Tuoli ja trenssi

Sanasta trenssi, tulee mieleen väistämättä se klassinen beige Burberryn pomppa, jollaista kaikki preppytyylin ihannoijat halajavat. Minä ja preppy emme kuulu samaan lauseeseen. Siksi klassisimmat trenssitkin ovat jääneet käyttämättä. Erikoista onkin, että kaapissani on kuitenkin roikkunut trenssi henkarissaan jo monta vuotta. Oma trenssini on väriltään musta, eli ei se ihan klassisemmasta päästä ole.

Eräänä päivänä paljon täälä blogissakin näkynyt musta maiharimainen takki kyllästytti. Katseeni osui käyttämättä jääneeseen pitkähköön palttooseen. Puin sen päälleni. Eihän tätä tarvitse asustaa perinteisesti-ajattelin, ja vedin takkiin kuuluvan vyön silmukoistaan pois. Vyötin tilalle ruskeaa nahkaa. Sitten innostuin. Riisuin takin. Ryntäilin pitkin asuntoa etsimässä sopivia vaatekappaleita sen alle. Halusin rakentaa asun, joka näyttäisi minulta itseltäni. Viimeistelin kokonaisuuden rakastamallani huopahatulla, ja huokaisin tyytyväisenä. Aika kiva. Saatan pukeutua trenssiin toisenkin kerran.

Harmi vain, että kuvissa trenssi esiintyy vain kerran. Muutoin keskitytäänkin alta paljastuvaan leikilliseen asuun, jossa vierailin anoppilassa kynttiläkutsuilla. 

Tänään on ihana aamu. Heräilin äskettäin virkeänä. On rauhallinen fiilis. Aurinko paistaa, ja pian aloitan aamupalan valmistamisen. Jätän kerrankin aamusalin väliin, ja nautiskelen olostani. Demi tuhisee mustalla häräntaljalla, ja Jani lukee uutisia pöydän ääressä. Näitä aamuja lisää. Kiireetön fiilis on arjen luksusta.

Aurinkoista sunnuntaita! 🙂

Ansku

Syksyn muotitärpit osa 4(also in action)

Tämän syksyn makeimmat jutut, mitä muotiin tulee, ovat ehdottomasti kellohameet ja verkkosukkahousut. Uutta ja yllätyksellistä, sitä onkin kaivattu. Jo niin nähtyjen viininpunaisen ja tweedkuosin lisäksi, nämä ovat erittäin tervetulleet muotiuutuudet. Milloinkohan viimeksi kellohelmat ovat liehuneet lipun lailla muodin taivaalla, sen jälkeen kun Christian Dior vuonna 1947 ne loi? No, ainakin nyt. Väreistä taas vahva sähkönsininen on sellainen, mikä ainakin meikäläisellä aiheuttaa mukavia väristyksiä. Ja neuleet, ne kuuluvat syksyyn kuin nenä päähän.
Tässä siis jatkoa jokin aika sitten aloittamalleni syksyn muotitärpit-sarjalle.

Verkkosukkahousuilla on tunnetusti kohtuullisen kyseenalainen maine. Tätä on kuitenkin aivan turha pelätä, kunhan mietit kokonaisuuden tarpeeksi hillityksi. Jos kuitenkin puet lisäksi nahkahameen ja saappaat, saatat saada ohi ajavilta mieskuskeilta kummallisia ehdotuksia. Jos et ole aikeissa lähteä hankkimaan lisätienestiä, valitse verkkosukkahousujen pariksi jotain muuta kuin nahkahame. Esimerkiksi kellohame on oivallinen kaveri. Naisellinen, trendikäs ja tuo sopivasti kiltteyttä kokonaisuuteen.

Totuttuun tapaan, kollaasin palaset pääsivät myös testikäyttöön: 

Monia verkkosukkahousut kauhistuttavat. Oletko sinä yksi heistä? Entä mitä fiiliksiä kellohame herättää?

Ihanaa päivän jatkoa kaikille! 🙂

Ansku

Visiitti Espritillä

Minua on aina kiehtonut vaatekauppojen VIP-illat, ihan vain ajatuksen tasolla. Lasillinen kuohuvaa samalla kun ihailen uusia vaatetulokkaita… Kyllä kiitos! Ihanan ylellistä. Erikoista on se, etten koskaan ennen ole ollut tällaisessa tapahtumassa, vaikka olen ainakin jollain tasolla, aina ollut vaatekauppojen suurkuluttaja.
Rakas ystäväni ilahdutti minua tällä viikolla kysyessään lähtisinkö hänen seurakseen Hyvinkään Willaan, Espritin VIP-iltaan. Toki lähdin. 

Espritin mallisto ihastuttaa tänä syksynä keltaisen eri sävyillä, sinisellä, metsän vihreällä, tummilla kukkakuoseilla, marjapuuron punaisella, ihanilla lötköneuleilla ja pehmeillä nahkatakeilla. Jos olisin voinut valita liikkeestä mitä vain, olisi mukaani lähtenyt upeilla sävyillä kyllästetty poncho, sekä vaalean harmaa neule. Ystäväni kokeilikin kyseistä niitein koristeltua tähtineuletta joka oli ihan mielettömän hyvnnäköinen. Vaikka henkarilla se ei näyttänyt tavallista neuletta kummemmalta, oli se päällä tosi kaunis. Ja jos rahapussissasi on muutama ylimääräinen satanen, suosittelen testaamaan myös allaolevan kuvan nahtatakkia. Tuon pehmeämpää nahkaa et hevillä löydä.

Tässä vielä lopuksi meikäläisen kostyymi. Ruskean, oranssin ja valkoisen yhdistelmä toimi ihan kivasti. Syksyinen, mutta kuitenkin raikas.

Tunnelmallista viikonlopun jatkoa kaikille! 🙂

Ansku

Päivä linnakkeenneitona

Olipa kerran sääennustus. Ennustus lupasi eräälle keskiviikolle runsasta auringonpaistetta ja lämpöä. Kaikki taitavatkin olla jo tietoisia tästä surullisen kuuluisasta, pieleen menneestä ennustuksesta.

Viime keskiviikkona me puksuttelimme junalla Helsinkiin. Vakaa aikomuksemme oli viettää aurinkoinen päivä piknik-viltillä Suomenlinnassa, ja tutustua siinä samassa hiukan sen historiaankin. Vielä aamulla kotona ennen lähtöä, tarkistin säätiedotuksen netistä. Katselin pihalla vallitsevaa säätä, ja vertailin sitä ennustukseen. Viime perjantaista viisastuneena pakkasin suu mutrussa laukkuun pitkähihaisen neuleen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Harmissani vaihdoin päälleni myös maksihameen, vaikka olin suunitellut etukäteen sen tilalle värikkäät lempisortsini. Sortsit päätyivät kuitenkin mukaan, jospa vaikka tarkenisi. Hiukan optimismia nääs.

Aamupäivällä hyppäsin ulos junasta pilvisessä Helsingissä. Olin letun tarpeessa. Söimme herkulliset muurinpohjaletut välipalaksi torilla ihmisvilinässä.

Lautta kuljetti meidät välipalan jälkeen merilinnoitukseen. Saarella ei ollutkaan onneksi niin kylmä mitä etukäteen pelkäsimme. Kuljimme pitkin poikin, ja otimme kuvia aina sillointällöin.

Jossainvaiheessa päätin hylätä maksimekkoni. Vietin loppupäivän alkuperäisessä asussa-kukkasorteissa ja bleiserissä. Lempilaukku ei irronnut olkapäältä tälläkään reissulla.

En tiennyt ennen että saarella asuu vakinaisesti yli 800 asukasta.
Käyttäydyin kuin lapsi hukuttamalla Janin jatkuvaan kysymystulvaan;
”Onko täälä päiväkoti?” ”Entä mitä jos tapahtuu onnettomuus? Millä potilas viedään rantaan, vai tuleeko mediheli?” ”Mitä ne ihmiset tekee päivät pitkät?” ”Kukakohan on asunut tuossa talossa alunperin?” Jne…

Sen lisäksi että lapsellinen puoleni otti vallan mitä tulee kysymyksiin ja uteliaisuuteen, oli saarella hiirrmuisen paljon nähtävää. Tietenkin halusin jakaa kaikki näkemäni, olisihan ollut harmillista jos Jani ei olisi nähnyt kuinka hanhet laskivat pyrstömäkeä liukasta kalliota pitkin, päätyen suoraan mereen. Tai kuinka upea purjevene lipuu ohitsemme. Hauskasti Jani sai nämä hetket ikuistettua kamerallekin. Kyllä, jokainen on aito tilannekuva. Kas, itse aikuisuushan se siinä osoittelee. Kuin leikki-ikäinen poika konsanaan, kun ohi ajaa suuri rekka.

Päivä oli mukava, vaikka jäimmekin ilman luvattuja auringonsäteitä. Piknik vaihtui iltapäiväkahviin ja olueeseen yhdessä Suomenlinnan kahviloista. Ja minäkin tarkenin sortseillani, kotiin asti.

Nyt kun katselen näitä kuvia, huoman että olisi pitänyt valita valkoiset kengät. Ne olisivat tuoneet kokonaisuuteen vähän seesteisyyttä. Sitä olisi tarvittu housujen vastapariksi. Hälläväliä! Virheistä oppii aina 🙂

Mukavaa päivää ja viikonloppua kaikille! Minä aion nyt maalata.

Ansku

Tästä se lähti

Kurkistin ihan huvikseni Hennes&Maurizin nettisivuille. Klikkailin nenäni eteen uutudet. Kohtalokas virhe, myönnän. Kaunein vähään aikaan näkemäni pusero ilmestyi ruudulle. Aivan täydellinen kesäksi. Näin jo mielessäni rennon asukokonaisuuden(pusero tietenkin pääasiassa), johon haluan pukeutua kesäkuiselle Volbeatin keikalle. Koska tietenkin silloin paistaa aurinko, ja aurinkoiseen kesäpäivään sopii kevyt neule.

Neulepusero on tulossa kotiin. Tilasin pari muutakin juttua, joista yksi on ihan huikean mahtava. Olen siitä yhtä innoissani kuin tästä puserosta! Mutta pidän sen tietenkin vielä salaisuutena, koska olen aika tylsimys 😉 Mutta hei, mitä ne sanoo tästä kesäihanuudesta?? 🙂

Hauskaa viikonloppua!

Ansku

Prinsessainen sunnuntai

Viimeiset kolme päivää ovat ehdottomasti olleet parhaat vähään aikaan-eikä vähiten siksi että ne ovat olleet myös meikäläisen vapaapäiviä. Olen herkutellut, löysäillyt, liikkunut, nauttinut auringonpaisteesta, moikkaillut mummuani ja hengaillut Janin kanssa välillä tekemättä oikeastaan yhtään mitään.

Tämän päivän ohjelmistoon kuului neljävuotis synttärit = syy miettiä vaatetustaan! Parhautta 🙂 Halusin ehdottomasti pukeutua taitavan äitini ompelemaan ralliruutumekkoon ja heittää mustavalkoiseen kokonaisuuteen jonkin piristeen. Tässäpä tulos:

Syntymäpäivien herkkupöydän kuningas-vai täytyisikö sanoa prinsessa-oli ehdottomasti Tuhkimokakku. Kahtokaas nyt miten kaunis, ja täynnä ihan mielettömiä yksityiskohtia. Muutenkin oli kyllä niin herkullisia leipomuksia pöydässä, että veivät kielen mennessään. Kiitos emännälle! 🙂

Kummityttöni, synttärisankari on aikaimoinen prinsessafani. Siksi veimme lahjaksikin rinsessoja. Toivottavasti oli mieleinen lahja.

Mukava, pidennetty viikonloppu tulikin tarpeeseen. Ensiviikolla töitä on kuutena päivänä. Toivottavasti ehdin kuitenkin tääläkin piipahdella sekä käydä salilla ja lenkillä. Vaikka toisaalta, mikäs minut täältä pois pitäisi! Nettikatko ehkä..;)

Oikein keväistä ja aurinkoista pian alkavaa viikkoa kaikille!

Ansku

Turkoosit kivet

Se kummittelee mielessäni. Se oikea, turkoosikivinen sormus. Näin täydellisen Balilla, Ubudin kaupungissa. En ostanut sitä. Kuvittelin törmääväni sellaiseen uudelleen. Arvata saattaa, kuinka kävi. Minä ja sormus emme kohdanneet. Nyt hakkaan päätäni seinään ja haukun itseäni siitä hyvästä. Lohdutukseksi ostin kauniit turkoosit korvakorut, jotka muuten sopivat loistavasti mummolta saatuun rannekoruun. Korut olivat tänään käytössä, kun halusin mustavalkoiseen kokonaisuuteen vähän väriä.

Viikko alkaa olla lopuillaan, mikä on mukavaa kolmesta syystä: huomena on viimeinen työpäivä tällä viikolla, ja saan kummitustytön yökylään. Lauantaina lähdetään hiukan shoppailemaan. Kelpaa 🙂 Harmi vain että olo on ollut vähän nuhju, nenä vuotaa ja aivastuttaa. Toivon tosissani etten tulisi kipeäksi.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille! 🙂

Ansku

Minun ruudukkoni

Pari kuukautta takaperin huokailin ihastuksesta nähdessäni ensimmäistä kertaa kuvia Louis Vuittonin tämän kevään mallistosta. Sydämeni sykki ralliruudulle heti. Ai että, ihanan raikasta ja erilaista jokakeväisten kukkien ja seiloriteemojen sekaan. Arvaatekin varmaan, miten tässä kävi?

No niinkin onnellisesti, että nappasin äidin mukaani kangaskauppaan. Tässä tulos. Voisinko olla tyytyväisempi? Tuskinpa. Kiitos äiti taas tästä ihanuudesta!

Tänään ruutumekko pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, lähtiessämme metsästämään makuuhuoneeseen yöpöytiä. Janin vanha valkoinen hirvitys joutaa kaatopaikalle, ja kuvassa näkyvät mustat tikkaatkin ovat alkaneet kyllästyttää. Kävimme kolmella eri kirpputorilla, ja kas, viimeisellä tärppäsi! 20€ maksoimme uudestavanhasta yöpöydästämme, joka vaatii hiukan tummaa öljyä kylkeensä ollakseen aikalailla täydellinen.

Niin tosiaan, kirjoittelin joskus makuuhuoneemme sisustussuunitelmista. No, ne suunitelmat on jo kuopattu, ja uudet paremmat kehitelty tilalle. Muutosprosessi vaan on niin alkutekijöissään, että eipä siitä vielä enempää. Huone vaatii muutamia huonekaluja ja ainakin uuden tapetin, ennekuin se näyttää siltä miltä toivomme. Palataan siihen joskus, kun muutosta on tapahtunut.
Tässä vielä kuvia ruutumekosta, siitähän minun oli tarkoitus kirjoitella 🙂

Lopuksi todistusaineistoa, että on niitä ruutuja muillakin kun LV:llä, mutta ainakin meikäläiseen kolahtivat just eikä melkein ralli- tai shakkiruudut. Yksi aika yllättäväkin kuvio mikä on alkanut kiinnostaa, on kukonaskel. Olen pitänyt sitä vähän tätimäisenä, mutta saas nähdä milloin itse kuljen kukonaskelkuvioidussa jakussa 😉

Viettäkäähän mukava ilta! Minä ainakin vietän. Kuntosalitreeni, sauna ja Kosto. Nam.

Ansku

Kevätmuodin kaipuu

Kylläpäs nyt koetellaan. Olen kaksi viimeistä viikkoa odotellut tätä lauantaita into pinkeenä. Siskon lapset olivat meillä yökylässä, ja aamusta lähdimme Flamingoon lillumaan, kylpemään ja laskemaan mäkeä. Niin hauskalta kuin tämä kuulostaakin, päivän kohokohta olisi KUITENKIN ollut pikaiset vierailut parissa vaatekaupassa, jonka tarjontaa olen katsellut netistä käsin, näppikseltä kuolaa pyyhkien. Älkää käsittäkö väärin, odotin paljon myös Flamingoa, mutta ymmärrätte varmaan vaatteita ja muotia rakastavaa tyttöstä 😉 Niin siinä sitten kävi, että villi virta ja muut mäet veivät, turhankin innokkaasti. Meillä oli niin hauskaa, ettemme malttaneet lähteä vesipuistosta ajoissa pois. Kaiken sen vedessä riehumisen jälkeen vatsa itki nälkäänsä. Kun herkkupurilaiset oli syöty, olikin kello jo niin paljon että oli lähdettävä kotia kohti. Tunnin ajomatka edessä, ja koiraparka ollut koko päivän yksin kotona. Ei ollut aikaa kevätmuodin hypistelylle. No, ehkä selviän hengissä.

Ei auta muu, kuin suunitella uusi reissu. Ensiviikonloppun on vapaata, ja ja tuo shoppailusta innostunut puolisonikin on halukas lähtemään farkkuostoksille. Vielä viikko siis edessä. Kuinkahan maltan pitää nokkani pois lähempänä sijaitsevista putiikeista. Kaikki nuo raidat ja inkakuosit… Tämä on suorastaan kiusantekoa 😀 Onneksi saan huomena ensiapua pahimpaan ruudun puutteeseen. Laitan sitten kuvia tulemaan!

Nyt toivottelen hauskaa viikonlopun jatkoa, ja yritän pysyä pois nettikaupoista.

Ansku

p.s. Isosisko hei, jos satut lukemaan tätä sielä Isossa omenassa, ja löydät jotain hauskaa ylläolevasta listasta, saa tuoda tuliaiseksi 😉

Asut: 1 ja 2 Zara, 3 ja 4 Asos.

Out of space

Tapahtuu siitä muuallakin, kuin meitin omalla pikku-planeetalla. Nimittäin vaatimattomasti 335 valovuoden päässä Maasta. Chileläiset astronomit ovat kuvanneet protoplaneettaa, joka oli vielä kaasun ja pölyn ympäröimä. He uskovat että tästä pölypilvestä on mahdollisesti syntymässä Jupiterin kaltainen jättiläisplaneetta. Tämän uutisen luin Helsingin sanomien nettisivuilta. Ni. Ettäs tiedätte.

Niin tai näin, avaruus on aina kiehtonut. Muistan lapsena makoilleeni pellolla lumihangessa kylmänä pakkasiltana. Tuijotin kirkasta tähtitaivasta, ja odotin. Näinkin jokusen tähdenlennon. Ehkä hienoin kokemus oli kuitenkin Filippiineltä, kun katselimme tähtiin rannalla yhdessä Janin kanssa. Saimme todistaa upeaa tähdenlentoa, joka tuntui kestävän ihmeen kauan.

Ensimmäinen avaruuden tietolähteeni oli Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirja. Ihan mieletön opus. Toivottavasti tämä on hyvässä tallessa siskon tai veljen perheellä.

Avaruusaiheisia vaatteita on putkahtanut-jollei tähtitaivaalle, niin muotitaivaalle ainakin. Nelliina tutustutti minut Black Milkin hauskoihin leggareihin, joista Galaxy Blue-nimisiä ihanuuksia kuolaan netissä harvase päivä. Mutta piru, kun ovat kalliit. Murr! Lohdutin itseäni tilamaalla H&M:ltä kuvissa näkyvän puseron. Näillä mennään.

Olin eilen ”avaruusasussani” asioilla. Ostin itseruskettavan voiteen, niinkuin uhosinkin tekeväni. Olen täysi noviisi itseruskettavien suhteen. Uskon kuitenkin pärjääväni kun vaan muistan kuorinnan ja kosteutuksen ennen voiteen käyttöä. Jos homma menee pilalle, ainahan voin hakea Tikrun osaan lastennäytelmään. Koska olen hyyyvin malttamaton tyyppi, kokeilin voidetta heti illalla. Aamulla tarkistin tuloksen, enkä huomannut suurta muutosta. Mikä mukavinta, kasvojani eivät koristaneet epämääräiset raidat. Tällähetkellä saan vielä nauttia ruskettuneesta ihostani, joten voi olla että suuremman eron saisi aikaan kalpeille kasvoille. Tutustun voiteeseen vielä paremmin, ja kerron sitten mitä pidin.

Aurinkoista päivän jatkoa! Tää lähtee kohta joogaan, ja sitten tarttis kyhätä kasaan postaus. Osa 2 Balilta. Että palaillaan.

Ansku

P.s: Päivän blogivinkki löytyy täältä, Uutistoimisto Anselmilta. Olkaa hyvä.