I love me 2014, minun näkökulmastani

Niihin tarvittaisiin ainakin kaksi päivää aikaa. Pitäisi saada kierrellä, kaarrella, tutustua, ihmetellä ja istua välillä alas. Niin iso se on. Suomen, ja käsittääkseni koko Pohjois-Euroopan suurin kauneusalan messutapahtuma siis. Kyse on tietenkin I love me-messuista, joihin sisältyy oikeastaan viisi tapahtumaa. Minä  tutustuin tarjontaan vain yhtenä päivänä, eilen sununtaina. Epäilen, että melko suuri osa jäi näkemättä, vaikka olin paikalla melkein koko päivän. Siis siihen asti, kun jalat eivät enään jaksaneet kävellä, eikä  ajatuskaan oikein kulkenut. 

Kamera kulki tiiviisti mukana, ja taltioin muistikortille monia mielenkiintoisia asioita ja osastoja. Tässä messut minun näkökulmastani: 

Vietin päivää ala-aste aikaisen ystäväni kanssa. Mimmi on kovan luokan autotyttö, joten oikeastaan ensimmäisenä paikalle päästyämme kävelin hänen vanavedessään kohti paholaisenpunaista Audia, sekä E. Lindroosin osastoa. Audi oli ihan mielettömän upea, mutta niin oli myös Audi TT 2015-korukin, jonka saa se onnekas, joka ostaa tuon auton omakseen. 

Juttelin korun suunittelleen Olli Lindroosin kanssa suunnitteluprojekista, ja siitä, kuinka mies osasi yhdistää koruun auton hengen, mutta kuitenkin myös jotain naisellisen herkkää. Olli kertoi että kolmiulotteisuus on suuri osa korua, ja että nykytekniikka mahdollistaa vastakohdilla leikkimisen. Tuloksena on vahva ja näyttävä, kuitenkin samaan aikaan kevyt ja hento koru. 

Korujen ja kellojen lisäksi messuilla oli tarjontaa oikeastaan joka tarpeeseen. Löytyi muotia, kauneutta ja terveyttä. Yksi osio oli kuitenkin suorastaan räjähtänyt. Nimittäin kaikenlaisia smoothieita, raakakakkuja, ja muita terveysherkkuja löytyi jos jonkinmoista. Maistelimme ainakin Leaderin BareBar-raakapatukkaa, joka oli meidän kummankin mielestä tosi hyvää. 

Testailimme Tempurin osastolla sänkyjä sekä tyynyvaihtoehtoja. Osasto melkein koitui kohtaloksemme, sängyt nimittäin tuntuivat niin äärettömän mukavilta, että niistä ei tehnyt mieli nousta lainkaan. 

Vuoden suunnittelija-tittelin juuri voittaneen Katri Niskasen osastolla oli myynnissä vaikka mitä herkkuja. Ihastuin erityisesti minihameeseen, jonka etupuolta koristi kultainen palanen(saatoin myös manailla tässä kohtaa puolittunutta palkkaani). 

Minä olen suuri teen ystävä, senhän varmaan jo tiesittekin. Nordqvistin osastolla sisäinen lapseni heräsi, ja olin hetken kuin lapsi karkkikaupassa. Mukaan lähti muutamaa laatikko teetä. Samoin taisi käydä eräälle vaalealle kaunottarelle, jonka tapasin samaisella osastolla. 

Lumin osasto pursuili kauniita laukkuja, mutta jäin kaipaamaan kenkiä. Olisin mielelläni sovittanut nilkkureita, joita olen ihastellut jo viime keväästä asti.  

Kokonaisuutena messuista jäi hyvä mieli, siitäkin huolimatta että päivän lounas oli suorastaan surkea. Nälkä oli jo aikamoinen, kun istahdimme odottelemaan pasta-annoksiamme Bella Pastellaan. Odottelu pitkittyi, ja kun vihdoin ystäväni sai oman annoksen eteensä, jäin minä vielä nuolemaan näppejäni. Ystäväni annoksesta oli puolet jäljellä kun sain oman, savuporopastan eteeni. Poro maistui koiranruualta, joten lopputulos oli se, että söin annoksesta vain pastan. Maksoin siis kipollisesta makaroonia 14€. Harmittaa. 

Kaikista mielenkiintoisin osio messupäivässä oli ehdottomasti I love fashion-messumuotinäytös. Kokonaisuus oli Teri Niitin käsialaa, ja todella onnistunut. Lava oli täynnä hienoja stailauksia, yksityiskohtia sekä kenkiä, joista en saanut silmiäni irti. 

Lavalla nähtiin mm. Specsavers, Elisabeth Ebendorfer, Lumoan, Turkiskaupan liitto, Moon Boom, Falke, Nanso, Boomerang, 2or+, Vuoden Nuori Suunnittelija-Piia Emilia, Halonen, Pirita, Parajumpers, KN-Collection, Gant Rugger, Change, Jukka Rintala, Vespa ja Ritva Liisa Pohjalainen. 

Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan, mutta niinkuin jo aluksi totesinkin, taidan jakaa messut kahdelle päivälle, jotta saan kaiken irti. Mieli kun ei oikein ota vastaan määräänsä enempää. 

Uusi viikko, uudet kujeet!

Ansku