Jokaisella äänellä on merkitys

Voi kuulkaa, nyt on käynnistynyt sellainen juttu, missä on todella upea olla mukana. Kun pistin ensimmäisen blogini pystyyn vuonna 2008, haaveilin juuri tällaisista asioista. Pidemmittä puheitta, olen ehdolla Indiedaysin Inspiration blog awardsissa. Hakusessa on Suomen inspiroivimpia blogeja yhteensä viidessä eri kategoriassa:    muoti, kauneus, lifestyle, ruoka ja sisustus.

Voit äänestää yhtä blogia kussakin sarjassa. Minun blogini löydät muotikategoriasta. 

 Osallistu äänestykseen ja voit voittaa liput kutsuvierasjuhlaan, jossa Indiedays palkitsee Suomen inspiroivimmat blogit. Tilaisuus järjestetään lauantaina 16.11 Klaus K Living Roomissa. Osallistu äänestykseen 10.11 mennessä, ja voit auttaa minua saavuttaman unelmani. Tästä äänestämään.

Aurinkoista päivää, ja äänestysiloa!

Ansku

p.s. joko olet tutustunut blogiin nimeltä Pieni keittiö Kontulassa? Sekin on mukana äänestyksessä. Löydät sen ruokakategorian alta.

Tuulahdus menneeltä ajalta

Siinähän se jo onkin! Kotoisan näköinen punainen mökki näkyy kauas, ajattelin kun päädyimme sunnuntaiajelullamme Pekolaan. Soma tupa tönöttää Ilamontien varressa, niin kuin se on tönöttänyt jo vuosikymmeniä. Talo henkii ihanalla tavalla mennyttä aikaa. Sitä, mistä Mauri Kunnaksen Koiramäen kirjatkin kertovat. Tuvan sisältä löydät puuhakkaita naisia, vanhanaikaiset essut päällään. He keittävät kahvia, rupattelevat iloisesti ja valmistavat salaisella reseptillä pannukakkuja.

Kyse on Metsäkylän kartanoalueella sijaitsevasta Kahvila Leivintuvasta. Olin kuullut paikasta, ajanut ohikin lukuisia kertoja. Miettinyt monta kertaa poikkeavani sielä. Tupa on auki kerran viikossa. Sunnuntaisin vain. Näin kolmivuorotyöntekijänä vapaat sunnuntait voivat olla kiven alla. Toissaviikolla pääsin kuitenkin vihdoin tutustumaan tähän satumaisen suloiseen mökkiin. Annetaan kuvien puhua tässä vaiheessa puolestaan.

Ihastuitko? Jos satut ajelemaan Kanta-Hämeessa Pekolan suunnalla, pysähdy ihmeessä Kahvila Leivintuvassa ainakin kahvikupillisen verran. Sielä sinut otetaan hymyssä suin vastaan. Synkkä päivä muuttuu aurinkoiseksi, kun teet pienen aikamatkan menneeseen. Ja jos eksyt paikalle Joulun- tai pääsiäisen aikaan, saatat päätyä keskelle markkinoita. Joulumarkkinat vietetään joulukuun ensimmäisenä adventtina.
Tässä linkki yhteystietoihin.

Lokoisaa illan jatkoa!

Ansku

Töppöjalan mittasuhdeleikki

Töppöjalka. Sellaiseksi minä kutsun itseäni. En mitenkään vitsikkäästi leikilläni, vaan naamataulu peruslukemilla. Tosin pieni pilke simäkulmassa. Perusteluksi kerron aina saman: ystäväni ja minä olemme saman mittaiset. Kun joskus ajoimme autolla vuorotellen, pitkäsäärinen ystäväni veti auton penkin ihan taakse, ennen kuin mahtui kruisailemaan kinttuineen. Kun taas Töppöjalka istahti ratin taakse, piti penkkiä siirtää niin eteen kun kiskot vain antoivat periksi. Niin. Aika selkeää siis. Töppöjalkojen lisäksi saan nauttia pitkästä selästä. Ihanteellinen yhdistelmä, i know. Parasta tässä on se, että kaikkia housuja saa aina olla lyhentämässä, mutta annas olla kun istahdat. Varmasti vilkkuu pehva, ja puoliselkää jää paljaaksi koska kaikki puserot ovat liian lyhyitä. Tähän toki vaikuttaa myös vartaloni malli, joka on niinsanotusti A. Eli päärynä, tarkoittaen sitä että vyötäröni on kapea kun taas lantio leveä. Kaikki valmishousut ovat siis snadisti isot vyötäröstä.

Olen aina ajatellut että töppöjalkana minun pitää olla erityisen tarkka vaatteiden mittasuhteista. Tiedättekö, ei mielellään pohjemittaisia saapikkaita, jollei hame ole minimittainen. Koska muuten jalan mitta jää aivan ultralyhyeksi. Korkokengät ovat in, koska ne pidentävät säären mittaa, samoin suoralinjaiset pitkät housut. Ei kannata yhdistää pohjemittaisia saapikkaita, ja pitkähelmaista puseroa. Jne.. jne… Sääntöjähän riittää.

Periaatteessa. Olen nimittäin päättänyt olla välittämättä. Ainakaan kovin paljoa. Asiat on ihan ok tiedostaa, mutta turha rajoittaa puketumisen hauskuutta liiaksi. Meni vuosia, oikeastaan koko teini-ikä ja vielä kaksikymppisenäkin vältin käyttämästä pillifarkkuja tai pohjemittaisia hameita, jotta en korostaisi liiaksi leveää lantiotani ja lyhyitä jalkojani. Siksi päätin viettää viimeperjantaisen tyttöjenillan nilkkureissa sekä kynähameessa. Klassinen säärtä lyhentävä yhdistelmä, jos omistaa lyhyenlännät kintut.

Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tietentahtoen näyttää töpöltä. Siksi puin kynähameen pariksi vatsaa paljastavan kirkkaan värisen puseron. Lisäsin yläosan runsautta vielä farkkuliivillä. Tadaa, mummomaisuus sekä säärtä lyhentävä vaikutus häivyttyi välittömästi. Mittasuhteilla leikittely on hauskaa, eikä pukeutumista todellakaan pidä ottaa haudan vakavasti. 

Mitäs muuten olette mieltä kampauksesta? Tämä on kampaajaopiskelijaystäväni käsialaa. Jos hiusvinkit ja kuvat kiinnostavat, tsekkaa naamakirjasta ryhmä: Kauneusvarikko.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ansku

Illanvietto

Ai mikäkö on onnistuneen illan resepti? Otetaan kasa ihania naisia. Kippistellään ensin lämpiössä, ja laitetaan ne sitten samaan katsomoon seuraamaan nauruhermoja kutkuttavaa näytöstä. Oltiin siis perjantaina tyttöin kanssa katsomassa Kumman kaa-esitystä Verkatehtaalla. Erittäin hauska ja viihdyttävä näytös. Aika meni kuin siivillä, ja huumori osui ja upposi ainakin meidän jengiin. Ja meidän huumorintajummehan on huippuluokkaa, se on varma.

Näytöksen jälkeen paria Maria hurautti koteihinsa ja nukkumaan, kun taas me loput otimme aivan toisen suunnan. Nautiskelimme ”pussisiiderit” ulkona hampaat kalisten, teinivuosia nostalgisoiden. Muistot lämmittää, niinhän se on. Valitettavasti ei ihan tarpeeksi, joten olimme kohtuullisen tyytyväisiä kun yökerhon ovet sitten avautuivat. Oli Haloo Helsingin vuoro.

Mielettömän hauska ilta. Tuli tanssittua, tanssittua, ja vielä kerran tanssittua. Jopa koko viikon piinanneet selkävaivat väistyivät, ja oli helppo hymyillä. Vai liekö muutamalla Valkovenäläisellä ja jokusella siiderillä osuutta asiaan? Vai ehkä ihanilla ystävillä?

Haloo Helsinki veti huippuhyvän keikan. Olen nähnyt bändin kerran aiemmin. Pidin heistä silloin, mutta nyt taisin rakastua. Upea lavakarisma, hyvät biisit ja magee saundi bändin vokalistilla. Pidin myös siitä että poppoo tuntui olevan aidosti iloisia siitä, että heitä digattiin. Ylimielisyydestä ei ollut tietoakaan. Aika hyvä kokonaisuus siis. Haloo Helsinki, saitte uuden fanin.

Tämän aamun paras juttu on se, että kelloja käännettiin viime yönä. Tunti lisää yöunta tuli tarpeeseen. Kas kun ei vanha toivu enään niin nopeasti tällaisista bileilloista, kuin ennen.

Minä aloitan nyt kaurapuuron keiton, ja painelen sitten työmaalle. Rentoa sunnuntain jatkoa, ja kiitokset vielä teille ystävät hauskasta illasta! Olette rakkaita.

Ansku

P.s: Pahoitteluni maailmankaikkeuden huonolaatuisimmista kuvista. Olen pahoillani jos silmänne rikkoutuivat. En kuitenkaan korvaa uusia silmälasejanne.

Lempikohta

Yli kaksi vuotta sitten kannoimme kimpsumme ja kampsumme keltaiseen omakotitaloon. Meidän uuteen kotiimme. Paloin halusta päästä sisustamaan kaunista kotiamme. Nyt paria vuotta myöhemmin, istun sohvalla ja katselen ympärilleni. Keskeneräistä, huomaan ajattelevani. Siltä meillä nimittäin näyttää. Edelleen. Mistä sitten kiikastaa? Mistäpä muustakaan, kuin siitä perinteisestä: no money, no funny. Tänne muuttaessamme hankimme ruokapöydän tuoleineen, sohvan ja tv-tason sekä muutaman lampun. Niin ja pihakalusteet tietenkin. Sen jälkeen on tullut tehtyä vain muutamia, vähän pienempiä sisustuksellisia hankintoja. Mutta valmista täälä ei ole. Ei edes melkein. Jopa tapetit puuttuvat vielä.

Lottovoittoa odotellessani, haaveissani pötköttelin sängyllämme eräänä aamuna. Jäin katselemaan makuuhuoneessamme olevaa piironkia ja sen päällä lepääviä koriste-esineitä ja viherkasveja. Vaikka makuuhuoneemmekin on keskeneräinen eikä tämänkään huoneen valkoisia seiniä korista kauniit tapetit, on tämä piirongin päälinen kuitenkin yksi lempikohdistani meillä kotona.

Rakastan piironkiamme. Sen kaunista väriä ja mallia. Anopilta saatu lyhty on niin nappiin osunut lahja, etten voi kuin ihmetellä. Seinää koristava taulu on matkamuisto, samoin kuin puinen istuva buddhakin. Esineillä on tunnearvoa, mikä sekin tekee niistä kauniimpia ja tärkeämpiä.

Muistaakohan kukaan, kun ostin keväällä rahapuun? Kirjoitin siitä tänne blogiinikin, ja pohdiskelin kuinkahan kauan kyseinen viherkasvi aikoo sinnitellä hengissä. Ilokseni voin kertoa että hengissä ollaan ja erittäin hyvissä voimissa. Siitä todisteena alla oleva kuva. Aikamoisia viherpeukaloita tässä ollaan siis. Jännä sinänsä, koska aiemmin olen ollut mestari tappamaan kukkia ja kasveja. Ihan vahingossa siis. Näköjään tulemme rahapuun kanssa toimeen. Ehkä se alkaa pian kukkia seteleitä, ja pääsen vihdoin tapettikaupoillekin. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! 🙂

Ansku

Tavallinen

Olen innokas ja vaihtelunhaluinen pukeutuja. Nautin uusien kokonaisuuksien pohdiskelemisesta, eikä tyyliäni voi kuvailla vain yhdellä termillä. Yksi pukeutumistyyli on ehkä kuitenkin kaikkein rakkain. Ihailen boheemia, hiukan hippimäistä lookkia. Oletteko nähteet Rexonan hippihenkisen mainoksen, jossa naiset tanssivat ulkona, mitä luultavimmin festareilla? Mainos saa minut joka kerta nauliutumaan tv-ruudun eteen siksi muutamaksi sekunniksi, kuin se kestää. Joskus jopa huokaan ihastuneena. Jos minun pitäisi valita vain yksi tyyli koko loppuelämäkseni, valitsisin boheemin hippityylin.

Onnekseni minun ei kuitenkaan tarvitse tehdä tällaista päätöstä, vaan saan pukeutua jatkossakin täysin fiilikseni mukaisesti. Ihmettelen, kuinka osa ihmisistä jaksaa keskittyä vain yhteen tyyliin. Osa on aatteeltaan punkkareita, eivätkä voisi koskaan pukeutua preppytyylille ominaisiin vaatteisiin. Toiset vaalivat goottistailiaan, kun taas toiset ovat hurahtaneet hempeisiin romanttisiin ihanuuksiin. Kaikille suotakoon oma tyylinsä. Minä nautin jatkossakin vaihtelunhalusta.

On minulla muuten toinekin ihmettelyn aihe. Tavallisuus nimittäin. Mistä johtuu se, että ihminen pukeutuu joka päivä harmaaseen t-paitaansa. Sitten hän lisää siihen päälle toisen neutraalin värisen vaatteen-ehkä neuleen, ja vetäisee jalkaansa tavalliset farkut. Tässä tavallisessa univormussaan hän pohtii, miksi näyttää niin tavalliselta. Oikeasti hän haluaisi pukeutua johonkin aivan muuhun, kuin siihen harmaaseen t-paitaan. Ujoudestako tämä johtuu? Vai siitä, että Suomessa tuijotetaan ihmeissään jos törmää tyyppiin jolla on päässään lierihattu(kyllä, puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä)? Minä tuijoittaisin ihmeissäni sitä tyyppiä, kenellä on päässään kana. Tavalliset hatut eivät saa minua hämmästyneeksi. Ihastuneeksi sitäkin enemmän.

Olisipa hienoa jos ihmiset saisivat rohkeutta pukeutua niinkuin haluaisivat. Näkisimme ympärillämme paljon enemmän värikkyyttä ja persoonallisuutta, tämän harmauden keskellä. Ainakin minua se piristäisi.

Rohkeaa loppuviikkoa! 🙂

Ansku

Herkullinen, helppo, terveellinen ja ruokaisa salaatti

Lokakuun alussa heitin ilmoille haasteen. Pyysin bloggaajia pohdiskelemaan lihansyöntitapojaan. Julkisesti tietenkin. Esitin myös vienon toiveen  kasvisruokareseptin julkaisemisesta. Minä olen pohdiskellut lihansyöntiä jo aiemmin täälä blogissanikin, joten nyt on vuorossa herkullinen resepti, jossa ei liha todellakaan ole pääosassa. Ei edes sivuosassa. Alunperin resepti on Pirkan nettisivuilta bongattu.

Ensimmäisellä kerralla tein sapuskan aikalailla ohjeen mukaisesti. Toisella kertaa Jani kokkasi meille päivällisen minun pikaisen tekstiviestiohjeeni mukaan. Naputtelin sen kiireisesti työpaikaltani, kahvitauolta. Niinhän siinä kävi, että osa aineksista unohtui. Muuten sain aikaiseksi aika hyvän reseptin, noin niinkun ulkomuistista ja osittain omasta päästä. Vieraileviksi tähdiksi tähän herkkuruokaan pääsivät punajuuri sekä porkkana. Pidin näistä juurikkaista niin paljon, että ne pääsevät ehdottomasti seuraavallakin kerralla mukaan. Tosin silloin yritän muistaa ne kaikki muut ainekset, mitkä tästä jäivät uupumaan.

Itseasiassa myös paprika oli vähän niinkuin kutsumaton vieras tässä versiossa. Siitä en oikein pitänyt. Paprika toi jotenkin liian raikasta fiilistä. Enkä minä halua tähän ihanaan ruokaisaan salaattiini raikkautta. Tahdon pehmeyttä, herkullisuutta ja maistuvaa suutuntumaa.

Tässä Pirkan nettisivuilta lainaamani resepti: 

Ainekset: 

-2 bataattia

-1 mieto punainen chilipalko(minä laitoin kaksi vahvaa)

-2-3 valkosipulin kynttä

-2 rkl neitsytoliiviöljyä(minä laitoin reilummin)

-ripaus suolaa

-ripaus mustapippuria

-½ kurkku

-1 ruukku jääsalaattia

-1 ruukku rucolaa

-1 pieni punasipuli

-1 pkt grillijuustoa

-½ dl kurpitsansiemenia

Kastike:

-1 rkl neitsytoliiviöljyä

-1 rkl sitruunamehua

-ripaus suolaa ja sokeria

Kuori ja paloittele bataatit. Hienonna valkosipulinkynnet sekä chili, jonka siemenet on poistettu.

Sekoita chili, valkosipuli, oliiviöljy, suola ja mustapippuri kulhossa. Pyöräytä bataatit mausteseoksessa ja levitä uunipannulle leivinpaperin päälle. Kypsennä 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Revi jääsalaatti ja rucola laakealle vadille. Paloittele kurkku, leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi ja levitä ne salaattipedille.

Paahda kuivalla pannulla kurpitsansiemenet kevyesti. Leikkaa grillijuusto noin 1/2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi ja puolita palat. Paista grillijuustoviipaleet öljytilkassa kullanruskeiksi.

Levitä bataatti ja grillijuusto salaattipedille. Ripottele pinnalle kurpitsansiemenet. Sekoita kastikeainekset keskenään ja pirskottele salaatille. Tarjoa lisäksi tuoretta leipää.

Tämä on siis se virallinen ohje. Suosittelen kuitenkin maistamaan tätä myös punajuurella. Minulle se oli mieluinen yllätys. Olen tottunut etikkaiseen purkkipunajuureen, josta en liiemmin pidä. Mutta tällätavalla punajuuri oli maukas, ja sopi ihanasti samaan suupalaan vähän makean bataatin ja ihanan suolaisen grillijuuston kanssa. Myös porkkana oli mukava lisä, ja sopi sekaan erinomaisen hyvin. Kannattaa muistaa, että bataatti kypsyy paljon punajuurta ja porkkanaa nopeammin. Jätä siis bataatit isommiksi paloiksi, tai lisää ne uunipannulla jälkijunassa. Meillä punajuuret ja porkkanat viettivät uunissa vähän reilun puolituntisen.

Herkullista tiistaita!

Ansku

Tuoli ja trenssi

Sanasta trenssi, tulee mieleen väistämättä se klassinen beige Burberryn pomppa, jollaista kaikki preppytyylin ihannoijat halajavat. Minä ja preppy emme kuulu samaan lauseeseen. Siksi klassisimmat trenssitkin ovat jääneet käyttämättä. Erikoista onkin, että kaapissani on kuitenkin roikkunut trenssi henkarissaan jo monta vuotta. Oma trenssini on väriltään musta, eli ei se ihan klassisemmasta päästä ole.

Eräänä päivänä paljon täälä blogissakin näkynyt musta maiharimainen takki kyllästytti. Katseeni osui käyttämättä jääneeseen pitkähköön palttooseen. Puin sen päälleni. Eihän tätä tarvitse asustaa perinteisesti-ajattelin, ja vedin takkiin kuuluvan vyön silmukoistaan pois. Vyötin tilalle ruskeaa nahkaa. Sitten innostuin. Riisuin takin. Ryntäilin pitkin asuntoa etsimässä sopivia vaatekappaleita sen alle. Halusin rakentaa asun, joka näyttäisi minulta itseltäni. Viimeistelin kokonaisuuden rakastamallani huopahatulla, ja huokaisin tyytyväisenä. Aika kiva. Saatan pukeutua trenssiin toisenkin kerran.

Harmi vain, että kuvissa trenssi esiintyy vain kerran. Muutoin keskitytäänkin alta paljastuvaan leikilliseen asuun, jossa vierailin anoppilassa kynttiläkutsuilla. 

Tänään on ihana aamu. Heräilin äskettäin virkeänä. On rauhallinen fiilis. Aurinko paistaa, ja pian aloitan aamupalan valmistamisen. Jätän kerrankin aamusalin väliin, ja nautiskelen olostani. Demi tuhisee mustalla häräntaljalla, ja Jani lukee uutisia pöydän ääressä. Näitä aamuja lisää. Kiireetön fiilis on arjen luksusta.

Aurinkoista sunnuntaita! 🙂

Ansku

Perjantai

Tuuli on kääntynyt tuivertamaan sellaisesta ilmansuunnasta, että eilinen koiralenkki meinasi tyssätä heti alkuunsa. Olin kävellyt koviovelta kymmenen metrin matkan, kun jo haaveilin pitkistä kalsareista tuulihousujen alle. Hrrr. En tietenkään kääntynyt takaisin, vaan suomalaisella sisulla kävelin tunnin lenkin karvakorvani kanssa(tyhmästä päästä kärsii ainakin toinen pakara). Karvakorva-Demi on peräisin jostain Sveitsin alppien suunnalta. Arvatkaapa vaan kuinka onnellinen se oli tästä muuttuneesta ilmastosta. Innostuneesti kuonollaan se tökki lumisia kohtia aina kun sellaisen vain löysi. 

Kyllä vain, tääläkin siis satoi perjantaina lunta. Aikamoinen järkytys, kun kello kuudelta laskin Demin aamupissalle, ja oven takana odottikin marraskuinen räntämaisema. Talvi yllätti Anskun. Tänäkin vuonna. Olen ilmeisesti sokea kaikille niille uutisille, jotka toitottavat: vaihda renkaat hyvä sään aikana! Huomena sataa lunta! Töihin oli kuitenkin lähdettävä, vaikka lämmin peitto houkutteli enemmän kuin auton siivoaminen räntäsateesta.

Mutta niin, piti jutella siitä koiran pissatuslenkistä vielä vähän. Oli siis aika kylmä. Vaikka kävelin niin kovaa kuin huonoilla lonkillani pystyin, oli jalat ihan jäässä lenkin loppusuoralla. Kylmät väreet kiipesivät selässä ja toinen pakara oli melkein tunnoton. Seuraavalla kerralla haistatan pitkät sille suomisisulle, ja kipaisen takaisin kotiin pukeutumaan ilmaston vaatimalla tavalla. Tai ehkä saatan tarkistaa etukäteen mitä on odotettavissa. Netistähän senkin näkee. Niin tuulen suunnan kuin lämpötilankin. Siis jollei laiskuuttaan viitsi laittaa nenäänsä ulos.Tosin, nyt kun mietin, nenäni ei aisti ihan noin vain ovenraosta, mistä ilmansuunnasta tulee. Eikä se ole ehkä kovin tarkka arvioimaan lämpöasteitakaan.

Kun pääsin kotiin, keitin kupillisen teetä. Jani paistoi lettuja. Sain maistiaisen. Vastapaistettu lettu lusikallisella mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Nam. Minäkin paistoin muutaman. Sitten meille tuli Janin siskontyttö. Pikkuruinen, suloinen peikkotyttö söi tuosta noin vain ainakin kahdeksan lettua. Saimme paikalle myös Janin siskon, joka yllätti meidät skumppapullolla. Näistä aineksista syntyi oikein herkullinen perjantai-ilta. Hyvä aloitus viikonlopulle. Jäätynyt pakaranikin suli.  

Mitä parhainta viikonloppua!

Ansku

Tehoste

Inspiraatio, tuo ihana innostava ystäväni. Sen toi syksy tullessaan(toivottavasti talvi ja pimeys eivät vie sitä mennessään). Tai no, uusi kipinä pukeutumiseen taisi löytyä jo kesällä, mutta näin syksyn tullen se on vahvistunut kuin nuori karhu. Uusi kausi, uudet kujeet.

Tietynlainen synkkyys kiehtoo. Se ehkä välittyy myös näistä kuvista. Sain asuun inspiraation jostain. En muista mistä. Se saattoi olla blogi, muotilehti tai jokin netin lukuisista tyylisivustoista. Kuvassa esiintyi tyttö, tai ehkä hän oli nuori nainen. Kuvan neidolla oli päällään samankaltaiset kengät, housut ja hame kuin minulla tässä. Niiden kanssa mimmi oli yhdistänyt hauskasti baseball-takin ja lippiksen. Kokonaisuus oli vallan inspiroiva, enkä aikaillut etsiessäni kiiltävät legginssini kaapin perältä. Omaan asuuni halusin tummuutta, ripauksen dramatiikkaa, joten lippahattu vaihtui nutturaan. Musta väri kaipasi jotain sähäkkää rinnalleen. Mikäs sen sähkämpää kuin sähkönsininen ja kirkas oranssi, jotka toimivatkin tehosteena aika kivasti. Korviin leikkisät rusetit, ja päähän kaunis kampaus. Ystäväni on sitten haka näissä hiushommissa, eikö? Kokonaisuus on niin mieleinen, että voisin vallan mainiosti juhlia näissä vetimissä jotkut pikkujoulutkin. Partypartyy!

Mitähän muuta tänne suunnalle sitten kuuluu kuin innostusta inspiraatiosta? No ainakin löysin jonkinlaisen hyvän olon tunteen tämän kirjoituksen myötä. Tulevaisuus tuntuu hiukan valoisammalta ja olo on rauhallisempi. Ja se on kuulkaa paljon se. Nyt ei tarvita enään kuin lottovoitto, niin meikäläinen ryhtyy kokopäiväopiskelijaksi 😉

Toiveikasta torstaita!

Ansku