Siitä taitaa olla jo parikin kuukautta, kun blogeissa oli valloillaan päivä kanssani-tyyppinen postaus. Minunkin piti se toteuttaa, mutta en löytänyt silloin siihen aikaa. Sitäpaitsi, työpäivästä saisi ankeaakin ankeamman postauksen. Otetaanpa esimerkiksi iltavuoro: herään, menen salille tai lenkille, käyn suihkussa, syön, lähden töihin. Yli kahdeksan tunnin kuluttua pääsen töistä, syön ja menen nukkumaan. Ihan täyttä äksöniä ei ollut eilinenkään päiväni, mutta ainakaan siihen ei tullut kahdeksan tunnin katkoa.
Minun perjantaini, hyvä herrat ja rouvat:
Taisin nousta puoli kymmenen aikaan. Aurinkoi paistoi ihanasti, mutta ehkä vähän liian kirkkaasti sälekaihtimen välistä suoraan silmääni. Vapaapäivä. Nousin eeeriittääin kiireettömästi.
Aamu alkaa aina puolella litralla vettä, niin myös eilen. Juoksupäivinä juon vasta lenkin jälkeen.
Sisäisen kosteutuksen jälkeen oli kuntosalin vuoro. Käsipäivä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että salilleni on vain vartin kävelymatka, joten se käy alku- ja loppuverryttelystä. Hyvät biisit vain soimaan, ja menoks!
Reippailun jälkeen on ihan parasta syödä kunnon aamupala. Pari paistettua kananmunaa, tomaatti, ruisleipää juustolla ja kalkkunalla, runsaasti vihreää teetä, tuoremehua
…ja lempparijogurttia. Maku on tietenkin vilja. Syön jogurttia harvemmin sen runsaan sokerimäärän vuoksi. Sama koskee myös tuoremehua, joka sisältää hiilareita niin paljon, että säästän nämä herkut vapaille viikonlopuille.
Aamupalaa mutustellessani lueskelin Elleä ja ihmettelin tätä logiikkaa: miksi ensin peitetään, ja sitten vasta laitetaan meikkivoide? Itse käytän päinvastoin. Voi olla että meikkivoiteen jälkeen ei tarvitse enään peittää. Kummastelin myös artikkelissa ollutta kommenttia jossa muotiharjoittelija saattaa laittaa vielä puuterinkin päälle peiteainetta. Eikös puuteri taas ole meikin kiinnittäjä ja viimeistelijä?
Ihmettelyjen jälkeen koppasin matkaani lemppari hoitsikan, jonka Jani ystävällisesti on koristellut, ja painuin suihkuun.
Ihoni huutaa kosteutta aina suihkun jälkeen. Tällähetkellä käytössä on tämä kolmikko, joista jokaisesta löytyykin juttua täältä blogistani.
Ja sitten. Päivän paras hetki. Voiko olla ihanampaa tapaa viettää vapaapäivää, kuin nukkumalla päikkärit? Aah autuutta.
Venähtäneiden unien jälkeen olikin taas nälkä. Innosta hihkuen kaivoin jääkaapista eiliseltä jääneet sushit. Kuppi vihreää teetä ja blogeja lukemaan. Nam.
Päätettiin lähteä illalla ravintolaan. Kun kerran oli ihanasti ylimääräistä aikaa, kiharsin hiukset ja lätkin vähän arkimeikkiä tummemman silmämeikinkin.
Kuinka mahtavaa onkaan, että illalla puoliseiskalta voi vielä räpsiä asukuvia? Ai että, ja pian käännetään kelloja joten me onnelliset bloggaajat saamme vielä tunnin lisäaikaa. Ihana, ihana kevät!
Löysin KappAhlista muutama päivä sitten juuri sellaisen raitamekon, mistä haaveilinkin. Tietenkin puin sen eiliselle herkuttelureissulle.
Käytän ihan liian vähän koruja. Eilen rannettani koristi jo yksi iso paksu valkoinen rengas, kun Jani ihmetteli enkö koskaan käytä hänen lahjaksi antamaansa Kalevala korun Lumihiutale-sarjan käätyä. Sehän sopi ihan loistavasti mustavalkoisen avokauluksisen puseron kanssa! Kiitos vihjeestä. Laitoin käädyn. Nopeasti poistin kuitenkin rannekorun. Se näytti olevan liikaa. Olen vähän kateellinen naisille jotka koristelevat ranteensa, korvansa, jopa kaulansa ja näyttävät kuitenkin hillityiltä. Minä koen näyttäväni joulukuuselta!
Jos poikkeat Hämeenlinnaan ruokailuaikeissa, suosittelen kokeilemaan Kellariravintola Hällää.
Mukavasti vanhan ajan tunnelmaa. Ihanan rouheasti sisustettu paikka.
Sitten tarttis turkia ruokalista. Tämä tosin ei tuottanut päänvaivaa…
Olen jo kahden viikon ajan himoinnut maksaleikettä, jonka tiesin olevan täälä ihan mielettömän hyvää. Pitsan ystäville voin vinkata että täältä saa myös suussasulavan herkullisia pitsoja, siis ihan aikuisten oikeasti. Maistakaa ja yllättykää.
Salaattinoutopöytä on ilahduttavan monipuolinen. On salaatit, porkkanaraasteet, idut, tomaatti- ja kurkkulohkot, melonin siivut, ja monenmoista muuta kuten pastasalaatti.
Ruoka tuli melko nopeasti. Tosin olimme hyvissä ajoin liikkeellä. Väkeä tuli koko ajan lisää meidän jo syödessämme. Palvelu oli ystävällistä, enkä keksinyt siinä mitään moitittavaa.
Viiniksi valitsin tarjoilijan suosituksen perusteella Argentiinalaisen punaviinin, joka tosiaan sopi maksan kera hyvin. Niin pro en ole, että olisin havainnut viinistä tryffelin tai kanelin maut, mutta hyvää se oli kuitenkin. Sopivan pehmeää ja pyöreää, ei lainkaan pistävää. Minun makuuni.
Jälkkäreiksi tilasimme Creme caramelin ja Valhronin kakun jotka jaoimme.
Minä pidin enemmän tästä Creme caramelista. Toivoisin kuitenkin varsinaisen jälkkärin olevan isompi, ja lisukkeita voisi olla vähemmän. Kermavaahtoa ei tarvitsisi minun puolestani olla lainkaan. Creme caramel maistui nimensä mukaiselta, mutta ei ollut missään nimessä liian makea.
Jani piti enemmän suklaakakusta, mutta minusta se oli vähän tönkköä. Maku oli paksu ja suklainen.
Loppuilta menikin teekupposen äärellä, villasukat jalassa. Katseltiin CSI Miami, ja minä laittelin tämän postauksen kuvia järjestykseen. Yht`äkkiä kello oli jo puoli yksi. Nukkumaanmenoaika!
Minusta nämä postaukset ovat hauskaa luettavaa. On kiva tietää mitä ihmiset oikeastaan puuhastelevat. Siksi toivoisin vastaavanlaista Caelialta, Milmalta ja Khaijalta, sekä itseasiassa ihan kaikilta ketkä vain haluavat tämän toteuttaa!
Rentouttavaa viikonlopun jatkoa 🙂
Ansku
peaceandstyleblog 
