Seikkailupuisto kehittää tasapainoa ja haastaa keskivartalon

Kiinnitin itseni vaijeriin ja valmistauduin ilmalentoon, kohti seuraavaa tasannetta. Maahan oli matkaa joitakin metrejä, korkeanpaikan kammoisena tiedostin faktan liiankin hyvin, mutta kieltäydyin antamasta pelolle valtaa.
Olen Hugo Park Aulangolla, seikkailupuistossa.
– Nyt vaan menoksi, kaikki menee hyvin,  tsemppasin itseäni ja vedin keuhkot täyteen ilmaa samalla kun lähdin liikkeelle. Ilmalennon aikana puhalsin happea ulos tasaiseen tahtiin, ja pidin itseni rentona.
Ensimmäinen ilmalento meni hyvin, varsinkin, kun ottaa huomioon, että olin juuri tulossa kipeäksi ja tunsin kuinka kuume alkoi nousta.
Ensimmäinen taso Aulangon seikkailupuistossa oli helppo, mutta laittoi kuitenkin keskivartalon töihin ja lämmitteli kroppaa.
Toinen taso neljän metrin korkeudessa laittoi korkeanpaikankammoisen nieleskelemään.
Seikkaileva viiden hengen seurueemme sisälsi myös lapsia. Joukon nuorin, kuusivuotias tyttö taisi jännittää vielä minuakin enemmän ajoittain, mutta suoritui kuitenkin upeasti kaikista tehtävistä. Niin ilmalennoista, kuin tasapainoa ja ketteryyttä vaativista rataelementeistäkin.
Niissä kun oli haastetta aikuisellekin.
Nuorallakävelyn jälkeen oli vaatimattomasti aika voittajafiilis.

Oma oloni heikkeni kolmen radan jälkeen siinä määrin, että jäin taustalle tsemppaamaan, kun loppuryhmä jatkoi vielä seikkailemista kymmenen metrin korkeudessa.
Kysyin, mitä Janille jäi päällimäisenä mieleen seikkailupuistosta.
– Oikein mukava kokemus. Huomasin, että korkealla oloon tottuu, eikä sitä lopulta edes huomaa. Puusta puuhun vaijerin avulla laskeminen oli hauskaa. Turvallisuudesta oli huolehdittu turvavaijerilla, joten ei tarvinnut pelätä tippuvansa maahan, mies muisteli.

Mikäli mielit seikkailemaan, ei muuta kuin Hämeenlinnan Aulangolle!
Lisätietoa, turvaohjeet sekä aukioloajat löydät tästä linkistä, eli Aulangon Hugo Parkin nettisivuilta.
Energiaa uuteen viikkoon 

Lue myös: 

Kundaliini- eli alkujooga, jatkoon vai ei?
Näin peruskunto kasvaa ja rasva palaa
Roller derby ei ole vain tyttöjen laji
Air jooga – hauskin joogamuoto
Alkulämmittely mäki- tai juoksutreeniin
Muokattava mäkitreeni
Roikkuminen ehkäisee olkapää- ja selkäkipuja sekä ryhtiongelmia
Tehokkaasti kuntoa kohottava ja rasvaa polttava HIIT-treeni

Innovaation pitchausta ja vr-laseja

Olen työskennellyt tällä viikolla eri paikoissa – niin muistiyksikössä kuin hematologisella vuodeosastollakin – ja käynyt Helsingissä kahdesti. Olen vetänyt upeille asiakkailleni treenejä, ja suunnitellut uutta blogisivustoa. Olen puuhannut koulujuttuja – niihin liittyy myös tämän postauksen kuvat – ja miettinyt tulevia töitä. Toipunut vielä vähän viime viikonlopun taudistakin. Niin ja liikkunut. Aina kun mahdollista.
Melkoisen kiireinen viikko on nyt loppusuoralla. Nyt, näin perjantai-iltana kun edessä on (melkein) vapaa viikonloppu, sanon vain että, huh. Ja hakeudun kohta sohvannurkkaan katsomaan Vain elämää. Kauhon suuhuni mieheni tekemää vegepöperöä (sain äsken maistiaisen. Oli hyvää) ja otan rennosti. 
Mutta ensin kerron teille viikon mielenkiintoisimmasta päivästä. 

Mitä tulee, kun yhdistetään markkinointi- sekä IT-puolen ja journalistiikan opiskelijoita? 
Siitä tulee KreaINNO. Kurssi, jolla olen mukana. 
Olemme puuhanneet ryhmäni kanssa muutaman viikon ajan innovaatiota asiakkaamme Lapinlahden Lähteen tarpeisiin. Torstaina oli The day. Päivä, jolloin ideamme sai taas hiukan enemmän käsinkosketeltavamman olomuodon.

Pitchasimme (hieno sana hissipuheelle) ideaamme Minnofestiksi kutsutussa tilaisuudessa niin toimeksiantajille, muille opiskelijoille ja kouluille, opettajille sekä vain paikalle saapuneille kiinnostuneille.

Kiireitteni vuoksi en oikeastaan ehtinyt jännittää. Hah! Mikä loistava keino kaikille ramppikuumeesta kärsiville: Pidä vain itsesi hiukan liian kiireisenä.

Kiinnostaako sinua mistä on kyse? Tsekkaa meidän ryhmän video tästä linkistä. Se pyöri taustalla meidän ständillämme Minnofest-tilaisuudessa.

MIKÄ MINNOFEST?

Minnofest on opiskelijoiden ja pääkaupunkiseudun yrittäjien yhteinen innovaatio-projektien katsaustapahtuma, jossa innovaatiot ovat esillä opiskelijoiden suunnittelemilla ständeillä. 

Ajatella, että jossain kohtaa olin jättää koko kurssin kesken. Mietin, että jostain on tingittävä. Että on liikaa kaikkea sälää, mistä en saa kiinni. 
Sälää on edelleen, mutta en vain raaski jättää mitään pois. Kai tästä kaikesta joskus hyvä tulee. Pakko uskoa niin. Ainakin nyt olen intoa täynnä. Toivon myös, että saamme jatkojalostettua ideaamme tietenkin toteutukseen saakka. Rahoittajaa etsitään! Anyone? 
Energistä viikonloppua. Olkaa hyviä itsellenne 

Kivuttomaksi fysioterapian avulla – hae mukaan ilmaiseen testiryhmään

Kuvaruudulla surullinen naisen ääni kertoo, kuinka hän sai vain jotain jumppaohjeita, vaikka hän kaipasi kipulääkkeitä. Lääkkeitä hän on nyt saanut, mutta ei tarpeeksi. Jumppaliikeitä hän ei tee. Elämä on vaivojen vuoksi synkkää. Ei tee mieli lähteä edes ihmisten ilmoille, dokumentista käy ilmi.
Potilas valittelee jäykistyneitä olkaniveliä sekä pää- ja selkäkipuja. Kysyn, onko hän käynyt lääkärissä tai fysioterapeutilla. On kuulemma, mutta ohjeeksi tuli vain liikuntaohjeita. Ei hän sellaisiin ala, kun kipulääkettä ja relaksanttia tässä tarvittaisiin. 
Junassa istuu kaksi miestä. Toinen heistä on ärtynyt kaverilleen, koska hän jäi tälle muka velkaa, vaikka jakoi reseptilääkkeensä täsmällisesti tasan. Sietäisi saada oikean koukun vatsaansa, kuulemma. 
Ylläolevat esimerkit ovat ihan tavallisia, yleisiä tarinoita. Törmään vastaaviin surullisen usein. 
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea arvioi tulehduskipulääkkeiden aiheuttavan vuosittain noin 200–300 kuolemaa ja runsaasti turhia vaivoja. Suomalaiset käyttävät itsehoidon kipulääkkeitä vastoin suosituksia: liki joka kymmenes suomalaisista aikuisista käyttää niitä päivittäin, ja 14 prosenttia useana päivänä viikossa. Noin viisi prosenttia käyttää niitä yhtä aikaa reseptillä saatavien kipulääkkeiden kanssa.
Olen hoitanut menestyksekäästi omia selkäongelmiani liikunnan avulla. Ongelma ei ole poistunut täysin, mutta ilman liikuntaa en tekisi enään päiväkään fyysisesti raskasta hoitotyötä (vielä kun saisin viime kesänä loukkaamani lonkan lopullisesti kuntoon). 
Fysioterapiaketju Auronin toimitusjohtaja Panu Kuusiston mukaan Fysioterapialla voidaan parantaa säryn aiheuttaja ja päästä ulos lääkekierteestä.
– Särkylääkkeiden ideana ei ole parantaa ketään. Niillä hoidetaan vain oireita. Fysioterapiajakson  avulla tullaan pysyvästi kuntoon, kiteyttää Kuusisto. 

Kuva: Pixbay

Tässä on kuitenkin yksi mutta. Monet ihmiset uskovat vain lääkkeen parantavaan voimaan, eivätkä tee itse aktiivisesti asian eteen paljonkaan. Omatoiminen harjoittelu on kuitenkin tärkeässä osassa, muuten hyöty jää ohimeneväksi.

HAE MUKAAN TESTIRYHMÄÄN JA PÄÄSTÄ SÄRYISTÄ IRTI
Mutta nyt hyviin uutisiin! Fysioterapiaketju Auron etsii 100 vapaaehtoista särkylääkkeiden käyttäjää maksuttomaan ihmiskokeeseen. Tavoitteena on, että osallistujat pääsevät turhista särkylääkkeistään eroon pysyvästi. 
Mukaan pääsee sata vapaaehtoista, jotka osallistuvat maksutta fysioterapiaan ja jatkoharjoituksiin.
– Tavoitteena on, että kokeeseen osallistujat voivat heittää särkylääkkeet pöytälaatikkoon, ja sitä seuraava verkossa ohjattu harjoittelu varmistaa, että pillerit jäävät sinne pysyvästi, Kuusisto sanoo. 
Haku ihmiskokeeseen tapahtuu Auron nettisivuilla (klik). Hakuaika on 1.10-30.11.20016. Mukaan mahtuu 100 henkilöä. Koe alkaa 1.1.2017. 

Rennot puutarhajuhlat

Aivan hyvin voi viettää puutarhajuhlia myös sisätiloissa. Sen todisti rakas ystäväni, kaimani Anna-Maria.
Perjantaina, kun nousimme miehen kanssa vanhalla, tunnelmallisella Koneen hissillä melkein ylimpään kerrokseen Krunikkalaisessa kerrostalossa, meidät vastaanotti iloinen puheensorina jo rappukäytävään saakka.  Ja ovella odotti upeaan kukkaseppeleeseen koristautunut sankaritar. 
Katossa risteili pallovaloja ja valkoisia viirejä. Löhöämään kutsuvat tyynykasat peittivät lattiaa, ja pöytä notkui herkkuja. 
Työpaikkaa, tupareita ja kai vähän menneitä synttäreitäänkin juhliva sankari oli löytänyt kakun, joka hiveliä silmiä visuaalisuudellaan, ja makuaistia jännillä yhdistelmillä. Ei uskoisi päällepäin, että kakussa odotteli lakuyllätys! Kakku oli peräisin Frangipani Bakerystä

Mukavat ihmiset, rento meininki ja paska musa, sanoi Jani, kun kysyin mikä jäi perjantaista päällimmäisenä mieleen. 
Kyllä. Komppaan miestäni. Fiilis oli ihanan rento siihen nähden, että tunsin vain osan paikallaolijoista etukäteen. Musa, noh, sitä oli laidasta laitaan. Ensimmäisenä mieleen tulee Lapinlahden lintujen huikea Älä pure mun ananasta. Ihan parasta huumorimusaa. 

Perjantaisten juhlien lisäksi olen ehtinyt tänä viikonloppuna seikkailla Aulangon Hugo Parkissa, ja maata vatsakipuisena ja kuumeisena sängyssä. 
Hugo Parkista lisää myöhemmin, vatsakivut ja muut toivottavasti antoivat jo periksi. 
Ihanaa sunnuntain jatkoa 

Hyvänmakuinen härkis – testissä lihan korvike

Keittiössä tuoksuu huumaavasti valkosipuli ja inkivääri. Vesi herahtaa kielelle, kun nostelen valkoiselle lautaselleni wokkivihanneksia, ja härkäpapuvalmistetta. Viimeisten annoksen seesaminsiemenillä. 
Olen testaamassa ensimmäistä kertaa Verson kypsää härkäpapua, Härkistä. 

 Isken annokseeni kiinni. 
– Tämmöstä mössöä, mut maku ihan jees, sanon ja työnnän uuden haarukallisen suuhuni. 
– Ihan hyväähän tämä on. Koostumus ok. Mössöö vähän, mutta wokkivihannasten kanssa tämä sopii, mieheni miettii ääneen. 
Itse jäin miettimään vielä Härkiksen suolan määrää. Sitä oli liikaa omille makunystyröilleni. Tarkistin pakkauksen, jossa mainittiin tuotteen olevan voimakassuolainen. Sadassa grammassa on suolaa 1,5g. Pakkauksessa – jonka jaoimme kahteen pekkaan – on 250 grammaa valmistetta. 

No mitä tämä lihankorvike sitten sisältää: Ainesosaluettelossa mainitaan härkäpapu 56,8 % , vesi, rypsiöljy, herneproteiini, sidonta-aineet (stabilointiaineet: E460 ja E461, kasvikuitu, suola, muunnettu tärkkelys), paahdettu sipuli -uute, ohramallasuute, muunnettu tärkkelys, sokerikulööri,
mustapippuri, suola. 
Valmiste sisältää jonkinverran asioita, joita en halua syödä joka päivä, mutta saatan pitää kiireisen päivän hätävarana.
Olen ihan fiiliksissäni siitä, että kasvisvaihtoehtoja on koko ajan helpompi saada. Vielä kun vehnäjauholle ja sokerille löytysi kahviloista kunnolla vaihtoehtoja, olisin tosi tyytyväinen. 
Tsekkaa Verson nettisivut ja blogi tästä linkistä: versofood.fi

Parhaat housut juuri nyt

Selvä peli. Minusta on tullut vanha aikuinen. Sen lisäksi, että huvittelen mieluiten iltaisin hyvän kirjan tai tv-sarjan parissa, ja menen aikaisin nukkumaan jotta jaksan herätä uuteen päivään virkeänä, olen tullut todella mukavuudenhaluiseksi.
Jos ennen kuljin tiukoissa, kiristävissäkin vaatteissa ja epämukavissa kengissä, en suostuisi moiseen enään. 
Kenkäni ovat useinmiten matalat. Niillä voi vaikka vähän pöhkölläkin tavalla hypähtää tarvittaessa ilmaan, tai ottaa juoksuaskeleita. Takit ovat numeroa liian isoja, jotta alle mahtuu villapaita. Tämä kohta ei tosin päde kuvan nahkatakkiin. Ostin sen pari vuotta sitten. Selän sittemmin levittyä, sen alle mahtuu juuri ja juuri kevyt neule. 
Tämän hetken lempihousut ovat mustat Adidaksen trikoot. Täydelliset päällä. Parhaat housut juuri nyt. Harmittelen ainoastaan sitä, että ostin vain yhdet. Kulutan nämä puhki liian nopeasti kovalla käytöllä. 

Nahkatakki Ellos. Trikoot Adidas. Kengät saatu Eccolta. Laukku Pieces.

Kauniita unia 
Kuvasta lämmin kiitos ihanalle Ninalle

Kiitos jooga

Jooga pelasti taas, ajattelin tänään kun pötköttelin oranssilla alustalla ja mietin, jaksaisinko jo nousta loppurentoutuksen jälkimainingeista ylös.
Aamu alkoi aika, noh, vauhkoissa fiiliksissä. Heti herättyäni nimittäin googlettelin työjuttuja (virhe!) ja kertailin mitä kaikkea pitäisi tehdä eri töiden ja koulujuttujen eteen. Katselin erilaisia kasoja joita on kertynyt pitkin poikin kämppää, kun kukaan ei ole ehtinyt, jaksanut tai viitsinyt siivota niitä aikanaan. 
Oli lehtikasoja, vaatekasoja, romukasoja, laskukasoja, astiakasoja, pölykasoja, koirankarva- ja hiekkakasoja, kirjakasoja, kenkäkasoja, pyykkikasoja ja epämääräisiä tavaravuoria, joista ei tiennyt mitä kaikkea niihin edes sisältyy. 
Siinä sekopäisenä kasoja paikasta toiseen siirrellessäni mieskin naurahti, että kun nimi on Kasanen, mitä muutakaan voi odottaa. 
En tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Taisin tehdä molempia. Samaan aikaan. 

Sitten kasasin (hehheh) itseni, istuin joogamatolle ja tein hengitys- ja liikkuvuusharjoituksia. Yritin hillitä kipeästä olkapäästä johtuvaa turhautumista, jonka vuoksi en voi tehdä alaspäin katsovia koiria tai korkeita lankkuja, sotureista puhumattakaan. 
Session jälkeen olo oli selkeästi parempi. Alaselkää ei vihlonut enään, ahdistus oli poissa ja oli taas helpompi hengittää. 
Ja nyt ne kasatkin on siivottu. Tai ainakin suurin osa niistä. 

Ihanaa alkavaa viikkoa