Lukutoukkako

Tähän postaukseen sopisi hirvittävän hyvin juttu lempikirjoistani. Tai vaihtoehtoisesti voisin kertoa vierailevani aina ajoittain kirjaston taiteellisessa ja tieteellisessä maailmassa, mutta se olisi suuren suuri vale. En ole varma onko fiksua paljastaa, että luen äärimmäisen vähän kirjoja. Haluaisin lukea enemmän, mutta tämä rakas blogini, muiden blogit ja ihanat muotilehdet vievät sen ajan, minkä jotkut käyttävät kirjojen lukemiseen. Mutta kun matkustan rantalomakohteeseen, pakkaan ensimmäisten tavaroiden joukossa rinkkaani monta pokkaria. Lomalla on aikaa lukea. Silloin jopa muotilehdet jäävät selaamatta, sillä riippukeinussa nyt vain kuuluu lukea kirjoja ja pokkareita. Yleensä pokkareita, ne kun painavat matkalaukussa vähemmän kuin kovakantiset kirjat.

Itseasiassa nyt alkaakin olla se aika vuodesta, kun hyviä pokkareita on syytä metsästää. Kolmen kuukauden kuluttua olen nimittäin jossain kaukana. Jos ihan tarkkoja ollaan, minut voi mitä luultavimmin löytää joltakin hienohiekkaiselta rannalta Afrikasta, toivottavasti pokkari kädessäni. Matkaliput ovat poltelleet jo jonkin aikaa taskussa, mutta matkasuunitelma muuten on vielä aivan auki. Majoituspaikoistakaan ei ole vielä tietoa. Ehtiihän tässä.

Kas. Tekstin punainen lanka uhkaa nyt hukkua pahemman kerran. Palataan siis jutussa hiukan taaksepäin. Siihen kohtaan, jossa mietin onko järkä paljastaa lukevansa mieluummin Costumea kuin Sofi Oksasen tuotantoa. En myöskään ole varma onko fiksua paljastaa, että en ollut kirjastossa tutustumassa parijoogan ihmeelliseen maailmaan. Olin etsimässä valoa. En sitä, jota meditoimisenkin avulla etsitään, vaan sitä oikean sävyistä valoa, jotta tämän postauksen kuvat onnistuisivat.

Se oli sateinen, synkkä päivä. Mentiin jo pitkästi iltapäivän puolella, ja hämäräkin laskeutui. Ystäväni oli testannut kampausideaansa kutreihini, ja halusin saada siitä hyvän kuvan(oletko jo muuten tsekannut Facebookista ryhmän: KauneusVarikko? Jollet, korjaa tämä vääryys pikimmiten). Ihmettelin missä voisimme saada otettua kunnollisia kuvia, ulkona sateessa kun niitä ei voinut ottaa. Kotona valot ovat keltaiset, joten sitä ei voinut pitää vaihtoehtona. Ystäväni heitti idean. ”Menkää kirjastoon. Kun sulla on toi hamekin”. Puhe oli myös silmälaseista, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi hankkia moisia kapistuksia. Ehkä olisi syytä. Saattaisin moikkaillakin ihmisille useammin, kun tunnistaisin heidät.

Sinne me sitten menimme. Kirjastoon, valon perässä. Tunnelma oli kireähkö. Olin kiukutellut huonosta kamerasta, huonosta valosta, sateesta, pimeästä Suomesta ja ties miestä niin kauan, että ihmettelen että rakas aviomieheni viitsi enään tulla kanssani koko kirjastoon. Mutta, sieläkin valo oli huono. Niin huono, että harkitsin monta päivää näiden kuvien julkaisemista. Tässä nämä nyt sitten kuitenkin ovat. Teilatkaa tai tykätkää. Sen verran sanon vielä, että asusta pidin kovasti. Mukavan rento. Näin niinkuin kirjastokäynnillekin sopiva.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, ja muistakaa helliä isiänne. Ja muistakaa vähän minuakin. Nimittäin Indiedaysin inspiroivimman blogin metsästys jatkuu enää hetken. Äänestys pitäisi hoitaa 10.11 mennessä. Jos haluat antaa kallisarvoisen äänesi minulle, voit tehdä sen tästä linkistä. Blogini löytyy muotiblogien alta.

Ansku

 p.s. Home at last-blogi viettää synttäreitä arpajaisten muodossa. Koska palkinto on ÄÄRETTÖMÄN ihana, ja haluaisin voittaa sen itse, en suosittele teitä muista osallistumaan. Mutta jos nyt kuitenkin tahdotte, pääsette osallistumaan tästä.