiset pörrövaatteet tai urheilulliset ysäritakit teihin?

Mukavaa viikon jatkoa!

Ansku

Rasvanpolttokuurin tulokset

Ennen Tansanian reissua haastoin itseni rasvanpolttokuurille. Vaikka olenkin aina liikkunut ja huolehtinut enemmän tai vähemmän terveydestäni, halusin nähdä kuinka paljon silavaa pystyn polttamaan kehostani terveellisesti, niin että lihasta ei katoaisi.

Niinpä välttelin koko tammikuun, ja osan joulukuustakin, mm. leipää, herkkuja ja valkoista jauhoja. Kävin salilla n. neljä kertaa viikossa, tallasin aamuaerobisia ja litkin vettä litrakaupalla. Nyt on aika katsastaa tulokset. Havainnollistaakseni muutosta, otin wannabe-fitnessmimmikuvat. Olkaa niin hyvät:

Ensimmäinen kuvasarja on napattu tammikuun lopussa, juuri ennen reissuamme kun rasvanpolttokuuri loppui. Alemmat kuvat otettiin aivan joulukuun lopussa.

Muutos ei ollut ihan niin suuri kuin toivoin. Olisin voinut toki panostaakin, ja hankkia mm. ravinto- ja treeniohjelman, mutta koska aikaa oli vain kuukausi ja kyseessä testi, halusin pärjätä omien tietojeni varassa. Toisaalta, jo kuukadessa vyötäröltäni lähti muutamia senttejä, samoin lantiolta. Kaikista eniten rasva paloi ylävartalosta. Paino tippui neljä kiloa, ja mikä tärkeintä, en nähnyt lainkaan nälkää.

Treenipäivinä nautin hiilihydraatteja kaurapuuron, täysjyväriisin- tai pastan muodossa. Vihanneksia kului runsaasti joka päivä. Lepopäivinä, eli päivinä jolloin en käynyt kuntosalilla, jätin hiilihydraatit minimiin.
Rasvan saanti on tärkeää. Huolehdin sen saannista käyttämällä Udo`s choicesin rasvaseosta, jota lorautin kaurapuuron sekaan, sekä salaatteihin. Rasvaa sain myös pähkinöistä. Koska halusin säilyttää lihakset, ja hankkia mielellään myös lisää lihasmassaa, huolehdin proteiininsaannista. Söin jokapäivä rahkaa sekä lihaa jossakin muodossa.

Tässä kaksi esimerkkipäivää:

Treenipäivä:
-Vesi
AAMUAEROBINEN 40 MINUUTTIA
– Veteen keitetty kaurapuuro, 1 rkl öljyseosta, mustikoita, 3rkl raejuustoa, loraus maitoa. Vettä ja vihreää teetä.
SALITREENI(ojentajat, rinta, olkapäät)
– Palautusjuoma, vettä.
– Vihreää teetä, tomaatti, paprikaa, 100g raejuustoa, 3 keitettyä kanamunaa.
– 1dl täysyväpastaa, kanaa kookos-curry-vihanneskastikkeessa, salaattia, tomaatti, paprikaa. Vihreää teetä. Vettä.
– Rahka+vähäkalorinen mehukeittoloraus. Vihreää teetä.
– Kiivi kuorineen. Keitetty kanamuna. Tomaatti, raejuustoa ja jauhelihaa. Vettä.

Lepopäivä:
-Vesi
– Rahka+vähäkalorinen mehukeittoloraus. Valkoinen tee.
– Paistettua kanaa chilikastikkeella. Tomaattia, salaattia, paprikaa. Valkoinen tee.
– Rahka+vähäkalorinen mehukeittoloraus. Banaani, kourallinen pähkinöitä.
– Maitokahvi. Proteiinipatukka.
– Tonnikalaa chilikastikkeessa. Parsakaalia, tomaatti, paprika, pinaattia ja raejuustoa.
REIPAS KÄVELYLENKKI 50 MINUUTTIA
– Muutama pekaanipähkinä. Lasi rasvatonta maitoa.

Viimeiset kolme viikkoa söin reissussa riisiä, valkoista jauhoa, kananmunia ja hedelmiä. Liikuntaa sain kantamalla rinkkaa. Kävin kerran juoksemassa. Jatkuvat vatsavaivat veivät voimani, enkä pystynyt urheilemaan. Jo muutamien rappusten kiipeäminen nostatti sykkeen liian korkealle, ja sai vatsani vääntämään. Kaipasin todella paljon rahkaa sekä kuntosalitreeniä. Vatsani pömpöttää vieläkin liiasta valkoisesta jauhosta, joten on ihanaa unohtaa se taas. Pääsin tänään kuntosalille, ja voitte uskoa että se tuntui mukavalle. Kiva saada jatkaa taas aktiivista elämää, ja noudattaa terveellisiä elämäntapoja.

Miten te liikutte ja syötte? Olisi hauska vaihtaa ajatuksia kommenttiboxin puolella asiaan liittyen.

Reipasta viikon jatkoa!

Edit 25.5. 2016 lisäys postaukseen: Ruokavalioni on muttunut melko paljon. Esimerkiksi vähäkalorisia makeutusaineellisia mehukeittoja ja tonnikalaa en käytä enään. Lisäksi olen jättänyt maidonkäytön vähemmälle. Pastaa ja proteiinipatukoitakaan en enään juuri koskaan käytä.

Kotoisaa

Kello oli noin kolme viime yönä, kun vuorokauden matkustamisen jälkeen painoin vihdoin väsyneen pääni omaan tyynyyni, omassa sängyssäni. Kyllä vain on ihana taas olla kotona. Tällä hetkellä takana on kolme valvottua yötä. Olisin nukkunut varmasti iltaan asti, mutta aina niin reippaat matkakaverini heräsivät ajoissa. Luulen että heidän kahvihammastaan kolotti siihen malliin, että oli noustava sitä keittämään. Kuulemma Afrikkalainen kahvi ei ollut aivan parhaasta päästä.

Minäkin sain kupin käteeni. Rakkaasta ja niin tutusta Muumimukistani join vihreää teetä. Nyt tätä kirjoittaessani menossa on noin kymmenes kupillinen. Ihanaa palata arkeen. Kaipasin jatkuvaa vihreän teen lipittämistä. Itseasiassa kaipasin sitä reissussakin siinä määrin, että ostin kaupasta omat vihreät teet, jota sitten onnellisena hörpin aamupalalla.

Seuraavaksi lähden halaamaan äitiäni. Hän on ansainnut suuren rutistuksen kolmen viikon koiranhoitopestillään. Ja olipa keittiönpöydälle ilmestynyt kaunis ruusukimppukin, ja ikkunalaudalle vastapaistettuja korvapuusteja. Sanoinko jo että on ihana olla kotona?

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Ansku

Viimeisiä viedään

Matkamme on loppusuoralla. Pian koemme viimeisen seikkailumme Tansaniassa, kun yritämme selviytyä sataman ihmisvilinässä oikeaan paikkaan ostamaan liput lautalle, joka kuljettaa meidät takaisin mantereelle ja Dar Es Salaamiin. Kaupungissa haasteenamme on löytää hotelli, jossa vietämme illan ja alkuyön. Yöllä lähdemme lentokentälle. Kone nousee klo 5.10 kohti Keniaa. Sieltä jatkamme edelleen Amsterdamiin, ja vihdoin Helsinkiin.

Oloni on melko ristiriitainen. Se johtuu ehkä ennakko-odotuksista jotka loin pitkin vuotta matkaa odotellessani. Juuri mikään ei ole mennyt aivan suunnitelmiemme mukaan. Toisaalta taas moni asia meni niinkuin piti. Ainakin ne tärkeimmät. Pääsimme safarille, näimme kaikki eläimet jotka halusimmekin nähdä, ja olemme kaikki hengissä ja vähintääkin kohtuullisen hyvissä voimissa.

Opin että en enään aseta tuleville matkoilleni niin suuria odotuksia, vaan otan vastaan sen mitä tulee. Tällä matkalla tajusin tämän liian myöhään, ja energiaa kului turhaan kaikenlaiseen harmitteluun. Toisaalta, unettomien öiden jälkeen vatsakipuisena vesisateessa voi positiivisintakin harmittaa. Joka tapauksessa, koimme paljon ja se on tärkeää. Onpahan mitä kiikkustuolissa muistella, niinkuin sanotaan. Kolme viikkoa on lyhyt aika, toisaalta taas niin pitkä.

Tämän päivän aurinko onneksi helli meitä, emmekä kohdanneet ongelmia. Huomisestakin päivästä aion nauttia. Nautiskelen vaikka vain bungalowissa lukemisesta, jollen voi tehdä muuta.

Mukavaa viikon jatkoa! Palataan taas kotikonnuilta paremman matkakertomuksen muodossa.

Ansku

Voiko näin kauniissa ympäristössä olla ärsyyntynyt?

Jo kaksi viikkoa matkaa takana. Aika on mennyt nopeasti. Toisaalta, kun ajattelen reissua taaksepäin, se tuntuu kestäneen pitkään. Ehkä siksi että olemme kokeneet kaikenlaista. Afrikka on yllättänyt niin monella tapaa.

Suurin hämmästys on ollut Tansanialaisten huoleton asenne. Kaikkeen. Hakuna Matata. Tämä huolettomuus tarkoittaa huoltamattomia rakennuksia, joiden vesiputket paukkuvat hajalle uudestaan ja uudestaan. Se tarkoittaa asiakaspalvelutaidottomuutta, sekä äärettömän hidasta toimintaa. Olin toki osannut varautua näihin asioihin jo etukäteen, mutten tarpeeksi. Aasiassakin on hidasta ja ränsistynyttä. Silti en ole kohdannut siellä koskaan näin paljon vastoinkäymisiä.

Suokaa anteeksi negatiivisuus joka paistaa läpi tästä kirjoituksesta. Juuri tällä hetkellä en ole kovinkaan tyytyväinen Tansaniaan. Ehkä pian olen taas eri mieltä. Sansibarin ranta on ehdottomasti upeaakin upeampi, mutta en ole varma riittääkö se.

Matkaa on kuitenkin vielä jäljellä. Toivon paljon auringonpaistetta ja vatsakivuttomia päiviä. Toivon herkullisia, tuoreista hedelmistä puristettuja mehuja sokerilitkujen sijaan. Toivon, että saisin nukkua ensi yönä rauhassa, ilman että vesi sataa sisään valuen pitkin kattolamppua. Tai että jo kaksi kertaa korjatut vesiputket hajoavat taas.

Kävimme eilen katsomassa kilpikonnia tässä lähellä, Mnarani Aquariumissa. Oli hienoa, että kyltissä kiellettiin muiden kuin koulutetun henkilökunnan koskea konniin. Sri Lankassa poikkesimme katsomassa kilpikonnia. Mutta siellä kaikki saivat pian käsiinsä pienen pieniä poikasia, sekä valtavan kokoisen konnan, joka saattaa tippua märän ja liukkaan kilpensä vuoksi. Epäilen, että kilpikonnia stressaa jos se joutuu jatkuvasti ihmisen käsittelyyn. Nämä konnat päästettiin vapauteen jossain vaiheessa.

Nungwissa sijaitsevassa aquariumissa emme voineet pidellä kilpikonnia, mutta saimme syöttää niille merilevää. Muuten eilinen päivä kului aurinkoa palvoen, syöden, maisemia ihaillen ja kaunista auringonlaskua odotellen. Toivottavasti tänään näemme sen, eikä mokoma jää pilvien taakse piiloon.

Minä jatkan nyt hengailua. Onneksi täällä on lämmin. Mukavaa viikon jatkoa sinne!

Ansku

Terveiset Tansaniasta

Tervehdys täältä Afrikasta, Tansaniasta. Blogiin on ollut kova ikävä, mutta yhteydet eivät ole aivan parasta luokkaa.

Matkamme starttasi kolmen päivän safarilla. Onnistuimme näkemään kaikki eläimet jotka halusimmekin nähdä. Onneksi, koska muuten reissu oli melko hurja. Jos pitäisi lähteä uudestaan, valitsisin ehdottomasti hiukan paremman, eli keskitason safarin vähintään. Budjettiluokan safari oli aikamoinen retki. Mutta siitä sitten joskus myöhemmin enemmän. Tällä hetkellä istun Sansibarilaisessa rantabaarissa, ja yritän kirjoittaa mahdollisimman nopeasti. Nettiaikaa on jäljellä alle kymmenen minuuttia.

Kun pitää kirjoittaa nopeasti, ei ajatus oikein juokse. Kerrottavaa olisi niin paljon. Voisin jutella Afrikkalaisista tavoista, tai kokemustani safarilla, mutta jätän tämän postauksen näin lyhyeksi, koska en kertakaikkiaan pysty kirjoittamaan näin nopeasti.

Palataan taas kun pääsen seuraavan kerran koneelle, ilman että aika raksuttaa ahdistavasti. Ihanaa helmikuun jatkoa! Me jatkamme seikkailua tällä kauniilla saarella, jota kirkas turkoosi vesi ympäröi.

Ansku