Pose

Viimeisiä viedään. Meikäläisen työputkessa nimittäin. Viikonloppu kului taas omalla työmaalla, mutta eilen vaihdoin maisemaa, ja ajelin vaalenevassa aamussa kohti Porvoota – tosin työt mielessä sielläkin. Maisemanvaihto tekee kuitenkin aina hyvää, ja päivä oli toosi mukava. Eikä vanhankaupungin kauneudesta varmaan tarvinne erikseen mainita? Tahdon tutustua Porvoseen ehdottomasti ajan kanssa paremmin. Tänään vietin päivän taas normaalin leipätyöni parissa, ja vielä yksi aamuviiden herätys pitäisi jaksaa, ennenkuin vaihdan työt opiskeluun.

Nyt tuntuu siltä, etten jaksa. Siksi aion sujahtaa peiton alle päiväunille aivan tuotapikaa. Ennen lempeitä nokkaunosia halusin kuitenkin tulla teitä tervehtimään, ja vinkkaamaan, että mikäli ekat pikkujoulukutsut on jo kilahtaneet postiluukusta, voisi sopiva bilemekko löytyä vaikka Zalandolta.

Siitä on ehtinyt kulua jo pari viikkoa, kun Zalando järjesti aivan valtavan hauskan tilaisuuden, jossa pääsin muiden bloggaajien tavoin tutustumaan juhlavaatetrendeihin, ja harjoittelemaan hiukan poseerauksiakin. Pienen ”poseerauslämmittelyn” jälkeen kolusin läpi vaaterekit, vain ihastuakseni ikihyväksi mielettömän upeaan DKNY:in mekkoon. Vedin mustan vaatekaunottaren päälleni, nappasin kaiman kainaloon, ja tuulikoneen pauhatessa pääsimme hassuttelemaan kameran eteen.

Tein myös testin, joka paljasti minun trendipersoonani. Testi löytyy Zalandon nettisivuilta, mutta varoituksen sana lienee paikallaan: sivut ovat pullollaan kauniita mekkoja, juhlavia hameita ja sellaisia kenkäkaunottaria että voisin kuluttaa niitä ihailemalla aikaa tuntitolkulla. Vielä tarvittaisiin ne pikkujoulut! Ja vaatesponsori.

Mikäli haluat tunnistaa oman tyylisi, tai vain hakea isnpiraatiota, tässä linkki testiin.

Mutta nyt, ne päiväunet. Palataan! Viikon jatkoja!

Ansku

Yllättävä asuinspiraatio

Joskus harvoin, kun vaateinspiraationi on totaalisen hukassa ja päällepuettavaa ei vaan löydy, klikkailen itseni katumuotisivustolle. Joskus selaan jo luetun muotilehden uudestaan, ja silloin tällöin kurkistelen tyyliblogeihin. 

Joskus kuitenkin inspiraatio voi löytyä yllättävästä paikasta – tai yllättävältä henkilöltä. Niinkuin tällä kertaa, kun sain innoituksen vauvalta. Kyllä vain. Pieneltä söpöläiseltä, joka kyläili meillä maanantaina. 

Niinan pikkuinen Anni oli puettu keltaisen ja pinkin yhdistelmään. Se näytti niin raikkaan herkulliselta, etten vain malttanut olla apinoimatta. Kaivon viime torstaina keltaista ja pinkkiä vaatekappaletta kaapistani. Mallailin, ja sain aikaan asun, jossa viihdyin hirvittävän hyvin. Mutta mitä te olette mieltä väriyhdistelmästä?

Nyt täytyy taas rientää, kymmenen tunnin työvuoro odottaa. Palataan siis paremalla ajalla. 

Suloista sunnuntaita!

Kuvat Anna-Maria/Secret Wardrobe

Eucerin-arvonnan voittaja

Hei kappas, sehän on taas lauantai! Päivä, jonka moni mieltää parhaaksi koko viikosta. Minulle se on ihan se ja sama, nääs kun töitä on tehtävä viikonloppunakin. Tälle päivälle pukkaa iltavuoroa, mutta ennen töihin valmistautumista tulin esittämään Eucerin-arvonnan voittajan. 

Sehän on Tiiti66, joka pääsee nyt testailemaan syksyiholleen Eucerinin suihkussa käytettävää kosteusvoidetta. Laitan sinulle pikapuoliin postia tulemaan!

Ihanata ja vallan aurinkoistakin viikonlopun jatkoa!

Ansku

Kauniiden hiusten salaisuus

Mitä tulee, kun yhdistetään joukko hiustenlaitosta kiinnostuneita naisia, uusia hiustenmuotoilulaitteita, kauneusalan ammattilaisia sekä lasillinen valkoviiniä? Lopputulos on tietenkin Remington Style Bar! Baari, jossa hiuksiin muodostui kaunis Hollywood-kihara, ja jonka jälkeen ei ollut krapulaa. Paras baari ikinä.

Hiusbaari oli auki eilen, ja pääsin muiden asiasta kiinnostuneiden lailla kuulemaan syksyn muotoilutrendeistä sekä Remingtonin laiteuutuksista. Samalla me kaikki paikalle rientäneet bloggaajat saimme opastusta hiustenlaiton saloihin, kädestä pitäen kun mm. kauneus- ja hiusguru Mariela Sarkima näytti, miten homma hoituu ja hiukset taipuvat kiharaan, tai miten tyvi saa nostetta ja volyymia.

Muistan teiniajoiltani hiustenmuotoilulaitteen, jossa oli vaihdettavat päät, tosin kuumeneva materiaali oli jotain kovin teräksistä, mikä tuskin oli hiusystävällinen. Enkä muista juuri lämpösuojiakaan hiuksiini suihkineeni tuolloin. Nyt tuon kaltaiset aparaatit ovat täälä taas, kun Remington toi markkinoille uuden Remington Your Style Styler Kit-laitteen, keraamisena tietenkin.

Styler Kitissä on kolme vaihtopäätä, joista yksi on monen luottolaite, sauvakiharrin. Mikäli halajatkin isompaa lainetta, voi sauvan tilalle vaihtaa 19mm:sen, paksumman pään. Mutta jos tukka on lättänä, ja  kaipaa volyymia, kannattaa testata lämpöharja. Mariela neuvoi asettamaan lämpöharjan aivan hiuksen tyveen, ja nostamaan ylös – ei siis sivulle tai alaspäin, kun pikkuhiljaa kierität hiusta laitteen ympärille, samalla ylöspäin liikuttaen.  Koko pituutta ei laitteen ympäri pidä kieräyttää, jos hiukset ovat pitkät, muuten tiedossa voi olla ikävä hiustenparturointi, kun harja jää pituuksiin kiinni.

Sen lisäksi, että laitteessa on jo itsessään mukana kolme vaihtopäätä, on siihen mahdollista hankkia vielä neljä lisäosaakin.

Kuva Anna-Maria/Secret Wardrobe

Minä testailin miten sauvakihartimella saisi aikaan laineikkaan Hollywood-kiharan. Salaisuus on tehdä kiharrus yhdelle osiolle kahdessa osassa. Sauvakihartimen ominaisuus kun on kapeneva pää, mikä kähertää hiuksen latvan tiukalle kikkuralle. Mikäli haluaa välttää tämän, kannattaa hius kierittää laitteen paksumman pään ympärille, noin osion puoliväliin asti. Sitten sama juttu hiusosion puolivälistä alas latvaan, eli kieritä latva sinne sauvan paksuun päähän.

Monen suosikki, Remingtonin Pearl-sauvakiharrin poistuu jossainvaiheessa valikoimasta, mutta ei hätää, tilalle nousee vastaava, Remington Silk-sauvakiharrin joka lämpenee peräti 220 asteeseen(kuva ylempänä).

Secret Wardrobe-blogin Anna-Maria otti testiin lämpöharjan, ja taivutteli hiustensa latvat kauniisti ulospäin, hiukan Charlie`s Angel-tyyliin, ilman seitkytluvun pörröistä lopputulosta. Sileä ja kaunis, ihastuin.

Mites ne hiustrendit sitten? Päälimmäisenä jäi mieleen Marielan vinkkaama Wet style, joka sopii sateiseen syyspäivään kuin maito mustaan teehen. Toinen, sekin syksyyn hyvin sopiva tyyli, on tuulentuvertama hiuslookki. Ponnarikampaukset ovat myös nyt kartalla, mikä ilahdutti tällaista pitkätukkaakin. Väreistä kuumin on violetti. Itseasiassa kaapissani on ollut jo viime syksystä lähtien violetti sävyte, jota olen ollut aikeissa testata. Ensiviikolla on työkeikka, johon ei ole syytä saapua violettipäisenä, mutta ehkä sen jälkeen kokeilen tarttuuko sävy värjäämättömään tukkaani.

Nyt toivottelen mukavaa viikonloppua, ja syvennyn taas viestinnän kiehtovaan maailmaan avaamalla kurssikirjan. 

Ansku

P.s: Kuvista iso kiitos tyylikkäälle Business Womanille. Oli todella hauska tavata! 

Syksyinen asu

Tänään aamu alkoi hentoisella vinkunalla, johon heräsin. Mies töihin lähtiessään oli hienotunteisesti sulkenut makkarin oven, jotta saisin nukkua vähän pidempään, edes siihen asti kunnes herätyskello kahdeksalta pärähtää soimaan. Meidän nuoremmalla koiralla kun on ollut tapana heti ulko-oven sulkeuduttua kipaista makuuhuoneeseen minut herättämään märällä nokallaan. Tylsyys vaivaa, vai mikä lie.

Tänä aamuna pennun suunitelmat oli sabotoitu, joten poloinen vinkui sitten oven takana. En viitsinyt reagoida, jottei ääntelystä tulisi tapa. Siinä samassa se herästyskellokin soitti. Ylös, ulos ja lenkille, tuumasin, ja kevyen venyttelyn jälkeen sujautin lenkkarit jalkaan. Ei oikein kulkenut lenkki tänään. Ylämäessä tuntui ettei happi riitä, mutta sitkeästi hölköttelin läpi sumuisen metsälenkin kotiin asti. Jospa ensi kerralla juoksu kulkee paremmin.

Nyt tässä bloggailun ohella mutustelen paahdettua ruisleipää, ja valmistaudun päivään. Pääkaupunki kutsuu taas. Ennen lähtöä halusin kuitenkin tulla iskemään ruutuihinne tiistaisen asun.

Ajeltiin alkuillasta katsomaan meidän supersuloista kummityttöä, Hillaa. Mimmihän oli taas kasvanut, ja niin ison tytön näköinen otsatukassaan ja hentoisissa kiharoissaan. Niin se aika vaan menee. Nyt sillä tytöllä on jo pikkuvelikin, nauravainen pikkujäbä.

Jännä miten nämä lapsiasiat ovat tulleet mietteisiini, ilmeisesti pysyvästi. Tuskin on päivää, jolloin en pohtisi edes jollaintasolla lapsia ja tulevaisuutta. Mutta eletään nyt ainakin tänään hetkessä, ja siinä tosiasiassa, että täytyy alkaa sutia ripsiväriä silmiin jotten myöhästy junasta.

Mukavaa torstaipäivää!

Ansku

Vaihtoehto turkikselle – Heli MG Eco Faux Fur

Ihan normi päivä: vähän tuftausta ja kakun syöntiä. Silmänruokana käsintehtyä designia. Ympärillä ihania naisia, pikkuinen vauva ja koiranpentukin siihen sekaan. Tällainen päivä oli maanantai, eikä oikeasti lainkaan normaalimmasta päästä, mutta en panisi pahakseni vaikka maanantait tästä eteenpäin olisivat näin mielenkiintoisia ja mukavia.  

Homman nimi oli se, että me – minä, Niina ja kaimani Anna-Maria kokoonnuimme kotiini tutustumaan Heli MG Eco Faux Fursiin. Merkin takana on Suomalainen Heli. Viehättävä suunittelija, joka perusti merkin Irlannissa asuessaan vuonna 2008. Heli kaipasi turkiksen tuomaa lämpöä ja arvokkuutta, mutta oikeaan turkikseen pukeutuminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Tekoturkisten materiaalikaan ei ollut mieleinen, joten käsistään taitava nainen loi ylellisen merkkinsä Suomalaisesta villalangasta, ryijytekstiilin ompelutekniikkaa, tuftausta käyttäen. 

Mekin pääsimme testamaan miten takin teko käytännössä tapahtuu. Täytyy sanoa, että oma kärsivällisyyteni ei ehkä riittäisi, nimittäin tuftaamalla tehtyyn takkiin saattaa Heliltä kulua kuusikin viikkoa. Keeppi syntyy hiukan nopeammin, noin neljässä viikossa. 

Eläinten ja ympäristön hyvinvoinnista kiinnostunut suunittelija kertoi, että jo viikingit aikanaan käyttivät mielellään merimatkoillaan ryijyjä eläinten nahkojen sijasta. Näin silloiset hurjat sotilaat pysyivät lämpimänä ryijyihin kääriytyessään, vaikka merivesi ajoittain heidät huljauttikin läpimäräksi – villa kun pitää lämpöä märkänäkin. 

Mallistosta löytyy keeppejä, takkeja sekä liivejä, mutta myös hiukan muunlaista asustetta, kuten jännittävät karvakengät, hattuja, korvaläpät sekä kuvissa Anna-Marialla näkyvä kokopitkä haalari. 

Erikoisuutena haluan mainita muunneltavuuden. Yhdessä takissa saattaa olla jopa kuusi! Liivistä saa helposti pitkän tai lyhyen, samoin takista. Hatustakin voi vetoketjun avulla poistaa lierin tarpeen mukaan. Ihanan innovatiivista, ja lisäksi laatu on priimaa. Siitä todisteena A` Desing Award, jonka Heli pokkasi Italiassa viime kesänä. Palkinto myönnetään projektille, jonka suunittelussa näkyy huippuosaaminen. 

Me kaikki löysimme omat suosikkimme. Niina ihastui hattuun, Anna-Maria haalariin sekä keeppiin kahdessa värissä, ja minä, noh, minä ihastuin vähän kaikkeen. Villakengät olivat todella hauskat ja mielenkiintoiset, liivi aivan näköiseni ja riikinkukosta inspiraationsa saanut takkikin oli ihan mieletön. 

Leena Harkimokin ihastui joutsenkeeppiin, ja on jo esiintynyt se päällään. Mutta mitä sinä pidät Heli MG Eco Faux Furista?

Ansku

Tunika

Talo on hiljainen, mies kun on kaverillaan kylässä, ja koiratkin makaavat väsyneinä lattialla. Suussa maistuu itsetehty korianteri-aurajuustopiirakka, ja kupissa on vihreää teetä – mitäpä muutakaan. Olin tiiviisti töissä koko viimeviikon loppupuoliskon, ja aikaa blogille oli mitättömän vähän. Nyt aion korjata asian, ja vietän koko loppuillan blogin parissa. Sekä oman, mutta myös muiden. Täytyyhän kuulumiset päivittää!

Tässä blogissa olisi nyt tarjolla päivän asu. Oikein reaaliaikainen. Kiitos kuvaajalle, Anna-Marialle jonka sain tänään vieraakseni, maistelemaan tätä piirakkaa, jota jäi iltapalaksikin asti. Meillä oli hirmuisen kiva päivä. Myös Niina ja Heli ajelivat tänne jätskitehtaan kulmille, läpi ällöttävän vesisateen. Kahvinjuonnin ja piirakansyönnin lisäksi tutustuimme Helin upeaan, Heli MG Eco Furs-merkin taidonnäytteisiin. Käykää tsekkaamassa nettisivut jo etukäteen, nimittäin lisää tähän liittyen on tulossa vähän myöhemmin, toisessa postauksessa.

Mutta nyt, kaadan lisää teetä mukiin, siirryn olohuoneen puolelle sohvalle, ja heitän jalat ylös. Nostan läppärin syliin, ja tsekkaan mitä ihanuuksia Milma on puuhastellut keittiössään.

Palataan! Mukavaa viikon jatkoa 🙂

Ansku

Ruska

Viikonlopputöillä on puolensa. Toisaalta se, että vietän tämän illan töissä ja huomenna köröttelen töihin jo aamulla, kun muut vielä nukkuvat, pelastaa minut nälkäkuolemalta. Puolikkaan työajan tekemisessä kun se ikävä haittapuoli, että palkkakin on puolet pienempi. Tosaalta, ellen paiskisi töitä, voisin samoilla etsimässä Kanta-Hämeen kauneinta ruskaa. 

Olen tässä vähän haaveillut ruskaretkestä. Retki toimisi sillä samalla konseptilla kuin kesällä tehty telttaretkikin, lukuunottamatta kuusituhatta kiloa painavaa huvilatelttaa, jonka kokoamisessa meni ikä ja terveys. Periaatteessa melkein kaikki hyvään retkeen tarvittavat palaset(hyvää seuraa, grillimakkaraa, aurinkoinen ilma, kaunis ruska sekä hyvä punaviini) löytyisivät, mutta valitettavasti tällaiset vähintään yhden yön kestävät reissut sopisivat ajankohdallisesti viikonloppuhin, päivätyötä tekevän aviomieheni vuoksi. Minä taas kökin seuraavat viikonloput tiiviisti työmaalla. Toisaalta, myös se aika oleellinen, eli nopeasti koottava teltta puuttuu. 

Ehkä teemme jonkinlaisen päiväretken tässä joskus. Ja itseasiassa, harjoiteltukin jo on. Pari viikkoa sitten pakkasimme ystäväni kanssa autoon pari lasta, pari koiraa, viltin ja eväät. Ruska oli silloin vasta kuiskaus, mutta me nautiskelimme kuumasta termarikahvista, ja kauniista maalaismaisemista siitä huolimatta. 

Nauttikaa te muut ihanista ulkoiluilmoista, mukavaa päivää!

Ansku

Pörröinen takki

Siitä huolimatta, että herätyskello pirahti soimaan jo ennen aamuviittä, ja väsytti ihan pirusti, on tänään ollut hyvä päivä. Ja tiedättekö mitä? Ei tähän päivään ole kuulunut mitään tavallista työpäivää kummempaa. Mutta se työpäivä, se oli kuulkaas hyvä. Tuntuu äärimmäisen mukavalta taas tehdä hoitotyötä, kun se ei ole enään pakkopullaa. Kun koko ajan ei kiristä stressi ja väsymys. Puolikkaan työajan tekeminen oli ehdottomasti oikea ratkaisu, siitä huolimatta, että tulot pienenivät jo ennestään minimaalisen pienestä palkasta reilusti. Nyt, kun olen levännyt, jaksan antaa itseni työpaikalle koko duunipäivän ajaksi. Sekä tietenkin potilaille, heille jotka sekä tarvitsevat, että ansaitsevat työpanokseni. 

Taputtelen itseäni täällä juuri olkapäälle, ja kiitän hyvästä päätöksestä. Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen. Ja itseasiassa, siitä tulikin mieleeni, että nyt olisi syytä tarttua opuksiin, jotka käsittelevät viestintää. Tehtävät kun eivät tee itse itseään. Ehkä keitän kupillisen teetä, otan mukavan asennon sohvalle, ja syvennyn kirjoihin.

Katselkaa te vaikka sillä aikaa näitä kuvia, jotka otettiin viime viikonloppuna. Silloin vietin hyvin rentoa päivää. Kävin mieheni kanssa terassikahvilla nautiskelemssa ihanasta säästä. 

Illan jatkoja, hyvää yötä ja oikein mukavaa loppuviikkoa!

Ansku

Mustat saappaat

Eilen maistui skumppa suussa, sekä ilmavat homejuustotuulihatut. Hymyilin paljon, siitäkin huolimatta, että oikean jalan isovarpaani on nyt tuuskannuuskana liian ahtaasta saappaasta johtuen. Onpa muuten erikoisen hassu sana. Tuusan nuuska. Kuka on Tuusa, ja miten hänen nuuskansa tähän liittyy?

Nuuskaa varpaissa tai ei(mieluummin ei), vietin eilen jokatapauksessa hirvittävän hauskan päivän Helsingissä. Ohjelmassa oli Zalandon tilaisuus, josta kerron vähän myöhemmin, kunhan saan käsiini sielä räpsäistyt kuvat. 

Maitojuna puksutteli Helsingin asemelle iltapäivällä. Sielä tapasin myös aina niin aurinkoisen – ja herranjesta miten tyylikkään – Anna-Marian. Aikaa asukuville oli riittämiin, joten homma hoitui matkanvarrella. 

Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe

Illalla kilisteltiin uudistetulle Stockmannin kenkäosastolle yhdessä kaiman ja Mikon kanssa. Tiesittekö, että on myös suolaisia macaroneja? Sellaisia, joiden sisällä on hanhen- vai olikohan se sittenkin ankan maksaa. En minäkään tiennyt. Maku oli mielenkiintoinen, sanoisin jopa hyväksi.

Jännittävien makuelämysten lisäksi tarjolla oli upeaa kenkäestetiikkaa. Kenkärakastajan sydämeni tykytti muutamille pareille siinä määrin, että harkitsin kikkaa, jota eräs lääkäri kerran ehdotti, kun kärsin tykyttelystä. Lasi punaviiniä. Sitä ei kuitenkaan tällä kertaa tarjoiltu, ja ennen junan lähtöä poikkesimme viinittelyn sijasta ihan vain terveellisellä teellä. Luulen teen tehneen Anna-Mariallekin ihan hyvää. Ehkä se lohdutti naista, joka joutui jättämään unelmasaappaat liikkeen hyllylle.

Tänään ei ole sijaa kenkien ihastelulle, saati kuohuviinille. Koin aamulla melkoisen shokkiherätyksen, kun vielä silmät ristissä tulin jostain syystä katsoneeksi työvuorolistaa. Iltavuoro! Tänään! Olin jotenkin epähuomiossa kuvitellut saapastelevani työpaikalle vasta huomena, enkä ollut lainkaan asennoitunut moiseen suoritukseen tänään. Kurssikirjat jäivät nyt siis odottelemaan suotuisampia aikoja. Nyt täytyy alkaa aamupalan laittoon.

Ihana päivää!

Ansku