Ystävistä

Hymyilyttää, kun katson tämän postauksen kuvia. Minullahan on joka kuvassa sama ilme! Mistä lie tullut, ja miksi kasvoilleni jämähti. Kuvat ovat viime viikonlopulta. Viiletin silloin heti aamusta Helsinkiin, ja vietin päivää blogiportaali Indiedaysin isännöimässä päivässä tapaamassa muita blogikollegoita. Mukavaa puuhaa, myönnän. Siksihän tätä blogia ylläpidänkin – jotta voin jakaa mielenkiinnonkohteitani muiden samanhenkisten kanssa. 
Olen kyllä aika onnekas. Blogimaailman ulkopuoliset ystäväni ovat nimittäin kanssani ihmeen samanlaisia. Sen lisäksi, että monet ymmärtävät työpaineeni, tajuavat mokomat myös juuri sen oikean huulipunasävyn päälle. Tai hiusten, liikunnan, ravinnon tai vaatteiden. Ja tietenkin voimme puhua myös isommista asioista, niistä vähän painavemmista. 

Ystävien merkitys on valtavan suuri – sehän on selvä. Olenkohan muistanut kiittää ystäviäni tarpeeksi siitä, että he ovat ystäviäni? Ajoittain heitä näkee hiukan harvemmin, joskus useammin. Silti he ovat kuitenkin siinä. 
Minulla on ollut aina suuri ystäväpiiri, mutta viime aikoina se on hiukan kutistunut – oikeastaan tiivistynyt. Osa erittäin hyvistä ystävistäni on tipahtanut matkasta, osasta on tullut läheisempiä kuin ennen. Olen saanut myös uusia ystäviä. Kun mietin läheisimpiä ystäviäni nyt tässä keittiön pöydän ääressä, tunnen lämpöä. Ystäväasiani ovat hyvin. Jani, Hanna, Heidi, Mari(t), Paula, Anna-Maria, Essi ja Jussi sekä Anu. Kiitos että olette olemassa. 

Kuvassa minä, Saara, Anna, Taru ja Stella. Kiitos teille! On ollut todella ilo tutustua, olette aivan mahtavia tyyppejä.

Kuvassa uusi tuttavuus, ihana Anna. Kuvasta kiitos Nooralle

Huikean ihanaa ja ystävärikasta Vappua!

Ansku

Kaunis ja sympaattinen Isla de Holbox

Valkohiekkainen ranta ja rennon rauhallinen fiilis saavat ihastumaan värikkääseen Isla de Holboxiin. Meksiko on muutakin kuin sombreroja ja tequilaa.
40 kilometrin mittainen saari sijaitsee Jukatanin niemimaan pohjoisosassa. Cancunista matka taittuu kahdessa tunnissa bussilla ensin Chiquilaan, josta matkantekoa jatketaan pienellä, kovaäänisellä lautalla kohti saarta. Aikaa ei tarvitse lauttamatkaan tuhlata liikaa, 25 minuutia riittää.

Lautasta hypätään pienen sataman laiturille, jonka päässä taxikuskit jo odottavat matkustajia tarjotakseen kyytiä hotellille. Isla de Holboxilla matka taittuu auton sijaan golfkärryllä. Mikäs siinä on huristellessa, kunhan pitää jostain kiinni – hiekkatiet ovat kuoppaisia. Tosin, allekirjoittanut ei niihin ehtinyt juuri huomiota kiinnittää. Katseeni hakeutui matalakattoisiin, vähän vinossakin tönöttäviin taloihin, jotka seisovat vieri vieressä kehystäen kauniisti saaren hiekkateitä. Noin 2000 ihmisen vakituiseen asuttaman kaupungin keskusta on melko pieni. Sen läpi kävelee helposti.

– Tärkein tehtävänne täällä, on ottaa rennosti, ohjeisti hotellimme ainut englantia puhuva henkilökunnan jäsen, kun olimme tsekanneet itsemme sisään. Majoituimme olkikattoiseen fuksianpunaiseen mökkiin, josta enemmän tässä ja tässä postauksessa.
Isla de Holboxilla onkin helppo relata. Aamun voi aloittaa rennolla kävelyllä rannan tuntumassa, tai vaihtoehtoisesti viilettää vuokrapyörällä etsimään flamingoja. Aktiviteeteista tuulisurffaus, SUP-lautailu tai melonta onnistuvat myös. Riippukeinussa löhöily on kuitenkin rentoutumisen aatelia.
Ote matkapäiväkirjastani: ”Hengailimme päivän riippukeinussa. Herkuttelimme tortillasipseillä, guacamolella, letuilla ja hedelmillä, ja jatkoimme sitten taas riippukeinulöhöilyä. Aina välillä nostin katseen kirjasta. Ihailin merta ja palmuja, hengitin Meksikolaista ilmaa ja tunsin oloni äärettömän rennoksi”.
Majoitusvaihtoehtoja löydät laidasta laitaan. Edullisimmin saatat majoittua leirintäalueella teltassa.
Saaren erikoisuuksia ovat kauniiden auringonlaskujen lisäksi herkullinen jäätelö, sekä valashait, joiden kanssa voi uida. Valashait tosin näyttäytyvät lähinnä kesäaikaan, joten me emme päässeet sukeltemaan noiden lempeiden jättiläisten kanssa. 

Liikkumisen helppous, hyvä ruoka ja ihmisten ystävällisyys, sekä sopiva lämmin ilmasto tekevät saaresta vastustamattoman omaan makuuni. Isla de Holboxilla voi valita majoituksensa sen mukaan, haluaako ympärilleen hiukan enemmän säpinää, vai kaipaako omaa rauhaa. Kun jatkaa keskustan puoleista rantaa pidemmälle – vain noin puolentoista kilometrin matkan – on hiljaisuus taattu. 
Isla de Holboxilta löydät muutamia putiikkeja, turistikauppoja, ravintoloita sekä matkanjärjestäjiä, mutta isot ostoskeskukset puuttuvat. Se on hyvä, kaupunki onkin aidomman oloinen näin. Kaikki on hiukan kotikutoista ja suloista. 

Illalliseksi kannattaa valita joko tuoretta kalaa, tai maan tapaan tacoja. Ne eivät ole tulisia, mutta niiden kanssa tarjoiltavaan jalopenosalsaan kannattaa suhtautua varauksella. Suun polttaa helposti – kokemusta on. Suosittelen maistamaan myös Meksikolaista tequilaa. Sillä ei ole juurikaan tekemistä meidän kotimaisen versiomme kanssa. Maku on pehmeämpi, jopa miellyttävä.

Englantia puhuttiin saarella selkeästi paremmin kuin monessa muussa Meksikon kohteessa, mutta vastaan tuli myös tilanteita, joissa juttukumppani ei puhunut sanaakaan Englantia.
Kun joudut hyvästelemään saaren ja varaat taxia hakemaan teitä hotelliltanne, voit luottaa sovittuun ajankohtaan. Lauttamatkan jälkeen mantereella, Chiquilassa sinua on vastassa jälleen taxeja, joilla pääset jatkamaan matkaa. Busseja sen sijaan menee niukemmin – ellet sitten ole matkalla Cancuniin – siihen kannattaa varautua jo etukäteen.

Joko matkanteko polttelee?

Translation:

Mexico, Beautiful And Idyllic Isla De Holbox
Rainy Sunday. What a perfect day to travel back in a sunny landscapes. If You are interested of little different Mexico, jump in!
White sand beach with calm and relaxed vibe will be enchanted by the colorful Isla de Holbox – Mexico is more than sombreros and tequila. There are not many places, where I dream to trvel again. Tiny Meno Island in Indonesia, India and Isla de Holbox.
40-kilometer long island located in the North of the Yucatan Peninsula. Bus trip from Cancun takes two hours to Chiquila where your journey will continue with a small, loudy ferry towards the island, takes 25 minutes. Golfcart taxis takes you to the hotel. You have plenty of time to look about city when you sit on back seat of the cart. Sandy roads are framed by tiny and colorful builings. About 2,000 permanent human populated city center is quite small. It walks through easily.
”The most important job here is to relax.”
That’s easy in the Island. The morning can start with a relaxed walk on the beach or alternatively rent a bicycle and go to search flamingos. Windsufing, SUP boarding and kayaking can also be fun.
Accommodation options are plenty for every taste, you may stay even at a campsite by tent.
The island’s specialties are the beautiful sunsets, delicious ice cream, as well as whale sharks, which company you can swim with. However, Whale sharks appear primarily during the summer.
Ease of movement, good food and the friendliness of people, as well as a suitable warm climate make the island irresistible to me.
Isla de Holbox you will find a few boutiques, tourist shops, restaurants and tour operators, but the big shopping malls are missing. It is good, the city is more realistic like this. Everything is homemade and slightly sweet.
For dinner, you should choose either the fresh fish or the tacos. Tacos are not spicy, but with them is served habanero-salsa that should be treated with caution. You can burn your mouth easily – been there, done that. I recommend to taste the Mexican tequila. The taste is soft, even pleasant.
English is spoken on the island clearly better than in many other Mexican locations.
When you have to say goodbye to the island and book taxi pick you by your hotel, you can count on the agreed time. In Chiquila, after the ferry, you will be met again taxis to get you to the next place. Buses instead are going poorly (unless you travel to Cancun), you should be prepared in advance on that.
Travelfeaver?

Peace&Style lähti vieraisiin

Aurinkoista huomenta! Miten kaunis aamu. Lähden aivan juuri koirien kanssa kävelylle haistelemaan raikasta ilmaa. Ehkä se hiukan selventää päätänikin. Näin koko yön painajaisia. Oli ikävää tilannetta työpaikalla, rosvoja kirpputorilla ja huolta ystävästä. Huh Onneksi tuli aamu.
Aamu toi tullessaan myös uuden postauksen Pirkon paletilta blogiin. Ja kas, minähän olenkin osa sitä! Jos haluat tietää mistä on kyse, käy tsekkaamassa ihanan Nooran blogi, joka on miehenikin sanoin, kivan erilainen. 

No niin, nyt lenkkarit jalkaan ja lenkille! Tänään täytyy myös tsekata valmiiksi viikonloput vaatteet ja muut tarvikkeet. Indiedaysin puolivuosittaiset kekkerit ovat nimittäin huomena. Ihanaa nähdä blogikollegoita! Tai siis, ihana ja ihana.. Enhän mä ikinä mitään tai ketään näe, enkä kyllä laita silmälaseja. Tulkaa siis vetämään hihasta, jos näette minut! 😉
Kivaa perjantaita!
Ansku

Sokeriherkkulakkomietteitä ja hyvinvointi-ilta

Nyt on reilu kaksi ja puoli viikkoa sokeriherkkulakkoa takana. Olo on melkeinpä muikea, mutta myöntää täytyy, ettei sokerikoukusta vielä ole päästy. Viime viikonloppuinen tyttöjenilta hidasti hiukan tahtia, ja vaikken karkkia ja sipsiä mussuttanutkaan (ei kukaan meistä. Herkuttelimme nimittäin jauhelihalla, salaatilla, taateleilla ja aurajuustolla), tuli sokeria kumottua kurkusta alas kuohuviinin muodossa. Ja niiden taateleiden. Sunnuntaina karkkihampaan kolotus oli jäätävä – kroppa taisi olla aika kummissaan tilanteesta. Suklaanhimoissani oli hyvin lähellä etten hypännyt autoon ja huristanut Ärrälle. Pidin pääni. Palkinnoksi sain voittajafiiliksen.
Raakaruokakirjailija ja malli Karita Tykkä kertoi viime torstaina omasta ruokafilosofiastaan Myllärin hyvinvointi-illassa. Nainen syö mm. suklaata joka päivä. Raakasuklaata, tosin (harmi ettei sitä ollut saatavilla viime sunnuntaina). Oli hienoa päästä kuulemaan näistä itselle ajankohtaisista asioista. Karitalla on hyvä ote elämään ja terveellisiin elämäntapoihin – olisin kuunnellut häntä tuntikaupalla.

Vaikka ruokavaliostani onkin pudonnut pois suuri osa hiilihydraateista, mm. kaurapuuron olen kuitenkin jättänyt. Siinä kun on vähemmän sokeria kuin esimerkiksi pastassa, ja kaurapuuro voisilmällä, raejuustolla, soijamaidolla ja mustikoilla nyt vain on todella hyvää. Hyvinvointi-ilta starttasi herkullisella smoothiella, jonka pohja oli yllättävästi rakennettu Myllärin Vireä Omena-Kaneli-Kaura-annospuurosta. Lisäksi kookosmaitoa, mangomehua sekä passionpyreetä. Todella hyvää. Sain annospusseja kotiin viemisiksikin, mutta huomasin että niihin on lisätty luomusokeria. Luomua tai ei, syön puuroni mieluummin ilman valkoista sokeria. Ero on selkeä. Tavalliset kaurahiutaleet sisältävät sokeria 100 grammaa kohden noin 1.2 grammaa, kun taas maustetuissa annospuurossa sokeria 100 grammaa kohden on 12-17 grammaa. 
Kaunis ravintogurumme loihti paikanpäällä mielettömän hyvää Vadelma-mustikka-kaura-proteiinipatukkaa, jota tottavie söisin mieluummin kuin teollista patukkaa, jonka sisällöstä ei voi olla täysin varma. Reseptin löydät Myllärin nettisivulta.
Jos luonnollinen protskupatukka vei kielen mennessään, niin vei Karitan leipoma appelsiiniraakakkukin. Valehtematta paras raakaleivonnainen jota olen maistanut. Tuntui, ettei kakku olisi raakakakku ensinkään! Koostumus ja maku kun muistuttivat enemmänkin perinteistä leivonnaista. Vaikka juustokakkua. Tällä kannattaa aloittaa raakakakkuleipojan ”ura”. Mikäli sinä haluat testata kakuntekoa, ohje löytyy täältä, Ilta-Sanomien sivuilta Karita Tykkää-palstalta.
Loppuun vielä lainaus lääkäri Andreas Eenfeldtin kirjasta, Ruokavallankumous: Elimistömme ei ole kehittynyt käsittelemään suuria määriä puhdasta tärkkelystä. Kehoasi kiertävässä veressä on noin viisi grammaa sokeria, jos olet terve. Valkoisista jauhoista leivottu leipä, eli puhdas tärkkelys, hajoaa nopeasti mahalaukussa rypälesokeriksi ja imeytyy vereen niin, että verensokeri nousee. Suuri lautasellinen pastaa, riisiä tai perunaa voi saada yli sata grammaa rypälesokeria singahtamaan vereen.

Insuliinilla on ratkaiseva merkitys verensokerin säätelyssä, joka on kehittynyt miljoonien vuosian aikana ennen kuin aloimme syödä puhdasta tärkkelystä. Insuliini ampaisee korkeuksiin pitääkseen verensokerin pasta-annoksesta huolimatta vakaana. Mitä enemmän tärkkelystä syö, sitä enemmän insuliinia erittyy vereen. 

Insuliini on myös rasvaa varastoiva hormoni. Kun syö vähemmän hiilihydraatteja, verensokeri ja insuliini laskevat. Matala insuliini lisää rasvan palamista ja paino putoaa
Kivaa torstaipäivää!
Ansku

Kevään ja kesän avaintrendit kahdella tavalla stailattuina

Vaihtelunhaluisia muodin ystäviä hellitään nyt isolla kädellä. Trendipalettia on nimittäin sekoitettu pitkästä aikaa huolellisesti, eikä kevät/kesämuoti koostu tällä kertaa totuttuun tapaan merihenkisistä raitavaatteista. Me kokosimme Secret Wardrobe-bloggaaja Anna-Marian kanssa tämän hetken ajankohtaisimmat trendit yhteen. Luvassa on kolme erilaista avaintyyliä, stailattuna kahdella eri tavalla. Tervetuloa kevät- ja kesämuodin pariin!
Isointa osaa kauden vaihtuessa näyttelevät 70-lukua henkivät vaatteet, asusteet ja kokonaisuudet. Hippikevät on nyt täällä! Voit toteuttaa tyylin helposti joko isolla kädellä pukeutuen kokonaan teeman mukaisesti, tai hiukan neutraalimmin väreillä ja asusteilla leikitellen. Leveälahkeiset farkut valtaavat tilaa kauppojen hyllyiltä, joten valikoimaa on nyt runsaasti. Boheemin hippityylin ytimeen pääset myös keveällä valkoisella pitsimekolla. Mikäli mielit klassisempaa kokonaisuutta, mutta boheemius kuitenkin kutkuttelee, pukeudu murrettuihin sävyihin ja asusta kokonaisuus tupsuhuivilla. Huolettomat kiharat ja letti otsalla viimeistelevät tyylin. 

Minun päälläni: Pusero Gina Tricot, kimono Indiska, farkut omat, rannekoru oma. Anna-Marian tyyli, kts. Secret Wardrobe-blogi

Leveät, liehuvat lahkeet tuntuvat raikkailta ja ovat mukavat päällä lämpimilläkin säillä. Rohkea pukee samaa kuosia sekä ylä- että alavartalolle, ja asustaa raikkaalla valkoisella. Housujen mitta valitaan kahdesta pituudesta. Joko lahkeet viistävät maata, tai stten ne on pätkäisy reilusti.

Minun päälläni: toppi ja housut Lindex, korvikset Gina Tricot, kello Tommy Hilfiger, laukku Guess, kengät omat, aurinkolasit Gina Tricot.

Klassisemman tyylin ystävällekin hulmulahkeet käyvät. Hän pitäytyy neutraaleissa, varmoissa sävyissä ja asustaa tyylikkäästi. Beigen ja hiekan sävyt saavat kaipaamansa terävöitystä mustasta. Hulmuavat puntit voivat olla minkä väriset vain, ja hiukan kreisikin kuosi kelpaa. Materiaaleissa on mistä valita. Kannattaa sovittaa huolellisesti, ja varmistua että kangas sekä laskeutuu kauniisti, että liikkuu ilmavasti eikä jämähdä sähköistyneenä reisiin. 

Anna-Marian tyyli, kts. Secret Wardrobe-blogi

Kirkkaat värit ja suloinen pastelli ilahduttavat kesän juhlissa. Kirkas koralli on yllättävä, mutta kaunis pari vaaleanpunaiselle, ja arkinen neule saa juhlavuutta kullanvärisistä koruista. Gladiaattorityyppiset sandaalit ovat sekä kevyet, että trendikkäät ja keventävät yleisvaikutelmaa. 
Hempeämpien sävyjen ystävä voi pukeutua samaan väriin vaikka päästä varpaisiin. Kannattaa kiinnittää kuitenkin huomiota sävymaailmaan. Lämmin pinkki ei välttämättä näytä hyvältä – kylmä vaaleanpunainen toimii varmemmin. Pitkä mekko tahtoo kesällä kaverikseen varpaat paljastavat kengät. Muuten fiilis on turhan peittävä ja raskas. Kukkakuosista varsinkin vesivärimäinen, taiteilijan sudista luotu kuosi ilahduttaa, mutta myös graafisempi, terävä muoto toimii. 

Anna-Marian tyyli kts. Secret Wardrobe-blogi. Minun päälläni: Takki ja hame Gina Tricot, kengät New Yorker, laukku Zalando/New Look

Ajankohtaisista kampauksista ja meikeistä saamme kiittää taitavaa kampaaja-meikkaaja Lilaa Päästä varpaisiin-blogista. Lue Lilan blogista kampausten ja meikkien tausta, sekä opi toteuttamaan kaunis lettikampaus!
Kuvien takana on lahjakas valokuvaaja Ilona Savitie. Tyylien takana minä sekä Anna-Maria Secret Wardrobe-blogista. Kiitos Polhemille kuvauspaikasta sekä vaatelainoista.

Innostavaa viikon jatkoa!

Ansku

Kukallinen paita ja farkkuhame

Silmät aamulla avatessani edessä olikin hiukan erilainen maisema kuin yleensä. Valtavan korkean ikkunan takana seisoi jykevä Turun Tuomiokirkko. Kykenin tarkistamaan ajan kirkon kellosta. Hauskaa vaihtelua. Sen sijaan aamuinen olotila ei ollut kovinkaan mairitteleva. Päätä särki ja vatsassa velloi. Nukkumaan tuli mentyä vasta aamuviideltä ja päkiöissä tuntui edellisyön tanssiaskeleet.
Vietin viikonloppua ystävälläni Turussa. Mukavaan tyttöjeniltaan kuului tortilloja, kuohuviiniä ja hiukan juustoa. Olipa ihana päästä vaihtamaan pitkästä aikaa ajatuksia kahden tärkeän ystävän kanssa, tanssilattian valloituksesta puhumattakaan.
Olo on väsynyt. Pienten päiväunien jälkeen piipahdin suorittamassa kansalaisvelvoitteeni, ja nyt pitäisi surrauttaa kroppaa hellivä smoothie. Hyvää yötä siis, ja palataan paremmalla ololla ajalla.

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe


Ansku

P.s: Kuvat ovat jo muutaman viikon takaa.

Mikä on raskasta työtä?

Löytyihän se hymy. Siihen tarvittiin hyvin nukuttu yö, myöhäisempi aamuherätys, vapaapäivä ja mukavaa tekemistä. Eikä varmasti ollut pahitteeksi keskustelu ystävän kanssa. Se on jännä, että uupuneessa mielentilassa kaikki näyttäytyy harmaan ja mustan eri sävyissä, ja olo on vähintäänkin lohduton. Vaikka ongelmani ei toki ole kadonnut tuhkana tuuleen, on nyt silti helpompi hengittää.

Olen tehnyt elämäni aikana erilaisia töitä. Olen ollut kaupan, kioskin ja kahvilan kassalla. Promootiotyöt ovat tulleet tutuiksi, ja maitotölkkejä on laskettu (inventaario). Olen hoitanut lapsia, vanhuksia sekä sairaita. Enimmäkseen olen tehnyt viimeiseksi mainittuja asioita. Kahdentoistavuoden ajan, itseasiassa. Siksi minulla ei ole kovinkaan laajaa käsitystä siitä, minkälainen voi olla todella rankka päivä esimerkiksi finanssi- tai kala-alalla. Mutta haluaisin tietää.
Ylemmyydentuntoisesti joskus huomaan ajattelevani, ettei missään voi olla niin raskasta kuin hoitotyössä (tästä voi laskea pois myös sosiaalialan, ja kaikki ihmisten auttamiseen liityvät alat, kuten pakolaistyö jne…). Lisänä niin huono palkka, ettei ole varaa ostaa uusia työkenkiä saati käydä hammaslääkärissä, niin johan tuntuu epäreilulta.

Haluaisin laajentaa ajatusmaailmaani. Jos siellä ruudun takana on joku, joka työskentelee esimerkiksi markkinointitoimistossa, kokkina, putkimiehenä jne,  haluaisin kuulla minkälainen on todella raskas työpäiväsi. Haluaisin kuulla myös, kuinka usein raskita työpäiviä on, ja saatko kunnollisen korvauksen työstäsi. Toivoisin kommenttilaatikkoon keskustelua aiheesta, jätä siis viestiä.

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Minä ryhdyn nyt aamupalan laittoon. Onkin ollut ikävä kookoskaurapuuroa! Pitkästä aikaa ehdin myös kuntosalille. Viime käynnistä on jo monta päivää.

Hauskaa viikonloppua!

Ansku

1. Laukku, 2. Nilkkurit, 3. Housut – H&M, 4. Kaulakoru.

Linkit mainoslinkkejä

Tältä tuntuu nyt

Viikko sitten kirjoitin negatiivissävytteisen postauksen. Rehvakkaasti päätin sen ilmoituksella, että palaan blogiin sitten kun mieli on parempi. Siten ei tarvitsisi pelätä tartuttavansa ikävää olotilaa muihin. Maanantaina poikkesin blogissa pikaisesti ennen työvuoron alkua päivittämässä herkkulakon fiiliksiä edellisviikolta, mutta muuten on pidellyt hiljaista. 
Mikä tilanne on nyt, saattaa joku aprikoida. Voin sanoa ihan suoraan: Vi****aa. Väsyttää. Ja joka paikkaa särkee. Mutta tulin tänne silti. Tulin koska muutama siellä ruudun takana on ilmoittanut tahtovansa rehellisiä postauksia. Sellaisia tarinoita, jotka kertovat elämästä. No, tässä sitä nyt sitten olisi. Aina ei voi elämä olla yhtä juhlaa, se on opittu. 

Ottaa päähän, kun töissä on liian raskasta. Ihmetyttää, kuinka päättäjät voivat antaa asioiden olla tällä tolalla. Rahattomuus harmittaa ja peruuntunut kurssi ketuttaa. En ole saanut juuri mitään aikaan tulevaisuuteni suhteen koko kevään aikana. Olen hukannut aikaa ja rahaa. Miestänikin alkaa jo stressaamaan jatkuva rahattomuus, ja se taas saa minut ahdistumaan entistä enemmän. Se, että minun vuokseni kärsivät muutkin, tuntuu tosi pahalta. Ehkä sen kestäisi, jos tietäisi että on menossa johonkin. Jos olisi varmuus että asiat muuttuvat. 
Viimeiset viisi päivää olen paiskinut hommia hiki päässä, maanantaina kaksi vuoroa peräkkäin. Eilen kotiin ennätettyäni nukuin kaksi tuntia. Kävin koirien kanssa kävelyllä ja nukuin taas. Ei edes huvittanut olla hereillä. Tänään purskahdin työpaikalla itkuun. Olen väsynyt ja turhautunut. Tuntuu hullulta tehdä raastavan raskasta työtä, enkä voi edes palkita tai lohduttaa itseäni mitenkään. Koska ei ole varaa mihinkään. Ei ole, koska olen itse valinnut tehdä puolikasta työaikaa, jotta opiskeluun jää aikaa. Tämänkin kestäisi, jos tietäisi että riski on kannattava. En ole siitä enään varma. 

Tuntuu että olen valinnut väärin eikä mikään onnistu. Tekisi mieli luovuttaa, mutta mihin se johtaisi? 
Muistelin viime kesän oloani. Olin väsynyt, ahdistunut ja täynnä muutoksen halua. Keinot puuttuivat ja koin rakentavani palapeliä, jonka ratkaisevat palat olivat hukassa. Tuntui etten saa apua mistään, en edes työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologilta. Loppukesästä päätin vihdoin suunnan, ja syksyllä opiskelin ahkerasti työn ohessa. Kuvittelin jatkavani samaa rataa keväänkin. Kohtalo – tai kuka lie, päätti toisin. 
Kyllä tämä tästä, tiedän. Mutta tältä tuntuu nyt. Huomenna toivottavasti toisenlaiselta. Ainakin on vapaapäivä. 
Keväistä loppuviikkoa!
Ansku

Miten meni ensimmäinen viikko ilman makeaa?

Hyvää huomenta! Tänään on tiedossa töitä aamusta iltaan, mutta päätin tulla ennen työnvuoron alkua moikkaamaan. Kertomaan, kuinka herkkulakko sujuu. Viime viikollahan tuo alkoi. Vähensin kaikki makeat sokeriherkut ruokavaliostani pois, mutta säästin hiilaripitoiset suolaiset, jotta ensimmäisestä viikosta ei tule kertakaikkisen sietämätön. Tällä viikolla jätän pois leivän, pastan ja valkoisen jauhon. 
Mutta palataan vielä viime viikon fiiliksiin. 
Maanantaina olo oli ok. Intoa riitti mutta vatsa oli vähän kipeä. 
Tiistaina ketutti. Vatsa oli kipeä ja huonosti nukutulla yöllä oli vaikutuksensa. Makeanhimo oli kova. 
Keskiviikkona suolaisenhimo oli huipussaan. Himoitsin hampurilaisia! Järkyttävä ketutus, suorastaan masentava olotila. Vatsa oli vielä outo. Yön nukuin taas huonosti. 
Torstaina fiilis oli hyvä heti aamusta. Normaali nälkä, mutta ei mitään outoja himoja mitään kohtaan. 
Perjantaina kaipasin herkkuja jo aamusta – iltapäivällä himo vaihtui pitsaan. Pohdin myös, miksi olinkaan ryhtynyt koko hommaan, ja ettenkö todella voisi käydä ostamassa paketillista Domino-keksejä. Makuunin ohi ärsytti mennä, koska olisi ollut niin kiva käydä täyttämässä pussi irtokarkilla. Lainasin kirjastosta kirjan, jota lukemalla palautin mieleeni miksi halusinkaan sokerista eroon. Erittäin hyvä päätös. Repsahdus oli lähellä. 
Lauantaina oli hyvä olo. Ei makeanhimoa mutta päätä särki. 
Sunnuntain fiilis oli ok. Makeaa ei tehnyt päivällä mieli, ja olo oli innostunut. Suunnittelin seuraavan viikon ruokavaliota. Raskas työvuoro sai aikaan myöhäisen illan lievä herkkuhimon joka oli helppo sivuuttaa. 

Innolla uutta viikkoa päin!

Ansku

Yksi kauden trendikkäimmistä vaatteista

Kuntosalilla rehkiminen, koirien rapsuttelu, kaurapuuron kauhominen ja kesäterassista haaveilu. Siinäpä muutama kiinnostuksen kohde tällä hetkellä. Oikeastaan monikaan muu asia ei juuri nyt nappaa. Perjantainen uutinen söi ihan selkeästi opiskelumotivaatiota. Peruuntunut kurssi harmittaa edelleen vietävästi. 
Pari päivää meni mukavissa merkeissä, mutta alakulo alkoi eilen taas nostaa pätään, eikä yrittäjyyden kurssin parissa painiskelukaan houkuta. Lisäksi ystäväni pohti, josko ei lähtisikään kauan odottamalleni tyttöjen viikonlopulle Turkuun. Höh. Ja jos nyt oikein negatiiviselle linjalle lähdetään, niin myönnettäköön että raha-asiatkin mietityttävät. Alkuvuodesta kuvittelin, ettei työn alla olisi kuin yksi kurssi. Vihjasin työnantajalle silloin, että voisin tehdä hiukan enemmän vuoroja. Siinä välissä koulu ilmoitti järjestävänsä uuden kurssin. Halusin panostaa siihen ajallisesti ja lisävuorot jäivät tekemättä.  No, kurssi peruuntui, minä olen rahaton enkä ole hyötynyt mitään. Positiivisuus – mitä se on?
Ei siis minun ajatuksistani enempää, tarkoitus ei ole tartuttaa negatiivisuutta muihin. Laitetaan sen sijaan näytille asu viikon takaa. Kimonot ovat nyt erittäin ajankohtaisia, joten olin enemmän kuin tyytyväinen kun löysin omani Lindexiltä. Peräti puoleen hintaan. Oikeasti olin etsimässä ristiäislahjaa, mutta tämän tarjouksen ohi en vain kertakaikkiaan voinut kävellä. 

Kuva Anna-Maria/Secret Wardrobe. Meikki ja hiukset Lila/Päästä varpaisiin

Koska tällä kertaa jutun juurta ei enempää irtoa, toivottelen teille oikein mukavaa loppuviikkoa. Pidän postaustaukoa sen verran, että mieli on taas parempi. En oikein tykkään lukea negatiivisia blogeja, joten ei tehdä tästäkään sellaista, vaikka toki aitona blogini haluankin pitää. 

Ansku

Kaikki kimonot Bubbleroomista


Linkit mainoslinkkejä