B/W

Terveiset sohvalta! Eilen oli vaudikas päivä, polttarit nääs. Viiletettiin hauskalla porukalla koko päivä. Alleviivasin sanan hauska, siksi että haluan oikeasti korostaa sitä. En ole koskaan, siis oikeasti koskaan nauranut niin paljon kuin eilen. Päivä alkoi yhteisellä aamupalalla. Sitten tutustuimme Chiballiin, maistelimme skumppaa, keilasimme, söimme erinomaisen hyvin ja pelottelimme toisiamme kauhutarinoilla illalla mökillä. Tuleva morsian piipahti hemmotteluhoidossa sillä aikaa kun me ihmettelimme 1800-luvulla rakennettua yöpaikkaamme, ja yritimme saada sen lämpimäksi. No saimmehan me, mutta vasta aamuksi. Onneksi oli villasukat messissä. Yhteinen teemavärimme pukeutumisen suhteen oli musta/valkoinen, morsmaikun lempivärit. Tässä meikäläisen kostyymi.

Yöllä tuli nukuttua kaksi tuntia. Äsken vetäisin muutaman tunnin päikkärit. Nyt pää on aika tahmea, joten ei oikein juttua irtoa. Paras vetäytyä takavasemmalle. Saunaan ja Koston jälkeen nukkumaan.

Aurinkoista pian alkavaa viikkoa!

Ansku

Asuste sadesäähän

Perjantaina oli kiireinen päivä. Töissä lähinnä, ei muuten. Olin työpäivän jälkeen niin väsynyt etten jaksanut lähteä salille vaikka olisi pitänyt. Suunittelin että lepään. Kun olisin levännyt tarpeeksi, lähtisin kevyelle hölkälle. Loppujenlopuksi lepo tarkoitti suklaakeksejä sohvalla huonossa asennossa rötväten. Enkä mennyt lenkillekään. Nyt on vähän huono omatunto.

Olisi ollut kaikenkukkuraksi kiva sää lenkkeillä. Jostain syystä pidän lenkkeilystä sadesäässä. Pidän siitä myös pakkasessa, mutta taidan olla vähän erikoinen siinä suhteessa. Tiedättekös muuten mikä on kohtuullisen hyvä sateenvarjon korvike? Isolierinen hattu. Ainakin se suojaa meikin ja hiukset, vaikkei vaatteita.

Hauska lauantai tulossa, nyt täytyy lähteä kiitämään. Palaillaan huomenissa! Pitäkeehän hauskaa tekin! 🙂
Ja Honkkikselle hurjasti tsemppiä sinne mäjelle! ❤ Love you!

Ansku

Tästä se lähti

Kurkistin ihan huvikseni Hennes&Maurizin nettisivuille. Klikkailin nenäni eteen uutudet. Kohtalokas virhe, myönnän. Kaunein vähään aikaan näkemäni pusero ilmestyi ruudulle. Aivan täydellinen kesäksi. Näin jo mielessäni rennon asukokonaisuuden(pusero tietenkin pääasiassa), johon haluan pukeutua kesäkuiselle Volbeatin keikalle. Koska tietenkin silloin paistaa aurinko, ja aurinkoiseen kesäpäivään sopii kevyt neule.

Neulepusero on tulossa kotiin. Tilasin pari muutakin juttua, joista yksi on ihan huikean mahtava. Olen siitä yhtä innoissani kuin tästä puserosta! Mutta pidän sen tietenkin vielä salaisuutena, koska olen aika tylsimys 😉 Mutta hei, mitä ne sanoo tästä kesäihanuudesta?? 🙂

Hauskaa viikonloppua!

Ansku

Eräs sunnuntai

Pidän päivä kanssani-postauksista ja luen niitä mielelläni. Nyt kuitenkin kyseisten juttujen puutteessa tein sellaisen itse. Viimeksi siitä taisi joku tykätäkin. Toivottavasti joku tykkää tämänkertaisestakin 🙂

Aamu alkoi mitä parhaimmalla tavalla. Heräsin ilman herätyskelloa, ja vieläpä hyvissä ajoin. Hienoa! Koko päivä aikaa nautiskella vapaa-ajasta.

Täytin juomapulloni. Istahdin hörppimään joka-aamuisen veden, samalla aurinkoista ilmaa ihaillen. En voi tarpeeksi korostaa kuinka nautinkaan auringonpaisteesta tuona aamuna. Ehkä sama juttu aina kun vapaapäiväksi sattuu näin upea ilma.

Siinä ne istui, ja ihmetteli mihin kaikki lumet on hävinneet.

Rakastan bloggailua. Harras toiveeni olisi, että voisin käyttää tähän enemmän aikaa.
Siispä, heti aamusta hyökkäsin blogini pariin kun kerran aikaa nyt oli. Valmistelin postausta ja kurkistelin muiden blogeja. Olen nykyään vähän laiska kommentoimaan blogeihin, ne kun usein tuppaavat menemään roskikseen. Kertonee ilmeisesti jotain kommenttieni tasosta… 😉

Seuraavaksi oli aika päivän reenin. Salilla oli huhkimassa hyvä ystäväni, joka neuvoi muutamia uusia liikkeitä ojentajille. Kiitti ihanuus! 🙂 Aion testailla niitä taas huomena.

Salilta suoraan arkisiin askareihin. Pyykkirumbaa joutuu pyörittämään sunnuntaisinkin.

Ja sitten vihdoin, aamupala! Ajjai, nälkä olikin jo kova. Maalaispatonkia, Profeel rahkaa ja teetä. Naminami.

Kun keho oli ravittu, jaksoin huoltaa kauniit ruusunikin. Leikkasin uudet imupinnat ja vaihdoin veden. Ruusut on muuten hengissä edelleen…

Olen saanut salitreenillä aiheutettua itselleni kämmeniin ikävät kovettumat. Maastavetotankokaan ei tahdo pysyä käpälissä. Halusin salihanskat. Heti tietenkin. Ajelimme jo kapupungin suuntaan kun hokasimme ettei erikoisliikkeet olleetkaan auki. No mennään Prismaan, mä tahdon ne hanskat heti, tuumasi tää hätähousu. Prismaan mentiin siis. Napsittiin asukuvatkin samalla. Ihan vain siinä Prisman parkkiksella. Housuista sen verran, että nämäpä eivät olekkaan boyfriendfarkut, vaan husbandfarkut 🙂

Löytyihän ne! Pyöräilyhanskat nimittäin. Prisman valikoimiin kuului kyllä fitnesshanskojakin, mutta hyllyssä ei ollut kuin kokoa ällä. Minun pikkuruiset käteni hukkuvat mokomiin. Hetken siinä pärräsin hyllyjen välissä kun Jani huomasi pyöräilyhanskoja. Ne tuntuivat käteen sopivilta. Hanskat kun hanskat, ajattelin. No, nyt näin yhden testikerran jälkeen voin sanoa etteivät ne ainakaan maastavedossa toimi ihan niinkuin ajattelin. Seuraavalla kerralla testaan näitä kun teen ylävartalotreenin. Mikä onkin huomena edessä.
Toivottavasti toimivat.

Demi alkoi olla jo lenkkiä vaille, siispä suunta kohti peltoa ja metsikköä. Lintujen laulellessa ja auringon porottaessa selkää, oli kohtuullisen mukava kävellä.

…ja vähän pelleilläkin…

Sitten olikin taas jo nälkä. Jani heitti Maggin juicy chickenit uuniin…

…ja minä venyttelin kropan läpi. Kerrankin. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa, että homma jää useinmiten tekemättä?

Venymisen jälkeen säntäsin taas koneelle, kanojen muhiessa edelleen uunissa.

Olipa ihan superhyvää kanaa. Salaatti ei, mutta minkäs teet. Sitä on vaan puputettava jos mielii pysyä terveenä.

Hetken aikaa sulattelin täyttä vatsaani vielä koneella, ja painuin sitten saunaan.

Saunan jälkeen ihoni huutaa kosteutta. Ostin vähän aikaa sitten uutta bodybutteria. Tämä tuoksui ihanan mansikkaiselta ostohetkellä, mutta kropalle levitettynä tuoksu muistutti kotiviiniä tai vastaavaa. Imeytyy kohtuullisen nopeasti.

Salaatit ei kauaa nälkää pidä loitolla, joten iltapalaksi maistui avokado-kurkkuleipä, sekä maksamakkaralla voideltu leipä. Vähän porkkanaa, kakkakuulia ja vihreää teetä. Kyllä näillä pärjää.

Illan paras juttu, Kosto. Olen niiin koukussa tähän. Enkä millään malttaisi odottaa ensi sunnuntaihin… Onneksi keskiviikko on välissä, ja voin tuijottaa tänään illalla toista lempparia. Arvaatteko mitä? Kiinteistökuningatarta tietenkin! Ihan mahtava tyyppi. Mitäs te olette mieltä näistä sarjoista? Kaisa ainakin jakanee mielipiteet?

Maanantaiaamuna edessä oli juoksulenkki ja töihin meno, joten ei muuta kuin unta palloon ja hyvissä ajoin nukkumaan.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Ansku

Pallot silmissä vilisee

Ai ihanuutta, miten paljon tuo taivaan valopallo vaikuttakaan kaikkeen. Sen lisäksi että nautin siitä onnellisena lauantain ja sunnuntain, siivitti se tämän päiväistä aamulenkkiäni niin että juoksu kulki taas ihan eri lailla. Lisäsin tavanomaiseen lenkkiini vielä pienen mutkan, ihan vaan siitä ilosta että fiilis oli niin mahtava. Ai nam. Näitä päiviä lisää, kitoos 🙂 Mutta niin, paistoi se aurinko tosiaan lauantainakin niin mukavasti, että vetäisin päälleni kesäisen, neonvihreän pallomekon. Ja hei, nahkatakilla pärjäsi mainiosti! Baltsuja harkitsin, mutten vielä uskaltanut. Jospa ensiviikonloppuna?? Tosin, tämän hetken säätiedotus lupailee viikonlopuksi sateen tihkutusta, joten saas nähdä. Voihan toki olla että ennustus muuttuu vielä moneen kertaan, toivotaan näin!

Mikähän on, kun en enään nykyään tee kirpparilla mitään huippulöytöjä? Viimeisin oikeasti tosi kiva löytö on jo vuosia vanha kuvissa näkyvä kassi. Rakastan sen mallia, ihanaa vanhaa fiilistä. Haluaisin toisen samanmallisen, mutta vähän suuremman, tähän kun mahtuu vain rahapussi ja puhelin. Täytyy pitää silmät auki siis. Ehkä olisi syytä käväistä vaikka pääkaupunkiseudun kirpputoreilla. Mikähän mahtaisi olla paras paikka?

Nyt tää alkais valmistautumaan iltavuoroon. Mukavaa viikkoa kaikille!

Ansku

Valoisampaa ilmettä ruokapöytään

Hups. Meillä se pääsiäisen vietto sitten venähti. Korjasin koristellut pajunoksat ja iloisen keltaiset tabletit pöydästä vasta muutama päivä sitten. Suunilleen tällaiselta keittiönpöytämme näytti, mitä nyt oksia oli ilmestynyt enemmän ja suklaamunat kadonneet parempiin suihin. Tumma iso pöytä ei voi olla pitkään tyhjänä, ja tällä kertaa se vaati ympärilleen valkoista valoa tuomaan. Lopputulos on tällainen:

Etsiskelin Citymarketista jotain kaunista esinettä pallokynttilän alle. Huomasin hyllyssä Arabian Taika-sarjan pikkulautasen ja rakastuin ensisilmäyksellä. En ole nähnyt vähään aikaan kauniimpaa lautasta. Ripaus Taikaa sopi keittiöömme täydellisesti.

Taas on pöytä ilo silmälle, ja kummasti vaihtelu virkistää.

Ansku

Näin minä liikun

Olen liikkunut enemmän tai vähemmän aina. Lyhyitä kausia jolloin liikunta ei maistu, löytyy tietenkin minunkin historiastani. Tällähetkellä elän kuitenkin aktiivista elämää, mitä liikuntaan tulee. Olen joko tai-ihminen, enkä oikeastaan ymmärrä kultaisen keskitien päälle. Joko liikun aktiivisesti ja tarkkailen syömisiäni melkein suurennuslasin kanssa, tai sitten, no arvaattekin varmaan. Ajoittain näinä aktiivisinakin kausina motivaatio on hukassa. On päiviä jolloin ei vain huvita lähteä kuntosalia kohti, tai ajatus juoksulenkistä lähinnä ottaa päähän. Yksi hyvä keino löytää liikunnan ilo, on  lukea kuntoilulehtiä. Vieläkin paremmaksi keinoksi olen kuitenkin todennut blogit. Siksi minäkin päätin kantaa korteni kekoon. On mahtavaa jos  pystyn innoittamaan edes yhden ihmisen liikuntaintoa ja saamaan takapuolen sohvasta kohti lenkkipolkua tai kuntosalia.

Minä liikun pääosin kolmella tavalla. Kävelen, juoksen koiran kanssa tai rehkin kuntosalilla. Seuraavaksi kerron muutamia vinkkejä, jotka olen todennut omalla kohdallani toimiviksi kuntosalilla. En ole liikunnan asinantuntija, mutta olen käynyt salilla yli kymmenen vuotta, joten olen oppinut joitakin asioita.

– Kaikki lähtee lämmittelystä. Kylmillä lihaksilla treenatessasi saatat vain vahingoittaa lihaksiasi. Itse kävelen 15 minuutin matkan salilleni, ja lisäksi lämmittelen vielä 5-10 minuuttia crosstrainerilla, tai joskus kuntopyörällä.

– Pidä vatsa piukkana, niin saat tarvittavan tuen selällesi. Koen myös että saan lisää tehoa treeniin, kun pidän vatsalihakset jännittyneinä. Samalla treenaan myös vatsaani.

– Huomioi hengitys. Minä koen saavani lisätehoa mm. rintalihaspenkissä, kun hengitän ulospäin suun kautta, samalla kun työnnän tankoa ylöspäin.

– Huomioi liikkeen palautusvaihe. Esimerkkinä ylätalja: kun olet vetänyt tangon alas, päästä tanko nousemaan takaisin hitaasti, niin että tunnet pienen venytyksen selässäsi. Liikkeen palautusvaihe on osa treeniä, ei vain tangon alas vetäminen. Sama neuvo pätee muihinkin liikkeisiin. Älä revi ja riuhdo, tee kaikki hallitusti. Älä annan painojen rämistä toisiaan vasten.

– Laita sopivat painot. Toisinsanoen älä treenaa liian kevyillä painoilla. Omat toistomääräni ovat yleensä 8 tai 12. Sarjoja teen pääasiassa kolme, mutta jalkaprässissä usein viittä. Olen ymmärtänyt että esimerkiksi käsien pienemmille lihaksille riittää kolme sarjaa(tai jopa vähemmän), kun taas jalkojen isommat lihakset saattavat hyötyä useammista sarjoista. Pyrin joka treenikerralla siihen, että kun lähden kotiin, tunnen tehneeni. Pieni lihasarkuus seuraavana päivänä on plussaa. Kuntosalitreenin periaatteenahan on aiheuttaa pienen pieniä lihasvaurioita. Kun nämä korjaantuvat, lihakset voimistuvat ja kasvavat. Tiedät käyttäväsi sopivia painoja, kun pari viimeistä toistoa tuntuvat todella raskaalta, etkä jaksaisi tehdä enään yhtäkään toistojen loputtua. Älä kuitenkaan laita liian suuriakaan painoja. Keskity harjoittamaasi lihakseen. Sen pitää tuntua sielä, ilman että punnerrat koko kropallasi.

– Pidä pieni palautushetki ennen seuravaa sarjaa. Usein puhutaan tietystä aikamäärästä, mutta minä kiinnitän huomiota hengityksen ja sykkeen palautumiseen ja ryhdyn jatkamaan vasta sitten. Kun toimin näin, saan tehtyä seuraavan sarjan täydellä teholla ja saan kaiken hyödyn.

– Älä rasita peräkkäisinä päivinä samoja lihaksia. Muista palautuspäivät. Itse treenaan ylävartalon kahdesti viikossa, samoin alavartalon lihakset. Lisäksi juoksen kerran viikossa, ja teen palauttavia kävelylenkkejä. Pidän ainakin yhden lepopäivän viikossa. Lihas kasvaa levossa. Ei kannata ajaa itseään ylikuntoon.

Mitenkäs ravinnon laita? Liikkuva ihminen tarvitsee hiilihydraatteja polttoaineeksi, ja proteiinia lihasten rakennusineeksi. Itse suosin vaaleaa lihaa, punainen kun sisältää paljon tyydyttyneitä, kovia rasvoja. Ajoittain herkuttelen kuitenkin mm. maksapihveillä ja naudan jauhelihasta valmistetuilla lihapullilla. Monipuolisuus kunniaan!

Tässä vielä lopuksi viime viikon liikuntapäiväkirja:

Ma kuntosali ylävartalo + 45min kävelylenkki

Ti kuntosali alavartalo + 1h kävelylenkki

Ke lepo 

To juoksulenkki 1h

Pe kävelylenkki 45min.

La kuntosali ylävartalo

Su kuntosali alavartalo 

Kovasti epäsäännöllisen työni vuoksi liikuntapäiväkirja näyttää joka viikko erilaiselta, enkä pääse liikkumaan kahta kertaa päivässä kuin vapaapäivinä. Toivotaan että liikuntakipinä pysyy yllä, terveyshyödyt nimittäin ovat mahtavia! Eikä ole lainkaan pahitteeksi mahtua taas vanhoihin farkkuihinkaan 😉

Reipasta viikonloppua ihmiset! 🙂

Ansku

Vyölaukun paluu

En oikeastaan nyt saisi tehdä ostoksia. Paitsi siinä tapauksessa jos peruutan Joulukuisen Pariisin matkan, sekä jo perinteeksi käyneen Helmikuisen matkan johonkin kauas. Tein kuitenkin, koska mihinkäs nyt vaatehullu raidoistaan pääsisi. Tarkemmin sanottuna hapsuistaan. Poikkesin pari päivää sitten ihan vain vähän kurkistamassa Seppälässä. Oikeastaan puolivaihingossa koska ihan oikeasti olin menossa Kodin Anttilaan. No, joku maaginen voima kuitenkin sai kiskottua minut Seppälään. Se maaginen voima on musta, hapsukas, ja muutti vyötärölleni. Kyllä. Se on kuulkaa vyölaukku. Voitteko kuvitella? Taakse ovat jääneet ajat jolloin Coca-cola-aiheiset vyölaukut koristivat vain lähinnä Kanarian saarten turistien vyötärökumpuja. Nyt ne koristavat myös Kanta-Hämäläisen hapsujen rakastajan vyötärökumpua. Olen aiivan lääpälläni uutukaiseeni. Mites sää, iskeekö, vai onko ihan nou nou?

Minullapa alkoikin nyt viikonloppu. Aijjai, kolme vapaata, aion nauttia jokaisesta oikein olan takaa. Huomena oli tarkoitus mennä fiilistelemään Kaija Koota, mutta keikan peruunnuttua suunitelmat ovat aivan auki. Lauantaina juhlitaan taas synttäreitä, ja minä aion syödä illalla sohvannurkassa Ainon suklaista mokkaunelma-jäätelöä. Ai nam!

Muksaa loppuviikkoa! 🙂

Ansku

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Viime syksynä minulla oli unelma. Unelmani oli pienempi ja pinnallisempi kuin Martin Luther Kingin. Sellainen pikku-unelma. Tahdoin löytää viinipunaisen huulipunan. Jouduin kuitenkin tyytymään vain viininpunaiseen kynsilakkaan(joka muuten koristi kynsiäni hääpäivänänikin), koska juuri oikean sävyinen punainen huulipuna pysyi piilossaan. Pari päivää sitten eksyin kaivelemaan meikkikätköjäni. Kas, laatikon pohjalta pilkisti viininpunaisen sävyinen huulipuna, jonka olemassaolon olin autuaasti unohtanut. Eihän nämä tummanpunaiset huulipunat keväisiä ole, mutta toisaalta eivätpä ole ilmatkaan. Ainakin meidän ikkunasta ulos kurkistaessa voisi aivan helposti luulla katselevansa marraskuista säätä. Siispä punaa huuliin vaan, ja tuulta päin! 🙂

Minä painelen sadetta ja tuulta suojaan työpaikalle iltavuoroon. Palaillaan taas!

Ansku

Tuplaraita

Farkkua ja raitaa. Niistä on kevätmuoti tehty. Niin myös minun sunnuntainen asuni, kun juhlimme taas syntymäpäiviä. Tälläkin kertaa kyseessä oli kummityttö, muutamaa vuotta nuorempi vain. Neiti aurinkoinen täytti ensimmäisen vuotensa. Lapset on kyllä niin hassuja. Tämäkin murunen nautti paljon enemmän värikkäästä lahjalaatikostaan, kuin itse lahjasta. Vitsailinkin, että tiedän mitä annan lahjaksi ensi kerralla:
tyhjiä laatikoita. Ehhehe. Olen kyllä vallan humoristinen 🙂

Isosisko toi New Yorkista tulkkarina tosi kivan ja juuri sopivan kokoisen olkalaukun. Se sopi tähän kokonisuuteen just eikä melkein. Kiitokset vielä siskolle!

Huomena on vihdoinkin vapaapäivä, ja saan nukkua aamulla pitkään. Aivan mahtavaa! Olen ollut aika väsynyt, eikä kroppakaan tahdo totella. Eilen oli karattava keskenkaiken kuntosalilta, ja tämä ilta menee pötkötellessä. Huomiselle on toiveena normaali olo, jos sitä uskaltaisi vaikka kevyelle juoksulenkille.

Siitä tulikin mieleeni, olen uusia juoksukenkiä vailla. Ennen niin hyvät Asicsit eivät enään vaimenna tarpeeksi, joten juoksukerrat jäävät kertaan viikossa, kipeiden penikoiden vuoksi. Eniten ärsyttää kun rahareiät ovat auki aina samaan aikaan. Hankintalistalla komeilevat myös uudet kesärenkaat, ja pari muutakin isompaa juttua. Asiaa ei kai auta, että löysin ihan huippuhienon laukun tänään… Mutta se ei ollut kallis 😉
Kassista sitten myöhemmin.

Meidän keittiössä tapahtuu, äsken sieltä kuului ”mun käsikarvat paloi”. Jaiks! Pitäisiköhän tarjoutua auttamaan?

Ansku