Olen vihdoin saanut kuvat koneelle ja sain hankituksi sen verran puhtia(kahvi ja pulla auttoivat asiassa) että sain naputeltua tänne ensimmäisen osan häämatkakertomustamme. Toki loogisinta olisi ollut tehdä ensin hääpostaus, mutta kuvia on niin järkyttävän paljon, etten ihan vielä ole jaksanut käydä niihin käsiksi, ymmärrätte varmaan 🙂 Aloitetaan siis tästä:
Lentomatka Balille kesti noin vuorokauden. Hong Kongiin päästyämme olin uupunut ja niin väsynyt. En juurikaan saa koneessa nukuttua. Ei kai oikein kukaan saa. Meidät sijoitettiin Denpasariin vievässä koneessa erillemme, minä ”onnekas” sain vieruskaverikseni pienen pojan. Pojan joka huusi, potki ja kaatoi tietenkin myös mehut päälleni. Toki myös selkäni takana istui lapsi, joka huvitteli potkimalla edessä olevaa selkänojaa. Sitä johon minä nojasin. Oli todella lähellä etten joutunut visiitille Indonesialaiseen mielisairaalaan, niin kovaa mieleni teki mieli kirkua. Hammasta purren, kyyneleitä nieleskellen istuin katse ikkunaan päin miettien, mitä pahaa olen tehnyt. Mistä rangaistaan. Onneksi Jani riensi pelastavaksi enkelikseni, ja pääsin pariksi viimeiseksi tunniksi hänen paikalleen istumaan, ja lepuuttamaan hermojani. Pojan kieriskellessä Janin penkille, tämä nosti sen omalleen takaisin. Siitä hämmentyneenä äiti nappasi pojan kainaloonsa, ja he häippäsivät. Tilalle tuli aikuinen pariskunta.
Lentokentällä väsyneitä turisteja höynäytettiin heti. Pysähdyimme poliisin pakeille pyytämään neuvoa viisumia ajatellen. Annoimme hänelle rahan, ja niin hän vei meidät jonojen ohi. Viisumin me saimme, mutta miehen piti hankkia meille myös taxi. Arvatkaa palasiko hän taxinhaku reissulta? Sinne meni rahat…
Rahanvaihto sujui onneksi hyvin, emmekä tulleet huijatuiksi. Laskimme massit moneen kertaan.
Lentokentän ulkopuolella on taxipiste. Otimme kyytimme sen kautta. Sovimme hinnan taxipisteessä etukäteen, ja maksoimme kyydin perillä. Denpasar-Balangan beach väli kustansi meiltä noin 12€. Jos mahdollista, kannattaa ottaa aina kartta mukaan, jos vain tietää minne on menossa (taxikuskit saattavat olla aivan pihalla. Eräskin syytti meidän saavan hänet paniikkiin, kun hän ei löytänyt etsimäämme paikkaa, ja yritti dumpata meidät keskelle pimeyttä).
Ai jesta, mutta olipa kerrassaan mahtavaa katsella ohi viuhuvia, BALILAISIA maisemia, joista olin vain haaveillut viimeisen vuoden. Rakastuin heti niihin jännittäviin patsaisiin ja temppeleihin joita oli joka kadun varressa. Ja onneksi suurin osa ihmisistäkin oli hymyileväisiä ja ystävällisiä. Myös taxikuskit.
Ensimmäinen kohteemme oli Balangan beach, Kutalta etelään, Jimbaranin kupeessa. Majoittauduimme mukavaan paikkaan, nimeltä Brothers bungalows joka sijaitsi puutarhaympäristössä. Merenrantaan oli ehkä alle puoli kilometriä matkaa. Varasimme pari ensimmäistä yötä etukäteen. Väsyneenä majapaikan etsintä on vihoviimeistä.



Bungalovimme oli ihan siisti, suloinen ja sieltä löytyi asianmukainen hyttysverkko. Seinät olivat paperinohutta materiaalia, joten kun naapurimökissä keskusteltiin, kaikki kuului läpi. Henkilökunta oli mukavaa. Paikka on melko uusi, joten puut ja pensaat ovat vielä melko pieniä. Kun aikaa kuluu, ympäröi mökkejä mahtavan upea puutarha. Meillä oli huoneessa vain tuuletin, mutta tulimme sen kanssa kohtuullisen hyvin toimeen, enkä kärsinyt kuumuudesta yöllä. Päivällä kylläkin 😉 Aamupala kuului hintaan. Se oli melko pieni, mutta kyllä sillä toimeen tuli. Paahdettua leipää, marmeladia ja voita. Mehua sekä kahvia tai teetä. Kahvia en suosittele, se oli kuravettä. Hinnaltaan paikka oli noin 35€/yö. Kukot kiekuivat ympärillä paljon, ja viereisen rakennustyömaan kilkutus kuului, muttei onneksi kovin myöhään.
Takaovesta oli käynti hauskaan ulkokylpyhuoneeseen. Vessanpöntölle paistoi aurinko, joten suojavoiteet olivat tarpeen 😉
Balangan beach ei ollut kummoinen. Hiljainen, vähän ränsistyneen oloinen. Niinkuin ehkä koko paikka kokonaisuudessaankin. Söimme rannalla kerran illallisen nuhruisessa paikassa jossa oli paljon muurahaisia. En tullut napanneeksi rannalta silloin kuvaa, luulin että menemme sinne toisenkin kerran.
Emme kuitenkaan menneet, vaan teimme pari retkeä Jimbaraniin. Matka sinne kesti noin 15 minuuttia.
Jimbaranin ranta oli ihanan hiljainen, vähän roskainen. Siisteimmät kohdat ovat hotellien edustoja. Kaupustelijoilta saimme olla rauhassa.
Vastaan tuli erikoinen, ikävän piikikäs mutta kuollut kala.
Nautimme lounasta Jimbaran beach clubilla. Aika kallis paikka. Mojito olisi kustantanut 10€ ja olutkin taisi olla melkein meidän hinnoissa. Nätti paikka kuitenkin. Rottinkiset tuolit, ja meri vieressä. Jos käyttää ruokiin ja juomiin noin 200 000 rupiaa(n.20€), voi käyttää myös paikan aurinkotuoleja. Me tietenkin käytimme, koska ranta tällä kohtaa oli erinomaisen siisti. Hikoilimme tuoleissamme siihen asti kun oli aivan pakko päästä mereen vilvoittelemaan. Vesi oli niin lämmintä, ettei se juurikaan virkistänyt. Ihanaa siitä huolimatta. Pehmeä valkoinen hiekka tuntui varpaissa taivaalliselta.
Jimbaran on tunnettu rannalla sijaitsevista kalaravintoloistaan. Nautimme sielä kerran herkullisen illallisen, kera upean auringonlaskun. Varoituksen sana: jos et pidä merellisistä ruuista, voi aterian hankkiminen täälä olla vaikeaa. Ravintolossa jossa söimme, oli tarjolla vain mereneläviä, kuten kaloja, rapuja ja mustekaloja.
Etelästä otimme parin yön jälkeen suunnaksi pohjoisen, ja pysähdyimme muutamaksi yöksi Ubudiin. Paikkaan josta Eat Pray Love-kirjailijakin kirjoitti. Palataan siihen seuraavalla kerralla 🙂
Ansku