Tilannekatsaus – puoli vuotta hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta

Vieläkö muistat sen postauksen, jossa kerroin että lopetan hormonaalisen ehkäisyn käytön? Purin juttuun hiukan taustaa ja fiiliksiäni, sekä syitä miksi päädyin ratkaisuun. Muistinvirkistykseksi voit halutessasi lukea kyseisen  postauksen tämän linkin (klik) takaa. 

Pikaisena muistutuksena: Lopetin pillerit koska hormonien syöminen alkoi tuntui pahalta. Lisäksi e-pillereiden ainut hyöty – tietenkin ehkäisyn lisäksi – pois jääneet kuukautiset, vaihtuivatkin yhtäkkiä aivan päinvastaiseen. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä syynä oli myös rajusti heikentynyt libido. 

Ehkä eniten jännitin miten ihoni reagoi muutokseen. Aikaisemmin, reilu parikymppisenä hormonaalisen ehkäisyn lopettaminen aiheutti ikäviä ja varsin kipeitä finnejä. Lopulta ainut apu oli palata taas ehkäisypillereiden käyttäjäksi. 

Puoli vuotta on nyt tullut täyteen. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Olen kiitollinen siitä että uskalsin lopettaa käytön. Olo on paljon aidompi kuin aikaisemmin. 

Ensimmäiset kaksi kuukautta meni ihon hyvinvoinnin näkökulmasta hyvin. Sitten alkoi tapahtua. Finnejä poksahteli ajoittain. Pelkäsin, että tämä on lopun alkua ja nostin sinkkipikolinaatin (ravintolisä) annostusta. Se tehosi hetkellisesti.

Tällä hetkellä vasen poskeni on pienien ja sitkeiden näppylöiden valtaama. Oikea pysyttelee jostain syystä puhtaampana. Otsassakin on satunnaisia tukkeumia. Mikäli syön reilummin sokeria – vaikka pitsaa tai ihan rehellisesti karkkia – huomaan vaikutuksen hyvin nopeasti suun ympärillä, varsinkin leuassa.

Eroa vuosien takaiseen kokeiluun on siinä, että kun silloin finnit olivat tosiaankin finnejä – kipeitä, tykytteleviä patteja – nyt ne ovat enemmänkin mustapäitä. Vaikuttaisiko erilainen ruokavalio näin? Siis se, etten napostele juustonaksuja ja karkit ja pitsat ovat harvinaista herkkua. Syön jokapäivä tummanvihreitä kasviksia ja niukasti maitotuotteita, toisin kuin vuosia sitten. Kyse voi olla myös iästä. 

No, entäpä se toinen juttu sitten? Seksi nimittäin. Sanon ihan suoraan. Tilanne on huomattavasti parempi. Huomaan kropassani mikä vaihe kuukaudesta on menossa, kun aikaisemmin se oli hyvin satunnaista. Mielialani on paljon parempi. Tasaisempi, vaikka huomaankin että tiettyyn aikaan kuukaudesta saattaa hiukan kiristellä. 

Kuukautiskierto vakiintui hyvin nopeasti ja on säännöllinen. Menkkakivut ovat ikävä riesa, mutta toisaalta, kivut tulivat jo pillereiden kanssa, ja siksi edesauttoivat päätöstäni lopettaa niiden käytön.

Olenko siis tyytyväinen päätöksestäni?

Kyllä. En halua enään syödä hormoneja. Uskon, että ihonikin paranee ajan myötä, kunhan vaan jätän sokerin ja maidon minimiin.

Onko siellä muita saman asian äärellä olevia, tai heitä, jotka vasta pohtivat hormonaalisesta ehkäisystä luopumista? 

Parhaat keinot flunssan hoitoon

Tällä kertaa inkiväärin pureskelu ja tyrninmarjojen sekä sinkkitablettien napostelu ei tuottanut haluttua tulosta. Meikäläinen on flunssassa. Just sellaisessa ärsyttävässä nenä valuu ja öisin ei saa nukutuksi mutta kuume ei nouse – flunssassa. Tänään heräsin ihan tukkoisena ja jopa hengittäminen oli vähän vaikeaa. Ja juuri kun minä eilen skippasin kuntosalitreenit että paranen nopeasti. 

Noh, katsotaan mihin olo kehittyy mutta eiköhän salitreenit ole nyt jäädytettynä toistaiseksi. Koirien kanssa on mentävä kävelylle, mutta ehkä odottelen tässä blogia kirjoittaessa jos keuhkot antaisivat kohta paremmin periksi. Ehkä ne nukkuvat vielä… 

Syytän tästä viime aikaisia hiilariherkkuja. En  ole pitkään aikaan syönyt niin useana päivänä hiilaripitoista ruokaa ja sokeria, kuin kuluneen reilun viikon aikana. Kiinalaista riisillä, maitosuklaata, lasagnea, kakkua töissä… Murr. Nyt ruotuun taas ja sassiin. 

Flunssakausi lienee nyt muutenkin pahimmillaan ja varmaan aika moni muukin tuskailee tukkoisen nenänsä kanssa. Keinoja taudin selättämiseen on monenlaisia. Listaan tähän ne, joita itse hyödynnän ja joiden tehoon uskon (katsotaan vannonko jatkossakin).

Flunssan karkoituskeinoja: 

1. Kurkun kurlaus esim. suolavedellä, tai vähintäänkin vedellä (joskus käytän myös Corsodyliä). Nielussa pesivät virukset ja bakteerit aiheuttavat lisääntyessään kurkun kipeytymistä, joka on yleensä se ensimmäinen merkki alkavasta lenssusta. Moiset kannattaa siis huuhtoa pois muutaman kerran päivässä. 

2. Lepo. Flunssa on kropalle raskas ja stressaava tilanne. Levon avulla annan kropan rauhassa parannella flunssaa eikä voimavarat kulu muihin työstettäviin asioihin ja stressitekijöihin. 

3. C- vitamiini. Muistan lukeneeni joskus ettei c-vitamiini estä flunssan tuloa, mutta voi lyhentää taudin kestoa ratkaisevasti. C-vitamiini on vesiliukoinen, eli et helpostikaan saa yliannosta lyhytaikaisella suuremmalla annoksella. Pitkään kestävällä ”yliannostuksella” voi sen sijaan aiheuttaa itselleen virtsakiviä. 

4. D-vitamiini. Tauti ei välttämättä pääse jyllämään.

5. Sinkki lyhentää flunssataudin kestoa. 

6. Inkiväärillä on tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia ja sitä voi käyttää myös kivunlievitykseen. Auttaa myös tukkoiseen oloon.

7. Se sokerittomuus. Sokeri heikentää immuniteettia. 

Pari koulutehtävää odottelee tekijäänsä, mutta nyt taidan alkaa aamupalan laittoon. Palataan taas! Paranemisia kaikille nuhanenille!

Herkullisin ja terveellisin aamiainen viikonloppuaamuihin

Se on maukas, se on helppo valmistaa, täynnä hyviä ravintoaineita ja mikä parasta, lihottavat hiilihydraatit puuttuvat! 

Uunissa valmistettava munapaistos on helppo varioida omaan makuun sopivaksi. Me olemme herkutelleet äärimmäisen iisillä munan, parsakaalin sekä emmentaljuuston yhdistelmällä jo monena aamuna, mutta tänään meidän mestarikokkimme heitti luovuuden peliin ja tuloksena on ruokaisa lohi-pinaatti-chilivuoka näin rauhallisen sunnuntain kunniaksi. 

Kahden nälkäisen tai neljän pikkunälkäisen munapaistos valmistui näin: 

Ainekset: 

6 kananmunaa

Loraus (noin 1 dl) luomu punaista maitoa 

200g lohta (me käytimme kypsää)

60g tuoretta pinaattia

Kourallinen emmentaljuustoa

½ chili pilkottuna

Mustapippuria

Laitan uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoitan munat ja maidon, lisään mustapippuria sekä chilin. Asettelen voideltuun vuokaan lohenpalat ja niiden päälle pinaatit. Kaadan komeuden päälle munamaitoa ja ripottelen päällimmäiseksi juustoraasteen. Paistan uunissa noin 20 minuttia tai kunnes keskusta on hyytynyt ja pinta on kauniin kullanruskea. 

Rentoa sununtain jatkoa!

Jatkossa maksat antibioottisi itse, ja muita terveysuutisia

Lääkekorvauksia heikennetään ensi vuonna, luin viime viikonlopun Ilta-Sanomista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että satunnaiset antibioottikuurien napostelijat maksavat kuurinsa itse, sillä käyttöön otetaan 45 euron alkuomavastuu vuonna 2016.

Tässäpä oivallinen syy kiinnittää hyvinvointiinsa enemmän huomiota. Nimittäin mitä terveellisemmin elät, sitä vähemmän moisia kuureja tarvitset, ja sitä enemmän rahaakin säästyy. Nimimerkillä; Kokemusta on. Viimeisimmän antibioottikuurin nieleskelin vuosia sitten. Samoihin aikoihin kun yritin päästä eroon tupakasta, ajoittain siihen kuitenkin edelleen sortuen. Nikotiininhimoani laannutin suklaan avulla, eivätkä pastat, leipä ja muut hiilaripitoiset höttöruuat olleet harvinainen näky lautasellani. Sittemmin olen voinut äärimmäisen hyvin. Flunssat eivät ole vaivanneet, kiitos terveellisten elämäntapojen.

Jutussa kerrottiin myös, että jatkossa 45 euron omavastuun ylittäviltä perusmääräisesti korvattavien lääkkeiden osalta Kela maksaa 40, 65 tai 100 prosentin korvauksen, mutta hallitus esittää alkuomavastuun merkittävää korotusta. Toinen vaihtoehto olisi laskea korvausprosentteja. Ei kuulosta hyvältä, esimerkiksi sydänsairauksista kärsivien näkökulmasta.

Sydänsairauksista puheenollen, toinen uutinen samasta lehdestä, viereiseltä sivulta: Ilta-Sanomien haastattelema ylikääkäri ja professori Timo Strandberg suosittelee kolesterolilääkkeiden käyttöä aiempaa nuoremmille. Hän haluaisi laskea myös yleisesti haitallisena pidettävän LDL- kolesteroliarvon viitearvoa nykyisestä 2-2,5 alle 1,5 millimooliin litrassa.

On omituista, että lääkkeiden mutustelua suositellaan aiempaa suuremmalle joukolle. Ihmisryhmälle, joka voisi terveiden elämäntapojen avulla pitää huolta itsestään, eikä lääkkeitä näin ollen tarvittaisi. Tosin, jutussa terveelliset elämäntavat niputetaan tarkoittamaan tiukkaa kasvisruokavaliota ja runsasta liikuntaa. Heti perään kerrotaan, ettei se länsimaisessa yhteiskunnassa ole helppoa.

Länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole helppoa elää terveellisesti, mutta se ei suinkaan johdu siitä, että meidän olisi syytä kituuttaa vain kasvisruokavaliolla ja liikkua kuin ammattiurheilijat. Meidän yhteiskunnassassamme on vaikea pitää terveydestään huolta niin kauan, kuin vallitsevat, vanhanaikaiset käsitykset ohjaavat ruokailutottumuksiamme, edellämainitun tiukan kasvisruokavalion tapaan.

Timo Strandberg kertoo jutussa, kuinka sadan vuoden aikaiset tutkimukset ovat osoittaneet kolesterolin ja etenkin LDL-kolesterolin olevan valtimokovettajataudin keskeinen tekijä, ja osoittaa kolesterolilääkityksen olevan avaintekijä sen laskemisessa. Olen lukenut viime aikoina runsaasti kirjallisuutta liittyen kolesteroliin sekä sydänsairauksiin (kokemusta asiaan löytyy myös ammattini sekä työni puolesta).

Kirjoittavat ovat käyneet läpi lukuisia tutkimuksia, mutta eivät ole löytäneet näyttöä siitä, että tyydyttyneet rasvat aiheuttaisivat sydänsairauksia, ja että vain tiukka kasvisruokavalio pelastaisi niiltä. Lisäksi LDL-kolesterolihiukkasiakin on kahdenlaisia. Tästä ei yhteiskunnassamme puhuta, vaan koko LDL-kolesterolikeskustelu niputetaan tarkoittamaan vain pahaa kolesterolia.

Biokemian tohtori Ann Fernholm kirjoittaa kirjassaan Totuus hiilihydraateista, että tärkeintä on LDL-hiukkasten koko. Samasta asiasta kirjoitti myös lääkäri Andreas Eenfeldt Ruokavallankumous-opuksessaan. Haitallista on, jos verenkierrossa on paljon soluille kelpaamattomia, pieniä LDL-hiukkasia, jotka tarttuvat helpommin verisuonten seinämiin, ja muodostat kasvualustan kalkkeutumiselle. Suuret, ”huokoiset” LDL-hiukkaset eivät ole vahingollisia, vaan niitä tarvitaan, selvittävät Fernholm sekä Eenfeldt kirjoissaan.

Runsashiilihydraattisen ruokavalion myötä pienien LDL-hiukkasten määrä verenkierrossa lisääntyy. Ja mikäpä onkaan Suomalaisten tärkein elintarvikeryhmä, kun katsoo vaikkapa ruokaympyrää? Hiilihydraateille on varattu suurimmat lohkot. Uskon että pastalla ja leivällä halutaan ruokkia yhteiskuntaamme, koska ne ovat halpaa ravintoa. Samalla pidetään huoli siitä, että kolesterolilääkkeille riittää kysyntää. Kolesterolilääkkeet toki laskevat tehokkaasti kolesterolia, mutta valitettavan kokonaisvaltaisesti. Tämä voi vaikuttaa mm. aivojen toimintaan haitallisesti.

Mietitäänpä järjellä: Mitä ihmiset söivät ennen teollistumista, silloin kun ruoka vielä etsittiin, kerättiin ja metsästettiin itse? Emme me ainakaan pastaa ja leipää pistelleet poskeemme. Ruokavaliomme koostui mm. munista, lihasta, vihanneksista ja juureksista, sienistä, kalasta, pähkinöistä ja niin edelleen. Entä mikä on vauvojen ravintoa? Jos tyydyttyneet rasvat olisivat ongelma, tarkoittaisi se sitä, että äidit myrkyttäisivät vauvojaan kovaa rasvaa sisältävällä rintamaidollaan.

Kehoittaisin teitä ottamaan asioista selvää. Tutkikaa, kyseenalaistakaa, älkääkä luottako suorilta käsin siihen, että yhteiskuntamme kyllä määrittelee terveellisen ruokavalion puolestamme.

Ansku

Proteiinijauhe ja punainen maito ne yhteen soppii

Olen suurten elämäntapamuutosten äärellä, jo kuudetta viikkoa itseasiassa. Sokerit ja hiilarit on jätetty minimiin, kun taas rasvojen saantiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Myös maito-asiat ovat mielen päällä. Voi olla että jätän maitotuotteet joskus ruokavaliostani kokonaan pois, mutta vielä sen aika ei ole. Opettelen ensin rauhassa elämään ilman valkoista sokeria ja turhia hiilihydraatteja.

Sen verran olen kuitenkin maitoasioita tutkinut, etten halua enään käyttää rasvatonta maitoa. Niin kaukana se on siitä alkuperäisestä, lehmänmaitotuotteesta. Ihan raakamaidon käyttäjäksi asti en ole rohjennut – en tosin sitä taitaisi kovin helposti saadakkaan – mutta päätimme kuitenkin mieheni kanssa vaihtaa rasvattoman, laktoosittoman maidon mahdollisimman vähän käsiteltyyn maitoon. Tällä hetkellä – näiden vielä vähäisten tutkimusten perusteella joita olen asian tiimoilta tehnyt – olemme päätyneet käyttämään punaista luomumaitoa. 

Silloin harvoin kun käytämme proteiinilisää, sekoitamme sen punaiseen maitoon. Tätä yhdistelmää voin lämmöllä suositella. Sportlifen raakakaakaolla maustettu ja stevialla makeutettu heraproteiini(saatu testiin blogin kautta), plus punainen luomumaito aikaansaavat makuhermoja hellivän, pehmoisen elämyksen. Kuin kaakaota joisi. Sitä paitsi huomasin että tämä kuvan Arla luomumaitohan on meikäläiselle aivan lähiruokaa parhaimmillaan. Se nimittäin tulee Hämeenlinnan meijeristä. Eikä muuten aiheuta Janille samanlaisia vatsanväänteitä, kuin rasvaton maito. 

Minkälaisia ajatuksia maitoasiat teissä herättävät? 

Ansku

P.s: Tässä vielä mielenkiintoista luettavaa maitoon liittyen: 

http://www.anttiheikkila.com/blogi/rasvaton_maito/

http://www.elinahytonen.fi/2013/03/murheita-maidosta/

Sokeriherkkulakkomietteitä ja hyvinvointi-ilta

Nyt on reilu kaksi ja puoli viikkoa sokeriherkkulakkoa takana. Olo on melkeinpä muikea, mutta myöntää täytyy, ettei sokerikoukusta vielä ole päästy. Viime viikonloppuinen tyttöjenilta hidasti hiukan tahtia, ja vaikken karkkia ja sipsiä mussuttanutkaan (ei kukaan meistä. Herkuttelimme nimittäin jauhelihalla, salaatilla, taateleilla ja aurajuustolla), tuli sokeria kumottua kurkusta alas kuohuviinin muodossa. Ja niiden taateleiden. Sunnuntaina karkkihampaan kolotus oli jäätävä – kroppa taisi olla aika kummissaan tilanteesta. Suklaanhimoissani oli hyvin lähellä etten hypännyt autoon ja huristanut Ärrälle. Pidin pääni. Palkinnoksi sain voittajafiiliksen.

Raakaruokakirjailija ja malli Karita Tykkä kertoi viime torstaina omasta ruokafilosofiastaan Myllärin hyvinvointi-illassa. Nainen syö mm. suklaata joka päivä. Raakasuklaata, tosin (harmi ettei sitä ollut saatavilla viime sunnuntaina). Oli hienoa päästä kuulemaan näistä itselle ajankohtaisista asioista. Karitalla on hyvä ote elämään ja terveellisiin elämäntapoihin – olisin kuunnellut häntä tuntikaupalla.

Vaikka ruokavaliostani onkin pudonnut pois suuri osa hiilihydraateista, mm. kaurapuuron olen kuitenkin jättänyt. Siinä kun on vähemmän sokeria kuin esimerkiksi pastassa, ja kaurapuuro voisilmällä, raejuustolla, soijamaidolla ja mustikoilla nyt vain on todella hyvää. Hyvinvointi-ilta starttasi herkullisella smoothiella, jonka pohja oli yllättävästi rakennettu Myllärin Vireä Omena-Kaneli-Kaura-annospuurosta. Lisäksi kookosmaitoa, mangomehua sekä passionpyreetä. Todella hyvää. Sain annospusseja kotiin viemisiksikin, mutta huomasin että niihin on lisätty luomusokeria. Luomua tai ei, syön puuroni mieluummin ilman valkoista sokeria. Ero on selkeä. Tavalliset kaurahiutaleet sisältävät sokeria 100 grammaa kohden noin 1.2 grammaa, kun taas maustetuissa annospuurossa sokeria 100 grammaa kohden on 12-17 grammaa. 

Kaunis ravintogurumme loihti paikanpäällä mielettömän hyvää Vadelma-mustikka-kaura-proteiinipatukkaa, jota tottavie söisin mieluummin kuin teollista patukkaa, jonka sisällöstä ei voi olla täysin varma. Reseptin löydät Myllärin nettisivulta.

Jos luonnollinen protskupatukka vei kielen mennessään, niin vei Karitan leipoma appelsiiniraakakkukin. Valehtematta paras raakaleivonnainen jota olen maistanut. Tuntui, ettei kakku olisi raakakakku ensinkään! Koostumus ja maku kun muistuttivat enemmänkin perinteistä leivonnaista. Vaikka juustokakkua. Tällä kannattaa aloittaa raakakakkuleipojan ”ura”. Mikäli sinä haluat testata kakuntekoa, ohje löytyy täältä, Ilta-Sanomien sivuilta Karita Tykkää-palstalta.

Loppuun vielä lainaus lääkäri Andreas Eenfeldtin kirjasta, Ruokavallankumous: Elimistömme ei ole kehittynyt käsittelemään suuria määriä puhdasta tärkkelystä. Kehoasi kiertävässä veressä on noin viisi grammaa sokeria, jos olet terve. Valkoisista jauhoista leivottu leipä, eli puhdas tärkkelys, hajoaa nopeasti mahalaukussa rypälesokeriksi ja imeytyy vereen niin, että verensokeri nousee. Suuri lautasellinen pastaa, riisiä tai perunaa voi saada yli sata grammaa rypälesokeria singahtamaan vereen.

Insuliinilla on ratkaiseva merkitys verensokerin säätelyssä, joka on kehittynyt miljoonien vuosian aikana ennen kuin aloimme syödä puhdasta tärkkelystä. Insuliini ampaisee korkeuksiin pitääkseen verensokerin pasta-annoksesta huolimatta vakaana. Mitä enemmän tärkkelystä syö, sitä enemmän insuliinia erittyy vereen. 

Insuliini on myös rasvaa varastoiva hormoni. Kun syö vähemmän hiilihydraatteja, verensokeri ja insuliini laskevat. Matala insuliini lisää rasvan palamista ja paino putoaa. 

Kivaa torstaipäivää!

Ansku

Miten meni ensimmäinen viikko ilman makeaa?

Hyvää huomenta! Tänään on tiedossa töitä aamusta iltaan, mutta päätin tulla ennen työnvuoron alkua moikkaamaan. Kertomaan, kuinka herkkulakko sujuu. Viime viikollahan tuo alkoi. Vähensin kaikki makeat sokeriherkut ruokavaliostani pois, mutta säästin hiilaripitoiset suolaiset, jotta ensimmäisestä viikosta ei tule kertakaikkisen sietämätön. Tällä viikolla jätän pois leivän, pastan ja valkoisen jauhon. 

Mutta palataan vielä viime viikon fiiliksiin. 

Maanantaina olo oli ok. Intoa riitti mutta vatsa oli vähän kipeä. 

Tiistaina ketutti. Vatsa oli kipeä ja huonosti nukutulla yöllä oli vaikutuksensa. Makeanhimo oli kova. 

Keskiviikkona suolaisenhimo oli huipussaan. Himoitsin hampurilaisia! Järkyttävä ketutus, suorastaan masentava olotila. Vatsa oli vielä outo. Yön nukuin taas huonosti. 

Torstaina fiilis oli hyvä heti aamusta. Normaali nälkä, mutta ei mitään outoja himoja mitään kohtaan. 

Perjantaina kaipasin herkkuja jo aamusta – iltapäivällä himo vaihtui pitsaan. Pohdin myös, miksi olinkaan ryhtynyt koko hommaan, ja ettenkö todella voisi käydä ostamassa paketillista Domino-keksejä. Makuunin ohi ärsytti mennä, koska olisi ollut niin kiva käydä täyttämässä pussi irtokarkilla. Lainasin kirjastosta kirjan, jota lukemalla palautin mieleeni miksi halusinkaan sokerista eroon. Erittäin hyvä päätös. Repsahdus oli lähellä. 

Lauantaina oli hyvä olo. Ei makeanhimoa mutta päätä särki. 

Sunnuntain fiilis oli ok. Makeaa ei tehnyt päivällä mieli, ja olo oli innostunut. Suunnittelin seuraavan viikon ruokavaliota. Raskas työvuoro sai aikaan myöhäisen illan lievä herkkuhimon joka oli helppo sivuuttaa. 

Innolla uutta viikkoa päin!

Ansku

Sokerilakko

Tänään se nyt sitten alkaa. Matkani vähemmällä sokerilla kuorrutettuun elämään (kyllä, taas kerran). Uhkailin aiemmin, että suorastaan marinoin itseni herkuilla sunnuntaisissa ristiäisissä, jotta karkkia ei tekisi mieli enään maanantaina. Onnistuin, hmm, semihyvin. Leikkasin kinuskikakkua lisää, bostonpulla maistui makoisalta, ja suolaiset piirakat sulivat suuhun. Silti poikettiin vielä kotimatkalla Ärrällä. Ingmannin mokkapalajäätelö päätyi kassan kautta kotiin ja litran kippo tyhjeni nopeasti Kostoa seuratessa. Kun mikään ei riitä. 

Siitä tulikin mieleeni. Vatsa on nyt aika kipeä. Johtuisikohan kolmen päivän sokeriövereistä? Blah. Mutta ei, kiintiö ei silti ole täynnä. Olen vakaasti sitä mieltä, että tuskin koskaan voin syödä herkkuja liikaa. Siis niin, etteikö mieleni tekisi taas seuraavana päivänä lisää. Ja siinä on yksi syy tähän lakkoon. Sokeri on järkyttävän epäterveellistä ja hurjan koukuttavaa. Heitin kerran puolivakavissani erääseen blogiinkin kommenttia, että en ihmettelisi vaikka koko moska kiellettäisiin lailla. Sitten leivoksia ja karkkia diilattaisiin salaa tiskien alta, ja hallussapidosta sakotettaisiin, myynnistä nyt puhumattakaan. Se olisikin hyvä se. 

Kello lähentelee seitsemää. Aletaan olla voiton puolella. Noin niinkun ajallisesti. Ilta on nimittäin sitä pahinta aikaa mitä tulee herkkuhimooni. Päivä menee usein hyvin ilman suurempia hammasten kiristelyjä, mutta illan tullen sokerihammas alkaa kolottamaan koko päivän edestä. 

Jo jonkin aikaa olen nautiskellut iltaisin chiapuddingia, jonka ohjeen julkaisin tänne blogiinkin joskus. Tosin pian julkaisun jälkeen tajusin jättää kookossokerin pois, koska ei sen makeutta tähän herkkuun oikeastaan tarvittukaan. Sokeria siinä on riittämiin, vaikkei chian siemenissä itsessään sitä juuri olekkaan. Mm. granaattiomenassa on sokeria 100:aa grammaa kohti 13,7g, kuivatuissa taateleissa 38,2g, mantelissa 6,6g ja kookoshiutaleissa 6,4g, näin muutaman mainitakseni. Voi olla että jätän ihanan puddingin ruokavaliooni, mutta pienennän hiukan pähkinöiden ja granaattiomenan määrää. Taateleista pitänee luopua. Kaakaonibseissä sokerimäärä jää onneksi tosi pieneksi (0,8g /100g). 

Ensimmäisen päivän yhteenvedoksi voisin sanoa, että vielä intoa riittää, eikä sokerihimo ole päässyt hirvittäväksi. Mutta jos tuossa keittiönpöydällä nököttäisi yksinäinen keksipaketti, saattaisin pohtia sokerilakkoani uudestaan. Pidän siis huolen siitä, ettei tästä talosta löydy ainakaan viikkoon mitään makeaa, jotta pääsen taas hommassa alkuun. Kyllä se tästä. Luotto on kova ja intoa piisaa. Jännä nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Kuvien asu on eiliseltä, kun pyörähtelin hameessani veljenpojan ristiäisissä. Farkkupaitaan olen ihastunut aivan ikihyväkseni. Haluisin yhdistää sen kaiken kanssa. Eikä se ole onneksi päätynyt blogiin kuin pari kertaa, joten ehkä ette ole ihan kyllästyneitä?

Illan jatkoja ja mukavaa arkeen paluuta!

Ansku

1. Slim farkkupaita, Bubbleroom* 2. Oversize farkkupaita, Bubbleroom*

*Mainoslinkkejä

Tärkeä muutos

Minun piti oikeasti kirjoittaa huonosti alkaneesta eilisestä päivästä. Siitä, kuinka ärsyttävää on kun raa`at kananmunat ovat loppu, etkä saakkaan paistettua munaa leivän päälle. Ja niistä valmiiksi keitetyistä ei irtoa kuoret, ei sitten millään. Piti myös mainita kuinka paljon sieppaa, kun kesken muutenkin takkuavan lenkin penikat alkavat oikutella, ja tiedossa on taukoa juoksusta. Eiliseen aamuuni kuului myös muutama muu negatiivissävytteinen asia, mutta ei niistä kai sitten enempää. Postauksen alkuperäinen tarkoitus olisi ollut vertaistuellinen muille tiistain runtelemille.

Mutta eihän siitä mitään tullut. Päivä nimittäin osoittautuikin oikein hyväksi. Sen lisäksi, että ihastuttavan Reetan seurassa ei voi olla ikävää, ja Helsingin vierailu oli muutenkin kaikenkaikkiaan mukava, oli päivässä vielä yksi juttu, joka teki siitä parhaan pitkään aikaan. Tajusin, että asia joka on vaivannut minua koko aikuisikäni – ollut osa identiteettiäni – on hävinnyt.

Olen nukkunut äärimmäisen huonosti jo vuosikaudet. Jo lapsena ja teininä nukuin levottomasti, kävelin paljon unissani – unisista höpöttelyistä puhumattakaan. Hoitajan työuran alettua kahdeksantoistavuotiaana, yöunet muuttuivat entistä harvemmaksi herkuksi. Huonosti nukutuista öistä on tullut vuosien mittaa pikkuhiljaa normaalia arkea. Mikäli olen halunnut varmistaa edes jokinlaiset unoset, olen ollut pakotettu käyttämään unilääkkeitä. Viimeiset kaksitoista vuotta olen toisin sanoen ollut väsynyt, tokkurainen, kiukkuinen, huonomuistinen ja varsinkin aamu-uninen. Edes kymmenen tunnin yöunet eivät ole riittäneet, ja siskontyttö on udellut useasti, miksi olen aina niin väsynyt. Mitä voikaan toisaalta odottaa, kun yö on mennyt valvoessa tai lääkityksen alaisena. Työni on stressaavaa, hektistä ja raskasta. Eritysherkkänä ihmisenä koen nämä työn ikävät puolet vähemmän herkkiä kollegoitani voimakkaampina, joten voitte vain kuvitella miltä kiireisen ja raskaan iltavuoron jälkeen tuntuu. Katselet kattoon vielä kolmelta yöllä tietäen kellon soivan parin tunnin kuluttua. Uusi raskas päivä taas tiedossa.

Viimeisten kahdentoista vuoden aikana olen nukkunut hyvin vain lomien aikaan – siis sitten kun olen käyttänyt ensin viikon lomastani siihen, että huomaan vihdoin olevani lomalla. Olen aina todennut, että kotona en nuku, matkoilla ja mökillä sen sijaan koisaan kuin tukki (viime vuoden Tansanian reissua ei tosin voi lakea tähän mukaan).

Viime kesänä tein päätöksen. Aloin pikkuhiljaa työstämään uranvaihdosta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että aloitin avoimet opinnot ammattikorkeakoulussa ja puolitin työaikani. Silti viime syksy meni vielä aika tokkuraisissa olotiloissa.

Nyt on kulunut noin puoli vuotta siitä, kun aloitin puolikkaan työajan tekemisen. Havahduin eilen siihen, että olen herännyt jo monena aamuna ennen kellon soittoa. Virkeänä. Voin kertoa, se on outo tunne. Todella, todella outo tunne. Sain tästä esimakua jo tammikuussa Meksikon matkalla, mutta kuvittelin että virkeät kello seitsemän heräämiset johtuivat aikaerosta – ja että meikäläinen nyt vain sopii Meksikolaiseen aikaan niin hyvin. Kotiinpaluu toi mukanaan melkein kahden viikon jetlagin, jota sotki vielä raskaat työvuorot. Kuvittelin, että tämän vuoden unet olivat taas siinä, ja on aika palata vanhaan unettomaan elämäntyyliin.

En tiedä uskallanko sanoa että asiaan on tullut muutos, pelkään nimittäin että tämä ihana, fantastinen, upea, virkeä ja hyvä olo otetaan pois, mikäli hehkutan sitä liikaa. Siksi tyydyn hehkuttamaan sitä vain vähän. Tai en tiedä. Onhan tämä nyt ihan juhlan paikka! Shamppanjapullot auki! Meikäläinen nukkuu yönsä, ja herää virkeänä! Siis VIRKEÄNÄ! Tämä on niin valtavan suuri asia, että ihan itkettää. Rahallisesti puolikkaan työajan tekeminen on valtavan suuri menetys, mutta kyllä tämä on sen arvoista. Nyt voin nauttia elämästä. Ja yöunista.

Fantastisen ihanaa päivää teille! Toivottavasti siitä muodostuu upea.

Ansku

P.s: kuvituksena tunnelmia viime viikonlopulta kun Hämeenlinnassa juhlittiin Jean Sibeliusta.

Ajatuksia terveellisistä elämäntavoista

On kai melko ironista, että kirjoitan tätä treenijuttua napostellen samalla juustonaksuja. Ensimmäinen kuvakin julistaa, että pitää rakastaa itseään tarpeeksi, elääkseen terveellisesti. Ja tiedätkö, minä kyllä rakastankin. Välttelen nykyään tupakkaa kuin ruttoa, jätän valkoiset sokerit ja jauhot vähemmälle, samoin sipsit – kyllä, myös juustonaksut – puputan salaattia ja liikun kuin hullu. No okei, ehkä tämä viimeinen oli hiukan liioiteltua, mutta voin kyllä pokkana väittää liikkuvani tarpeeksi. Ja hei, viime viikonloppuna juhlin nelikymppisiä vain yhden skumppalasin voimalla. Olen aika ylpeä itsestäni. 

Mitä tämän viikon treenirintamalle sitten kuuluu? Mm. neljä salitreeniä, joiden jako on seuraavanlainen: Selkä/jalka, hauis/rinta, ojentaja/olkapää/vatsa ja jalat uudestaan. Olen juossut yhden noin 10 kilometrin lenkin, ja tarponut melkein joka päivä koirien kanssa loskassa tai lumisateessa. Ensi viikon agenda on oikeastaan samankaltainen. Tällä hetkellä treenit kulkevat perusvoiman rakentelussa. Tätä on tarkoitus jatkaa vielä ensi viikon ajan, jonka jälkeen vuorossa on tiukempi viikko ja suuremmat painot. Sitten on lupa höllätä – palautella jokunen päivä. Levon jälkeen homma alkaa alusta: kevyt viikko, neljä perusviikkoa, yksi tiukka ja taas lepäillään.

Voin myöntää olevani tyytyväinen. Siis liikunnan määrään, en siihen että joudun pyyhkimään sormiani paperiin aina kun olen nakannut suuhuni kellertävän naksun, joka jättää sormiini ikävän rasvakerroksen, joka päätyisi ilman puhdistustoimenpiteitä näppäimistölle. Suunnittelin tänään, että siirryn taas kertaviikkoiseen karkki herkkupäivään. Töistä päästyäni nimittäin himoitsin irtokarkkeja siinä määrin, että kaupassakäynti oli yhtä tuskaa (vaikka toistinkin päässäni mantraa: sokeria ja lisäaineita. Sokeria ja lisäaineita). Ymmärsin, että huonosti nukuttu yö, kello viiden herätys, ja nälkä vaikuttivat. Siksi käänsin pääni, kun karkkipussien houkutukset tulivat kohdalle.

Siinä vaiheessa kun Sallan blogissa ruodittiin Maraboun Daim Mix-karkkipussia (sitä samaa, jota juuri olin kaupassa himoinnut), karkkihammas alkoi kolottaa tuskaisen kovaa. Tässä vaiheessa olin jo vetäissyt kuvun täyteen salaattia ja kanaa, joten nälästä ei ollut enään kyse. Joko väsymys saa minut halajamaan sokeria, kuin lammas ruohoa aidan toiselta puolelta, tai sitten… Ei, se on se pirun väsymys.

Niin tai näin. Elämäntapani ovat pääasiassa hyvin terveelliset, joten ei kai tästä suurta vahinkoa koidu. Tänään mutustan hiukan sipsejä ja mutakakkua, huomenna sen sijaan herkuttelen korkeintaan chiapuddingilla. Salainen suunnitelmani on siedättää itseni pois sokerista samalla tavalla kuin tupakastakin aikanaan: ensin vähennän niin, että käytän vain harvoin. Luen tutkimustietoa, faktoja ja katselen ympärilleni. Havainnoin miltä sokerin suursyöjät näyttävät ja pohdin mikä heidän terveydentilansa voisi olla. Toivon mukaan en enään jossain vaiheessa kaipaa sokeria lainkaan, vaan ajatuskin siitä saa minut lähinnä ärsyyntymään.

Ihmisellä on hyvä olla tavoitteita. Tänään tavoitteeni on mutustaa kohtuullinen määrä herkkuja. Huomisen tavoite sen sijaan on jäätävän hyvä pepputreeni ja tulevaisuuden tavoite olkoot vieläkin terveellisempi elämä. 

Because i`m worth it. 

Ansku