Koska kevät teki takapakkia, teen minäkin. Suuntasin ajatukseni helmikuuhun ja aurinkoon. Matkakertomus Sri Lankasta saa siis jatkoa. Tangallan jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Hikkaduwaa, paikkaa johon useimmat matkalaiset jäävät. Autolla matka kesti kolmisen tuntia, pidimme yhden lyhyen tauon. Majoittauduimme Ranmal hotelliin, josta kuva alla.
Huoneemme oli ylimmässä kerroksessa, jossa oli vain kolme huonetta vierekkäin. Näköala suoraan merelle.
Huone oli siisti ja se oleellinen, moskiittoverkko löytyi. Ilmastoinnin ja tuulettimen väliltä sai valita kumpaa milloinkin käyttää. Hotelliin tullessamme oikein nauratti, sillä tällä reissulla majoituspaikat ovat olleet suorastaan ylellisiä aikaisempiin reissuihin nähden. Ja se paras oli vasta edessä…
Hikkaduwassa oli mukavan letkeä meininki, melko paljon väkeä(nuoria enimmäkseen) ja hyvät mahdollisuudet surffaukseen. Ilmat vaihtuivat hyvin nopeasti. Ensin paistoi aurinko, seuraavassa hetkessä ukkosti niin että korvi särki. Salamat löivät ympäriinsä.
Hotellin edusta oli rauhallinen ja melko autiokin. Ei kuitenkaan tarvinnut kävellä montaakaan askelta oikealle, kun hulinaa oli jo enemmän.
Hikkaduwassa oli hyvät ostosmahdollisuudet. Kun lähdimme hotellilta vasempaan, oli kauppaa kaupan vieressä noin kolmen kilometrin verran. Länsimaalaisia kauppoja ei ollut. Lähinnä vaatteita, koruja, puuesineitä ja nahkalaukkuja.
En suosittele lähtemään kaduille pimeän aikaan. Jouduimme kerran ahdistavaan tilanteeseen, josta lähdimme kiireesti pois. Istuimme viettämässä iltaa rantabaarissa, kun meille kaikille tuli nälkä. Baarin työntekijät kehottivat menemään kadulle erääseen roti, eli lettupaikkaan. Jäimme kuitenkin hetkeksi vielä istumaan baariin. Tiskillä hengaili epämääräistä porukkaa, taisivat olla kännissä tai aineissa, luultavasti kummassakin. Ympärillä pyöri koira. Sekavin mies astui tahallaan koiran selän päälle niin että koira ulvahti. Minä hyppäsin vaistomaisesti ylös ja huusin suomeksi ”eieiei”! Sydän hakkasi ja kädet tärisivät. Kaikki kääntyivät katsomaan. Voin pahoin ja halusin pois.
Ei ollut enään nälkäkään mutta muut halusivat käydä tilaamassa rotit. Paikan henkilökunta taisi olla myös sekaisin, unohtivat mitä olimme tilanneet ja silmätkin seisoivat päässä. Paikassa ei ollut yhtäkään länsimaalaista meidän lisäksemme. Eteen ajoi pakettiauto, josta tuli lisää paikallisen näköistä väkeä. Paikalle tuli myös sama heppu joka pahoinpiteli koiraa, skootterilla ajellen! Olin jo monta kertaa sanonut haluavani pois, kun mieheni meni katselemaan kuinka letun paisto sujuu ja mitä heput mahtavat puuhailla. Minä istuin pöydässä, kun takaovi aukesi ja sieltä pälyili lisää jengiä. Toistelin taas että nyt lähdetään. Mieheni onneksi päätyi samaan lopputulokseen, lähdimme kovaa kyytiä kävelemään pois, rannalle muiden länsimaalaisten pariin. Tilanne oli epämääräinen ja olo epäluuloinen. Ties vaikka olisivat kolkanneet meidät ja ryöstäneet.
Allaoleva kuva on muistomerkki tsunamista. Kuva kertoo kuinka juna lähti raiteiltaan tsunamin myötä.
Mies kuvassa kertoi olleensa Tsunamin iskiessä puussa, ja selviytyi. Monta hänen ystäväänsä sen sijaan ei. Hän kertoi myös että saarella on Tsunami hälytysjärjestelmä, mutta se on rikki eikä sitä korjata.
Reissullamme pääsimme katsomaan pieniä kilpikonnia! Paikka oli sellainen, jonne mm.kalastajat tuovat löytämiään kilpikonnan munia. Ne haudataan hiekkaan. Kun ne kuoriutuvat yöllä, ja lähtevät liikkeelle, ne tipahtavat laatikkoon josta ne sitten kerätään uimaan muutamaksi päiväksi altaisiin. Kun ne pärjäävät itse, ne lasketaan mereen. Näin toimitaan kuulemma siksi, että kilpikonnia on vähän, ja koirat ja linnut kaivavat munat rantahiekasta syödäkseen ne.
Tämä valkoinen kilpikonna on nimeltään Julia. Paikassa oli myös toinen albiinokonna, Julian sulhanen Romeo. Työntekijä kertoi että paikka toimii myös sairaalana kilpikonnille. Nyt en tosin muista mikä Romeota ja Juliaa vaivasi kun ne eivät olleet vapaudessa. Joissakin altaissa oli vahingoittuneita konnia, osalta puuttui mm. etuevät.
Kilpikonnat oli tosi painavia!
Samalla reissulla kävimme maustepuutarhassa jossa saimme kokea Ayurvedaa.
Tyyppi kertoi meille erilaisten kasvien ja yrttien hoitavista ominaisuuksista. Yksi laski verenpainetta, toinen verensokeria… Jotain ostimme itsellemmekin, kuten Aloe veraa, hierontaöljyä ja ainetta jonka sanottiin tehoavan flunssaan.
Maustepuutarhasta lähdimme vielä veneretkelle, ja törmäsimme valtaviin matelijoihin. Varaanejahan ne olivat.
Kilttejä lötköttelijöitä. Suurimmat varaanit ovat yli kolme metrisiä ja ne nielevät saaliinsa kokonaisina käärmeiden tapaan.
Ja sainpa pidellä pientä, maailman suloisinta apinavauvaakin.
Kävimme saarella, jossa oli Buddha- ja Hindutemppeli vierekkäin.
Munkki kertoi että muinainen kuningas oli mennyt naimisiin hindunaisen kanssa ja siksi temppelit olivat vierekkäin.
Takaisin menomatkalla, joen vieressä, puissa hyppi apinalauma.
Illalla ihailimme parvekkeeltamme auringonlaskua.
Rannalla lekotellessa voi törmätä näinkin mukavan näköisiin olentoihin.
Sri Lankan ehkä parasta antia olivat tietenkin tuoreet hedelmät! Maistoin ensimmäistä kertaa passionhedelmää, ja täytyy myöntää että maistui Passoalle, sille juomalle!
Jos menet Hikkaduwaan ja haluat vaihtaa rahaa, voin suositella koruliikettä nimeltä Galle gem collections. Kävimme sielä yhteensä kolme kertaa.
Ja jos taas haluat ihanan suklaapannarin, pyydä sellainen rannalta Top Secretistä.
Vielä yksi osa reissusta jäljellä, Colombo.
Kivaa maanantai-iltaa!
Ansku
peaceandstyleblog 
