Vintagehattu

Mikäs tässä on ollessa, aurinko paistaa ja linnut laul… ei sentään. Linnun laulua kuulee kai sitten taas keväällä. Mutta aurinko, se paistaa ihan mielettömän kauniisti. Tällä hetkellä nautiskelen sen kauneudesta istuessani tässä keittiönpöydän ääressä, ajoittain olan yli vilkuillen kohti valoa. Saan valosta energiaa. Yleensä. Nyt tuntuu jotenkin tosi väsyttävältä. Haluaisin kömpiä peiton alle. Ehkä nukahtaa, tai sitten lueskella uusinta muotilehteä johon yritin syventyä eilen junamatkalla.

On vähän vaikea keskittyä. Luulen, että tämä johtuu kahdesta huonosti nukutusta yöstä. Edellisyö kului unissakävelyn, sekä puhumisen merkeissä. Näin unta Luumuttaren Sannasta. Yksityiskohdat ovat jo jääneet unholaan, mutta sen tottavie muistan, kuinka kerta toisensa jälkeen seisoin sänkyni vieressä, ja kyselin ääneen, että MIHIN mä oikein nyt menen. Hetkeä aiemmin olin siis uneksinut blogikollega Sannasta, jonka kanssa olin menossa johonkin. Pahus kun en muista paikkaa. Perille en kuitenkaan päässyt, vaan hätistelin itseni takaisin sänkyyn tajutessani, että kaikki oli unta. Sama toistui kolmasti.

En nukkunut hyvin viime yönäkään. En tosin onnekseni puuhastellutkaan edellisyön tavoin. Kävin koiran kanssa juoksemassa kevyen aamulenkin, ja painuin sitten suihkuun sulamaan. Erikoinen tunne, kun on hiki ja samaan aikaan on ihan jäätävän kylmä. Sulattelin hileisiä reisiäni liian kuumalla vedellä, vähän liian pitkään, kunnes maltoin siirtyä keittiöön paistamaan aamupalamunia. Ja nyt päästään sitten taas siihen, kuinka haluaisinkaan mennä peiton alle. Sen sijaan lähden pian töihin.

Eilen ei ollut työpäivä, mutta väsymyksestä huolimatta silti oikein kiva päivä. Pahoitteluni kuitenkin kaikille tapaamilleni ihmisille, -en oikein ollut parhaimmillani. Sanat takeltelivat enkä ylläty jos joku kuvailisi katseeni olleen jotenkin tyhjä. Siltä tuntui päässänikin. Varsinkin kun syömiset jäivät aamupalanakkeihin, ja iltapäivällä tuntui jo olokin melko huteralta. Skumppalasi tyhjään vatsaan sai sydänparkani hypähtelemää ylimääräisiä voltteja, ja ottamaan sitten pieniä, mutta ärsyttävän nopeita pyrähdyksiä pumppaillessaan verta eteenpäin. Huh. Ei lainkaan tavoittelemisen arvoinen olotila.

Asukuvat ovat tällä kertaa vähän erilaisia, mutta niinkuin sanotaan, vaihtelu virkistää. Testasimme eilen Anna-Marian kanssa PR toimisto Rebublicin kuvausseinää. Kiitokset vielä tätäkin kautta! Tykkäsin tosi paljon tällaisesta studiomaisemmasta fiiliksestä, vaikka toki ulkokuvat nätissä maisemassa ovat edelleen mieleisiä.

Lähdin eilen liikenteeseen tummassa lookissa. Asusta löytyi vain mustaa, sekä hitunen tumman sinistä pitsisten sukkisten, kynsilakan ja silmämeikin muodossa. Päähän laitoin mummulta takavarikoimani vintagehatun. Olisi mokoma muuten hävittänyt tuon aarteen.

Aurinkoista päivää, ja hauskaa viikonloppua! Nähdäänkö muuten I love me-messuilla suununaina?

Ansku

Kuvat: PR toimisto Rebublic sekä Anna-Maria/Secret Wardrobe