Hyvinvointi-inspiraatio: Kaisa Liski

En oikeastaan muista kuinka päädyin television ääreen ensimmäisen kerran, kun Kaisa ja puoli valtakuntaa muutama vuosi sitten alkoi. Jokin siinä kuitenkin nopeasti koukutti, ja huomasin hakeutuvani television äärelle aina tiettyyn aikaan päivästä. Kaunis, sanavalmis, taitava ja kunnianhimoinen sekä hyvällä itsetunnolla varustettu Kaisa Liski kiinnosti siinä määrin, että huomasin tuota pikaa olevani fani. Nyt tuo räväkkä nainen on aikeissa laajentaa kiinteistövälitysbisneksestä myös toisaalle…

Nuorena mm. uinnissa kilpaillut, ja sittemmin fustran ilon löytänyt Kaisa vastasi 12 hyvinvointikysymykseen:

1. Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta? 

Hyvinvointi on minulle jaksamisen edellytys. Askel on keveä, eikä housut purista. Siitä on hyvä aloittaa. Tietenkin hyväkuntoiset hiukset ja iho helpottavat arjen kiireessä. Tykkään liikkua vapaa-ajalla ilman meikkiä.

2. Miten motivoit itseäsi liikkumaan ja syömään terveellisesti?

Mulla on mittava vaatekaappi. On pakko liikkua, jotta mahtuu vaatteisiin. En voisi kuvitella, että lihoisin tästä enään yhtään. Nyt ollaan ns. maksimissa, milloin on vielä ok olo. Tanssiminen on ihan sairaan ihana liikuntamuoto. Kesälavalle on helppo lähteä muutamaksi tunniksi hikoilemaan.

3. Miten sovitat yhteen liikunnan, perhe-elämän ja työn?

Liikun iltaisin sen jälkeen kun poika on mennyt nukkumaan ja isänsä pitää univahtia. Tanssiharrastus on helppo sovittaa iltaan. Käyn joskus myös kesken päivää salilla tai fustraamassa. Kyllä sen saa soviteltua.

4. Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

En voisi luopua ruisleivästä. Se on niin hyvää. Pidän leipää muutenkin liian suuressa arvossa. Tiedän, jos luopuisin viljoista, olo olisi vielä parempi.

5. Minkälainen on tavanomainen, päivän ruokavaliosi?

Syön joka aamu kunnon aamiaisen. Kahvi, tuoremehu, ruisleipää, kananmunaa, jogurttia ja marjoja. Lounaaksi jotain ihan peruspöperöä, esim. lihapullia ja muusia, tai vegepastaa. Välipaloina syön hedelmiä ja pikkutomaatteja. Kesällä välipala on usein jätski.

6. Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

Yritän vältellä valkoisia jauhoja. Niistä tulee paksu olo ja ne keräävät nestettä.

7. Vinkkisi hyvään itsetuntoon ja elämässä pärjäämiseen?

Olen rakentamalla rakentanut hyvää itsetuntoa lapsesta asti. Se, miten se tapahtuu, tarvitsisi pidemmän tekstin. Hyvänä vinkkinä voin kuitenkin sanoa, että täytyy tehdä niitä asioita, joiden uskoo sopivan itselleen. Ulkonäkö lähtee sisältä päin. Jos uskoo että esimerkiksi kasvissyöminen on se oma juttu, niin se varmasti näkyy ulkoisena hyvinvointina pian kasvisruokavalioon siirtymisen jälkeen. Hyvä itsetunto on uskoa itseensä ja omaan tekemiseen.

8. Miten oppisimme olemaan välittämättä liikaa muiden mielipiteistä?

Jotta muiden mielipiteet (nyt tarkoitetaan siis varmaankin niitä vähän negatiivisia asioita), eivät rajoittaisi liikaa omaa luovuutta ja hyvinvointia, pitäisi oppia tunnistamaan ne ihmiset, jotka tuovat liikaa sitä negatiivista ympärillesi. Voit aivan hyvin joko säännöstellä sellaisten ihmisten seuraa tai luopua siitä kokonaan.

9. Miten rentoudut?

Rentoudun mieheni kanssa iltaisin, kun poikamme on mennyt nukkumaan. Käydään päivän asioita läpi ja kuunnellaan toisen tuntemuksia. Se on rauhallista kahden aikuisen jutustelua. Sellaista kivaa tasavertaista oleilua.

10. Mikä on paheesi?

Mun pahe on sokeri. Voin syödä pussillisen marenkia, jos kukaan ei puutu.

11. Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Kaisalle? 

Teini-Kaisaa pitäisi kannustaa tarttumaan kilpaurheilu-uraan. Hänessä on ainesta.

12. Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Ota  omaa aikaa, jolloin teet vain sitä, mitä haluat. Esimerkiksi lempijäätelö illalla meren rannalla aivan yksin.

Tähän asti kiinteistöbisneksessä vaikuttanut upea Kaisa laajentaa osaamisalaansa myös hyvinvoinnin puolelle, kun he aloittavat yhdessä Tiina Jylhän kanssa luentosarjan itsetunnosta, kehosta, syömisestä, syömättömyydestä, ulkonäöstä, ja kauneusleikkauksista. Jäädään siis mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää. Onnea ja menestystä uudelle aluevaltaukselle!

Hyvää viikonloppua, muistakaa pitää itsestänne huolta.

Ansku

Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman, Tuijan sekä Petrin mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista!

Myynnissä kenkiä ja Louis Vuittonin laukku

Torstaita! Poikkesin eilen kirppiksellä etsimässä koiralle pehmoleluja, ja tiedustelin samalla myyntijonojen pituutta. Odotin sen olevan vähintääkin viikkoja, mutta kas, yksi pöytä oli peräti vapaana. Siitä se sitten lähti. Laputusrumba. Melkein vuoden päivät on iso laatikollinen kenkiä, laukkuja ja vaatteita odotellut myyntiin – tai edes UFF:in laatikkoon pääsyä, mutta laiska ei ole saanut aikaiseksi. Kun kerrankin näin hyvä mäihä kävi, kiikutin romppeet myyntiin.

Mikäli etsiskelet vaikkapa nuden värisiä nahkakorkkareita koossa 38, olisi sellaiset nyt tarjolla. Tosin koko taitaa oikeasti lähennellä 39. Entä kelpaisiko käyttämättömät niiteillä koristellut kultakorkkarit koossa 40? Hämeenlinnan KulmaKirppikseltä nuo löytyvät ja pöydän numero on 46.

Sitten olisi vielä toinen asia. Louis Vuittonin pienempi Neverfull PM laukku keikkuu melkeinpä käyttämättömänä vaatehuoneessani. Kun laukku hankittiin vuosia sitten Milanon liikkeestä (Suomeen merkki ei ollut vielä silloin rantautunut), ajattelin, että käytän sitä ikuisesti, ja sitten myöhemmin tyttäreni perii sen.

Nyt on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa. Joko laukku myydään kotiin, jossa se pääsee ansaitsemaansa käyttöön, tai sitten tosiaan säästän sen perinnöksi mahdolliselle lapselleni. Siksi tiedustelisin nyt varovaisesti, olisiko laukulle kiinnostuneita ostajia? Kassi on ollut käytössä alle kymmenen kertaa, ja on hyvässä kunnossa. Mikäli joku kiinnostuu, ja hintakin on kohdallaan, myyn laukun. Tiedustelut ja hintatarjoukset voi laittaa osoitteeseen: kasanenannamaria at gmail.com. Uutena kassi maksaa noin 600€, ja eBayssa laukusta pyydetään 400-600$.

Kivaa päivää!

Ansku

Helppo ja herkullinen raakasuklaa

Rrrrakastan raakasuklaata, mutta olen ollut vähän laiska valmistamaan sitä itse. Tai oikeastaan, olen ollut laiska hankkimaan erikseen kaikkia niitä raaka-aineita joita suklaaseen vaaditaan. Superhelpoksi vaihtoehdoksi on osoittautunut Cocovin valmis raakasuklaapaketti, joka sisältää itseasiassa juuri niitä aineksia, joita hankkisin erikseenkin.

Kun jokin aika sitten julkaisin Instagramissa raakasuklaakuvan, tuli pyyntö ohjeeseenkin. Siksi päätin vinkata tästä äärimmäisen helposta paketista, jota varmasti jo monet raakasuklaan ystävät ovat testanneetkin. Tällä on hyvä aloittaa raakasuklaaleipurin ura, ja lisäillä vaan mausteita mielensä mukaan.

Muutama päivä sitten me taas mieheni kanssa valmistimme tuota terveellisempää herkkua. Vesihauteessa suli ensin kookosrasva, sitten koko komeus, joka raakakaakaojauhetta ja kaakaovoita lisätessä muuttui hetki hetkeltä ihanammaksi, paksummaksi.

Cashewpähkinärouhe sekä luomuappelsiininkuori maustavat suklaata taivaallisella tavalla, mutta viimeksi heitimme sekaan myös tuoreita mansikoita ja kookoslastuja. Ihan täydellistä. Cocovin paketin mukana tulee myös muovisia muotteja, mutta koska yritän minimoida muovin käytön, käytimme muottina posliinilautasia. Sula suklaa lautaselle, päälle mausteita mielen mukaan (esim. appelsiininkuoriraaste ja pähkinät kannattaa sekoittaa suklaan sekaan jo aiemmin), ja lautanen pakkaseen joksikin aikaa. Ennen herkkuhetkeä lautanen on hyvä siirtää jääkaappiin, jotta paloittelu onnistuu paremmin. Huoneenlämpöinen suklaa saattaa olla kuitenkin jo liian pehmeää paloittelua ajatellen.

Ja sitten eikun ääntä kohden.

Mutta miksi raakasuklaa on parempaa kuin tavallinen?

Kaakao – suklaan valmistuksen oleellisin aines – on yksi maailman ravinnerikkaimmista ruoka-aineista. Suurin osa luonnollisesta ravinnesisällöstä menetetään tavallisen suklaan valmistusprosessissa kuumentamisen yhteydessä. Raakasuklaata ei kuumenneta yli 42-46 asteiseksi, jotta ravinteet säilyvät. Lisäksi tavallisessa maitosuklaassa pääosaa ei näyttele kaakao, vaan valkoinen sokeri.

Jokos raakasuklaa on tuttu juttu? Meikäläinen osti muuten jo agavesiirappia ja muita tuikitärkeitä osasia, ja aikoo kokeilla seuraavaksi raakasuklaan tekoa ilman ennalta mitattuja määriä ja suhteita. Jos sitä saisi sitten niin ison satsin, että riittäisi vaikka viikoksikin. Heh.

Herkullista keskiviikkoa!

Ansku

Arkisia asioita lonkista ja aurinkovoiteen tuoksusta

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että positiivinen ajattelutapa alkaa olla koetuksella. Kaksi viikkoa kipeän lonkan kanssa tuli täyteen, eikä se olekkaan parantunut. Lauantaina töissä mokoma muljui inhottavasti, koneella kirjaustöitä tehdessä tuntui kuin se pyrkisi pois paikaltaan. Sunnuntaina testasin kuitenkin kävelylenkkiä. 300:n metrin jälkeen käännyin kotiin, mies jatkoi lenkkiä koirien kanssa. Otti päähän.

Maanantaina soitin lääkärille ajan. Lähtiessäni työterveydestä sairaslomalappu kädessäni kiittelin nuorta tohtoria. Mukavaa että otti vaivani asiakseen. Nyt odottelen fysiatrian polille aikaa. Lepään vielä viikon ja toivon parasta. Personal trainer valmennuksen oli määrä alkaa tämän viikon torstaina, mutta peruutin sen. Katsotaan ensi viikolla uudestaan, josko kinttu olisi kunnossa.

Ette usko miten polttelisi pyöräilylenkki. Tai kunnon kyykkytreeni. Polttelisi niin, etten meinaa aloillani pysyä. Maltti on valttia, on sanonta joka ei ole kuulunut minun mottovarastooni. Olisi kai syytä. Yritän ajatella, että jokin tarkoitushan tällä on. Ja että onneksi jalkani ei sentään ole poikki.

Tänään aurinkokin kurkistelee pilvien rakosista. Innoissani levitin aurinkovoiteen aamulla pintaan, ja päätin viivytellä to do-listan kanssa. Tahdoin nauttia auringonsäteistä kasvoillani. Naistenlehtien aurinkovoidetesteissä satelee miinusmerkkejä, jos aurinkovoide tuoksuu perinteiseltä aurinkovoiteelta. Minulta taas tästä ominaisuudesta heltiää plussapisteitä.

Istuin aamulla rottinkituolilla auringon lymyillessä pilven takana ja hytisin. Nuuskuttelin ihoani. Se tuoksui aurinkovoiteelta. Meksikolta. Kuumalta auringolta ja Balin temppeleiltä. Painoin silmät kiinni. Aurinko palasi esiin, hyväili kananlihalla olevaa ihoani. Näin mielessäni Sri Lankan norsut ja Sansibarin valkohiekkaisen rannan. Intian ja sen tuhannet tuoksut. Filippiinien pitkät aurinkoiset päivät riippukeinussa ja Nizzan tulikuumat rantakivet. Minulle aurinkovoiteen tuoksu on muistoja. Avasin silmät. Katselin monen muotoisia pilviä. Yritin olla hetkessä. Ja jatkoin sitten MeNaisten parissa.

Iloa ja aurinkoa päiväänne!

Ansku

Syksyn 2015 laukkutrendit

Huomasin eilen, että viljapelto oli alkanut kellertää. Eihän se ihme ole, elokuuhan vaanii jo aivan nurkan takana. Nyt on siis hyvä ajankohta vilkaista mitä tuleva syksy pitää sisällään laukkutrendejä silmällä pitäen.

Selvää on, että ainakin räväkät leopardikuvioiset sekä matelijannahkaiset laukut ovat niitä ajankohtaisimpia. Mm. Bottega Veneta, Christian Dior, Chloe sekä Burberry Prorsum ovat suunnitelleet syksyn mallistoon eläimellisiä laukkuja, ja Miu Miu löi naulan tähän trendiarkkuun koristelemalla naisellisen kädessä kannettavan laukkunsa peräti kummallakin kuviolla.

Syksyllä laukkua siis kannetaan ladymaisesti kädessä, vaihtoehtoisesti olkahihna on messengertyylisesti pitkä, niinkuin Chloella. Värimaailma on syksyyn sopiva ruosteen- tai tummanpunainen, beige, musta, leijonan keltainen, oliivin vihreä tai eri ruskean sävyinen. Kirkas sininen toimii sähäkkänä tehosteena. Kesästä tutut hapsut eivät häviä, jos Burberry Prorsumia on uskominen. Itse inspiroiduin valtavasti merkin runsaista putkimallisista hapsulaukuista. Muistatteko vielä camo-kuosin? Burberry Prorsum tarjoaa kainalossa kannettavaa kirjekuorilaukkuaan tuolla armeijasta tutulla kuviolla, ja pikkulinnut laulavat kuosin puskevan taas pinnalle.

Varmimmin pysyt trendeissä mukana etsimällä käsiisi simppelin shopperin Celinen ja Balenciagan tapaan, tai sitten kädessä kannettavan kantikkaan ladylaukun, joita nähtiin Marc Jacobsilla. Pitkälle pärjäät myös pienellä pyöreähköllä olkalaukulla, joista kaunein löytyi mielestäni Chloen syksyn mallistosta.

Bonuksena vielä loppuun maistiainen Gina Tricotin ihastuttavasta syksyn mallistosta. Löydän merkiltä ajoittain jotain kivaa, mutta tällä kertaa on toisin. Suurin osa oli kuin suoraan minun vaatemakuani ajatellen suunniteltu. En tiedä kuinka voin välttyä hankkimasta esimerkiksi pehmoisen, täydellisen harmaan sävyisen mokkatakin, tai pitkän nahkaliivin, joka tuskin on edes käytännöllisemmästä päästä käyttöä ajatellen. GT:n syksystä löydät takuuvarmasti myös hapsuhameen, mikäli jäit tänä kesänä ilman.

Inspiroivaa maanantaita!

Ansku

Through my phone – AC/DC:n Hämeenlinnan konsertti

Kiitos AC/DC, että toit uneliaaseen kotikaupunkiini viime keskiviikkona kaivattua eloa. Rahatilanteen vuoksi olimme aikeissa skipata tapahtuman (voitteko kuvitella?), mutta onneksi Jani fiksuna miehenä hankki meille liput viime tingassa – vain edellisenä iltana kello 22. Hyvä näin. Olihan se nimittäin aikamoista. Jotain historiallista, mitä voi verrata vuoden 1952 olympialaisiin, joiden avausjuhlaa vietettiin Hämeenlinnan Ahvenistolla.

Säästä oli povattu epävakaata, joten kaivoin sadeviitat ja buutsit esiin. Sitten sudin rajaukset silmiin ja viimeistelin lookin kirkkaalla huulipunalla. Niin, ja siskon toppaliivillä, koska viileys. Tosin keikan aikana liivin sai riisua – ihmispaljous ja tanssimuuvit lämmittivät kivasti. Eikä se sadekkaan sitten tullut keikkaelämystä häiritsemään.

Perinpohjaiseen juhlintaan ei rahkeet riittäneet, kas kun seuraavana päivänä kalenterissa oli merkintä, iltavuoro, mutta parilla valkkailla ja yhdellä lonkerollakin pärjäsi vallan mainiosti. Mutta ne keikan jälkeiset makkaraperunat ja puolikas cocis olisi pitänyt jättää väliin. Ajattelin, että täytyyhän sitä pitkästä aikaa maistaa ”kunnon” festariruokaa. Virhe. Heräsin aamuyöllä järjettömään pahoinvointiin, närästykseen ja vatsakipuun. Tuskissani vessan lattialla pohdin miten kummassa pääsen töihin. Että enhän mitenkään kehtaa soittaa, että olen kipeänä, varsinkin kun tiesivät että olen ollut keikalla. Onneksi kaapin perältä löytyi närästyslääkkeitä monenlaistakin, ja vesi neutraloi vatsaa sen verran että pääsin työmaalle. Mutta vielä eilenkin vatsa oli kipeä. Jää kyllä makkarapirkuleenperunat syömättä ensi kerralla. Ja se cocacola juomatta.

Keikasta pidin kovasti. Meininki oli hyvä, ihmiset hyvällä tuulella ja yhteishenkeäkin löytyi. Mutta parista jutusta täytyy niuhottaa. Olisin nimittäin toivonut bändiltä hiukan enemmän kontaktia yleisöön. Musiikkia voi kuulla levyltäkin, mutta kontakti, sitä ei spotifykaan tarjoa. Lisäksi kaipaan livekeikalta aina basson jytkettä, joka saa maan tärisemään ja jonka johdosta musiikki rynnistää suoraan sydämeen vauhkon karjalauman lailla. Se puuttui. Johtuiko siitä, että olin aika kaukana lavasta?

Vessoja näytti olevan paljon, itse jonotin viitisen minuuttia. Isoin miinus ropsahtaa juomajonosta. Jonotimme puolesta tunnista neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin. Muuten kaikki toimi ja alue oli tarpeeksi iso, jotta kaikki me 55000 ihmistä mahduimme paikalle. Keikan jälkeen kävelimme lähistölle siskon, ja tämän miehen perustamaan ”mustalaisleiriin”. Siellä käytiin läpi keikkaa, paistettiin makkaraa, ja odoteltiin että ruuhka hellittäisi, jotta pääsisi painamaan pään tyynyyn.

Saas nähdä mitä ensi vuosi tuo Kantolan Tapahtumapuistolle ja Hämeenlinnalle tullessaan. Minä ainakin tahdon olla mukana näkemässä ja kokemassa sen. Mites sinä?

Rentoa sunnuntaita!

Ansku

Hyvinvointi-inspiraatio: Petri Räisänen

Monet ovat löytäneet joogasta itselleen harrastuksen, jonka parissa keho vetreytyy, vahvistuu ja kehon ja mielen yhteys lisääntyy. Toiset tekevät tuosta hienosta ikivanhasta lajista myös ammatin ja elämäntavan. Yksi heistä on Petri Räisänen, kansainvälisesti arvostettu astangajoogaopettaja, joka on kirjoittanut aiheesta myös kaksi kirjaa.

Hyvinvointi-inspiraatiosarjassa tutustaan tänään Petrin mietteisiin aiheesta, kun hän vastasi 12:sta kysymykseen.

1. Mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa, ja miksi haluat pitää itsestäsi huolta?

Hyvinvointi tarkoittaa elämäntapaa, jossa kehoa, mieltä ja sielua harjoitetaan harmonisesti. Koin nuorempana myös pahoinvointia ja tiedän hyvin, että se ei ole hyvä polku. On upeaa pitää itsestään huolta, syödä terveellisesti ja liikkua monipuolisesti.

2. Vinkkisi levottomuudesta, kiireestä ja ahdistuksesta selviytymiseen?

Kannattaa pitää päivittäin hetkiä, jolloin voi olla rauhassa. Silloin voi joogata, meditoida tai lukea kirjaa. Päiväunet ovat myös loistava tapa stressinpoistoon.

3. Miten liikut ja kuinka usein?

Joogaan päivittäin 1-2 tuntia. Sen lisäksi pelaan poikani kanssa jalkapalloa ja teen kaikkea mahdollista urheilullista.

4. Miksi joogaaminen kannattaa, ja miten se olisi järkevintä aloittaa?

Jooga on yksi parhaista terapioista kehon ja mielen tasapainottamiseen. Sitä voi tehdä puhtaasti fyysisenä tai spirituaalisena harjoituksena. Harjoitus on järkevintä aloittaa joogakoululla pidettävistä alkeiskursseista. Kirjoista tai videoista voi myös aloittaa, mutta kaikkein turvallisinta on tehdä ensimmäiset harjoitukset pätevän joogaopettajan seurassa.

5. Mitä ajattelet länsimaisesta ravitsemuksesta sekä terveyden- ja sairaanhoidosta? 

Niillä on oma tärkeä merkityksensä, mutta kokonaisvaltaisesti ne ovat hyvin kankeita ja suppeita. Onneksi meillä on mahdollisuus tarkastella avarasti erilaisia näkemyksiä ja valita omamme.

6. Mistä ruoka-aineesta tai ruuasta et haluaisi luopua? Miksi?

Rakastan kesän ensimmäisiä kotimaisia porkkanoita, herneitä ja marjoja. Olisi suuri menetys jos en saisi sitä makuelämystä heti, kun tuotteita aletaan myymään.

7. Minkälainen on tavanomainen päivän ruokavaliosi?

Syön aamiaiseksi usein puuroa, johon on sekoitettu kuivahedelmiä, marjoa ja pähkinöitä. Lounas on kattava kasvisruoka, johon kuuluu sekä lämmintä, että raakaravintoa. Illallinen on hyvin kevyt salaattiannos ja pari palaa leipää. Juon päivittäin ohranoraasta tehtyä mehua, sekä erilaisia smoothieita.

8. Vältteletkö jotain ruokavaliossasi? Miksi?

”En syö mitään millä on silmät”, luki yhden New Yorkilaisen kasvisravintolan seinässä. Olen ollut kasvissyöjä yli 30 vuotta ja se tuntuu mahtavalta. Keho tuntuu kevyeltä ja mieli pysyy luovana.

9. Miten rentoudut?

Joogaamalla, meditoimalla, saunomalla ja musiikkia kuunnellen tai soittaen. Joskus käyn kavereiden kanssa veneajelulla Helsingin ympäristössä. Harvemmin katson televisiota, mutta dokumenttielokuvat ja jalkapallo-ottelut ovat hyviä rentoutumisen välineitä.

10. Mikä on paheesi?

Menen liian myöhään nukkumaan ja olen väsynyt kun herään aamulla.Onneksi olen hyvä ottamaan päiväunia. Teen liikaa töitä.

11. Mitä aiheeseen liittyvää haluaisit sanoa teini-ikäiselle Petrille?

Ota vaan ihan rauhassa. Elämässä kaikki menee hyvin, jos on hyvä tahto.

12. Vielä lopuksi hyvinvointiterveiset lukijoille?

Rakastakaa maailmaa, vaikka se ei aina tunnu rakastavan teitä.

Petri avasi vuonna 1997 Helsingin astanga joogakoulun kollegansa kanssa. Koulusta löydät kursseja jokaisen tasolle sopivasti, myös yksityistunteja sekä lapsille suunnattua joogaa. Tästä linkistä pääset sivustolle.

Hyvää viikonloppua, pitäkää itsestänne huolta!

Lue myös Saran, Martinan, Tarun, Noran, Monan, Nannan, Karitan, Vilman sekä Tuijan mietteitä aikaisemmista hyvinvointi-inspiraatiopostauksista!

Mies vastaa – Millainen hän on tyttöystävänä ja muita kysymyksiä

Törmäsin Kian ja Anna-Marian blogeissa hauskaan kysymyspostaukseen, jossa vastaajana onkin bloggaajan sijaan tämän mies! Pidin ideasta siinä määrin, että sain omankin miehen ylipuhuttua samaan. Seuraavaksi siis 25 kysymystä ja yhtä monta vastausta, sekä alla vielä kursivoituna oma kommentti.

 1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii? 

Yksinään hän ei juurikaan TV:tä katsele, mutta ehkä joku tosiTV-ohjelma liikunnasta, Kiinteistökuningatar Kaisa tai Hyvät ja huonot uutiset.

Joo, totta. Katselen aniharvoin TV:tä yksin. Luen enemmin yksinollessani kirjaa, tai olen tietokoneella. Lisään vielä että tämän hetken suosikkisarja on Vallan linnake. Ennen seurasin Kostoa. 

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Kylmäpuristetun luomu-neitsytoliiviöljyn.

Mielellään. 

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Eipä taida sellaista olla, mutta jos jotain sanon, niin einekset ja paljon lisäaineita sisältävät ruuat.

Pakko mainita vuohenjuusto. Vaikka olen ihan tosissani yrittänyt harjoitella ja totutella, aina vaan se maistuu hikiseltä ja märältä villasukalta. Yhh. 

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Salaattia ja lihaa/kalaa tai sushia, sekä juomaksi valkoviini. LongIslandIceTea on joskus maistunut. Nykyään PinaColada on suosikki.

Jos on spessupäivä, saatan taipua myös pastaan tai pitsaan. 

5. Mikä on hänen kengännumeronsa?

39, mutta toinen jalka taitaa olla kokoa 40.

Jännä, mutta kun ikää on tullut lisää, on mm. korkkarikoko pienentynyt kokoon 38. Tosin yhdet tämän koon korkokengät ovat jopa isot. Juoksulenkkarit ovat kyllä sitten kokoa 40.

6. Jos hän keräili jotain, mitä se luultavasti olisi?

Kenkiä, laukkuja ja pioneita(!).

Pioni”kokoelmani” sai juuri täydennystä, kun istutin eilen yhden lisää. Kunpa ensi kesänä kukkisi edes yksi. 

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Tällä hetkellä ainakin tuoreita mainsikoita ja raakasuklaata.

Juu. Ai että on hyvää! Aurajuustokin on kyllä aika superia…

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Laidasta laitaan, poppia ja rockia (niin ulkomaista kuin kotimaistakin). Tilanteeseen sopivaa.

Ei lisättävää. 

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Romanttisista komedioista.

Pidän leffoista joissa on hyvä juoni, hyvää huumoria, miellyttävä loppu eikä väkivaltaa. Kun kohdalle osuu hyvä romanttinen komedia, se on ihan huippua. Harmi että usein tämän genren leffat ovat aikamoista kuraa. Saa laittaa suosituksia!

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Siniset, ripauksella vihreää.

Kyl. 

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Yhtä ”parasta” en osaa nimetä, mutta Heidi, Hanna ja pari Maria.

Tämä onkin aikamoinen kysymys. Puhuisin ehkä lähimmistä ystävistä mieluummin.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Keskityn omiin ajatuksiini/touhuihini, jolloin minulla on ns. valikoiva kuulo.

”Tästähän oli just puhetta”, on lause jota kuulee meillä aika usein. Minun suustani.

13. Missä hän on syntynyt?

Hämeenlinnassa.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Joku raakakakku, ja jos aletaan oikein hulluttelemaan, kinuskikermakakku.

Kermatkin saisi jättää pois. Mitä enemmän kinuskia, sen parempi. 

15. Minkä parissa hän viettää mielellään tunteja?

Blogin ja hyvinvointikirjallisuuden.

Totta. 

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Tapahtumien järjestämisen/organisoinnin sekä ihmisten inspiroinnin.

Haha! Hauska vastaus! Myönnän, että olen kova organiseeraamaan 😀

17. Mikä on oudointa ruokaa josta hän pitää?

Niinkin eksoottinen ruoka kuin maksa.

Oijjoi, en olekkaan saanut maksaleikettä aikoihin!

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Kännykkä, kalenteri ja vesipullo.

Joo, nämä on tärkeät. 

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään

Epärehellisyys ja tietokoneen/verkon toimimattomuus.

Joskus (no okei, aika useinkin) myös ihmisten oma-aloitteisuuden puutos ja vastuuttomuus omasta itsestä. 

20. Entäs piristymään?

Yllätykset.

Joo, ne on kivoja! Siis kivat yllätykset tietenkin. Ja kukat ❤ 

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Martina Aitolehteä ja Kaisa Liskiä.

Siinä on kaksi huikeaa mimmiä, joiden asenteesta pitäisi monen ottaa mallia. 

22. Millainen hän on tyttöystävänä?

Vaimona! Ihana, hauska, huomioon ottava, määrätietoinen ja empaattinen.

Hehe! Mitähän tämä määrätietoinen tarkoittaa?

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

Noin 2000 päivää sitten.

?

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Terveellisen ravinnon ja liikunnan kautta saatavan hyvän olon metsästys, ja sitä kautta sisäisen rauhan tavoittelu.

No olipas se hienosti muotoiltu! 

25. Millainen on hänen kotilook?

Collegehousut, toppi ja kauhtunut verkkatakki sekä jalassa villasukat, tai sitten pyjamahousut ja aamutakki jossa hän voi viettää helposti koko päivän.

Ai että, taidan olla melkoisen hemaiseva ilmestys 😉

Ihanaa keskiviikkoa tyypit! Minä menen tänään rokkikonserttiin! Wuhuu!

Ansku

Näin pidän ravitsemuksen järkevänä pakkolevonkin aikana

Urheilija ei tervettä päivää näe, sanotaan. Ei myöskään kaltaiseni wannabe. Tai no, myönnän että tässä meni monta viikkoa ilman kolotuksia ja pakollisia lepojaksoja. Ehdin iloita siitä miehellenikin, mutta taisin unohtaa koputtaa puuta.

Satutin reilu viikko sitten lonkkani. Juuri siinä hetkessä tuntui kova kipu, joka helpotti nopeasti. Koko sattumus painui pian unholaan. Tuli seuraava päivä, ja lähdin juoksemaan mäkivetoja. Hyvin meni ja innoissani tein loppuun vielä muutaman vauhtivedonkin tasamaalla. Illalla lonkka oli niin kipeä, että kävely oli hankalaa, saunan lauteille kiipeämisestä puhumattakaan.

Pidin lepopäivän. Sitten testasin lonkan kestävyyttä rauhallisella kävelylenkillä, lopputuloksena lääkärireissu. Tohtori oli sitä mieltä, että lonkka olisi käynyt pois paikaltaan, ja seuraavan päivän juoksut sitten viimeistelivät tilan. Kaksi viikkoa lepoa, ei kävelylenkkejä, ei salitreenejä, ei pyöräilyä…

Tietenkin aluksi ärsytti. Mutta koska olen viime aikoina yrittänyt toteuttaa positiivisen ajattelun metodia, pyrin kääntämään asian ikävästä vammasta hiukan pidempään palautumisjaksoon. Olen treenannut melko kovaa viime aikoina, joten ehkä tämä oli merkki siitä, että nyt tarvitaan kahta palautumispäivää pidempi lepo. Turhautumisen tunteet tulevat silti edelleen. Ja sitten ne menevät, koska en viitsi takertua niihin (kunpa osaisin hyödyntää tätä myös työssäni, se vaatii vielä runsaasti harjoittelua). Mutta pakko myöntää, että palo juoksu- ja pyöräilylenkille on kova. Edes kävelemään!

Olen ollut vähän sellainen joko-tai-tyyppi (olen osittain edelleen). Tiedätte tapauksen. Kaikki tai ei mitään. Aikaisemmin pakkolevon aikana liikunnan ilo hävisi, ja rakastuin sohvannurkkaan. Nyhjäsin sitten siellä ja puputin herkkuja kaksin käsin. Lihakset hiipuivat, vatsalle kertyi vararengas, takareidet kurtistuivat selluliitin lisääntymisen vuoksi, mielialat vaihtelivat, unenlaatu kärsi… Mutta tällä kertaa on toisin. Aikaisemmin pakollisen lepojakson aikana olen kokenut, että jollen voi liikkua, ei motivaatio riitä järkevään syömiseenkään. Mikä sitten on muuttunut?

Järkevän ravinnon merkitys. Olen opiskellut viime aikoina ravitsemusasioita ja kehon hyvinvointia siinä määrin, että ymmärrän olla rasittamatta kroppaani turhilla aineilla, kuten sokereilla (tietyillä hiilihydraateilla) ja lisäaineilla – ajoittaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Pyrin pitämään ruokavalion noin 80%:sti puhtaana. Koska en ahda kroppaani turhia sokereita niinä päivinä kun en liiku, ei mielialanikaan vaihtele vuoristoradan tavoin. Ymmärrän, että kroppani kaipaa järkevää ravintoa myös silloin, kun en treenaa. Koska en ole yltäpäältä kuorutettu sokerilla, minun ei tarvitse enään joutua ikävään noidankehään, jossa vain liikunnallisina aikoina voin kokonaisvalaisesti hyvin.

Ylävartaloharjoituksia olen toki käynyt tekemässä, ihan oikein lääkärin luvalla, mutta liikuntakerrat kuitenkin tipahtivat noin viidestä-seitsemästä kolmeen. Tälle viikolle suunnittelin ”vain” kahta ylävartalotreeniä, jotta seuraava kipupiste ei löytyisi rasitusvamman muodossa vaikkapa kyynärpäästä. Toivottavasti lonkka kuitenkin paranisi tämän toisen lepoviikon aikana, koska pian alkaa PT-valmennus. En malta odottaa!

Syksyn 2015 kenkätrendit

Astuessani tänään työpaikan ovesta ulos – iloisena kahden edessä häämöttävän vapaapäivän huumassani – ryöpsähti niskaan märkä ja kylmä suihku. Kiittelin itseäni hyvästä päätöksestä olla sutimatta ripsiväriä aamulla, ja kipitin lätäköitä väistellen autoon. Hurautin kotia kohti. Vettä tuli niin kovaa, että kadut tulvivat – hetkellisesti tosin, mutta ehdin kyllä epäillä Janakkalan viemäriverkoston toimivuutta. Sitten kirjoitin Googlen hakukenttään ”sateen tarkoitus.” En löytänyt tyydyttävää vastausta, mutta opin että lämpimintä on ollut 1100-1250 luvuilla (lähde: Wikipedia).

Tänään on siis täydellinen päivä ihastella syysmuotia, vaikka kumisaappaat eivät top kolmossa keikukkaan. Mutta ehkäpä syksy onkin aurinkoinen, ja saamme kipsutella koroissamme varpaat kuivina? Ei kai sadetta vaan voi riittää koko vuodeksi?

Asiaan. Keskitytään tällä kertaa vain syksyn kenkämuotiin, vaikka vaatepuolellakin on kaikenlaista herkullista tuloillaan. Korkoja löytyy moneen makuun: on upeita stilettejä, söpöjä kitten heelejä, jämäkkää tolppaa sekä tukevaa ja paksua korkoa. Christian Dior ehdottaa syksyn trendiksi muovimaista läpinäkyvää korkoa, ja samoilla linjoilla on myös kollegansa Roberto Cavalli. Käärmekuosi löi läpi jo viime kesänä, ja jatkaa trendikkäänä edelleen. Mm. Lanvinin sekä Etron saappaat vähintäänkin imitoivat matelijan nahkaa. Nyöreillä koristeltuja kenkiä tarjoavat mm. Marc Jacobs sekä 3.1Phillip Lim.

Kengissä nähdään myös turkiksia. Hauskan näköisiä karvakenkiä löytyy Salvatore Ferragamon sekä Guccin mallistoista. Mukavat, mutta ehkä astetta raffimmat loaferit pitävät edelleen pintansa. Muistan kulkeneeni yli kymmenen vuotta sitten saappaissa, joiden korko näytti samalta kuin Chanelin syksyn nudet, maltilliset tulitikkuaskikorot. Säärtä myötäili silloin tiukka tekonahka, samaan tapaan kuin tänä vuonna Calvin Kleinin sekä Alexander McQueenin saappaissa. Hävitin kengät, koska minusta ne olivat uskomattoman rumat. Saa nähdä tottuuko silmä uudestaan tulevaan trendiin. Tuskin silti hankin moisia enään. Olen kiinnostuneempi nyörillisistä saappaista.

Ensi syksynä pärjätään pitkälle, mikäli jalassa on esimerkiksi tukevat, tolppakorkoiset matelijannahkaiset nilkkurit, tai vaikka ultranaiselliset avokkaat – nyörikoristeita unohtamatta. Dolce&Gabbanan mallikaunottaret kopisuttivat catwalkia siroissa remmiavokkaissaan, ja myös Jason Wu:n mallistossa näkyi naisellisia, klassisia korkkareita.

Ihanaa iltaa ihmiset!

Ansku